Heippa!
Olen perusluonteeltani iloinen, menevä ja ammatikseni urheileva nuori nainen. Työni on ma-la ja sisältää 6-7h treeniä per pivä. Viimeisen kuukauden ajan kärsinyt mitä kummallisimmista oireista. Mieliala romahti, kroppa ei tuntunut enää omalta ja ponnisteluista treeneissä tuli vain ihan sika huono olo.
Viime vuoden marraskuussa sairastin bronkiitin(sain antibiootit, mutta lepäsinkö? Ehen, treenasin samaa tahtia kuin ennenkin..) ja nyt n. kk sitten sain uuden flunssan. Flunssan oireet olivat hyvin mietoja, suurimpina ihan tuhoton väsymys, masentuneisuus ja totaalinen ruokahaluttomuus. Ruokaa oli siis pakotettava sisään.. Olin viikon sairaslomalla töistä ja saikun jälkeen koitin palata töihin normaalisti. Sepä ei tapahtunut niinkuin toivoin. Kaikki lihasvoima oli kadonnut, lihakset tuntuivat tyhjiin puhalletuilta ja pienenkin sykkeen nousun jälkeen lihaksiin jäi sellainen omituinen värinä, motivaatio oli kadonnut, huimasi ja horisontti vaikutti vinolta. Ja urheilusuorituksen jälkeen ei syke meinannut palautua millään.
Menin siitä oitis työterveyslääärille, joka määräsi minut ottamaan työn kanssa iisisti ja menemään labraan verikokeisiin ja EKG:hen. Kummastakaan ei löytynyt mitään vikaa, joten lääkäri määräsi minulle sykevariaatiotestin. Se on nyt tehty ja tuloksia odotellaan. Kävin myös tosi hyvällä urheilulääkärillä, joka kehotti ottamaan mykoplasma-labrat.
Ja nyt kun on ollut aikaa tässä huilia (sikkua nyt jo 4,5 viikkoa) katselen kulunutta puolta vuotta taakse päin, niin onhan siinä noita ylikunnon merkkejä ollut ilmassa jo vaikka ja kuinka.
* Yöunet ovat olleet sekaisin tiedä jo vaikka kuinka kauan. Heräilen lähes säännöllisesti 2tuntia nukahtamisen jälkeen milloin painajaiseen, milloin nopeaan sykkeeseen tai hikoiluun. Tämä on ollut ehkä se rasittavin oire, koska koko ajan väsyttää eikä jaksa keskittyä.
* Yleinen stressin sietotaso laskenut.
* Sykkeet ovat olleet sekavia.
* Tulokset eivät ole parantuneet. Mieluummin vain menneet alaspäin. Väsyin nopeasti ja ajattelin, että nt pitää treenata kovempaa.
* Stressiä usealla elämän alalla. Työ, parisuhde etc..
* Masentuneisuus, itkuherkkyys..
Mutta odotellaan, nyt niitä syke-testien tuloksia. Tauko tuli niin huonoon paikkaan vaan kuin mahdollista, mut ei kai sitä voi omille rajoilleen mitään...
Näistä postauksista on niin suuri apu, koska olen ollut todella huolissani omasta voinnistani. Olin varma, että minulla on joku kauhea syöpä ja kasvaimia kroppa täynnä, mutta nyt olen pikku hiljaa taipuvainen uskomaan että minulla on ylikunto. Sekin on kovin vaikeaa hyväksyä, koska minä olen aina se joka jaksaa ja pystyy. J anyt kun huomaakin oman fysiikkansa rajat niin hups, aika kova kolaushan se on. Mutta kyllä tästäkin suosta noustaan takaisin treenisaliin!
Voikaa hyvin!!!