Nainen ja ylikunto

[etanainen]

Hyvä ketjuhan tämä, vaikka aika raskaita kokemuksia monilla.
Mä luulen että mun ylikunto viime kevään jälkeen alkoi, kun: erosin, laihdutin huimilla miinuksilla (-1000kcal/pv --> -10kg), töitä alkoi olla niin että olin vain töissä (8-18x6/7), aloitin salilla käynnit ja tuli uusi mies kuvioihin. Paljon positiivisiakin asioita, mutta NIIN VÄÄRIN hoidettu jaksamisen kannalta. Olin jatkuvasti väsynyt ja sydän alkoi heittää kuperkeikkaa. Yhtenä iltana en pystynyt nukkumaan ja siltä istumalta menin lääkäriin. Kaikki kokeet ja käyrät otettiin mutta mitään ei löytynyt. Sain beettasalpaajaa; söin pari viikkoa niitä ja totesi ettei niistä ole mitään hyötyä. Aloin etsiä tietoa netistä stressin oireista ja jostain vaan bongasin luontaistuotteen, joka rauhoittaa kehoa. JA ne auttoi heti; ei tarvinnut ottaa lähellekkään maximimäärää. Totesin sitten vaan että mulla on STRESSIÄ eli keho menee ylikierroksilla. Mitä ei tietenkään helpottanut salilla käynti ja edelleen DIEETTI; joskin paremmilla kaloreilla.
Tilanne on nyt aika hyvä; sydän on rauhoittunut ja muutenkin jaksan paremmin. Osaan ottaa pari-kolmekin päivää lomaa salilta, jos siltä tuntuu. SYÖN paremmin ja enemmän. (joskin nyt on tää ketoosi, mikä onneksi EI ole pahentanut yhtään olotilaa; varmaan siksi koska syön määrällisesti tosi paljon ja kalorit on lähelle ja jopa YLI 2000, mitä ne ei koskaan "normi" -dieetillä ollut).
Eli pakko on ollut vaan höllätä TYÖTAHTIA sekä saliTREENIÄ ja muistaa levätä ja SYÖDÄ. Olen yrittäjä ja laskut painaa tosi paljon; tuntuu että olen rämpinyt viimeiset 5 vuotta suossa; rahallisesti. Nyt alkaa helpottamaan kun hiukan jo näkyy valoa tunnelin päässä. eikä rauhoittavia ole tarvinnut napsia edes viikoittain; kun niitä pahimpaan aikaan meni 4-6 päivässä.
Kyllä se ylikunto/stressi on henkilöstä riippuvainen; siitä mitä jaksaa sietää - sekä henkisesti että fyysisesti. Ja jossain se raja kaikillla menee.

 

[Nadesha]

Edit... mulla taas iho on ollut hieman normaalia kuivempi (voi tosin johtua siitä, että kun usein treenaa, niin usein myös pesee itseään). Näppyjä ei ole ollut, tosin niitä ei ole ollut oikein ikinä...

Oikein kun tätä nyt olen miettinyt, niin mulla se tuntuu olevan tuo henkinen puoli, joka ns katkaisee kamelin selän. Jos työhuolet eivät erityisemmin paina ja ilmassa on jopa jotain ihmissuhteen tapaista, kone tuntuu käyvän tasaisesti, vaikka liikunkin liikaa ja syön liian vähän. Sen sijaan työperäinen ahdistus ja/tai vittumaiset mieskokemukset saa sitten koneen leikkaamaan kiinni. Näin siis tuntuisi minulla olevan.

Painoindeksiäkin voi käyttää itsensä huijaamiseen, ja itsekin muistan sanoneeni huolestuneille kavereille ("sä tapat itsesi"), että "höpöhöpö, mun painoindeksi on normaali" (170/60 ja tuolloin olin silminnähden jo aika nääntynyt). Tietenkin, lihaksikkaan/vähärasvaisen naisen BMI on helposti aivan ihanteellinen...

Mä olen liikkunut aina, mutta vasta n vuosi sitten lisäsin intensiteettiä rajusti. Koskaan et ole siis liian vanha sairastumaan (35) syömishäiriöön

 

[esni]

Mulla meni samaan syssyyn kropan ylikunnon kanssa elimistökin säästöliekille. Taas ilmiö, jota ei lääkärin mielestä ollut edes olemassa. Vedin puoli vuotta niin vähillä kaloreilla että näin jälkeen päin oikein vituttaa. Pahin moka oli hiilihydraattien liika vähentäminen.

Olen äärimmäisen hämmästynyt lääkäreiden ja koko terveydenhuoltohenkilöstön tietämättömyydestä suhteessa yhtään peruskuntoa ylläpitävää urheilua vakavammasta urheilusta, sen vaikutuksista kropalle ja mielelle.

Näin naisena tuntuu melkein aina saavan lääkäriltä vastaukseksi: ne hormonit. Noh, varmasti niillä on huikean paljon vaikutusta stressiin, masentuneisuuteen, turvotukseen ja kaikkeen siihen, mikä ruumiissa toimii, mutta voisiko joskus yrittää nähdä naisenkin ruumiissa muitakin vaikuttajia, kun kuitenkin ne samat muutkin rasitteet, jotka miehiä rassaavat, rassaavat myös naisia. Siis MYÖS ne.

Kaikki ei aina ratkea e-pillerit ottamalla tai jättämällä, vaikka niihinkin asioihin kiinnitetään vielä nykyisinkin aivan liian vähän huomiota. (Onko ylipäänsä suotavaa leikitellä elimistön hormonitasapainojen kanssa, kun ne kerran aiheuttavat vähän mitä sattuu genetiikasta ja yksilön elämäntavoista riippuen.)

Olen itse ajautunut ylikunnon rajoille lukemattomia kertoja, itse asiassa aina, kun olen yrittänyt dieetata. Kaikki tänne heti -asenne ei ehkä niinkään ole ollut se ongelma, vaan lähinnä se, etten ole osannut kuunnella kroppaani ollenkaan. Vuosien hormonisuplementaation ja sen rukkaamisen, kitukuurilta pitsarientoihin aaltoilemisesta on jäänyt lähinnä se, etten edes tiedä, olenko väsynyt tai nälkäinen tai ainakaan en ole osannut reagoida oikein tuntemuksiini.

Ei mua hävetä myöntää, että olen ajanut itseni ylikuntoon, mutta jonkinlaista häpeää olen kyllä tuntenut, kun lääkärit tai lähipiiri ovat luokitelleet totaalisen uupumuksen lähinnä laiskuudeksi. Mua kosketti niin se, kun sanoit Venla kokevasi olevasi vielä toipilas, mutta valmentajan mielestä vain huonokuntoinen. Jos ei ole sairautta tai tilaa nimeltä ylikunto, siitä ei voi kärsiä, eikä myöskään parantua.

Unettomuus tai huonounisuus, jatkuva väsymys, palelu, haluttomuus ja kyvyttömyys, rytmihäiriöt, ihon ja limakalvojen kuivahtaminen, turvotus, vatsakivut... Jos näitä asioita luettelee lääkärille, tulee leimatuksi joko hypokondrikoksi tai masentuneeksi, mikä on tavallaan sama asia - apua ei saa.

Itse olen typeryyksissäni aina sekä syönyt liian vähän että treenannut liikaa. Ja silti elimistöni on pitänyt kiinni rasvasta. En uskalla edes ajatella, minkälaisella kalorivajeella elelin, kun treenasin 5krt/vko ja ennen joka treeniä vedin 45-50 min aerobisen ja "lepopäivinä" vähintään puoli tuntia aerobista ja söin n.1200 kaloria päivässä. Terveydenhoitajan nerokas ratkaisu väsymykseeni oli harrastaa myös välillä vähän liikuntaa... No, tilanteesta on jo vuosia, mutta kyllä ne samat ojat vieläkin tuntuvat odottavan heti, jos vain vilkaisenkin vaakaan päin.

Univaikeudet nostavat päätään heti, jos stressaannun ja saman tien nousee ylikunnon vaarakin. Nykyisin en mene salille ollenkaan, jos en saa yöllä ainakin viiden tunnin verran kunnon unta. Mieluiten kuitenkin 10. Ja huonot syömisetkin sitä nykyisin huomaa heti seuraavan päivän treenin hataruudesta, eikä siksi tee mieli laistaa ruoka-ajoista. Kai tässä jonkinlaista edistystä voi sanoa tapahtuneen, vaikka noista kaikista ongelmista ei koskaan pääse kokonaan. :haart:

 

[Eini123]

Moi!
Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tänne pakkotoistolle(ollut jo kauan sivusta seuraaja:piis: )
Ajattelin juuri kyseisestä asiasta kirjoittaa,koska valitettavasti olen tällä hetkellä jonkin sortin ylikunnossa:itku: :itku: En tiedä mistä aloittaa ,mutta yritän saada asiani kerrottua mahdollisemman selvästi.
Eli olen pienestä asti rakastanut urheilua. Urheilu on minulle elämäntapa ja jos en sitä pysty tekemään sekoan! En anna ikinä itselleni periksi ja vedän joka treenin täysillä loppuun asti!
Olen nyt vuoden verran käynyt säännöllisesti erilaisissa jumpissa ja sali tuli kuvioihin tämän vuoden alussa.
Erilaisia jumppia tuli aluksi harrastettua noin 5 tuntia viikossa mikä oli silloin paljon, salin vaihdon myötä viime syksyllä tuli uusia ihania jumppia ja tuntimäärät nousivat viikolla välillä jopa 12 tuntiin. Tällä hetkellä käyn vakkari tunneilla eli 7 kertaa viikossa + aina välillä jotain ylimääräisiä tunteja jos on aikaa + 3 kertaa salia.Kuljen kaikki matkat kouluun ja salille pyörällä ja pyöräiltyä tulee päivittäin vähintään n.7 kilometriä. Vikkonloput olen töissä siivoamassa, mikä on fyysisesti raskasta työtä! Ylikuntooni pahin syy on varmasti salin tuleminen kuvioihin. Minulle tehtiin 2 jakoinen ohjelma mikä vaikutti mukavalta.
Mikään ei olisi mennyt varmaan yli jos olisin noudattanut saliohjelmaani, mutta joka kerta salille ollessani tein extraa. Eli vaikka tarkoitus oli tehdä ylävartalotreeniä, halusin aina rääkätä myös muita paikkoja esim. jalkoja ja niin homma riistäytyi käsistä.
Kaikkein pahinta asiassa oli se että en vain voinut kuvitella että itselleni joka ei koskaan anna periksi ja jonka elämä on urheilu voi päästää itsensä tähän kuntoon missä nyt olen:itku:
En muista milloin ensimmäiset "oireet" tulivat, mutta viimeiset pari kuukautta on ollut aina jotain pientä ongelmaa.
Olen myös vuoden alusta tarkkailut syömisiäni paljon. Kaiken olen merkinnyt laskuriin,mutta paino ei ole suuremmin muuttunut(repsahduksien takia), mutta kroppa näyttää erilaisesta kuin viime syksynä. Ensimmäinen muutos joka herätti minut oli se että kuukautisia ei ole tullut kohta puoleen vuoteen.
Tottakai se oli minulle aluksi vain mukava asia ,koska kärsin pahoista kuukautiskivuista. Kun aloin lukemaan puolukkapäivät hukassa threadia niin tajusin, että asialle pitäisi tehdä jotain. Sen jäleen aloin etsimään tietoa ylikunnosta ja sen oireista ja omalla kohdalla tuntuu että kärsin melkein jokaisesta oireesta. Ennen en IKINÄ nukkunut päivisin yhtään ja silti en saannut unta ennen 23.00, mutta tällä hetkellä voin nukkua päivällä vaikka 3 tuntia ja silti voin mennä nukkumaan jo kymmenen aikaan illalla. Aloin myös ihmetellä kun jumpissa käydessäni aina kun olin ollut esim bodystep tunnilla niin paitani oli aina litimärkä! Ajattelin että se on ihan normaalia,mutta nyt aloin muistelemaan että ei edes viimekesänä kun olin samantapaisissa jumpissa niin paitani ollut niin märkä. Aamulla heräsin niskahiukset kosteina(vähentynyt viikon aikana) ja välillä öisin kun olin rinnasta hikinen Normaali hikoileminen on myös selvästi lisääntynyt.
Kamala ongelma on myös kamalat suonenvedot aamuöistä ja muutenkin päivisin kun laittaa esim kenkää jalkaan. Tänä aamuna oli kaikkein kamalin kerta heräsin varmaan puolen tunnin välein kamalaan suonenvetoon ja pahaanoloon, kävin vessassa aina samalla kun suonta veti ja kurkku kuivasi. Tämän ylikunnon mitä en vain kertakaikkiaan voi ymmärtää tajusin viikko sitten kun olin bodypump tunnilla kun tein samoilla painoilla,mutta joka lihasryhmässä tuntui jo puolessa välissä sarjaa että ei vaan pysty jatkamaan että lihakset ovat aivan maitohapolla! Silloin heräsin ja aloin ottamaan selvää asioista ja huomenna olen levännyt viikon verran tekemättä mitään raskasta! Suuri saavutus!! Huomenna olen kyllä menossa tanssitunnille mutta jätän bodypumpin väliin. Nyt olen tajunnut missä kunnossa olen ja yritän ottaa rauhallisesti,koska haluan palata normaaliin terveeseen elämään. Kauhea huomata miten olen erakoitunut kaikista tärkeistä ihmisistä ,koska minua väsyttää koko ajan ja olen erittäin kireä välillä. Välillä kaikki on hyvin, mutta kun palaan pitkän koulupäivän jälkeen kotiin en enää jaksa muuta tehdä kun maata. Siksi halusin kirjoittaa tänne ,koska se helpotta lukea muiden kokemuksia ja kertoa omansa muille. Koska en ole puhunut asiasta pahemmin kenellekkään, koska he eivät vain ymmärrä! Koulukaverit ihmettelevät kun jään koulun jälkeen tekemään koulujuttuja enkä mene salille, siihen aina vaan sanon että pidän pientä taukoa ja siitä sitten alkaa suuri ihmmettely, kun en mene ,koska aina muuten olen mennyt ja ilmeet ovat aina vaan En viitsi edes heille alkamaan kertomaan asiasta koska ovat muutenkin jonkin verran eri tasolla eikä ymmärrä elämäntapaani. Nyt olisi tarkoitus otta rauhallisesti ja koittaa parantua,seuraavalla viikolla otan rauhassa ,koska koulupäivät ovat neljään asti(koetyöviikot:( alkaa)ja muutenkin suuri stressi niistä. Kyllä helpotti kirjoittaa ,kun pystyy jollekin kertomaan miltä tuntuu! Jos en ala tervehtymään, menen lääkärille, mutta ei niistä kumminkaan ole apua, sanovat vaan että lepää rauhassa niin kyllä se siitä. Paras asia tässä on se että olen OIKEASTI tajunnut oman tilanteeni ja kun pääsen treenamaan taas normaalisti osaan tehdä asiat toisin! anteeksi avautumiseni,mutta nyt oli pakko:itku:

 

[Nadesha]

Mikään ei olisi mennyt varmaan yli jos olisin noudattanut saliohjelmaani, mutta joka kerta salille ollessani tein extraa. Eli vaikka tarkoitus oli tehdä ylävartalotreeniä, halusin aina rääkätä myös muita paikkoja esim. jalkoja ja niin homma riistäytyi käsistä.

Älä pyytele anteeksi avautumistasi, sitä vartenhan täällä ollaan ja parantuminen on joukkuelaji!

Mulla tuo sama: periaatteessa mulla oli varmasti suht' hyvä treeniohjelma, siihen oli kirjattu lepopäivät ja kevyet viikot - en vain pitänyt niitä, ikinä! Lämmittelyitä ja loppuverryttelyitä salilla venytin jokaikinen kerta vähän yli, en koskaan toisin päin. Jos sarjoja oli merkitty 2 - 3, se oli aina se 3, jos toistoja 8 - 10, niin poikkeuksetta se 10! Juoksulenkeillä sama juttu: "vielä yksi kierros", vaikka olin lähtenyt vain sille kevyelle, lyhyelle iltapyrähdykselle.

Syömisten suhteen sama: syön koko ajan "varmuuden vuoksi" hieman alakanttiin vaikka luulen tai yritän periaatteessa syödä kulutukseni verran. Koskaan ei tule niitä "syönpä tänään vähän extraa" -hetkiä.

Nyt olo tuntuu aavistuksen normaalimmalta: tänään yksi työjuttu, jota olin stressanut kovasti etukäteen, sujui todella hyvin. Lisäksi soitin lääkärille varatakseni ajan. Ja olen kirjoittanut tästä pakkikselle ;) Ehkä nyt se unikin tulisi... Henkimaailman juttuja, sano.

 

[Eini123]

Nadesha, tein aina samalla tavalla kuin sinä. Ohjelma on suunniteltu siten että niitä vapaapäiviä kuuluisi tulla kaksi sunnuntai ja tiistai, mutta niistä lipsuin. Vaikka pidin vapaata aina sunnuntaina salista ja jumpista , yleensä silti löysin itseni lenkiltä aamu kahdeksan aikaan, kun en saannut enää unta.
Hienoa on huomata että ns. oireet on viikon aikana vähentynyt. Sain nukkua Piitkään viime yönä, en herännyt kertaakaan vessaan, painajaiseen tai suonenvetoon. Aamulla paita ei ollut yhtään "kostea" ja niska oli kuiva:haart:
Nyt yritän olla stressaamatta syömisiä ja koulujuttuja. Syön ja söin aina korkeintaan 1600 kaloria vaikka liikunnan takia olisi pitänyt syödä paljon enemmän. Viikonloppuna lepsuin ja sehän alkoi ahdistaa ja rankaisin itseäni. Nyt yritän syödä kohtuudella ja lepäillä, harmittaa että tämä tuli juuri ennen kesää kun haluisi treenata ja syödä vähemmän että näyttäisi kesällä paremmalta, mutta nyt on terveys tärkeämpää kuin ulkonäkö. Aamulla olin erittäin hyvällä tuulella ja kerrankin oli olo että nyt haluan ylös sängystä ja pitkästä aikaa menen ennen tanssitreenejä kaupungille katselemaan.:thumbs: Ihmeen paljon tämä avautuminen omalla kohdallani auttaa, koska tästä on muille vaikea puhua. Kukaan ei ymmärrä, ihmettelee vaan kun en mene salilleni ja luulee varmaan laiskaksi Helppoa kertoa niille jotka ymmärtävät!:haart:

 

[Zelda]

Ylikunnosta ollaan jo onneksi toivuttu ja siitä paljonkin viisastuttu.

Oma ylikuntoni alkoi kun aloin ammattikoulussa treenaamaan armeijaa varten. Aina olen ollut täydellisyyden tavoittelija, joten pitihän minun olla superhyvässä kunnossa kun harmaisiin astun.

Liikunnallista taustaa oli kyllä ja olin tottunut enempikin treenaamaan, mutta tuolloin treenit olivat joka aamu tunnin juoksulenkki, koulun jälkeen salille ja illalla joko nyrkkeilytreeni tai sulkapallo/sählytreeni.
Syömiset oli todella surkeaa. Kouluruoka ja joku lämmin ruoka ja tietenki iski kauhia nälkä jossain vaiheessa ja sitten vedettiin kilo karkkia ja tuplattiin treenimäärä. Ei mitään järkeä.

No kuntohan nousikin tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten tuli jalkoihin paha penikkatauti ja sitten ylikunto.
Armeijan alussa vielä jatkoin alokaskaudella omia lenkkejä iltaisin vaikka muutenkin oli koko päivä huhkittu. Aukissa se seinä sitten tuli vastaan. Masennus ja korkeat sykkeet. Seksi oli todella kivuliasta kuivien limakalvojen takia.

Pahaan aikaan sattui tuo ylikunto, kun aukissa olisi pitänyt näyttää parhaansa. Ja ei vaan pystyny, oli paska kunto ylikunnon takia.
Toisaalta taas se teki hyvää minun itsetunnolle näin jälkeenpäin ajateltuna. Putosin maan pinnalle ja opin nöyryyttä ihan olan takaa.
Kuitenkin tuo armeijakin hengissä selvittiin vaikka se ei silloin siltä tuntunut.

Aukissa siis tajusin tuon ylikunnon, mutta kukaan muu ei tainnut sitä tajuta. Pientä lämpöä oli myös jatkuvasti. Pois harjoituksista en silti ollut, ettei minua sanottaisi vempaksi ym. Sinnillä läpi kaikki.

Olihan se kokemus, mutta ei kiitos toista kertaa. Isoin kiitos kuuluu miehelleni, hän auttoi minut yli tuosta masennuksesta.

 

[Viiwi]

Venlan, Nadeshan ja Minzkun, oikeastaan kaikkien muidenkin kirjoitukset ovat suoraan kuin mun suusta! Olen aloittanut aiheesta liikunta-addiktio-ketjunkin, mutta uusille lyhyesti tarinani:

Olen ollut pahassa ylikunnossa vuoden 2005 syksyllä, jolloin takana oli vähintäänkin hullua treenausta kolmen vuoden ajan (viikossa n. 14 tuntia rankkaa treeniä). Pahin oireeni oli pari kuukautta kestänyt kuume, mutta nyt kun miettii taakse päin, niin olihan niitä oireita muitakin: väsymys, kunnon lasku, haluttomuus, masennus, hillitön ruokahalu... Lääkäri katsoi netistä ohjeet mun hoidoksi (myönsi jopa itsekin, että katsotaanpas, mitäs täällä sanotaan :jahas: ), ja päätyi määräämään sitten ruhtinaaliset 2 viikkoa lepoa, jonka jälkeen palasin pikkuhiljaa samoihin rutiineihini kuin ennen lepoa.

Tätä oravanpyörää olen pyörittänyt sitten näihin päiviin asti lukuunottamatta kuukauden mittaista matkaa, jolloin pääsin salille vain joulun aikaan (eli kaikki joulupyhät vietin salilla, kun ei muutakaan ohjelmaa ollut :() ja uudenvuoden jälkeen tein viikon verran aamulenkkejä. Ajattelin ennen matkaa, että nythän on hyvä sauma palautella kroppaa ja levätä hyvällä omalla tunnolla, mutta enhän mä siihen pystynyt millään. :curs: Matkan jälkeen meno jatkui Suomessa taas tuttuun tapaan.

Olo on ollut surkea jo kauan. Tosi harvoin jaksan lähteä iltaisin mihinkään kavereiden kanssa tai kutsua ketään kylään, sosiaalista elämää on oikeastaan vain, koska poikaystävä pakottaa vappurientoihin yms. Seksi ei huvita, vaikka se sujuukin hyvin. Nyt on tullut myös uniongelmat uutena isona ongelmana, mutta vaikka kuinka huonosti nukun niin aamulla on mentävä salille jos niin olin suunnitellut. Myös pieni nuha ja köhä on koko ajan, ja varsinkin aamulla on aina ihan tukossa. Kuumetta ei vielä ole näkynyt, mutta kai sekin pian kolkuttelisi ovella, jos jatkaisin samaan malliin.

Treenit onkin ihan oma lukunsa. Salitulokset junnaa paikallaan, ja aerobinen kunto senkuin rapistuu. Sykkeet on korkeat jo perusvauhtia kävellessä (130), juostessa n.160, ja mitä tahansa kevyttäkin teen niin hikoilen kuin saunassa. Toisinaan taas vaikka kuinka kovin spurttaisin loppujäähdyttelyssä syke ei nouse 130:een. Asun kolmannessa kerroksessa ja joka ikinen kerta, kun tulen portaita (ja nehän kavutaan aina - hissiä en käytä, koska portaat kuluttaa enemmän ;)) hengästyn huomattavasti.

Lepopäivinä löydän itseni usein kävelylenkiltä ja kevyet viikot on hepreaa. Jos pidän täyden lepoviikon salilta, niin aerobista teen sitten senkin edestä. Kaikki tämä sen vuoksi, että paino pysyisi kurissa. Vaikka tiedän, että ruokavaliolla on tärkein osuus painonhallinnassa, en pysty muuttamaan tottumuksiani. Aamulla syön oikeaoppisesti, mutta päivällä sitten kituutan, että illalla "saan" syödä paljon. Herkkuja en syö ikinä, mutta leipää sitten senkin edestä.

Tuntuu, että olen samassa umpikujassa kuin aiemminkin olin. Kuten joku täällä pohtikin, luulen myös, että ikinä en ylikunnostani kunnolla toipunutkaan, vaan tää on se sama p*rkeleen suo, jossa rämmin yhä.

Kiitos kaikille kohtalotovereille! :haart: Tämä threadi sai mut jälleen hereille ja aloin pohtia omaa tilannettani. Pelkään kuitenkin olevani niin heikko, että huomenna olen taas juoksemassa.

 

[Emmah]

Tässäpä tuoreeltaan tiivistetysti hyvää ja hyödyllistä tietoa ylikunnosta by Joni.K, kannattaapi varmaankin lukea läpi, mikäli näiden asioiden kanssa joutuu puljailemaan.

 

[Minzku]

Tästä threadistä on kyllä paljon apua, kiitos kaikille. :haart:

Mulla myös syöminen oli vähän samaa luokkaa kuin Viiwillä: päivällä vähän, illlalla paljon. Ei herkkuja, mutta leipää välillä hulluna. Ja kauhea morkkis, kun tietää miten pitäisi syödä, mutta ei vaan pysty siihen. Tällä hetkellä en laske kaloreita ja koitan syödä nälän mukaan, se vaan on välillä niin pirun vaikeaa.

Tuttua oli myös nuo mainitut limakalvojen kuivuminen (johtunee alhaisesta estrogeenitasosta) ja tolkuton hikoilu, erityisesti öisin hikoilin lakanat märiksi. Mun kohdallani tilanne näyttää tällä hetkellä taas hieman valoisammalta, menkat alkoivat. Pieni mutta henkisesti suuri askel.

 

[eowyn]

tiedän mistä puhutte tytöt! mulla talvella/kevällä ollut selläinen keskivakava ylikunto tai sen tapainen. sen jälkeen kun oltiin mieheni kanssa lomalla 2v helpotti olo paljon. matka oli myäs aktiivinen, mutta ei sitä 3-4 leppoisaa sukellusta per päivä ja leppoisia rantsukävelyitä voi verrata siihen 1-2 h aerobist ja 1,5h salia per päivä rääkkiin kotona... tulihan siellä syötykin hyvin ja kroppa kiitti. tulihan se 2 kg lisääkin mutta se oli tarpeen! lepopäiviä tuli ennen elämätaparemonttia 1 parissa viikossa ja sittenkin vedis sen kevyeen sauvakävelylenkin keskisykkeellä 140 about...

nyt mieheni on saannut mut rauhoittuu sillä että täyttää meidän viikonloput aina selläisellä tavalla että mulla ei ole enää rääkkiin aikaa

ylikunto on hellittänyt ja salireenit maistuvat taas!!!!!!!

kiloista viis. tuntuu paljon paremmalta kun taas jaksaa. salilla teen nyt vaan 5 min lämmittelyaerobista ja 2-3 x viikossa pyöräilen töihin (20km) joskus myös kotiin mutta ylensä tulee pyörä mieheni auton takakontissa kotiin koska tunnen että n 40-50k pyöräilyä olis vielä liikaa päivässä vaikka ennen olisin vedänny sen vaikka sateessa hampaat risti ajatelleen että siinähän kulutan ne ca 500kcal eihän sitä voi vaan jättä tekemättä.... sairasta

 

[Eini123]

Täällä yritetään ottaa rauhallisesti ruuan ja urheilun suhteen. Salille en mene ja jumppiin vain pari kertaa viikossa ja jumpat yritän valita järkevästi. Kävin tänään terveydenhoitajalla ja hän antoi ajan toiselle lääkärille joka antaa varman ajan laboratorioon, missä otetaan jotain kokeita. Tänään tanssimaan
Eli laboratorioon tai testeihin menen siksi, että saadaan tietää miten kuukautiset saadaan takaisin?

 

[Venla]

Tässäpä tuoreeltaan tiivistetysti hyvää ja hyödyllistä tietoa ylikunnosta by Joni.K, kannattaapi varmaankin lukea läpi, mikäli näiden asioiden kanssa joutuu puljailemaan.

Ooh, loistavaa. JoniK on yksi niistä, jotka on puhunu mulle järkeä . Myös Fighter-lehdessä oli Jonin henkilökuvassa paljon tarinaa ylikunnosta.

EDIT

... koitan syödä nälän mukaan, se vaan on välillä niin pirun vaikeaa.

Se on kyllä jännä, miten sen joskus hukkaa sen niin sanotun normaalin syömisen. Eikä se edes meinaa sitä että aina kituuttaisi, meinaa vaan jäädä päälle sellainen vääränlainen suhtautuminen ruokaan. Ruokaan, joka onkin kaloreita, eikä ruokaan joka tuo energiaa ja vie nälän. Jos tajuutte.

Syömisen kun sain kuntoon niin tuntui että olin jo tosi pitkälle päässyt toipumisessa. Vieläkään ei aina oikein maita tai tekisi mieli syödä ihan tolkuttomat määrät, mutta yleislinja on paljon paljon parempi. Ja tässäkin pitäisi unohtaa se muihin vertaaminen. :curs:

 

[Minzku]

Se on kyllä jännä, miten sen joskus hukkaa sen niin sanotun normaalin syömisen. Eikä se edes meinaa sitä että aina kituuttaisi, meinaa vaan jäädä päälle sellainen vääränlainen suhtautuminen ruokaan. Ruokaan, joka onkin kaloreita, eikä ruokaan joka tuo energiaa ja vie nälän. Jos tajuutte.

Syömisen kun sain kuntoon niin tuntui että olin jo tosi pitkälle päässyt toipumisessa. Vieläkään ei aina oikein maita tai tekisi mieli syödä ihan tolkuttomat määrät, mutta yleislinja on paljon paljon parempi. Ja tässäkin pitäisi unohtaa se muihin vertaaminen. :curs:

Jep, tajuan hyvin. Oon ihan tarkoituksella nyt jättänyt lukematta esim. täältä kaikki "mitä söit tänään"-threadit ja vastaavat, ettei iske ahdistus siitä että muut syö niin puhtaasti ja mä en.

Lukaiskaapa muuten huviksenne uusin MeNaiset, siinä on juttu Menikö liikunta överiksi (tai joku vastaava). Aika pintapuolinen, mutta ihan asiaa kuitenkin (naistenlehtityylillä). Siinä oli mm. lista asioista, joista voi tunnistaa liikunta-addiktion. Meikäläinen olisi entisessä elämässä saanut täydet pisteet... Lisäksi siinä oli Maria Kuusiluoman haastattelu ja täytyy sanoa, että tuli hieman surku. Ei kuulostanut ihan terveeltä touhulta.

 

[Dahlia]

Jep, tajuan hyvin. Oon ihan tarkoituksella nyt jättänyt lukematta esim. täältä kaikki "mitä söit tänään"-threadit ja vastaavat, ettei iske ahdistus siitä että muut syö niin puhtaasti ja mä en.

Lukaiskaapa muuten huviksenne uusin MeNaiset, siinä on juttu Menikö liikunta överiksi (tai joku vastaava). Aika pintapuolinen, mutta ihan asiaa kuitenkin (naistenlehtityylillä). Siinä oli mm. lista asioista, joista voi tunnistaa liikunta-addiktion. Meikäläinen olisi entisessä elämässä saanut täydet pisteet... Lisäksi siinä oli Maria Kuusiluoman haastattelu ja täytyy sanoa, että tuli hieman surku. Ei kuulostanut ihan terveeltä touhulta.

Luin sen juuri viikonloppuna, oli tosiaan aika höttöä koko juttu siinä mielessä, että ei kovin syvälle aiheeseen menty. Muakin suretti se Maria Kuusiluoma "Täysillä mennään joka treeni...en koskaan venyttele...liikkuisin joka päivä jos se musta ois kiinni..." Ihana roolimalli kaikille naisille, vaikka siinä yritettiinkin kai juuri tuoda esille se, että se ei ihan tervettä ole, vaikkakaan ei kovin korostetusti..ettei Maria suutu. Mä tunnistin itsestäni lähes kaikki jutut siinä listassa, varsinkin se tuntui tutulta, että en suunnittele liikuntaa elämän mukaan vaan elämän liikunnan mukaan.

 

[Venla]

OT: En ole tuota juttua lukenut, mutta olen joskus 2-3 vuotta sitten lukenut jonkun jutun Maria Kuusiluomasta ja ajatellut, että tuolla on varmasti syömishäiriö tai pahansorttinen liikunta-addiktio. Merkillistä. Tosin näissä jutuissa kaltaisensa tunnistaa melko nopeasti. Sekään ei aina ole hyvä asia.

Koetan mutuen juuri pitää pientä totaalitaukoa liikunnasta, kun kausi on ohitse ja peruskuntokausi vasta edessä. Olen vittuuntunut, että taaskaan treenikaveri ja valmentaja eivät tajua. Sama juttu painosarjan kanssa. Vaikka painonvedot olivat suuri syy ylikuntoon joutumiseen, pitäisi muka taas alkaa harrastaa sitä. :curs:

 

[Viiwi]

Luin sen juuri viikonloppuna, oli tosiaan aika höttöä koko juttu siinä mielessä, että ei kovin syvälle aiheeseen menty. Muakin suretti se Maria Kuusiluoma "Täysillä mennään joka treeni...en koskaan venyttele...liikkuisin joka päivä jos se musta ois kiinni..." Ihana roolimalli kaikille naisille, vaikka siinä yritettiinkin kai juuri tuoda esille se, että se ei ihan tervettä ole, vaikkakaan ei kovin korostetusti..ettei Maria suutu. Mä tunnistin itsestäni lähes kaikki jutut siinä listassa, varsinkin se tuntui tutulta, että en suunnittele liikuntaa elämän mukaan vaan elämän liikunnan mukaan.

Mäkin oon saanut lähes kaikista Maria Kuusiluomaa koskevista kirjoituksista sen kuvan, että nainen on aika addiktoitunut urheiluun. Tota kyseistä juttua en ole lukenut, mutta samaa hän on toistanut monesti. Muistelisin, että tekee joka päivä 45min crossarilla/spinning/juoksu + viikottaiset salitreenit päälle. Ei sillä, aika komeat hauikset Marialla ainakin on ;)

Ja toi on niin totta tuo elämän rakentaminen liikunnan ympärille eikä toisinpäin. Tuskailen tässä, että miten sopeudun uusiin työvuoroihin, kun ei kunnolla ehdi treenata ennen töitä ja töiden jälkeen ei jaksa täysillä vetää treenejä. Ja sadepäivät ärsyttää, koska haluan polkea töihin ja takaisin (yht. tunti fillarointia). Muuten tulee totaalinen luuseri-fiilis :jahas:

 

[.Hömötiainen.]

Hei apua

Musta tuntuu että mulla on jonkin sortin ylikunto. Viis päivää sitten on tullu kamala ruokahalu eilen meni yli 3000kcal. Hikoilen. Väsyttää, itkettää. Yöllä heräilen vessaan useamman kerran. Treeni kusi tänään pahemman kerran. Olen ollut hiukan huonovointinen muutenkin viimeaikoina. Olen siitepölyalergikko, joten pistin kaiken sen piikkiin. Mitä voisin tehdä? Levätä tietty. Entä toi syöminen. Onko ylikunnolle tyypillistä tollanen yletön ruokahalu. Mulla ei taida olla oikeen tämä homma hanskassa. Mistähän sais yhteyden ravitsemusterapeuttiin? Pystysköhän se tekemään jonkin ruokaohjelman?

 

[Venla]

Musta tuntuu että mulla on jonkin sortin ylikunto. Viis päivää sitten on tullu kamala ruokahalu eilen meni yli 3000kcal. Hikoilen. Väsyttää, itkettää. Yöllä heräilen vessaan useamman kerran. Treeni kusi tänään pahemman kerran. Olen ollut hiukan huonovointinen muutenkin viimeaikoina. Olen siitepölyalergikko, joten pistin kaiken sen piikkiin. Mitä voisin tehdä? Levätä tietty. Entä toi syöminen. Onko ylikunnolle tyypillistä tollanen yletön ruokahalu. Mulla ei taida olla oikeen tämä homma hanskassa. Mistähän sais yhteyden ravitsemusterapeuttiin? Pystysköhän se tekemään jonkin ruokaohjelman?

Yletön ruokahalu voi olla ylikunnon oire, samoin kuin ruokahaluttomuuskin. Muuten tuon kuvauksen perusteella on vaikea sanoa mitään muuta kuin että muista ja koeta levätä, niin kulkee treenikin sitten taas paremmin. Vain sinä itse tiedät, miten olo ja esimerkiksi nukkuminen ja muu fiilis on muuttunut juuri viime aikoina, ja sen perusteella pystyt paremmin miettimään, onko stressiä tai uupumusta ja ylikuntoa. Ensiapuna toimii aina oman kropan kuuntelu... ja joo, tiedän ettei se aina ole helppoa. Jos koskaan.

Ravitsemusterapeutille voi saada lähetteen lääkäriltä. Oman kunnan tai kaupungin sivuilta kannattaa myös etsiä tietoa noista. Esimerkiksi kouluterveydenhoidon tai YTHS:n kautta voi päästä ravitsemusterapeutille ihan maksutta. Ruokaohjelman tekeminen on yksi ravitsemusterapeuttien perushommaa.

 

[Faidra]

Jos tuollasia oireita tulee, kuten sulla Hömötiainen, kannattaa ekana nyt vaikka koittaa sitä 4-7 päivän lepoa. Jos olot menee sillä ohi niin kyseessä ei ole ylikunto - ennemmin hetkellinen ylirasitus tai joku stressireaktio. Allergiahan pistää kehossa jonkin sortin tulehdustilan päälle, joten siinä mielessä ei ole kyllä yhtään ihme jos treenit ja jopa uni kärsii (mulla on ihan sama juttu).

Ylikunto ei mene hetkessä ohi, parin viikon lepo ei välttämättä auta vielä yhtään mitään. Ylikunto johtuu siitä kun kehoa rasitetaan pitkään yli sen suoritus- ja palautumiskyvyn. Se syntyy siis vähitellen, eikä myöskään mene ohi parin päivän levolla.