ääh, kai se on munkin tultava tilittämään tuntojani tänne..monta kertaa oon ollutkin jo kirjottamassa, mutta aina pyyhkiny pois..(" ei mulla kuitenkaan mitään")
Mä en enää edes hahmota tuntemuksiani! mielialat ja olo heittelee mua, viimeviikkoina sekin on vaan kääntyny nii et yhä useemmin on väsynyt,puhki ja voimaton.
alotin suurinpiirtein vuossitten syömishäiriön jotenkin normalisoiduttua salilla käynnin ja muutaman kuukauden päästä oli tosissaan kärpänen purrut, aloin treenaa "kunnolla ja kovaa" ,lihaksen kasvatus mielessä. Tuli sitä lihastakin helposti alkuun niin ruipeloon varteen ja nautin todella siitä mitä tein.
Jossain vaiheessa mieleen alko hiipumaan että "enemmän on paremmin
" ja mikään ei oikee tuntunut riittävän. en oikee osaa arvioida minkä verran on tullut liikuttua, kuitenkin salilla se 3-5 kertaa viikossa ja aerobisia mielenmukaan ( näin jälkikäteen ajatellen kuitenkin sen verran että varsinaisia lepopäiviä tuskin oikein on ollutkaan, en esimerkiksi pitänyt kävelyjä,tms ollenkaan liikkumisena,yms.) työ on keskiraskasta ja raskaammaks sen tekee henkisesti että opiskelen samalla siis oppisopimuksella. ala on tunnetusti kiireinen hoitotyö, joka omalla tavallaan lisää stressin määrää..
En edes osaa eritellä millon nää fiilikset on alkanu, jotenkin sellanen olo ollut pidempäää et joku mättää mutta mikä.Koskaan siihen asiaan ei oo vaan tarpeeks tarttunu, unohtanu vaan ja jatkanu menemään.
Masennuksen takia kävin lääkärissä viikko sitten ja sainkin siihen lääkityksen, otin myös puheeks vähän tätä ylikunto asiaa, lääkäri ei oikeestaan kommentoinu asiaa mitenkään, sano vaan että mene gynekologille selvittämään miks menkkoja ei oo ole.siinä hetkessä ois pitäny pitää pintansa ja vaatia jotain enemmän, mut eipä vaikuttanu lääkäri oikeen innostuneelta enää muhun jo 40min tuhlattuaan..Nyt oon viikon treenannu kevyemmin (vai oonko sittenkään, tainnu vaan huijata itteeni) salilla oon käyny kolmisen kertaa, mutta tehnyt vaan niitä liikkeitä mitä mieli on tehnyt ja välttänyt "suorittamista", lisäks kerran olin pelaamassa salibadya ja kävelyillä käynyt.
En halua viedä liikunnan iloa enää toiste iteltäni, siks onkin niin ristiriitasta ku mielihaluaa mutta kroppa ei ehkä antais periks, ja sillon kun mieli ei jaksaiskaan on tullu joskus mentyä väkisin.not good.
Ravitsemus on kanssa varmaan päin persittä, paljon syön mutta en selkeesti tarpeeks.Painoa en yleensä seuraa, mutta viimeviikollla kurkkasin ku alko olemus näyttää kuihtuneelta, säälittävät 48kg 165cm likassa. Hyi helvetti!
Tästä sisuuntuneena soitin tutulle personal trainerille jonka nään huomenna.
en vaan oikeen tiiä mitä haen tält pt:ltä, apua ravitsemuksessa ja liikunnassa, mut entä jos se ylikunto onkin nyt? äääh. oravanpyörä sanon minä.
toivottavasti ei hirveen sekava kirjotus, tuntuu et näppis jo sauhuu ku saa tilittää!
niin ja mun oireet on siis lähinnä nämä: karmea yöhikoilu, palelu ruokailujen jälkeen, mielialan vaihtelut, unen tarve kasvanut HURJASTI, finninaamaks muuttunu, kuivaiho, mustelmia ja haavoja tulee todella helppoon eikä meinaa parantua millään.sykemittaria en omista joten sykkeistä en osaa sanoa.Sydämmentykytykset ( ? en oo varma onko sitä itteensä, kuitenkin rintojen välissä enempi vasemmal puolel on tuntunu yhä useemmin oudolta..), Ruokahalun vaihtelut on kans suuria, välil ei riittäis hevonenkaan ja joskus ei upois millään.Lisäks kusella saa ravata ihan jatkuvasti, ja etenkin iltasin turpoon ku possu, kaikki nesteet tarttuu ja oon ku 6kk odottava äiti-> aamulla taas kuiva ku luuranko. Huoh.
Epämiellyttävintä sydämen takominen oli iltaisin, kun yritti mennä nukkumaan... sydän jätti lyöntejä välistä ja sitten takoi taas kauheata vauhtia. Usein oli sellanen "sydän kurkussa" -olo.
