Nainen ja ylikunto

[Venla]

Mulla oli liiaallisen treenaamisen lisäksi ongelmana aivan liian vähäinen syöminen sekä henkisesti raskas ja stressaava elämäntilanne ja paljon muutoksia.

Mitenkään yleistämättä voisi sanoa, että tällainen se resepti yleensä on. Ehkä juuri siksi ylirasitusta on niin vaikea hahmottaa ja ehkäistäkin, kun ei ymmärrä, että - kliseisesti - kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Omasta ylikuntoilustani* olen varmaan kirjoittelutkin paljon, mutta kaikissa näissä tapauksissani olennaista on ollut se, että olen paitsi treenannut järjettömän paljon, olen myös syönyt liian vähän ja ollut pahasti stressaantunut. No... sittemmin olen oppinut jotain...

*) Nykyisin melkeinpä välttelen tämän sanan käyttöä, kun se on niin hemmetin helppo ymmärtää väärin.

 

[Giia]

Kiitos vastauksista.

Unohdin mainita päänsäryn, jota on alkanut esiintymään lähes päivittäin. Täytyy itsekin myöntää, että ravintopuoli ei ollut kunnossa. Samoihin aikoihin kun ensimmäiset oireet tuli, aloitin vähähiilihydraattiset ruokavalion. Jätin äkisti pois ruokavaliosta mm. puuron, leivät, perunat, pastat aivan kaiken. Alussa tästä tuli hyvä olo, turvotukset oli poissa jne...Mutta ilmeisesti tämä oli yksi hyvin suuri syy tälle mitä nyt tapahtui.

Olen lisännyt ruokavalioon nyt puuron aamuin illoin ja leipänä olen käyttänyt varrasleipää.

Kuuluukohan ylikuntoon muuten turvotukset? Ihan siis puhun sellaisesta nestepöhöstä joka näkyy selvästi mm. kasvoissa ja kaulalla? Olen nimittäin huomannut, että jos syö liian vähän, tämä turvotus tulee aika nopeasti. Kun syö enemmän turvotus lähtee laskemaan. Pahimpina aikoina olin todella turvoksissa.

Itselläni on sellainen inhottava asia tässä stressannut niin tajuttomasti, että vuosi sitten sairastuin kohdunkaulan vaikeaan dysplasiaan, eli kohdunkaulan syövän vika esiaste cin3. Kävin juuri puolivuotiskontrollissa ja koepalat otettiin uudestaan ja suureksi harmiksi, oli taas cin1 tason solumuutoksia. Annettiin aikaa 6kk elimistölleni parantaa nämä itse, mutta en usko sitä tapahtuvan, eihän aikaisemminkaan tapahtunut, vaan solumuutokset olivat noin voimakkaita.

Solumuutoksia tulee suurelle osasta naisia elämänsä aikana, mutta monet eivät koskaan saa tietää niistä, sillä ihmisen immuniteetti parantaa nämä itse. Joskus taas kun immuniteetti ei toimi kuten kuuluu, nämä solumuutokset kehittyvät syövän esiasteiksi ja myöhemmin mahdollisesti syöväksi.

Yötyö, stressi, liika saliharjoittelu, liian vähäinen lepo, liian vähän syömistä... Nämäkö olivat kohdallani se syy, miksi sain vaikean dysplasian? Anteeksi, tämä menee yli aiheen mutta halusin tämän mainita.

Tällähetkellä yritän kuumeisesti miettiä kuinka korjaan tilanteen. Syyskuussa on eka kontrolli, se huolestuttaa ja pelottaa. Vastustuskyky pitäisi saada nyt nousemaan nopeasti, että elimistö itse korjaisi tilanteen. Nämä syövänesiasteet voidaan leikata loopissa vielä kerran tai jos hyvin käy niin kaksi kertaa. Sen jälkeen lähtee kohtu.

Ilmeisesti tässä tilanteessa nyt ainoat asiat joita voin tehdä on lepo, kunnollinen sellainen, ruokavalion kuntoon laittaminen...Voisikohan mistään esim. akupunktiosta olla mitään apua immuniteetin ja ylikunnon parantamiseen? Vai mitä ihmettä voisin itse tehdä auttaakseni itseäni tässä ikävässä tilanteessa.

Stressiä pitäisi välttää, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

 

[Stash]

Jos sinulla ja muilla palstalaisilla on enemmänkin tietoa urheilupsykologiasta niin pitäisi aloittaa keskustelu myös siitä, millaisilla tavoilla ns. henkinen puoli on mukana kilpailutilanteessa. Ehkä vähän liittyy ylikuntoaiheeseenkin. Eikö jännittäminen kilpailutilanteessa tai muuten tehdessä tärkeää suoritusta voi näkyä aika selvinäkin fyysisinä oireina?

Vireystila (arousal) on kai se avainkäsite tuossa, ja on useita teorioita siitä, miten se vaikuttaa (mitä korkeampi vireystila -> parempi suoritus, optimaalinen yksilöllinen vireystila jne.). Nykyään ollaan kai aika pitkälle sitä mieltä, että sopiva vireystila tosiaan on yksilöllinen ja urheilijan/valmentajan taitoon kuuluukin oppia löytämään se sopiva tila, jossa ollaan "set" ja valmiita suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jos kuitenkin tuo vireys menee ylijännittämiseksi, on sillä useita fyysisiä vaikutuksia, kuten lihasjännitys, koordinaatiovaikeudet ja havaintokentän kapeutuminen. Foundations of Sport and Exercise Psychologyn mukaan (yli)korkean ahdistus- ja vireystilan oireita ovat ainakin kylmänhikiset kädet, virtsaamisen tarve, hikoilu, negatiiviset ajatukset, lastittunut katse, ylikorostunut lihasjännitys, keskittymisvaikeudet, sairauden tunne, päänsärky ja suun kuivuminen, siis myös pidemmällä tähtäimellä. Lisäksi univaikeudet ja jatkuvat paremmat suoritukset harjoitusolosuhteissa liittyvät tähän, eli tosiaan mennään ylikunnon oireiden puolelle.

En tiedä vastasiko kysymykseen, mutta aiheeseen liittyvää kuitenkin.

 

[Venla]

En tiedä vastasiko kysymykseen, mutta aiheeseen liittyvää kuitenkin.

Kiitos! Vastasit oivallisesti kysymykseeni, joka kylläkin tätä varsinaista threadin aihetta vain niukasti sivusi. Nämä on mielenkiintoisia juttuja.

 

[Caicu]

Voihan kökkö. Koko kesän liikkuminen on tökkinyt. Kertovatkohan nämä oireet ylikunnosta:

- jalkojen voimattomuus (tämän huomaa etenkin salilla, kun jalkoja treenaa)
- ajoittainen väsymys
- kasvojen turvotus (tätä jatkunut koko vuoden, en vaan ole keksinyt sille selitystä)
- treenit ei vaan kulje, kun tuntuu ettei tehoja löydy

Ensin mietin alhaista hemoglobiinia, mutta toisaalta minulla on se ollut aina korkealla (yli 140). Sitten mietinkin, että onko mun kohdalla ylikunto mahdollinen.

Tässä mun perusviikko:

ma lepo
ti aamusali (n. 1 h)
ke puolen tunnin hölkkälenkki aamulla
to lepo
pe aamusali (n. 1 h)
la 45 min. kävelyä aamulla
su hölkkälenkki aamulla (n. 1 h)

+ työmatkat pyörällä ma-pe, n. 1/2 h per päivä

 

[Venla]

Sitten mietinkin, että onko mun kohdalla ylikunto mahdollinen.

Homma on niin yksilöllistä, että vaikea sanoa, mutta mun mielestäni noilla treenimäärillä ei ylikuntoon pääse. Oireidenkin suhteen on vähän niin ja näin, toki väsymys ja voimattomuus ovat usein liiasta treenaamisesta merkkejä, mutta taustalla voi olla muutakin. Onko ruokavalio kunnossa? Entä onko esimerkiksi kilpirauhasen toiminta tarkistettu labrakokeilla? Onko treenissä vaihtelua vai viikosta toiseen samalla rytmillä, samoilla painoilla, samalla ohjelmalla? Entä onko elämä muuten kondiksessa, vai onko stressiä tai muuta vastaavaa?

 

[Jodel]

Nostan nyt vanhan threadin ylös kun huolestuin itse ylikunnosta. Oireita siis löytyy mutta on vaikea uskoa että MINULLA muka olisi ylikuntoa, varsinkin kun olen nyt treenannut hieman vähemmän viime viikkojen aikana (olin kuumeessa, sitten oksennustaudissa). Nyt muutaman viikon ajan siis oireina ovat olleet:

-Väsymys vaikka nukkuisi
-voimatasot laskeneet (en käy aktiivisesti puntilla mutta esim punnerruksia menee 50->7!)
- mieletön ruokahalu vaikkei nälkä
- nukahtamisvaikeudet + yöllä heräily
- levottomuus, yliherkkyys , tiuskin kaikille ja itken pikkuasioista
- sydän hakkaa jatkuvasti, en tiedä sykettä
- flunssanoireita , vatsakipuja, jalat puutuvat, meinaan kuolla noustessa rappusia ylös
- ei huvita treenata
- flegmaattisuus ja lihassärky

Olen siis treenannt lähes kaksi vuotta kovaa(kamppailulajit, lenkki), nyt viimeisen vuoden aikana en ole pitänyt lepopäiviäkään kuin ehkä yhden parin viikon välein. Elämäni oli stressaavaa kunnes muutin omilleni reilu kuukausi sitten.

Ongelma siis ei ole se etteikö oireita olisi vaan se, etten usko että ylikunto olisi edes mahdollinen. Olen laittanut oireita flunssan piikkiin, sikainfluenssarokotteen piikkiin, koeviikon piikkiin... Enkä anna itselleni lupaa levätä. Eli kysymykseni on: onko mahdollista että kaikki oireet johtuvat vain sairauksista vai onko kyseessä ylirasitus + flunssa?

 

[Stash]

Jodel, minusta tuo on kohdallasi aika selvä peli. Ylikuntohan ei ole mikään maaginen tila, johon elimistö voi ajautua vaan stressin aiheuttama ylirasitus, jonka synnyssä on siis paljon muitakin tekijöitä kuin liikunta (joskin urheiluylikunnosta puhuttaessa se on toki se merkkaavin tekijä). Sairaudet ovat elimistölle kova stressi ja nostavat kortisoleja. Treenit nostavat kortisoleja. Liian vähäinen ravinto nostaa kortisoleja. Työkuormitus nostaa kortisoleja. Ihmissuhdeongelmat nostavat kortisoleja. Kaikki, mihin liittyy ahdistusta, stressiä tai ponnistelua nostaa elimistössä kortisoleja, ja nämä tekijät yhdessä laitetaan vastaan elimistön palautumisresursseja. Elimistö kompensoi minkä kerkiää, mutta jos jatkuvasti tase on miinusmerkkinen palautumisen osalta, päädytään ylirasitustilaan.

Suomeksi sanottuna, sen mitä kerroit treenistä (lepopäivien vähyydestä!), stressistä, koeviikosta ja sairastelusta, perusteella on varsin todennäköistä, että sinulla on jonkin sortin ylirasitustila. Lisäksi noissa stressihormoneissa on sellainen juttu, että yleensä sen ylirasituksen eli "lamaantumisen" laukaisee jokin massiivinen stressi tai stressipiikki, kuten sairastelu tai onnettomuus. Sairastelu on siis saattanut sinun kohdallasi lamauttaa elimistön, ollut siis ikään kuin "piste iin päälle", ja siksi tilanne ei ole korjautunut parin viikon vähemmällä treenillä. Ja miksi korjautuisikaan; ei sairastelun myötä tuleva lepo ole elimistölle mitään stressilomaa vaan toipumista, mikä vaatii valtavasti palautumisresursseja.

Se, mitä minusta sinun tulisi tehdä, olisi ihan raa'asti ottaa lisää lepoa. Siis ihan kunnon lepoa, ei mitään 70% normaalista treenitehosta. Syöt kunnolla ja pyrit minimoimaan kaikki stressitekijät elämässäsi, tässä tapauksessa ennen kaikkea ne raskaat ja keskiraskaatkin treenit. Jos olo alkaa palautua, tiedät, että olet oikealla tiellä. Mitä siinä menetät? Ei muutama viikko (tai muutama kuukausikaan) tuhoa kuntoa tai habitusta, päinvastoin. Ja tämä on kokemuksen rintaääntä!

 

[Jodel]

Stash, kiitos.

Yritän vähentää ja kestää . Rauhallista kävely lumessa sitten.... Masentavaa.

 

[kaunotar]

Jodel: Mulla oli samanlaisia oireita pitkään viime keväästä syksyyn. En pitänyt kovin lepopäiviäkään, vaan joka päivä oli jotain urheilua. Itse aloin epäilee kans jossain vaikeessa jonkin sortin ylikuntoa, mutta suljin sen kuitenkin pois. Kävin kilpirauhaskokeissa ja vajaatoimintahan sieltä löytyi. Oireita oli hirveesti ja menin sitten sellasen A4 kokoisen listan kanssa lääkärille ja taistelulla sain lääkityksen. Reilussa viikossa kaikki oireet katos. NYkyään kuitenkin otan lepopäivän kolmasti viikossa. Sit ku pyöräilykausi taas alkaa niin lepopäivät jää, mut sit otan vaan kevyemmin pyörällä ;)

 

[Jodel]

Olen nyt muutaman päivän levännyt, käynyt hyvin kevyillä kävelylenkeillä. Se mikä minua ihmettää on kova turvotus ? Paino lisääntynyt muutamalla kilolla, nesteitä, mutta miksi? Normaalisti jos en treenaa, paino laskee. Tämä myös vaikeuttaa entisestään lepäämistä, sillä vihaan olla turvoksissa :jahas: pieni ääni pässä muistuttaa että lenkki auttaa turvotukseen.Hankalaa, hankalaa. Samoin vatsa on mennyt aivan sekaisin.
Onko kenelläkään ollut samanlaisia oireita?

 

[Stash]

Henkilökohtaisesti mulla on yleensä lepo auttanut suhteellisen nopeasti, mutta toisaalta en ole ikinä vetänytkään tuollaisia treeniputkia kuin sinä. Periaatteessa ylirasitustiloista "parantuminen" voi tietääkseni tuntua aluksi hyvinkin ikävältä, kun on elimistö on tottunut kuluttavaan elämäntapaan. Suurin ongelma on tietysti siellä henkisellä puolella, kun on niin kiinni treenissä ja rutiineissa. Tosiasia nyt on vain se, ettei muutama päivä vielä vaikuta kummoisesti (hyvässä tai huonossa mielessä kummassakaan), joten lepäile nyt vain rauhassa vähän pidempään ja tarkkaile sitä olotilaa. Tai älä tarkkaile liikaa ja stressaa, vaan koeta ottaa rennosti ja päättää, että olet nyt ansainnut tämän. Mikä kiire sulla on elämässä treenaamaan? Tee kaikkea muuta äläkä mieti harjoittelua. Vatsan sekaisen meneminen lepäämisen johdosta kuulostaa minusta ainakin siltä, ettei sun kropassa nyt tosiaankaan ole kaikki kohdallaan ja sitä suuremmalla syyllä pitäisi levätä. Ethän vähentele syömisiä tai tee muita omituisuuksia (hiilarin, suolan vähentäminen) ravinnon kanssa siksi, ettei tule treeniä? Sitä virhettä älä tee, vaan syö normaalisti. Turvotukset eivät ole mitenkään vaarallisia, niitä tulee ja menee.

Edit: Luepa tätä ketjua alusta alkaen, siellä on paljon tuntemuksia turvotuksesta ja oman kropan fiilisten tulkinnan vaikeudesta. Tämänhetkisellä kokemuksella sanoisin, että lepo auttaa yleensä melkein kaikkeen, treeni harvemmin auttaa yhtään mihinkään.

 

[Sabi]

Henkilökohtaisesti mulla on yleensä lepo auttanut suhteellisen nopeasti, mutta toisaalta en ole ikinä vetänytkään tuollaisia treeniputkia kuin sinä. Periaatteessa ylirasitustiloista "parantuminen" voi tietääkseni tuntua aluksi hyvinkin ikävältä, kun on elimistö on tottunut kuluttavaan elämäntapaan. Suurin ongelma on tietysti siellä henkisellä puolella, kun on niin kiinni treenissä ja rutiineissa.

Tein itsekin päätöksen joulun tienoilla että nyt on pakko vaan hellittää ja vähentää ylenmääräistä liikuntaa. Ongelmani on että liikunnasta on tullut minulle keino purkaa henkistä ahdistusta ja stressiä, tukahdutan tunteeni liikkumiseen. Samalla tavalla kun joku syö suruunsa niin minä heittäydyn lattialle punnertamaan, tekemään staattisia pitoja tai kulmasoutua alakerran levytangolla. Nautin siitä tunteesta kun kärsin hetken äärirajalla. Suorituksen jälkeen olenkin ihan turta, enkä voi surra murheitani. Liikunta on kuin huumetta.

Asun vielä kotona, minulla ei ole töitä, vietän välivuotta ja ystävätkin ovat kadonneet. Minulla on huonot välit perheenjäsenteni kanssa, mikä aiheuttaa stressiä ja ahdistusta -> ankaraa liikkumista. Kun ei ole rahaa tai ajokorttia, ei voi mennä mihinkään tai ostaa mitään. Ainoa tukeni on 300 kilometrin päässä asuva poikaystävä. Ainoa jolle voin puhua. (Uskokaa pois, perhesuhteet ovat niin tulehtuneet ettei läheisyyttä ole).

Joululomalla päätin ensimmäistä kertaa yli puoleentoista vuoteen pitää totaalilepoa. Ennen sitä olen 'lepopäivinäkin' aina säätänyt jotain mikä toi hikeä pintaan (vaikka varsinaista päätreeniä ei ollut). Masentuneina kausina ruokahalukin oli välillä poissa joten elin helposti tuhansien kalorien miinuksilla. Ja toisaalta liikuin joka päivä jopa tuhannen kalorin edestä.

Henkisiä oireita:
- masennus
- itkuherkkyys
- itsetuhoisuus/ahdistuneisuus
- levottomuus
- seksuaalinen haluttomuus


Lisäksi on kahdenlaisia fyysisiä oireita. Näitä on silloin kun olen 'liikuntaputkessa'. Ja kroppa on tottunut rasitukseen.
Fyysisiä oireita:
- Unettomuus
- Janon tunne (joka kostautuu vessassa ramppaamisena)
- Rytmihäiriöt (harvoin mutta joskus)
- Kuivat limakalvot (nenä, silmät, suu)
- Verensokerin nopea lasku
- Toisaalta ruokahaluttomuus

Nyt parin viikon levon tuomat fyysiset oireet:
- Väsymys ( nukuin joka päivä 10-12 tuntia ja välillä vielä keskellä päivää, olisin voinut nukkua koko ajan)
- Ruokahaluttomuus
- Pahoinvointi
- Hengenahdistus (syvään hengittäessä yskittää)
- Lihasheikkous (käsien ja jalkojen vapina)
- Nopea leposyke ja yöllinen hikoilu

Lisäksi olen huomannut että lepoviikkona (tai yleisesti) ruokailun jälkeen iskee hirveä palelu ja väsymys jonka olen ennen saanut pois liikkumalla. Kamalinta oli että ajattelu oli lähes mahdotonta ja päätä särki. Kyse ei ole verensokerin laskusta sillä väsymys tuli jopa niistä aterioista jolloin en syönyt hiilihydraatteja. Varsinkin proteiinin käsittely väsytti (kana, kananmuna ym., maitotuotteita en juurikaan käytä). Pelkkiä kasviksia syödessä olo pysyy virkeänä. Ja en tiedä väsyttääkö rasvankaan syöminen.
Niinä iltoina kun tuli jouluna syötyä reippaammin (hiilareita varsinkin) -> koko yön syke niin korkea että olo oli sietämätön. Oksettava. Paita litimärkä. Ja toisaalta aamulla ihan voimattomat raajat. Ei mitään energiaa jäljellä. Ainoa hyvä puoli jonka lepo toi oli se että sain sentään nukahdettua nopeasti ja ettei tarvinnut käydä yöllä neljää kertaa vessassa.

Ennen ruoan jälkeen oli helppo tempaista sarja punneruksia ja olo oli taas virkeä ja verenkierto piti kehon lämpimänä. Mutta tiedän ettei kukaan normaali ihminen tee joka ruokailun jälkeen mitään hikijumppaa joten päätin alkaa vain totuttelemaan väsynyttä ruoansulatustani. Olen myös laihtunut kesästä aika paljon joten olisi kiva jos vanhat vaatteet eivät valuisi päältä. Onneksi sentään lihasmassa on säilynyt. Senttejä on lähtenyt ainoastaan alueilta jolle kerään rasvaa (keskivartalo).

Ylikuntoon pääsee kai pienemmälläkin vaivalla... Halusin vain jakaa ajatuksiani tästä aiheesta. Koska tärkeintä on myöntää ongelma kun sellainen on.

 

[Stash]

Sabi, kyllähän sulla tossa kaikki niin klassiset oireet on, että nyt on parasta pysähtyä ihan kunnolla. Ei siis viikoksi tai pariksi, vaan tarkastella vähän syvällisemmin sitä elämänmenoaan ja niitä ongelmakohtia.

Lisäksi olen huomannut että lepoviikkona (tai yleisesti) ruokailun jälkeen iskee hirveä palelu ja väsymys jonka olen ennen saanut pois liikkumalla. Kamalinta oli että ajattelu oli lähes mahdotonta ja päätä särki. Kyse ei ole verensokerin laskusta sillä väsymys tuli jopa niistä aterioista jolloin en syönyt hiilihydraatteja. Varsinkin proteiinin käsittely väsytti (kana, kananmuna ym., maitotuotteita en juurikaan käytä). Pelkkiä kasviksia syödessä olo pysyy virkeänä. Ja en tiedä väsyttääkö rasvankaan syöminen.

Mistä päättelet, ettei kyse voisi olla verensokerin laskusta? Siitähän nimenomaan todennäköisesti on kyse, jos väsymys tulee hiilihydraatittomilla aterioilla. Ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys että verensokerin heittely olisi aina jotenkin liitoksissa liialliseen hiilihydraatinsaantiin (esim. sokerivälipalat) tai diabetesoireisiin, mutta näinhän ei välttämättä ole. Kortisoli on yksi niistä hormoneista, jotka huolehtivat verensokerin pitämisestä sopivalla tasolla. Nyt, jos kortisolintuotano häriiintyy, kuten pidempiaikaisissa ylirasitustiloissa asiaintila yleensä on, verensokeri saattaa päästä laskemaan liian alas: insuliinia siis on, mutta vastahormonipuoli ei toimi kuten sen pitäisi ja seuraa hypoglykemia. Proteiini-rasva -ateriat siis eivät riitä pitämään verensokeria sopivalla tasolla, kun elimistön säätöjärjestelmät ovat vinksallaan, vaan tarvitaan sitä hiilihydraattia. Lisäksi kuvioita voi pahentaa vielä mahdollinen imeytymisongelma, kuten esimerkiksi mulla on ollut. Suosittelisin tutustumaan Diana Schwarzbeinin juttuihin. Hänen mukaansa näissä ongelmissa ne tasatut ateriat (riittävästi, vaan ei liikaa hiilihydraattia, proteiinia, rasvaa ja kasviksia) ovat juuri olennaisia.

Lisäksi tuo mitä sanoit proteiinipitoisten aterioiden aiheuttamasta reaktiosta sopii sekin kuvioon: kun elimistö ei pysty hyödyntämään rasvaa polttoaineena niin tehokkaasti kuin pitäisi, on mahdollista, että proteiini muutetaan elimistössä glukoosiksi (sokeristuminen tms.) ja se käyttäytyy siitä lähtien täsmälleen kuten syöty hiilihydraatti. Muutenkin tuo prosessi on käsittääkseni jotenkin vaivalloinen ja tuottaa ongelmia monille niille, joilla on jotain ylirasitustilaan verrattavaa meneillään.

 

[Sabi]

... koko viesti....

Nyt kun olen elellyt kolmisen viikkoa ilman ruoan jälkeistä liikuntaa (joka ennen poisti aterian jälkeistä väsymystä). Olen alkanut huomaamaan että ruoansulatus toimii paremmin. Siis proteiini-rasva yhdistelmä edelleen väsyttää, mutta ainakaan hiilariaterioiden jälkeiset verensokerin laskut väsymyskohtaukset eivät ole yhtä voimakkaita. Olen 'harjoituttanut' itseäni syömään ilman että menisin heti tekemään jotain liikuntaa. Ja mielestäni kestän hiilihydraatteja päivä päivältä paremmin. Jopa muutakin kuin tärkkelystä, esim. hedelmiä.

Olenkin miettinyt että mikä rooli ruoansulatuksella on energian pilkkomisessa ja aterioiden jälkeisessä väsymyksess'? Tuntuu että mitä raskaammin syön, sitä kylmempi minulle tulee aterian jälkeen, ja sitä suurempi väsymys (enkä puhu nyt mistään korkeahiilarista aterioista, vaan pelkästään isosta annoksesta jossa on vaikka 30/40/30 suhde). Jos syön jotain kevyttä, kuten vihanneksia, vaikutusta ei tule. Väsymys kestää yleensä siihen asti kunnes 'vessa kutsuu'. Kun vatsa tyhjenee, olo on taas kevyt, ei lainkaan väsynyt.

Olen lukenut että ihmisellä on myös eräänlaisia 'vireyssoluja' jotka reagoivat aterian jälkeiseen verensokerin nousuun:

"Aivojen tarkkaavaisuussolut reagoivat veren sokeripitoisuuden muutoksiin nopeasti, todetaan uudessa tutkimuksessa.
– Aterian aiheuttama verensokerin nousu kytkee vireyttä säätelevät hermosolut pois päältä jopa minuutissa, tutkimusta johtanut Dennis Burdakov kommentoi New Scientist -lehdelle.
Vireyshermosolun aktiivisuuden väheneminen verensokerin nousun seurauksena voi selittää sen, että tunnemme luonnostamme itsemme uneliaiksi aterian jälkeen.
Tutkijoiden mukaan selitys on evoluution kannalta järkevä: kun keho on jo ravittu, ei kannata tuhlata energiaa lisäruoan etsintään."

Voisiko tämä järjestelmä toimia voimakkaammin sellaisilla jolla takana on stressiä, aliravitsemusta tai ylirasitusta?

 

[Cassyput]

Tätä en olisi kyllä koskaan uskonut, mutta nyt munkin täytyy hypätä tähän trediin selvittelemään. Pitkin syksyä mulla on ollut aina välillä kurkku kipeä ja nuhaa, vaikka flunssaa ei ole ollut. Joulun aikaan pidin parin viikon pakkotauon salilta, koska puolet perheestä oli kunnolla kipeänä. Oma olokin oli ikävä. Tauolle jäin tosi vastentahtoisesti, toisaalta sitä oli kuitenkin helpottunut että on joku hyvä syy olla menemättä salille. Kummallista. Sitten ehdin treenata koko kropan läpi kerran (kolme treeniä: alakroppa, intervalli juoksumatolla, yläkroppa) kun iski kunnon muka-flunssa taasen. Nämä treenit tein toki perättäisinä päivinä, koska tolkku on ilmeisesti jossain hukassa... Mutta siis, viimeaikaisia oireita:

- Jatkuva kurkkukipu ja kurkun voimakas kutina
- Jatkuva nuha
- Univaikeudet
- Pää kipeä lähes joka päivä
- Huimausta ja ajoittaista pahoinvointia (piti oikein kokeilla että onko se kierukka vielä paikoillaan.....)
- Järjetön mässyhimo ja ruokahalu muutenkin
- Jatkuva janontunne ja siitä johtuva vessassa juokseminen
- Koko kropan lihakset - erityisesti isot lihasryhmät - tuntuu jotenkin omituisesti väsyneiltä
- Äärettömän kuivat limakalvot
- Oikein mikään ei huvita
- Suurimman osan ajasta käyn ylikierroksilla, loppuajan olen todella väsynyt

Pakkaa sekottaa ihan mukavasti semmoinen pikkuseikka, että mulla on kaksi lasta joiden hoitaminen on sekä henkisesti että fyysisesti melkoisen rankkaa. Siis ovat ihan tavallisia perusterveitä lapsia, mutta pieniä: 2v4kk ja 6kk. Vauvan kanssa tietysti heräilen öisin imettämään jne. Tuo imetys on toinen joka sekottaa pasmoja, mitkähän mun oireista nyt sitten mahtavat olla ihan hormonijuttuja? Toisaalta imetin ekaakin eikä silloin ollut tällaista. Yhden lapsen kanssa en tietenkään muuten ollut lähellekään yhtä kovilla kuin nyt kahden.

Viime kesä oli ihan täyttä helvettiä, koska tämä nuorempi itki elämänsä ensimmäiset kuukaudet. Treeneistähän mä en tietenkään höllännyt, se oli ainoa keino purkaa stressiä. Itse asiassa jaksoin pitää taukoa synnytyksen jälkeen peräti reilun viikon. :jahas: Univaje on ollut ihan kunnollinen jo pitemmän aikaa, vaikka vauva nukkuu välillä hyvin ja välillä vähemmän hyvin. Tähän päälle olen sitten vetässyt kunnollisen voimatreenikauden, jolla treenipainot onkin nousseet mukavasti. Mä en treenaa mielestäni määrällisesti paljon, en mä edes ehtisi. Salitreeni 3 krt/vk ja juoksutreeni 2 krt viikossa. Voin kyllä myöntää että treenitehojen kanssa on mennyt överiksi.

Mutta nyt tuntuu lyhyesti sanottuna siltä, että olen aivan romuna. :( Se vain mietityttää, että mikä osa tästä nyt onkaan vääränlaisen treenaamisen ansiota. Siitä tärkeimmästä henkireiästä ei kyllä pysty päästämään irti.

 

[Sabi]

- Jatkuva kurkkukipu ja kurkun voimakas kutina
- Jatkuva nuha
- Univaikeudet
- Pää kipeä lähes joka päivä
- Huimausta ja ajoittaista pahoinvointia (piti oikein kokeilla että onko se kierukka vielä paikoillaan.....)
- Järjetön mässyhimo ja ruokahalu muutenkin
- Jatkuva janontunne ja siitä johtuva vessassa juokseminen
- Koko kropan lihakset - erityisesti isot lihasryhmät - tuntuu jotenkin omituisesti väsyneiltä
- Äärettömän kuivat limakalvot
- Oikein mikään ei huvita
- Suurimman osan ajasta käyn ylikierroksilla, loppuajan olen todella väsynyt

Pakko sanoa että nämä tummennetut kohdat on samoja oireita kuin minulla. Olen miettinyt erityisesti tuota limakalvojen kuivuutta. Nenä on niin kuiva että viiltelee hengittää, puhumattakaan siitä jos joku sattuu laittamaan jotain hajuvettä. Sitten kirvelee x_x. Vertakin ihan tulee. Öisin myös silmät kuivuvat niin pahasti ettei niitä saa auki. Käynkin laittamassa aina välillä silmätippoja. Suukin on kuiva. Ja silti samaan aikaan juon ihan hirveästi ja ramppaan vessassa. Mihin se neste oikein katoaa?

Eilen yritin skarpata syömisissä kun ruokahalu on ollut nollissa (stressin takia luulisin). Sydän hakkasi hiilarien jälkeen, tuli kylmä ja ajatukset taas sumeni. Sormenpäätkin oli ihan jäässä kun kaikki lämpö katoaa ruoansulatukseen, sitten vessaan -> ja olo oli taas hyvä. Olen edelleen varma että tälläkin on tekemistä väsymykseni kanssa. Aamulla kävin (tuskaisen yön jälkeen) valehtelematta 4 kertaa vessassa ja vatsa tyhjeni ihan täydet joka kerta o_o. Epäilen jonkinlaista imeytysmishäiriötä.

 

[Nadesha]

Öisin myös silmät kuivuvat niin pahasti ettei niitä saa auki. Käynkin laittamassa aina välillä silmätippoja.

Silmien (ja muidenkin limakalvojen) kuivuminen oli mullakin ihan kamalaa silloin kun itse näistä ylirasitusongelmista kärsin. Kun laittoi aamulla piilarit, niin kesti tosi pitkään ennen kuin ne "asettuivat" silmiin ja alkoivat kostua. Silloin luulin ihan vain, että kyseinen piilarimerkki on lakannut sopimasta mun silmille. Tämäkin ongelma hävisi kun toivuin!

Itse olin aliravitsemuksesta johtuen muutenkin kuivunut, vaikka join ihan normaalisti vettä - se vain ei tuntunut imeytyvän mihinkään, vaan tuli vain nopeasti läpi eli vessassa sai rampata koko ajan. Samasta syystä aerobinen liikunta aiheutti niin kovat krampit, että jouduin lopettamaan sen vähäksi aikaa kokonaan.

Mikään muu kuin lepo ja ravitsemustilan korjaaminen ei auta. Kokemuksesta tiedän, että tähän voi mennä pitkäkin aika. Itse olin noin 2 vuotta treenaamatta ja opettelin syömään. Mikään viikon tai kuukaudenkaan lepo ei auta mitään jos taustalla on pitkä historia ylirasitusta.

 

[Stash]

Voisiko tämä järjestelmä toimia voimakkaammin sellaisilla jolla takana on stressiä, aliravitsemusta tai ylirasitusta?

Enpä osaa kyllä suoraan sanoa mitään tuosta "vireysjärjestelmästä", paitsi että tietenkin järkeenkäypää on, että ruoansulatus vie jonkin verran elimistön resursseja juuri aterian jälkeen, etenkin, jos ateriassa on jotain vaikeasti pilkottavaa. Olen itse kuitenkin siinä uskossa, että normaalisti ja hyvin toimivan elimistön tulisi selvitä ruokailuista ilman mitään hillittömiä väsymyksiä tai muita epämiellyttäviä tuntemuksia. Jotenkin tuleekin mieleen, että länsimaissa vioittunut metabolia on niin yleinen ilmiö, että tuota vireystilan laskua alettaisiin selittää keskiarvolla ja pidettäisiin siten ihan normaalina ilmiönä. Ja mitä luultavimmin siis stressi/ylikunto/metabolinen häiriö/allergia jne. näin ollen lisää tuota "vireystilan laskua", mutta minusta kyse on vain huomattavasti monimutkaisemmasta ilmiöstä kuin tuo juttu antaa olettaa.

Joka tapauksessa sellainen havainto mulla on, että liian suuret ateriat ovat selkeä stressitekijä. Sama pätee väärin koostettuihin, epätasapainoisiin aterioihin, yliherkkyyttä aiheuttaviin ruoka-aineisiin ja muihin imeytymishäiriöihin sekä vatsahapon vähäisyyteen tms. Paitsi että tuo imeytymisongelma mitä luultavimmin tuottaa elimistölle ylimääräistä stressiä, se myös saattaa sotkea verensokereita hormonaalista kautta: insuliinia eritetään vaikkei verensokeri nousekaan ja sitten se lähteekin ei-toivotusti laskuun. Tämä kaikki on tietysti vain mutua ja omaa järkeilyä, mutta jotain tuollaista voisi olla taustalla. Itsellä tuo vatsan ja suoliston kunto on parantunut lineaarisesti siitä hetkestä lähtien, kun aloin syödä tasapainoisia aterioita säännöllisin väliajoin, välttää ehdottomasti nälkää ja ylimääräistä stressiä. Mitkään poppaskonstit siinä eivät auttaneet, vaan riittävä ruoan määrä kulutukseen nähden oli luultavasti se ydintekijä. Tosin joillakin se juttu voi olla paljon monimutkaisempikin ja imeytymisongelman syynä lukuisat yliherkkyydet, joiden jäljittäminen onkin varsinaista salapoliisitoimintaa.

Pakko sanoa että nämä tummennetut kohdat on samoja oireita kuin minulla. Olen miettinyt erityisesti tuota limakalvojen kuivuutta. Nenä on niin kuiva että viiltelee hengittää, puhumattakaan siitä jos joku sattuu laittamaan jotain hajuvettä. Sitten kirvelee x_x. Vertakin ihan tulee. Öisin myös silmät kuivuvat niin pahasti ettei niitä saa auki. Käynkin laittamassa aina välillä silmätippoja. Suukin on kuiva. Ja silti samaan aikaan juon ihan hirveästi ja ramppaan vessassa. Mihin se neste oikein katoaa?

Tuolle nesteen poistumiselle on luultavimmin ihan fysiologinen selitys, joka liittyy suolatasapainoon. Ylirasitustilassa monesti elimistön mineraalit ovat ihan vinksallaan (HPA-akseli ja erityisesti lisämunuaisen kuorikerros, muistaakseni aldosteroni-hormoni huolehtivat tästä), ja niiden saannista (etenkin siitä kamalasta natriumista) pitäisi sitten huolehtia. Mulla limakalvot ovat myös olleet kuivat, ehkä jopa vuosia, ja oman teoriani mukaan myös hampaiden selittämätön eroosio liittyisi tähän ja vähentyneeseen syljeneritykseen. Ehdin jo tottua siihen niin, että luulin sen olevan ihan normaalia.. vaikka arkielämässä tietysti olikin asian kanssa aika lailla ongelmia.

 

[EmpZ]

Joku ylirasitustila tässä päälle on tullut. Vaikeetahan se on salilla käynnistä taukoa pitää, mutta parempi pitää pieni breikki, kerätä voimia ja motivaatiota ja sen jälkeen palata treenien pariin. Sitä vaan jotenkin niin helpolla ajattelee, että kyllä sitä jaksaa vaikka mimmosta treeniä ja stressiä, varsinkin kun on kesä. Mutta ihmisiähän sitä vaan ollaan. Huoh.