Nainen ja ylikunto

[Kupari]

^ Aurora, varoitus tuli hyvään saumaan
Jalka on nimittäin nyt pikkuhiljaa alkanut olemaan entisensä, kävely näyttää jo normaalilta eikä satavuotiaan mummon vaappumiselta, kipu tuntuu ainoastaan varpaita ääriasentoon taivutettaessa ja jalkapöytää painellessa. Veri vetäisi lenkkipolulle... Taidan kuitenkin pitää suosiolla juoksutaukoa vielä viikon-pari.

 

[pia^^]

Oon nyt pari päivää pohtinu mikä on vialla. Ja näitä juttuja lukiessa pelko ylikunnosta kasvaa... ja samalla ajatus päässä 'eihän mulla voi, enhä mä nyt oo ees treenannu nii kovaa..'. Mutta siis tammikuussa alotin kuntokuurin tavotteena saada kroppaa sporttisemmaks ja mahtua skinny jeansseihin. Kuntokuuriin kuului luonnollisesti ruokaremontti ja treenin lisääminen. Ruokailun kanssa aina ollu vähä ongelmii, oon monille ruokaaineille allerginen ja lukiosta asti ollu jonkin näköstä syömishäiriöö, mihi liittyy vääristyny minä-kuva. Kaveri (miespuolinen), joka on treenannu paljon katto mun kanssa ruokapäiväkirjan avulla ruokavalion kuntoon, niin että jäin päivittäin miinuksille vähintään 500, joskus jopa 1000kcal. Treenin osalta kävin ja käyn salilla, spinnaamassa ja juoksemassa, sekä satunnaisesti pilateksessa. Treenipäiviä on 4-6kertaa viikossa, mut osana päivistä teen 2treenii.

Noh nyt Kesä-heinäkuussa kävin ravitsemusterapeutilla syömisten takii. Sen mielestä mun ruokavalio oli kunnossa, syön monipuolisesti ja päivittäiset kalorit 1300-1800, keskimäärin 1690kcal. Treeni on jatkuna samanlaisena. Tosin pitkii juoksulenkkejä en oo tehny nyt 3vkoo.

Nyt reilu pari viikkoa on ollu päivisin tosi väsynyt/uupunut olo, palelen ja sit yhtäkkiä puskee hiki pintaa, vaikka töissä istun vaa koneella. Näläntunne on, mutta ei tee mieli syödä. Öisin herään hikisenä, niin että lakanat on myös ihan hiestä märät. Myös pohkeiden suonenvedot on lisääntyny, jopa 3kertaa viikossa saatan herätä suonen vetoo. Treeni-into on kadonnut johonki, ja aina treenin jälkee olo, et meni päin v***ua.

Tosiaan ite en millää usko et ois ylikuntoo, syytän vaa stressii töissä ja muuta. Viime viikolla olin kipeenä, ja sen jälkee ei oikee oo lähteny flunssa paranee, nuha jäi. Nää oireet siis on alkanu ennen ku tulin kipeeks, mut jotenki aattelen myös et johtu et oon olo johtuu tosta flunssasta, jonka sain.

 

[Åsa]

En jaksa nyt mitään pitkää kirjoittaa kun en edes kaikkia postauksia jaksanut lukea kun olen tällä hetkellä niin uupunut ja itkenyt kun näiden kaikkien kirjoituksen perusteella olen nyt päättänyt että nyt on minunkin aika osoittaa vähän enemmän rakkautta ja myötätuntoa kropalleni joka raukka on jo monta vuotta elänyt liialla liikunnalla ja stressillä ja vielä sen lisäksi liian niukalla ja etenkin yksipuolisella ruokavaliolla. Vaikka mitään virallista diagnoosia ei vielä ole tehty olen nyt vankasti sillä kannalla että olen vihdoinkin niin väsynyt ja on niin huono olo että pystyn vihdoinkin myöntämään itselleni että "tyttö, olet ylikunnossa ja siksi elimmistösi kapinoi kaikkea vastaan".

Eniten kai harmittaa se että on itse ollut niin tyhmä että ei osaa auttaa elimmistöään ajoissa...
Tänään alkoi loma ja kai tässä nyt menee koko parin viikon loma siihen kun miettii ja tunnustelee omaa olemustaan. Tällä hetkellä vihaan itseäni enemmän kuin paljon.

kaikkia posteja en tosin jaksanut lukea ja en päässyt niin pitkälle että olisi osunut kohdalle muita ketkä kärsivät voimakkaasta yöhikoilusta?

Tuo sinun teksti kuulosti aika pahalta ja lohduttomalta. Onneksi olet itse jo alkanut hieman oivaltamaan asioita. Toivon, että oikeasti "valaistut" tämän asian suhteen ja ymmärrät kehon tarvitsevan myös lepoa ja huolenpitoa. Jos oikein pahaan jamaan on päässyt menemään niin tässä asiassa ei varmaan viikon tai kahden lepo auta.

Omasta ylikunnosta on jo muutama vuosi (nyt ei todellakaan mitään pelkoa moisesta) ja silloin oireisiini kuului tuo yöhikoilu, päivällä palelti, nukahtamisvaikeudet, yöllä jatkuva heräily ja valvominen, wc:sä sai yön aikana rampata varmaan 5-6 kertaan, nälkä (myös yöllä), väsymys, uupumus, toisaalta ylikierroksilla käynti, lämpöily ja mielialanlasku. Pidin silloin totaalilepoa ainakin kk verran ja kävin akupunktiossa rauhoittelemassa kehoani.

Jos joku itsessään havaitsee ylikunnon oireita niin ehdottomasti kannattaa puuttua ajoissa asiaan, koska se ei välttämättä mene niin vaan ohi. Itse en vielä vuoden päästäkään sietänyt reilumpaa rasitusta, esim parina päivänä peräkkäin ja se myös uusiutuu helposti.

 

[Miia-Maria]

Oon nyt pari päivää pohtinu mikä on vialla. Ja näitä juttuja lukiessa pelko ylikunnosta kasvaa... ja samalla ajatus päässä 'eihän mulla voi, enhä mä nyt oo ees treenannu nii kovaa..'. Mutta siis tammikuussa alotin kuntokuurin tavotteena saada kroppaa sporttisemmaks ja mahtua skinny jeansseihin. Kuntokuuriin kuului luonnollisesti ruokaremontti ja treenin lisääminen. Ruokailun kanssa aina ollu vähä ongelmii, oon monille ruokaaineille allerginen ja lukiosta asti ollu jonkin näköstä syömishäiriöö, mihi liittyy vääristyny minä-kuva. Kaveri (miespuolinen), joka on treenannu paljon katto mun kanssa ruokapäiväkirjan avulla ruokavalion kuntoon, niin että jäin päivittäin miinuksille vähintään 500, joskus jopa 1000kcal. Treenin osalta kävin ja käyn salilla, spinnaamassa ja juoksemassa, sekä satunnaisesti pilateksessa. Treenipäiviä on 4-6kertaa viikossa, mut osana päivistä teen 2treenii.

Noh nyt Kesä-heinäkuussa kävin ravitsemusterapeutilla syömisten takii. Sen mielestä mun ruokavalio oli kunnossa, syön monipuolisesti ja päivittäiset kalorit 1300-1800, keskimäärin 1690kcal. Treeni on jatkuna samanlaisena. Tosin pitkii juoksulenkkejä en oo tehny nyt 3vkoo.

Nyt reilu pari viikkoa on ollu päivisin tosi väsynyt/uupunut olo, palelen ja sit yhtäkkiä puskee hiki pintaa, vaikka töissä istun vaa koneella. Näläntunne on, mutta ei tee mieli syödä. Öisin herään hikisenä, niin että lakanat on myös ihan hiestä märät. Myös pohkeiden suonenvedot on lisääntyny, jopa 3kertaa viikossa saatan herätä suonen vetoo. Treeni-into on kadonnut johonki, ja aina treenin jälkee olo, et meni päin v***ua.

Tosiaan ite en millää usko et ois ylikuntoo, syytän vaa stressii töissä ja muuta. Viime viikolla olin kipeenä, ja sen jälkee ei oikee oo lähteny flunssa paranee, nuha jäi. Nää oireet siis on alkanu ennen ku tulin kipeeks, mut jotenki aattelen myös et johtu et oon olo johtuu tosta flunssasta, jonka sain.

Hei! Ota breikki. Anna kropalle ruokaa reilummin ja lepää. Älä ota stressiä liikunnasta, vaan reilusti vain oleilet ja tee kaikkea mikä tuntuu hyvältä - näe kavereita, relaa! Joskus viikonkin tauko salista ja kaikesta liikunnasta tekee ihmeitä. Oireet kuulostaa ylirasittumiselta (en kuitenkaan ehkä puhuisi vielä ylikunnosta), joten ole armollinen itsellesi.

 

[pia^^]

Hei! Ota breikki. Anna kropalle ruokaa reilummin ja lepää. Älä ota stressiä liikunnasta, vaan reilusti vain oleilet ja tee kaikkea mikä tuntuu hyvältä - näe kavereita, relaa! Joskus viikonkin tauko salista ja kaikesta liikunnasta tekee ihmeitä. Oireet kuulostaa ylirasittumiselta (en kuitenkaan ehkä puhuisi vielä ylikunnosta), joten ole armollinen itsellesi.

Kiitos neuvoista, taidan olla itseni pahin vihollinen mitenkää en nyt malttais olla treenaamatta ku viikon päässä häämöttää lomamatka. Ajattelee vaa että sillo sit levätää. Vähensin nyt treeniä, syödä en oikee osaa enempää, menee muuten herkutteluks. Noi sykkeet unohin aikasemmin sanoo eli keväällä aamusin sykkeet pyöri 58-62 välillä.. Nyt ku oon mittaillu ni on lähellä 80 jopa yli sen. Sykkeen mittaan mittarilla, heti herättyy, sen verta nousen ylös että otan yöpöydältä mittarin ja laitan remmin kiinni ja sit seuraan pari minuuttii.

 

[Mayflower]

Kiitos neuvoista, taidan olla itseni pahin vihollinen mitenkää en nyt malttais olla treenaamatta ku viikon päässä häämöttää lomamatka. Ajattelee vaa että sillo sit levätää. Vähensin nyt treeniä, syödä en oikee osaa enempää, menee muuten herkutteluks. Noi sykkeet unohin aikasemmin sanoo eli keväällä aamusin sykkeet pyöri 58-62 välillä.. Nyt ku oon mittaillu ni on lähellä 80 jopa yli sen. Sykkeen mittaan mittarilla, heti herättyy, sen verta nousen ylös että otan yöpöydältä mittarin ja laitan remmin kiinni ja sit seuraan pari minuuttii.

Ohhoh! Aika hurjat sykkeet, mutta tiedän juuri tuollaisen. Itellä oli abiristeilyn jälkeen hirvittävän stressaantuneena aamusykkeet juuri jotain 80, ja vähitellen ovat laskeneet, nyt ollaan päästy noin viiteenkymppiin. Suosittelen kyllä ehdottomasti lepoa, tai jos treeniä niin eeeerittäin rauhallista, vaikka kävelyä tai jotain? Koska tuossa on kyllä jokin stressitila kropassa päällä ja pahasti!

 

[Guerlainn]

Heippa!

Kirjoittelin jo tuonne Mimmien treeniohjelmat-ketjun alle, mutta ehkäpä tämä postaukseni sopii parhaiten tänne ylikunto-puolelle.

Olin tässä reilun viikon lomalla saapasmaassa - ilman punttia, jumppia ja lenkkeilyä. Taisi olla pisin aika liikkumatta vuoteen. Niin ja tarkennettakoon, etten ollut kokonaan laiskottelulomalla, vaan hyötyliikuntaa tuli: kävelyä kaupungilla, shoppailua ja rappusten kiipeämistä neljänteen kerrokseen. :whip:

Loma teki hyvää: niin kropalle kuin mielellekin. Oli ihanaa, kun oli aikaa itselle ja myös halua miettiä omaa suhtautumista liikuntaan. Olen aina vähätellyt liikuntojani, pohtinut kaikkien liikkuvan enemmän ja kokenut huonoa omaatuntoa lepopäivistä. Lomani aikani ajattelin oikeasti ensimmäistä kertaa liikunnan hallitsevan liikaa elämääni. Viime vuosina olen sairastellut syömishäiriöitä, mutta aina kieltänyt visusti pienetkin viittaukset pakkoliikuntaan. Olen siis tiedostanut syömisongelmani, en liikuntakiemuroita.

Ajatusmaailmani on ollut vääristynyt siinä mielessä, että olen koko ajan ollut sitä mieltä, etten voi olla liikkumatta vähempää - kroppani "kulahtaa" heti. Siispä oma nykyinen positiivinen ruumiinkuva onkin kääntynyt tappioksi: sen ylläpitämisestä on tullut pakkomielle. Jaa, onkohan ko. ajattelussa mitään järkeä?

Olen vetänyt viikossa seitsemän tasavauhtista tunnin lenkkiä. Oikean jalan pohje alkaa olla heikossa kunnossa. Ilmeisesti siinä on jonkin asteinen rasitusvamma, en tiedä. Treenaan 3 kertaa viikossa salilla. Ohjelma on kaksijakoinen. Lisäksi olen jumpannut joka viikko kesän ajan lauantaisin ja sunnuntaisin 1,5 h/treeni. Tässä siis lihaskuntoa ja aerobista hyppelyä. Jos on jäänyt treenit väliin, olen kokenut huonoa omatuntoa. Olen skippaillut kaveri-iltoja, shoppausreissuja (rakastan shoppailuja), juhlia yms. ei-liikuntaa treenieni takia. Aionko elää kolmekymppiseksi näin? Elänkö liikkuakseni?

Viikko ilman liikuntaa oli ihana, kun ei tarvinnut stressata, ehdinkö tehdä kaikki treenit. En ollut kotona, ei ollut salia, eikä lenkkikamppeita mukana. Tänä aamuna sain nukkua matkaväsymystä pois: ei ollut kiirettä herätä aamujumppaan. Ei ole ollut perjantai-iltana kiva lähteä kavereiden kanssa juhlimaan, kun on tiennyt, että "täytyy" seuraavana aamuna herätä viimeistään yhdeksältä aamujumppaan. Yleensä nukuin siis 3-4 h yössä ja puolikuolleena nousin hyppimään. :wanha: Vatsalihaksiakin pitää tehdä joka päivä, kun muuten vatsa pullottaa. Näin.

Tuntuipas ihanalta purkautua! Ärsyttää sanoa suoraan kaikki, mutta silti hyvältä. En voi jatkaa näin - elämä on liian raskasta. Syksyllä vaihdan ohjelmaa (pyydän täältä neuvoja): alan puntata 4 kertaa viikossa, vähennän lenkkejä ja kevennän jumppia. Mie en usko, että ihminen tarvitsee unelmakroppansa säilyttämiseen liikuntaa 13 h viikossa.

Nyt olisi muutettava jotain. Olisi ihana saada pitkästä aikaa tuloksia. Kuntoni ei ole hyvä - aerobista jaksan hädin tuskin 10 + 10 min salilla alkulämmittelynä ja lenkit pitää tehdä kevyesti. Takareidet eivät ole juoksua kestäneet enää pitkään aikaan, kävely vain toimii. Selkä on jumittunut, ja niskaa särkee usein. Olen todella väsynyt, paleltaa, nälkä vaivaa, heikottaa ja kiukututtaa.

 

[simone]

(En jaksanut ihan koko ketjua lukea - osan alusta ja osan lopusta - joten sorry jo valmiiksi, jos tulee vanhojen asioiden toistoa...)

Olen nyt yrittänyt muutamia viikkoja toipua ylikunnosta ja miettinyt kovasti, milloin olisi hyvä käydä ihan lääkärillä asti. Itselläni on opiskelijana varaa vain terveyskeskuslääkäriin, ei mihinkään asiaan erikoistuneeseen urheilulääkäriin, ja jonot ovat pitkät. Haluaisinkin kuulla teiltä muilta, oletteko ylikunnon vuoksi käyneet lääkärillä ja oletteko saaneet apua?

Sen verran järkeä löytyy itseltäkin, että tiedän etten voi mitenkään treenata tällä hetkellä. Oikeastaan ei edes huvita. Mutta sen lisäksi mulla on kuukautiskierto sekaisin, vatsa ei toimi ja huimaa todella helposti. Nämä asiat on niitä, jotka enemmän huolestuttaa ja joiden takia olen sitä lääkäriä harkinnut, kun en oikein tiedä, kuinka kauan näitä oireita kannattaa vain sietää...

Joka tapauksessa, vituttaa ihan yli kaiken, että olen itseni päästänyt tällaiseen pisteeseen. :(

 

[Kylli]

simone - voi olla että olen turhan skeptinen mutta mun mielestä lääkärit harvemmin tekee mitään aktiivista kun on kuitenkin kyseessä perusterve nuori ihminen. Etenkin arvauskeskukseen meno on mielestäni ajanhukkaa. Hormonitoimintasi palautuu itsestään ennalleen kun lepäät, syöt vähän vaikka ylikin kulutuksen, harrastat vain palauttavaa liikuntaa, etkä stressaa liikaa edes ylikunnosta. Sinuna chillaisin pari kuukautta ja jos sen jälkeenkin esim. menkat puuttuu tai on muita oireita, niin kävisin niistä juttelemassa.

 

[simone]

Kiitos vastauksesta, Kylli! Taidat olla oikeassa... tai samalla tavalla mietin myös itsekin. Täytyy tässä vaan sinnikkäästi koittaa jaksaa levätä, niin kai sitä sit palautuu ja kroppa alkaa taas toimia normaalisti. Tä on vaan niin klassinen tilanne, kun kuvittelee, ettei se nyt omalle kohdalle satu... :(

 

[Eleonora]

Onkohan minullakin jonkin sortin ylikuntoa?! Airoobista olen treenannut liiankin vähän mutta salilla nyt puoli vuotta putkeen 4xviikossa ilman yhtään taukoa kovia treenejä. Tiedostan sen ongelman, että olen tullut aloittelijana sen tien päähän, että kehitys ei vaan enää heppoisasti nouse vaan olen alkanut junnaamaan paikallaan. Enkä edes paikallaan vaan painot tippuu koko ajan alaspäin. Esim olkapäätreenissä jos tein ennen vipareita sivulle 6 kilolla niin nyt jo 8 toistoa 2 kilon painoilla laittaa aivan hapoille. Tuntuu , että pelkkä hiustenharjaaminen pistää olkapäät hapoille ?!

Kaippa se on tauon paikka.

 

[Eleonora]

Olen siis käynyt salilla jo pidempäänkin , mutta viimiset puoli vuotta superkovaa ja ilman taukoja.

 

[sprit]

Olen siis käynyt salilla jo pidempäänkin , mutta viimiset puoli vuotta superkovaa ja ilman taukoja.

no niitä taukoja tosiaan kantsis pitää, tai kevyitä viikkoja. kyl se kehitys alkaa taantuu jos koittaa vaan painaa koko ajan ja unohtaa syödä tarpeeks ja ei malta hellittää. ehkä on jossain ylirasituksen puolella, eikä välttämättä mitään ylikuntoa, mut tosiaan pikkupaussi vois tehdä hyvää. ja kantsii kans kattoo et tuleeks olkapäille liikaa rasitusta siinä ohjelmassa, voi johtuu sellasestakin, jos ei muissa liikkeissä juuri näy toi taantuminen.

 

[Tähtityttö]

En puhuisi ylikunnosta, mutta kehityshän tapahtuu, kun kroppa saa tarpeeksi vaihtelua ja lepoa.

Suosittelisin (Eleonoralle) jättämään puntin kokonaan viikoksi tai pariksi, ja katsomaan, mitä sen jälkeen tapahtuu.

 

[Giia]

Tervehdys. Piti ihan rekisteröityä foorumille tämän aiheen takia.

Taustaa: Olen 24v nainen ja saliharjoittelua on takana muutama vuosi. Tässä viimeisen vuoden on tullut treenattua todella paljon. Alussa kaikki meni hyvin, tulokset nousi, mieli oli pirteä jne.. En malttanut pitää kunnolla lepopäiviä. Olen tehnyt yöduunia nelisen vuotta ja viimeisen vuoden ajan 16yövuoroa kuukaudessa. Kymmenen tunnin vuorot. Rytmiä on saanut vaihtaa ihan kokoajan, koska yöt tehdään muutamien öiden pätkissä.

Tarvitsen siis palautumista kokoajan sekä yötyöstä, että salitouhusta. Stressiäkin on ollut tässä viimeaikoina jonkin verran. Univelkaa tuntuu jäävän nyt kokoajan...ja ei ole malttanut öiden jälkeen nukkua kunnolla, on ollut niin tärkeää mennä treenaamaan. Eli lyhensin uniakin, siten, että aiemmin nukuin klo. 08-17.30 ja nyt 08-15-16.

Tämä alkoi ensin sillälailla, että oli pirteä olo, ei tarvinut unta enää niin paljon kuin aiemmin. Sykkeet oli hurjia, heräsin aamuyöllä siihen, että syke löi päässä asti ja tykytti todella lujaa. Treenatessa aloin hengästymään, sydän löi valtavasti. Unet alkoi häiriintymään, menin vapailla tosi myöhään nukkumaan ja en meinannut saada unta, koska sykkeet korkealla ja valehtelemattakin jatkuvasti piti käydä vessassa. Yöt läpeensä ravasi pissillä, janottikin kokojan. Iho meni surkeaksi, alkoi tulla näppyjä naamaan...Kaikesta tästä huolimatta oli oli sellainen hmmm...ylipirteä. Tätä kesti parisen kuukautta.

Nyt sitten on oireina ollut väsymistä. Väsyttää ihan tajuttomasti kokoajan, sellainen koomamainen väsymys. Palelen kauheasti, mutta yöllä hikoilen tyynynkin märäksi. Kurkku on vähän väliä kipeä ja kipu säteilee leukaperiin, nenä on tukossa kokoajan. Hain allergialääkkeitä koska kuvittelen typeränä, että onko minulla puhjennut allergia. Pahoinvointia alkanut esiintymään...esim. treenin jälkeen muutaman kerran heikottanut niin tajuttomasti, että olen oksentanut. Aamuisin on kuvottava olo (en ole raskaana) Pientä lämpöilyä on kokoajan, etenkin iltaa kohdin.

Kuukautiset meni ihan sekaisin, tulevat välillä kahdesti kuussa, todella lyhyt kierto. Sykkeet pyörii siinä 75-90 paikkeilla ja verenpaine 95/75

Lääkärillä tehty kaikki tutkimukset, laajat verenkuvat kahdesti. Lääkäri kirjas papereihin sellaisen asian kuin kortisolikrapula yötyön aiheuttama. Mitähän tämä tarkoittaa? Joku stressihormonin aiheuttama juttu ilmeisesti.

Hävettää tämä tilanne...tiedän, että systeemit meni yli ja potuttaa niin tajuttomasti, ettei sanat riitä kertomaan. Silti kelailen tässä, että entä jos tämä johtuukin jostain muusta...Ja kerta nyt rehellinen olen, niin sanon tässä suoraan kuinka typerä olen ollut.

Eli tämä ylikunto tuli mieleen jo jokin aika sitten, olen yrittänyt vähentää treenaamista mutta 3päivää on ollut maksimi olla ilman. Olo on kuin vanhuksella, ei jaksa mitään enää, eikä mikään kiinnostakaan. Ruokahalut on ihan kaikonneet, syön väkisin...

Harmittaa kun on ollut näin typerä, silti haen varmistusta, kuulostaako tämä oikeasti ylikunnolta? Lisään vielä, että kilppariarvot on katsottu usempaankin kertaan ja viimeisimmät olivat tsh 2.5 ja t4v 14

 

[Jepu]

Joo, eilen se iski ylikuntopaniikki meikäläisellekin. Olen muutenkin nukkunut todella huonosti, mutta eilen illalla mua alkoi oksettaa ja todella huono olo tuli, syke oli taivaissa. Yö meni hikoillessa, vaikka ikkuna oli ammollaan auki ja mä olen aika vilukissakin yleensä. Mun pääkin on ollut kipeä jo monta kuukautta, ehkä tää selittäis senkin.

Kauheen väsynyt oon ollut arkenakin, enkä ole edes tullut aikaisemmin ajatelleeksi ylikuntoa, kun ei ole uniongelmien, väsymyksen ja päänsäryn lisäksi muita oireita aikaisemmin ole ollut. Oon lähinnä epäillyt alhaista verenpainettani, sillä se aiheuttaa myös noita kahta jälkimmäistä.

Eniten jäytää tää päänsärky. Vaikka se on kuukausia ollut, ei siihen vaan totu. Lääkäristäkään ole apua kun se tarjosi lääkkeitä vaan kerta toisensa jälkeen :(

 

[Venla]

Harmittaa kun on ollut näin typerä, silti haen varmistusta, kuulostaako tämä oikeasti ylikunnolta?

Kuulostaa oikeasti ylikunnolta. Katsopas myös tämä: http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=61134

Valitettavasti ylikunnosta ei muutaman päivän levolla toivu. Todellinen apu vaatii vähintään muutamia viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Ja silloin ihan oikeasti ei pitäisi tehdä juuri mitään. (Pahinta on ehkä se, että muukin elämä rasittaa, ei ihmisellä kovin usein ole mahdollista ottaa puolen vuoden lomaa kaikesta toipuakseen.)

On kummallista, miten kauan ylikuntotilaa pystyy venyttämään. Itsellänikin oli aikoinaan sellainen vaihe, että vaikka olin koko ajan väsynyt, kävin samalla myös niin kovilla ylikierroksilla, että pystyin treenaamaan. Tavallaan olisi toivonut, että tuollaisessa vaiheessa tulisi täydellinen pysähdys, mutta mitä vielä.

Viime päivinä olen miettinyt paljon ylirasituksen henkistä puolta. En puhu oikeastaan ylikunnosta, vaan henkisestä väsähtämisestä treenaamiseen. Mitä ikinä treenaakin, vaikka olisi "vain" kuntoilija, pitäisi harjoitteluun saada vaihtelua ja uusia, innostavia kokemuksia. Hämmästelen joskus sitä, että jotkut käyvät salilla vaikkapa puoli vuotta, aina samoina päivinä, aina samalla ohjelmalla. Itse kokisin tuollaisessa tilanteessa ylikunnon oireita pelkästään siksi, ettei mitään uutta ja innostavaa koskaan tapahtuisi! Lepo ei aina edes ole paras vaihtoehto ylirasituksen välttämiseen, vaan se että korvaa joskus harjoittelua jollain vähän toisenlaisella toimenpiteellä. Itselläni tämä on onnistunut vain siitä syystä, että harjoitteluni jakautuu automaattisesti kilpailukauteen ja ns. peruskuntokauteen. Vuosi vuodelta tunnun oppivan paremmin sen, että välillä - kilpailukauden ulkopuolella - pitää tehdä jotain ihan muuta. Ja siitä on vieläpä ihan oikeasti kunnon ja kehityksen kannalta hyötyä. Enemmän kuin vaikkapa siitä, että pitää puuduttavasta salitreenistä viikon totaalitauon ja palaa samantien samaan oravanpyörään.

 

[Stash]

Viime päivinä olen miettinyt paljon ylirasituksen henkistä puolta. En puhu oikeastaan ylikunnosta, vaan henkisestä väsähtämisestä treenaamiseen. Mitä ikinä treenaakin, vaikka olisi "vain" kuntoilija, pitäisi harjoitteluun saada vaihtelua ja uusia, innostavia kokemuksia. Hämmästelen joskus sitä, että jotkut käyvät salilla vaikkapa puoli vuotta, aina samoina päivinä, aina samalla ohjelmalla. Itse kokisin tuollaisessa tilanteessa ylikunnon oireita pelkästään siksi, ettei mitään uutta ja innostavaa koskaan tapahtuisi!

Urheilupsykologiassa itse asiassa nuo kaksi käsitettä onkin erotettu:"exercise overtraining" on juurikin fyysis-psyykkiseen ylikuntoon johtavaa ylitreenaamista ja toisaalta sitten taas "exercise burnout" viittaa henkiseen kyllästymiseen ja muistuttaa masennusta (treenaaminen ei kiinnosta ja elämä tuntuu tasapaksulta, vaikkei kaikki ylikunnon fyysisiä kriteereitä täytettäisikään).

 

[Venla]

Urheilupsykologiassa itse asiassa nuo kaksi käsitettä onkin erotettu:"exercise overtraining" on juurikin fyysis-psyykkiseen ylikuntoon johtavaa ylitreenaamista ja toisaalta sitten taas "exercise burnout" viittaa henkiseen kyllästymiseen ja muistuttaa masennusta (treenaaminen ei kiinnosta ja elämä tuntuu tasapaksulta, vaikkei kaikki ylikunnon fyysisiä kriteereitä täytettäisikään).

Jees! Loistava selvennys. Juuri tätä hain.

Jos sinulla ja muilla palstalaisilla on enemmänkin tietoa urheilupsykologiasta niin pitäisi aloittaa keskustelu myös siitä, millaisilla tavoilla ns. henkinen puoli on mukana kilpailutilanteessa. Ehkä vähän liittyy ylikuntoaiheeseenkin. Eikö jännittäminen kilpailutilanteessa tai muuten tehdessä tärkeää suoritusta voi näkyä aika selvinäkin fyysisinä oireina?

 

[Nadesha]

Koko posti...

Kuulostaa erittäin samantyyppiseltä oireilulta kuin itselläni on ollut. Väsähdys alkoi vajaat pari vuotta sitten ja treeni on alkanut maistumaan vasta kuukausi pari sitten. Mulla oli liiaallisen treenaamisen lisäksi ongelmana aivan liian vähäinen syöminen sekä henkisesti raskas ja stressaava elämäntilanne ja paljon muutoksia. Mullakin kaikki kokeet, ml klpirauhanen on aina näyttäneet ihan normaalia, tai tosi hyvää suorastaan. Kuukautiset sekoili ihan samalla lailla: katosivat välillä pariksi kuukaudeksi ja välillä tulivat parin viikon välein.

Tämä ei varmaan lohduta yhtään, mutta toipuminen voi tosiaan kestää tosi kauan. Lepoa, ruokaa ja mahdollisuuksien mukaan uusia, ei-liikunnallisia harrastuksia myös kehiin. Käy hieronnoissa ym hemmotteluhoidoissa ja nuku hyvällä omallatunnolla aina kun siihen on tilaisuus. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, näin se vaan on.