SUPERCARB 1kg -40%

Nainen ja ylikunto

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Venla
  • Aloitettu Aloitettu
Samoja oireita on kn lueteltuina.. :eek: mulla kun on tapana tehdä kaikki täysillä ja vapaapäivien pitäminen on suorastaan ahdistava ajatuskin :(

Hei nyt ryhtiä touhuun! :rock: Kunto ja lihas kasvaa VAIN ja ainoastaan levossa. Lepoja tarvitaan. Ja kevyitä viikkoja, jotta pystytään taas olemaan kunnon iskussa ja säilyttämään noususuunta ja jatkuvakehitys. Yleensä vapaapäivien pitäminen on ongelma niille, jotka liikkuvat laihtuakseen eikä esim. siksi että saisi lihaksia, paremman kunnon, pienemmän rasvaprosentin jne.
 
Supermass Nutrition: Super Meal 1 KG -30%
Pakko yrittää, tai siis pidänkin ens viikon kevyenä. Mikähän kumma siinä on kun ei ota itteään vakavasti, tai siis ottaa mutta ei osaa kuunnella kroppaa. Suutarin lapsella ei ole kenkiä,oon mestari paasaamaan muille vapaapäivistä ja itelle niitä en osaa antaa :face:
 
Kuinka usein pidätte kevyitä viikkoja? Mun mielestä mulle ois hyvä sillain kerran kuussa, onko se liian usein/harvoin kehityksen kannalta? Meni tossa 2011 överi-ylikuntoon ja sydän alko itseasiassa temppuilla (olin 21!!). Pelästyksestä oppineena osaan nyt ottaa pakostakin rauhallisemmin ü
 
Kuinka usein pidätte kevyitä viikkoja? Mun mielestä mulle ois hyvä sillain kerran kuussa, onko se liian usein/harvoin kehityksen kannalta? Meni tossa 2011 överi-ylikuntoon ja sydän alko itseasiassa temppuilla (olin 21!!). Pelästyksestä oppineena osaan nyt ottaa pakostakin rauhallisemmin ü
Itse pidän sillei että 4 kovaa ja 1 kevyt ja vähän kroppaa myös kuunnellen. Tämäkin asia on yksilöllinen juttu, joka riippuu monesta tekijästä. Kuten miten kovaa oikeasti treenaa, mitä treenaa, miten syö, onnistuuko nukkuminen hyvin, geenit jne jne. Eli kantsii opetella tuntemaan itselle parhaiten sopiva tapa. Kokeilemalla selviää.
 
Laihduttaessa on todella vaikea pitää lepopäiviä, se on totta! Kun saa sen fiiliksen niin sitä ei pysäytä mikään. Kyllä on sen verran kurja juttu tuo ylikunto että nyt kantapään kautta oppineenä tulee pitää huoli levosta ja ravinnosta! Kyllä se säikäyttää kun pumppu hakkaa nuorella ihmisellä! Nyt tosin eilen kävin ensimmäisen kerran viiteen viikkoon salilla tekee treeniä hyvin kevyesti:) Pitää itsekkin ottaa käyttöön tuo kevytviikko-systeemi. Ennen kun aina, joka viikko sata lasissa!!!:face:
 
Laihduttaessa on todella vaikea pitää lepopäiviä, se on totta! Kun saa sen fiiliksen niin sitä ei pysäytä mikään. Kyllä on sen verran kurja juttu tuo ylikunto että nyt kantapään kautta oppineenä tulee pitää huoli levosta ja ravinnosta! Kyllä se säikäyttää kun pumppu hakkaa nuorella ihmisellä! Nyt tosin eilen kävin ensimmäisen kerran viiteen viikkoon salilla tekee treeniä hyvin kevyesti:) Pitää itsekkin ottaa käyttöön tuo kevytviikko-systeemi. Ennen kun aina, joka viikko sata lasissa!!!:face:
Ja sillä kevyellä viikolla / syklittelyllä ei vain estetä ylirasittumista / ylikuntoa vaan myös varmistetaan kehittyminen. Se kannattaa sisäistää, niin alkaa tuloksiakin tulla :)

Lukekaahan tämä sisäistäen: http://th-valmennus.blogspot.fi/2012/01/lepaa-itsesi-huippu-kuntoon-osa-1.html
 
Wau kiitos linkistä! Hyvää tietoa. Tässä asiaa pohtineena, siis sitä mikähän siinä on kun lepääminen on vaikeeta niin on itselläni ainakin tekemisen puute! helposti sen käyttää esimerkiksi hiihtäen, salilla tai muuten. Tämän tilalle täytynee keksii muuta tekemistä :hyper:
 
Kiitos, hyvää tekstiä:) Huomaan itselläni että hermosto on mennyt täysin sekaisin ja sen korjaamiseen menee pitkä aika. Tällähetkellä tilanne on paljon parempi verrattuna aikaisempaan. Tosin nykyään saattaa illalla rauhassa sohvalla istuessani syke nousta 60->80 molemmin puolin, sen tuntee kun syke alkaa pamppailla. Sitä kestää tovi ja sitten se taas laskee 60neen. Tuolloin tulee hiki ja ihan kuin olisi urheilemassa vaikka paikoillaan istuu. Ennen tämä alkoi illalla ja jatkui läpi koko yön jolloin nukkumisesta ei tullut mitään. Onneks nykyään se sitten rauhoittaa hetken kuluttua. Hyviä oppeja on tullut tässä viikkojen aikana ja olenkin nyt yrittänyt sisäistää sen että lepo kuuluu oleellisena osana urheiluun. Nyt olen viisi viikkoa ollut urheilematta ja kiinnittänyt huomiota syömiseen ja lepoon. Vaikka olen mielestäni syönyt todella paljon välillä jopa ähkyyn asti ei painoa ole tullut yhtään lisää, jännä juttu. :hyvä: Täysin uusin eväin urheilemaan jatkossa!
 
Mulla on nyt taas tuntunu siltä että mikää ei tunnu miltään! kävin reippaan hiihtolenkin, tunnin ajan ja se nostatti pienen hien, toisin sanoen tuntuu että ei rasitu. Vaikka oon tehny punttitreenin niin palauttavan ja ruuan jälkeen tuntuu siltä että tekiskö vielä jotain, vaikkakin siis treenatessa on ollu ihan hapoilla :wtf:
 
Heippa!

Olen perusluonteeltani iloinen, menevä ja ammatikseni urheileva nuori nainen. Työni on ma-la ja sisältää 6-7h treeniä per pivä. Viimeisen kuukauden ajan kärsinyt mitä kummallisimmista oireista. Mieliala romahti, kroppa ei tuntunut enää omalta ja ponnisteluista treeneissä tuli vain ihan sika huono olo.

Viime vuoden marraskuussa sairastin bronkiitin(sain antibiootit, mutta lepäsinkö? Ehen, treenasin samaa tahtia kuin ennenkin..) ja nyt n. kk sitten sain uuden flunssan. Flunssan oireet olivat hyvin mietoja, suurimpina ihan tuhoton väsymys, masentuneisuus ja totaalinen ruokahaluttomuus. Ruokaa oli siis pakotettava sisään.. Olin viikon sairaslomalla töistä ja saikun jälkeen koitin palata töihin normaalisti. Sepä ei tapahtunut niinkuin toivoin. Kaikki lihasvoima oli kadonnut, lihakset tuntuivat tyhjiin puhalletuilta ja pienenkin sykkeen nousun jälkeen lihaksiin jäi sellainen omituinen värinä, motivaatio oli kadonnut, huimasi ja horisontti vaikutti vinolta. Ja urheilusuorituksen jälkeen ei syke meinannut palautua millään.
Menin siitä oitis työterveyslääärille, joka määräsi minut ottamaan työn kanssa iisisti ja menemään labraan verikokeisiin ja EKG:hen. Kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa, joten lääkäri määräsi minulle sykevariaatiotestin. Se on nyt tehty ja tuloksia odotellaan. Kävin myös tosi hyvällä urheilulääkärillä, joka kehotti ottamaan mykoplasma-labrat.
Ja nyt kun on ollut aikaa tässä huilia (sikkua nyt jo 4,5 viikkoa) katselen kulunutta puolta vuotta taakse päin, niin onhan siinä noita ylikunnon merkkejä ollut ilmassa jo vaikka ja kuinka.

* Yöunet ovat olleet sekaisin tiedä jo vaikka kuinka kauan. Heräilen lähes säännöllisesti 2tuntia nukahtamisen jälkeen milloin painajaiseen, milloin nopeaan sykkeeseen tai hikoiluun. Tämä on ollut ehkä se rasittavin oire, koska koko ajan väsyttää eikä jaksa keskittyä.
* Yleinen stressin sietotaso laskenut.
* Sykkeet ovat olleet sekavia.
* Tulokset eivät ole parantuneet. Mieluummin vain menneet alaspäin. Väsyin nopeasti ja ajattelin, että nt pitää treenata kovempaa.
* Stressiä usealla elämän alalla. Työ, parisuhde etc..
* Masentuneisuus, itkuherkkyys..

Mutta odotellaan, nyt niitä syke-testien tuloksia. Tauko tuli niin huonoon paikkaan vaan kuin mahdollista, mut ei kai sitä voi omille rajoilleen mitään...

Näistä postauksista on niin suuri apu, koska olen ollut todella huolissani omasta voinnistani. Olin varma, että minulla on joku kauhea syöpä ja kasvaimia kroppa täynnä, mutta nyt olen pikku hiljaa taipuvainen uskomaan että minulla on ylikunto. Sekin on kovin vaikeaa hyväksyä, koska minä olen aina se joka jaksaa ja pystyy. J anyt kun huomaakin oman fysiikkansa rajat niin hups, aika kova kolaushan se on. Mutta kyllä tästäkin suosta noustaan takaisin treenisaliin! :)

Voikaa hyvin!!!
 
Olen perusluonteeltani iloinen, menevä ja ammatikseni urheileva nuori nainen. Työni on ma-la ja sisältää 6-7h treeniä per pivä. ---

* Stressiä usealla elämän alalla. Työ, parisuhde etc..
Tässä on just tällaiset tyyppilliset asiat mitkä sen ylikunnon sitten vihdoin laukaisee. Eli stressiä usealla elämän eri osa-alueella eikä mistään kohtaa löysätä. Liikunta on aina stressitila elimistölle (ja tuo käsittämätön määrä liikuntaa on vielä asia erikseen... kiinnostaa millasta treeniä jaksaa vetää 6-7 h per päivä?), mutta jos jollakin osa-alueella tulee stressiä /kuormitus kasvaa niin toisesta pitäisi vähentää. Nyt ilmeisesti olet pidempään jo vetänyt strssitasot korkealla monella alueella niin kyllä se kroppa jossain kohtaa antaa periksi. Nyt kannattaisi pitää totaalilepoa liikunnasta ja yrittää löytää tasapainoa muilla elämän osa-alueilla.
 
Heippa!

Olen perusluonteeltani iloinen, menevä ja ammatikseni urheileva nuori nainen. Työni on ma-la ja sisältää 6-7h treeniä per pivä. Viimeisen kuukauden ajan kärsinyt mitä kummallisimmista oireista. Mieliala romahti, kroppa ei tuntunut enää omalta ja ponnisteluista treeneissä tuli vain ihan sika huono olo.

Viime vuoden marraskuussa sairastin bronkiitin(sain antibiootit, mutta lepäsinkö? Ehen, treenasin samaa tahtia kuin ennenkin..) ja nyt n. kk sitten sain uuden flunssan. Flunssan oireet olivat hyvin mietoja, suurimpina ihan tuhoton väsymys, masentuneisuus ja totaalinen ruokahaluttomuus. Ruokaa oli siis pakotettava sisään.. Olin viikon sairaslomalla töistä ja saikun jälkeen koitin palata töihin normaalisti. Sepä ei tapahtunut niinkuin toivoin. Kaikki lihasvoima oli kadonnut, lihakset tuntuivat tyhjiin puhalletuilta ja pienenkin sykkeen nousun jälkeen lihaksiin jäi sellainen omituinen värinä, motivaatio oli kadonnut, huimasi ja horisontti vaikutti vinolta. Ja urheilusuorituksen jälkeen ei syke meinannut palautua millään.
Menin siitä oitis työterveyslääärille, joka määräsi minut ottamaan työn kanssa iisisti ja menemään labraan verikokeisiin ja EKG:hen. Kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa, joten lääkäri määräsi minulle sykevariaatiotestin. Se on nyt tehty ja tuloksia odotellaan. Kävin myös tosi hyvällä urheilulääkärillä, joka kehotti ottamaan mykoplasma-labrat.
Ja nyt kun on ollut aikaa tässä huilia (sikkua nyt jo 4,5 viikkoa) katselen kulunutta puolta vuotta taakse päin, niin onhan siinä noita ylikunnon merkkejä ollut ilmassa jo vaikka ja kuinka.

* Yöunet ovat olleet sekaisin tiedä jo vaikka kuinka kauan. Heräilen lähes säännöllisesti 2tuntia nukahtamisen jälkeen milloin painajaiseen, milloin nopeaan sykkeeseen tai hikoiluun. Tämä on ollut ehkä se rasittavin oire, koska koko ajan väsyttää eikä jaksa keskittyä.
* Yleinen stressin sietotaso laskenut.
* Sykkeet ovat olleet sekavia.
* Tulokset eivät ole parantuneet. Mieluummin vain menneet alaspäin. Väsyin nopeasti ja ajattelin, että nt pitää treenata kovempaa.
* Stressiä usealla elämän alalla. Työ, parisuhde etc..
* Masentuneisuus, itkuherkkyys..

Mutta odotellaan, nyt niitä syke-testien tuloksia. Tauko tuli niin huonoon paikkaan vaan kuin mahdollista, mut ei kai sitä voi omille rajoilleen mitään...

Näistä postauksista on niin suuri apu, koska olen ollut todella huolissani omasta voinnistani. Olin varma, että minulla on joku kauhea syöpä ja kasvaimia kroppa täynnä, mutta nyt olen pikku hiljaa taipuvainen uskomaan että minulla on ylikunto. Sekin on kovin vaikeaa hyväksyä, koska minä olen aina se joka jaksaa ja pystyy. J anyt kun huomaakin oman fysiikkansa rajat niin hups, aika kova kolaushan se on. Mutta kyllä tästäkin suosta noustaan takaisin treenisaliin! :)

Voikaa hyvin!!!


Kuullostaa hyvinkin tutulle. Itselläni oli myös tuota että ensin nukuin muutaman tunnin ja sitten heräsin joko painajaiseen, sykkeen pamppailuun tai oli kauhea hiki. Kerro mitä lääkäri kertoi kun sait tulokset? Itselleni myös vertaistuki on ollut erittäin tärkeää, koska tuo säokäytti todella paljon. Itse luulin myös sairastavani vaikka ties mitä sairauksi :(

Kiitos hyvästä tekstistäsi ja vointeja myös sinulle ;)
 
Moikka heili88 ja muut!

Nyt on tullut tuloksia sykevariaatiotestistä. Eli tämä firstbeatin testi tehtiin ja kyllähän siinä ilmeni ihan huomattavaa palautumisen viivästyneisyyttä. Kropan palautumisvaste oli kyllä normaalia paremmalla tasolla, vikana vaan, ettei kroppa rauhoittunut tarpeeksi aloittaakseen palautumista. Sekä fyssari, työterveyslääkäri ja urheilulääkäri totesivat vaan että nyt on ohjelmassa kevyttä liikuntaa ja lepoa sopivassa suhteessa. Vieläkin on fysiikka aika heikossa jamassa, ei paljon jaksa ponnistella niin jo väsy tulee. Mutta ainakin on intoa lähteä yrittämään liikkumista. Toisinaan tulee sellaista paineen tunnetta vasemmalle puolelle rintaa ja alan pelkäämään että jos kuitenkin on sydämessä jotain häikkää. Mutta koska EKG oli normaali aiemmin, päätin ettei se mitään sydänperäistä ehkä ihan ensikädessä ole. Varasin ajan ylihuomiselle OMT fyssarille joka saa ensin tarkistaa selkärangan (etenkin rintarangan ja niskojen alueen) tilan. Hirveää rutinaa sieltä ainakin kuuluu.. Jos rangassa on kaikki kunnossa niin sitten voisi alkaa huolestua tuosta sydämestä.

Noihin muihin oireisiin eivät oikein sanoneet mitään. Yöhikoilu on vähentynyt. Samoin stressin sieto. Mielialakin on kohonnut. Olen kuitenkin ensiviikolla menossa uudestaan urheilulääkärin puheille josko häneltä saisi jotain lisä-infoa. Melatoniinia sain yöksi ettei kokoajan heräilisi. Melatoniini onkin selkeästi auttanut unenlaatuun ja aamulla on ihana herätä levänneenä. Nyt ei ihan koko ajan ole miettimässä kaikkia hirviö-sairauksia tai stressaamassa omasta terveydestä. Tätäkin tilaa on helpompi potea kun tietää mikä vaivaa.

Palaillaan!

Aurinkoisia kevätpäiviä teille!!! :)
 
3 kpl Basic Nutrition Whey (3 kg) -25%
Miksi sitä pitää olla niin tyhmä ja osaamaton kuuntelemaan oman kropan viestejä? kertokaa joku! pää sanoo että lepää, toisaalta se sanoo että liiku niin väsymys kaikkoaa --> entistä enemmän ylikierroksia koneessa. Kun hiihtotouhut jäi lumien sulettua keventelin aerobiset pois, eli ei enää aamuaerobisiakaan, korkeintaan päivällä kävelyä puntin lisäks, pidin kerta viikkoon mäsäytyspäivän ja se teki hyvää. Nyt sain uuden saliohjelman ja se on niin kiva ja motivoiva, että on tullu vedettyä sillä kolmijakosella kroppa kahesti viikkoon läpi, yks lepopäivä välissä tai sunnuntaina. Mutta kun tuntuu ettei sekään riitä :face: tai lähinnä se, kun tuntuu ettei treeni tunnu missää, alotus ollu vaikeeta, on tunne että teen sen ''pakosta'', kesken treenin voi tuntuu että ''miks hitto mä tätä teen'' jne mutta silti mielessä on vain treeni ja ruoka. Ruokaan oon kiinnittäny enempi nyt huomiota, enemmän hiilareita ja pastaa / perunaa kahesti päivässä ja leipää paljon mutta jotenkin vaan väkisin joutuu syömään ja ruuat pyörii mielessä pitkin päivää.
Mikä siis avuks kun meinaa mennä tosi överiks? :face:
 
Up pitkästä aikaa...
Itsellä alkaa nyt aivan hissuksiin tapahtua toipumista salakavalasti omaa huolimattomuuttani saadusta ylikunnosta. Ylikunto oli siis todellinen lääkärin diagnosoima, jonka kyllä täysin sitten tunnistin, kun asian ääreen ymmärsin pysähtyä. Piti vain ottaa ensin kuonoon kunnolla ennen kuin uskoin, olenhan suomalainen :(
Toivoisinkin saavani teiltä vähän jaettua kokemusta siitä missä ajassa olette päässeet kutakuinkin takaisin lähes lähtökondikseen ja millä vauhdilla aloittelitte comebackianne? Siis salikäyntejä vähitellen määrällisesti lisäten vai muuten hiljaa painoja lisäillen, tapoja kai on monia?? Thanks, jos vielä kesäkiristelyn keskellä ehditte jakaa kokemuksinne opikseni ja ojennuksekseni - toivottavasti opiksi muillekin <3
 
Viime kesän lopullahan se tuli jollain tavalla itsekin ylikunto koettua. Olin ollut mukana helmikuun alusta lähtien ryhmävalmennuksessa ja treenit kovenivat tuntuvasti. Aluksi tuloksia tuli hyvin, mutta vähitellen tuli ongelmia. Ensin pohkeet menivät jumiin ja pelkkä omalla painolla kyykistyminen kävi tosi kipeää. Sinnikkäästi menin kuuden kuukauden projektin kahta viikkoa vaille loppuun saakka. Kahdella viimeisellä viikolla kyykkypainot nousivat 15kg, mutta sitten tuli pysähdys.

Muutamaa viikkoa tuota pysähdystä aiemmin parisuhde päättyi hyvin epämiellyttävällä tavalla sekä töissä oli normaalia enemmän kiirettä. Tuntui, että sali on se, joka pitää vielä pään yhtenä kappaleena, mutta eihän se ihan niin mennyt. Sitten alkoivat oireet suussa: kieli turposi ja siihen tuli rakkuloita. Mitään ei pystynyt puremaan, hyvä kun pystyin puhumaan. Kävin hammaslääkärissä ja normaalissa lääkärissä. Otettiin kaikki mahdolliset kokeet (kilpirauhaset yms.). Ei mitään. Lopulta diagnoosi oli hiivatulehdus suussa ja kuukauden söin siihen lääkettä. Lisäksi koetin vähentää stressiä ja rasitusta kaikin tavoin. Ruokavalio olikin jo hyvin puhdas sokerista.

Valmentaja laittoi minut noiden suuoireiden aikaan kahden viikon pakkolevolle. Sen jälkeen tein korkeintaan kaksi treeniä viikossa. Hiivatulehdus lähti lopulta. Suurimmaksi syyksi epäiltiin lopulta ylirasitusta, koska hiiva ei voi tarttua, vaan sen tasapaino vain voi mennä kehossa sekaisin (lääkekuureja en ollut syönyt vuosiin).

Kaiken kukkuraksi lopulta rupesi oireilemaan alaselkä ja jalkatreenit olivat lopulta tauolla 2kk. Lihasmassaa muutaman kuukauden aikana katosi kaksi kiloa eli sama määrä, minkä olin helmikuun jälkeen onnistunut rakentamaan. Lopulta rupesin treenaamaan taas varovaisemmin ja syömään vielä paljon enemmän kuin aiemmin. Syömisiä syklitettiin pari kuukautta ja olo parani. Olin huhtikuun alkuun mennessä kerännyt menettämäni lihasmassan ja vähän päälle takaisin. Tämä ei varmasti ollut pahin mahdollinen ylirasituskokemus, mutta vitutuskäyrä ja lannistuminen olivat viime syksynä hyvin korkealla. Viisaampana mennään tällä hetkellä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom