Nainen ja ylikunto

[Mollie]

Mulla alkoi ilmetä viime vuonna rankemman treenamisen aikana näitä jo lueteltuja oireita. Jatkuvaa flunssaa, olin muistaakseni viime vuoden aikana antibiootilla flunssan takia 7 kertaa, päänsärkyä, kiukkuisuutta ja masentuneisuutta, outoa velttoutta, välinpitämättömyyttä ym. Pahin oire oli kuitenkin sellainen yleinen heikkous ja voimattomuus koko kropassa. Esim. en välillä jaksanut nousta rappusia ylös ja jouduin pitämään taukoja ja katsomaan kun mummot ohittivat ihan 6-0. Salilla kävin kuitenkin joka päivä ja jotenkin varsinainen treeni ei tuntunut raskaalta. Salin jälkeen olo oli kuitenkin tosi itkuinen ja masentunut sen normaalin hyvän fiiliksen sijaan. En tosiaankaan osannut tuolloin mitenkään yhdistää oireita ylikuntoon, en edes tiennyt mitä se tarkoittaa. Pelkäsin, että oireeni johtuivat jostain tosi vakavasta sairaudesta ja koin, että treenaaminen sai ajatukset pois edes hetkeksi aikaa.

Lopulta olo alkoi olla sellainen, että en jaksanut enää joinain päivinä nousta sängystä, koska kroppa oli vaan niin voimaton. Varasin ajan lääkärille ja siitä alkoi usemman viikon ramppaaminen erilaisissa testeissä. Kerroin lääkärille, että pelkään sairastavani jotain vakavaa tautia ja minulta testattiin kaikki mahdollinen; sydän, keuhkot, laajat verikokeet (en asu Suomessa, paikallinen lääkäri otti asiani vakavasti ja tosiaan testasi ja tenttasi kaikki mahdolliset jutut). En itse tajunnut edes mainita urheilun määrästä. Kun kokeista ei löytyny muuta kuin kroonisesti koholla olevat tulehdusarvot, diagnosoi lääkäri tilani ylikunnoksi ja lääkkeeksi kaksi kuukautta täyttä lepoa ja sen jälkeen vähitellen kävelylenkkejä oloa tarkkaillen.

Otin tosiaan rauhallisesti pidemmän aikaa, mutta olo alkoi korjaantua vasta reilun kahden kuukauden päästä. Siitä jatkoin sitten ensin kävelylenkeillä, nykyään käyn juoksemassa lähes päivittäin, salille en ole vielä mennyt takaisin. Huomaan edelleen, että välillä tulee se tuttu velttouden tunne, jos on jäänyt lepopäivä välistä. Mutta onneksi osaan nyt tunnistaa tuon olon ja ottaa rennommin. Tosin vaikeaa on edelleen jättää lenkki välistä.. Mutta mieluummin vaikka pidän nämä treenitauon aikana tulleet kilot, kuin otan sen kamalan olon enää takaisin. Kyllä tää tästä

 

[Rime]

Mä juoksin ennen 40km per viikko, mutta ajan myötä alkoi tulla aika pahojakin rytmihäiriökohtauksia, joista parina kertana luulin etten enää aamulla välttämättä herää.

Juoksu yhdistettynä liian alhaisiin kaloreihin, ja juoksin akillesjänteiden kivuista huolimatta.
Nyt kuvioissa on ollut säärilihasten tulehdus myös.

Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja nyt olen ollut n. kuukauden levossa juoksusta, ja sitä ennen vähensin viikkokilometrejä.
Ja paino on korjaantunut.
Hormonitoimintaa ei tosin ole omasta takaa, vaan pelkästään pillereiden avulla.

Nyt olen vaan tehnyt lihaskuntotreeniä kahvakuulan kanssa ja astangajoogannut.

Silti, ajoittain on kamalaa väsymystä ja kaikki mitä juon tulee ihan sukkana läpi, vaikka olen käyttänyt jodioitua merisuolaa jo pidemmän aikaa.

Noh, en tiedä kuinka pitkä juoksutauko auttaa mutta... Ehkä vielä toinen kuukausi.

 

[elly]

Mää oon pitkään lukenut tätä ketjua, ja nyt on aika uskaltautua kertomaan oma tarinani viime talvelta.

Viime syksynä treenimääräni kasvoivat silkasta liikunnan ilosta, kun kroppa tuntui ottavan hyvin treeniä vastaan. Haalin itselleni eri harjoituksia jokaiselta osa-alueelta, joita yritin kehittää samanaikaisesti. Lopputuloksena oli tilanne, jolloin tein joskus jopa kahden ja puolen tunnin treenejä kuudesti viikossa. Punttitreeniin saatoin yhdistää tunnin crossailun, kun taas joinakin aamuina kun pakkasta oli -35 astetta, niin minä kävelin viideltä aamulla salille juoksemaan ennen kouluunlähtöä.

Treeni ei yksinään ollut syynä ylikierroksille kropassa, vaan suoritin myös ylimääräisiä kursseja iltaisin koulussa, joten päiväni olivat aika kiinni aamukahdeksasta iltayhdeksään. Suhtaudun opiskeluun kunnianhimoisesti, joten yritin revetä sinne suuntaan joka puolelta, ja ainoa asia josta enää oli varaa karsia oli nukkuminen. Viisi tuntia unta keskimäärin yössä taisi olla viimeinen tikki tähän pakettiin, jolloin pikkuinen flunssaputki lähti käyntiin. Syödä en tietenkään ehtinyt, joten ruokavalioni muistutti lähinnä joka päivä "banaani tuossa välissä ja purkki tonnikalaa tuossa välissä" -tyyppistä eväsretkeilyä.

Flunssasta huolimatta jatkoin treenausta, koska "tää on nyt vain tällaista pientä" ja koulustressi alkoi todella painaa päälle. Aamulla herääminen oli todella vaikeaa, kun oikeasti olisi valmis tekemään mitä vain, että saisi nukkua. Viikonloput kuluivat siinä, että nukuin edellisen viikon univelkoja pois, ja yritin kerätä voimia, joilla taistella seuraavasta viikosta läpi. Edes ystäviäni en jaksanut tavata. Jatkuva pienimuotoinen sairastelu alettiin huomaamaan koulussakin, koska normaalisti hyvin aktiivinen oppilas tuijotti tunnilla tyhjää, eikä tehnyt läksyjä tai jaksanut osallistua. Perfektionistina koin huonoa omatuntoa tekemättömistä kouluasioista, joista vain syyllistin itseäni.

Kun itse en tajunnut pysähtyä, niin kroppa alkoi lyömään stoppia päälle. Sairastelu yltyi keuhkoputkentulehdukseen, mutta tuhannen jääräpäisenä istuin koulussa antibioottien, kipulääkkeiden ja efedriinipohjaisten yskänlääkkeiden voimalla. Treenaamiselle tuli tässä vaiheessa täysi stoppi, mutta kroppa oli edelleen väsynyt, yhtenä iltana havahduin itkeväni englannin kirja sylissäni jonkun naurettavan sanakokeen takia. En vain kertakaikkiaan jaksanut. Tässä vaiheessa mukaan astui suurin tekijä parantumiseni kannalta, nimittäin eräs opettajani pyysi minut työhuoneeseensa, ja halusi jutella kanssani kahden kesken. Hän kertoi seuranneensa minua jonkin aikaa, ja sanoi olevanssa todella huolestunut minusta. Keskustelimme pitkään ja tajusin itsekin, että nyt jokin mättää.

Olo ei vieläkään helepottanut, joten kävin hakemassa toisen antibioottikuurin, yskänlääkettä ja viikon sairaslomaa. Olin totaalilevossa ja fyysinen olotila lähti nousemaan. Tärkeintä oli eliminoida kaikki henkinen stressi, jotta kroppa pääsi kunnolla tervehtymään. Tästä kaikesta seurasi viisi kuukautta taukoa treeneistä, jotta kroppa palautui. Senkin jälkeen jouduin aloittaa vain rauhallisesti lenkkeilemällä, koska peruskestävyyslenkeilläkin keskisyke näytti 185:ttä.

Pyydän anteeksi avautumistani, mutta tahdoin vain sanoa teille kaikille ylikunnon kanssa kärsiville, että parantumisurakka on pitkä, mutta äärimmäisen kannattava matka. Tällä hetkellä urheilen kropan ehdoilla ja syön vähintään neljä ateriaa säännöllisin ajoin päivässä. Olotila on parempi kuin aikoihin, kun aamuisin oikeasti jaksaa nousta sängystä ylös, viikonloput tuntuvat ensimmäisen kerran lomilta ja jaksaa olla oma-aloitteinen, eikä pinnakaan ole kireällä. Uskaltakaa ottaa sitä apua vastaan, toisten ihmisten tuki on tässä maailmassa korvaamatonta. Paljon voimia teille kaikille!

 

[Firefly]

Mun omavalmentaja laittoi mut just treenikieltoon.

Olen siis koettanut nostaa juoksukuntoa personal trainerin johdolla, tietty työ tähtäimessäni. Juoksutaustaa ja liikuntataustaa on, joten nollista ei lähdetty liikkeelle. Söin kunnolla, treenasin kovaa, nukuin hyvin. Pahempaa stressiä on viimeksi ollut pari vuotta sitten. Mielestäni kaikki oli kunnossa - juoksuvauhti ei vain parantunut. Loppukeväästä treeneissä otettin kevyempi vaihde käyttöön, jota seurasi vielä astetta kevyempi vaihde.

Alkukesästä alkoi aamuöiset heräilyt, yleensä kerran yössä. Olin levoton ja ylienerginen. Alkukesän kertausharjoituksissa iski flunssa ja sen mukana alkoi tauko treeneistä - tämä pitkittyi kuukauden mittaiseksi, kun en millään tuntunut pääsevän siitä kunnolla eroon. Sitten iski oksennustauti. Aloitimme treenaamisen kevyesti testaillen ja treeniohjelmaa kevennettiin taas koska keskisykkeet olivat normaalia korkeammat. Viimeisen parin-kolmen viikon aikana on ollut sitten kaikenlaista ongelmaa. Hikoilen normaalia enemmän, olo lenkillä on ollut voimaton. Paino on vaihdellut mielestäni hieman epänormaalisti ja tuntuu olevan jano, vaikka päivän aikana juon varmasti lähemmäs 4 litraa vettä. Viimeisen parin viikon ajan sykkeet ovat olleet aamulla ylösnoustessa koholla, erotus oli 30 luokkaa. Tämänaamuisessa mittauksessa ero oli tosin vain 20. Tajusin just että edelliset puolukkapäivät oli viikon etuajassa ja halut ovat kadonneet kokonaan.

Nyt toivon, että oireiluni johtuivat vain minulle liian korkeasta lämpötilasta ulkona. Oireet ovat lisääntyneet harjoitusmäärien vähentyessä - toisaalta kokeilin toimiiko mulla VHH-ruokavalio ja kokeilu alkoi suurinpiirtein samaan aikaan kuin oireilukin. En tiedä oliko tässä avautumisessä mitään pointtia mutta oloa helpotti kovasti kun pääsi purkamaan asiaa jonnekkin.

 

[Lölleröinen]

Olen miettinyt pitkään, että voisinko olla ylikunnossa. Mielestäni en vaan liiku tarpeeksi, että sellaisen olisin voinut kehittää. Salilla 3x1,5h/vko + juoksemassa 4x45min/vko. En pysty sallimaan itselleni liikunnasta välipäiviä, koska syön (=ahmin) niin järkyttävästi. Liikunta ei ole enää kivaa, vaan pakonomaista. Tiedän joo, että olen kehittänyt itselleni myös syömishäiriön tässä sivussa (nykyisin lähinnä syön liikaa, sitten on niitä syön liian vähän -jaksoja tietysti ollut). Joku flunssan tapainen mulla on ollut 1,5 vuotta (olen epäillyt sitä allergiaksi, mutta ehkei se olekaan sitä sitten). Sitten alkoivat nämä nukkumisongelmat ehkä 2kk sitten, heräilen parin tunnin välein yöllä, en meinaa millään saada unta. Käyn pissalla noin 20 kertaa päivässä. Kaikki ärsyttää ja muutenkin masentaa. Ai niin, treenatessa hikoilen kuin pieni sika. Diagnoosit tervetulleita.

Olen miettinyt, että puhuisin lääkärille ongelmistani, mutta todellisuudessa tiedän, että ongelmani on enemmän psyykkinen kuin fyysinen. Ja sitä nyt on kovin vaikea myöntää ääneen kellekään.

 

[Gemini82]

^ ainakin tilanne tuntuu tuottavan sulle kovasti stressiä, oli diagnoosi mikä hyvänsä. Mitä sulle tapahtuisi, jos kokeilisit esim. pitää 2 vapaapäivää liikunnasta, vähentäisit vaikka 2 lenkkiä pois aluksi? Jos et pysty heti jättämään pois, niin tee kävelylenkki. En tiedä, millaisia määriä ahmit tai mittojasi, mutten usko et mitään dramaattista tapahtuis painon suhteen? Meinaan tuntuu, että jos söisit treenimäärään nähden tarpeeksi/liikaakin, ei sulla välttämättä olisi noin stressaantunutta oloa tai et tuskin tuolloin epäilisit ylikuntoa? Tuo voi olla sitä tai olla olematta, en halua ottaa siihen tässä kantaa, mut jos liikunta ei tunnu hyvältä, niin silloin sitä pitää alkaa vähentämään tai muokkaamaan ainakin intensiteetiltään kevyemmäksi.

Ps. kyllä lääkärit kuuntelee myös psyykkisiä ongelmia Niitähän on ns. meillä kaikilla, joten ei se ole mikään häpeä mennä vastaanotolle. Myös psykologille tms voi mennä juttelemaan.

 

[Stash]

Olen miettinyt, että puhuisin lääkärille ongelmistani, mutta todellisuudessa tiedän, että ongelmani on enemmän psyykkinen kuin fyysinen. Ja sitä nyt on kovin vaikea myöntää ääneen kellekään.

Psyykkiset ongelmat ovat varsin usein myös fyysisiä perustaltaan ja toisaalta sitten toisin päin. Eli turhaan mietit tuollaista; onko oma hyvinvointisi sinulle todella tärkeää? Jos on, ja mikäli tarvitset ulkopuolista apua tilanteen ratkaisemiseen, sinun on uskaltauduttava hakemaan sitä.

Kyllähän nuo kertomasi oireet viestivät jo aika pitkällekin edenneestä ylirasitustilasta. Minusta on yhdentekevää, onko nimitys ylikunto, uupumus vai masentuneisuus, sillä näillä kaikilla on sama biologinen perusta. Kun kehoa rasitetaan yli sen palautumiskyvyn, siitä tulee hiljalleen seurauksia. Ensin ne ovat pieniä ja hienovaraisia, ja niitä ihmiset yleensä ignooraavat, koska meilläpäin yleensä arvostetaan itsekuria ja suunnitelmissa pitäytymistä ylitse oman hyvinvoinnin ja oman olon kuuntelun. Kannattaa muistaa, että kokonaisrasitus ratkaisee; kohtuulliseltakin tuntuva treenimäärä voi olla liikaa, jos treeni on vääränlaista (esim. hermosto rasitetaan loppuun joka kerta), palautumisresurssit eivät ole kunnossa tai jos muu elämä on niin ikään kuormittavaa. Pienistä lähteistä kertyvä stressi tuottaa isoja jokia. Yleensä kierre pahenee, kun huomaa, ettei enää jaksa tai on ärtynyt -> huolestuu, aineenvaihdunta muuttuu, ruoansulatus heikkenee (jolloin jokainen ruokailu voi olla elimistölle stressitilanne), elimistö alkaa hajottaa lihaksia ja mineraaleja -> olo huononee entisestään jne. Aika usein ongelmana on, etteivät ihmiset tajua huonoa tilannettaan ennen kuin kroppa ja mieli lopullisesti piiputtavat. Jotkut eivät myönnä vielä sittenkään, ja seurauksena voi olla vuosien henkinen jojoilukierre suoriutumisen ja jaksamattomuuden viidakossa.

Summa summarum: totesit jo itsekin, että voit huonosti. On hyvä asia tiedostaa se, sillä se on ensimmäinen askel tilanteen paranemiseen. Sinuna lähtisin ihan kokeilemaan treenitaukoa ja antaisin itselleni "vapaata". Muutama viikko ei vaikuta mihinkään edes teoriassa, joten saavutettujen tulosten katoamista on turha pelätä (ja kuten tiedätkin, oma hyvinvointisi on tietysti tärkeämpää kuin muutama lisäkilo, tulet huomaamaan tämän kun pääset tuosta kierteestä). Lääkärin konsultaatio voi olla todellakin hyvä idea, jos epäilet omaa jaksamistasi tilanteen suhteen, esim. hyvä endokrinologi (hormonitoimintaan perehtynyt lääkäri) tai urheilulääkäri on varmasti erinomainen apua tilanteessa. Kannattaa listata jo etukäteen kaikki asiat, joita olet huomannut (esim. tuo viestisi) ja omat arvelusi tilanteesta. Syömisen suhteen ala harjoitella tietoisuutta. Älä mieti, mitä saat syödä ja mitä et, vaan keskity kunnolla ruokailutilanteen nautinnollisuuteen. Jos menee överiksi, salli sekin, sillä itsensä sättiminen yleensä vain pahentaa tilannetta. Seurassa ruokaileminen saattaa myös auttaa tuohon rytmin ja nautinnon löytämiseen, sillä sosiaalisissa tilanteissa emme niinkään mieti ruokaan liittyviä rajoittavia aspekteja. Ala pohtimaan, mitä kehosi haluaa sinulle kertoa? Haluatko todella mennä treenaamaan vai sittenkin möllöttää kotona sohvalla? Toimi sen mukaan, mitä HALUAT tehdä. Ihminen ei voi perustaa elämäänsä suosituksille ja sille, mitä pitäisi.

 

[Rime]

Jääräpää ja ylikunto

Se on jännä miten kehoansa osaa kyllä kuunnella - mutta siihen ei luota tai sitä ei usko.

-Mulla ainakin on nukkumaanmennessä häiritsevä syke. En tiedä onko se normaalia nopeampi vai mitä se on, mutta se haittaa todella paljon nukkumista ja olen nukkunut yli 2kk todella huonosti. (vaikka tulee syötyä rauhoittavia ja melatoniiniakin joskus kaverina...)

- On alakuloinen, poissaoleva olo. Ei jaksa keskittyä mihinkään. Hyvä että edes siihen liikkumiseen...

- Lenkeistä ei saa enää todellakaan lisäenergiaa, vaan niiden jälkeen on hetken pirteä sen ajan kun syö ja sitten romahtaa täysin väsymykseen.
Rintakipuja, puristava tunne rintakehässä sekä tunne että hengittää ikään kuin pillin kautta, kurkkua kuristaa.

Ja kaikenlisäksi olen vähähiilarisella ja on sitä sh-taustaa, vaikka paino onkin normaalilukemissa, niin silti on pelkkää lihasta rasvakudoksen tilalla joten eipä ole hormonin häivääkään kehossa --> ei kuukautisia.

Kävin luuntiheysmittauksessakin viime kuussa. Mulla OLISI osteopenia, jos olisin 20v, (koska luusto on silloin "parhaimmillaan", vai miten sen sanoisi, eli se rakentuu sinne asti ainakin)
mutta koska olen tänä vuonna 19v täyttävä, niin lapussa luki vaan "voimakkaasti alentunut luuntiheys".
Eli se on tullut tässä aiheutettua hormonittomalla keholla.

Miten oikeasti pystyisi vaan luottamaan kehoonsa ja antamaan sitä lepoa, koska eihän tätä voi millään kukaan lääkäri tms diagnosoida?
Verikokeet oli ok, samoin ekg, verenpaineet ja tommoset. Huoh.
Mä oon niin jääräpäinen vielä kaikenlisäksi niin tilanne on entisestään hankalampi.

Niin, ja liikunnat vielä:

ma lihaskuntoa (ihan kotona, ei salilla) 2 x 5kg painoa plus kahvakuula: vatsoja, kyykkyä, selkää, käsille liikkeitä, lankkua ja punnerruksia aamulla
ti 10-11km
ke lihaskunto
to 10-11km
pe 6-6,5m (plus aamulla 3 x lankku plus punnerruksia)
la lepo
su 15-16km

Ja on kroonistuneita vammoja kertynyt tässä päälle vuoden aikana akillesjänteisiin, polviin, säärilihaksiin ja lonkkaan...
Ei estä juoksua varsinaisesti (syytän lenkkareitakin...), mutta levossa on välillä pahempaa särkyä ja välillä lievempää.

 

[Lento]

Oikeasti haluaisin vain kannustaa Rimeä ja Lölleröistä, että he ovat nostaneet kissan rohkeasti pöydälle, mutta koska sellainen viesti ei taida sisältää tarpeeksi asiaa, tyydyn toteamaan saman kuin monet muutkin tässä ketjussa >>>

Lölleröinen, oletko huomannut muutoksia liikuntatehoissa? Jos et millään muulla tavalla saa itseäsi pyhittämään lepopäiviä, voisit perustella vapaapäivän sillä, että tehot eivät pysy saatika nouse, mikäli keho ei saa mahdollisuutta palautua. Voisitko harkita esimerkiksi pilatesta, venyttelyä tai jotakin intensiteetiltään selkeästi kevyempää liikuntaa, jossa kiusaus alkaa piiskata itseä on käytännössä tehty mahdottomaksi?

Kerroit, ettei liikunta ole enää kivaa. Saatko nautintoa mistään muusta vai onko ilo muutenkin ?

Miten oikeasti pystyisi vaan luottamaan kehoonsa ja antamaan sitä lepoa, koska eihän tätä voi millään kukaan lääkäri tms diagnosoida?

Onhan tuossa jo pitkä rivi (fyysisiä ja psyykkisiä) vaivoja alkaen kuukautisten puuttumisesta, joten kyllä lääkärin tulee osata auttaa, jos ei antaa nyt diagnoosia X tai Y, niin ainakin hoitokeinoja.

Olkaa vähän armollisempia ja kiltimpiä itsellenne, hei!

 

[Gemini82]

No, Rime, sulla on ainakin 2 asiaa, jotka objektiivisesti kertovat tarpeesta hidastaa ja olla hieman armollisempi. Se, ettei sulla pyöri menkat ja että sun luuntiheys on alentunut. Näihin kehon merkkeihin suosittelisin luottamaan. Olet ilmeisesti käynyt jo lääkärissä ja perustutkimukset ovat muuten olleet kunnossa. Se, oletko vielä lisäksi ylikunnossa on mahdotonta netin välityksellä diagnosoida, mutta sulla on jo 2 muuta asiaa pielessä, jotka kyllä altistavat ylikunnollekin. Liikuntamäärät ovat aika runsaita, vars jos on rasitusvammojakin tullut. Suosittelisin menemään takaisin lääkärille ja selvittämään, mistä saisit apua syömis-/ mielialapuoleen ym. VHH-dieettiä et tarvitse, koska ilmeisesti et ole laihduttamassa.

 

[Lölleröinen]

Kiitos vastauksista Gemini82, Stash ja Lento! Sain nyt varmistusta siihen, että ehkä en olekaan vain laiska lölleröinen, kun en jaksa enää liikkua.

Niin nuo mun mitat on 152,5cm ja yleensä n. 45kg. Joskus järkyttävän ahmimisen/turvotuksen ansiosta olen ollut jopa 47kg. Olen 27-vuotias, mikäli sillä on väliä. Tiedän, että olen normaalipainoinen eikä mun siksi pitäisi pelätä läskistymistä, mutta kun (sairas) mieli sanoo toista. Ahmimiseni on nyt kestänyt varmaan 2-3 viikkoa niin, että olen syönyt 2300-2900kcal/päivä (siitä varmaan yli puolet kalorimäärästä karkkia/suklaata). Sitten yritän liikunnalla kompensoida tuota kaikkea. Laskin että päivässä kulutan liikunnalla keskimäärin 470kcal (laskin kuukauden ajalta liikunnat ja siitä keskiarvon) eli en siis tarpeeksi syödäkseni tuollaisia kalorimääriä.

Lepopäivän pyhittäminen on tosiaan hankalaa. Joskus olen jopa kokeillut tuota, että lähden vain kävelemään. Ja sitten kuitenkin juoksen vähintään puolet matkasta, koska jossain vaiheessa päässäni naksahtaa, että ei "tämä ole mitään oikeaa liikuntaa, mitä hyötyä tästä nyt on" jne. Joululomien yms. aikaan sukulaisvierailuilla teen vatsalihasliikkeitä tms. muuta vastaavaa vessassa, jos en muuten pääse liikkumaan, joten ehkä tämä kertoo kuinka sairas olen päästäni. Tiedän senkin, ettei tällainen liikkuminen enää kohota kuntoa. Olen tehnyt samoilla painoilla varmaan vuoden. :( Yritin tänä aamuna oikeasti, että pitäisin lepopäivän. Edellisiltana nimittäin oli jotain outoa sydämentykytystä (luultavasti liiasta suklaasta johtuvaa). No, heräsin kuitenkin ennen kellon soittoa ja päätin lähteä totuttuun tapaan salille. Ehkä mun pitää sitten vain saada joku sydänkohtaus ennen kuin pystyn jäämään kotiin lepäämään.

 

[Gemini82]

Kiitos vastauksista Gemini82, Stash ja Lento! Sain nyt varmistusta siihen, että ehkä en olekaan vain laiska lölleröinen, kun en jaksa enää liikkua.

Niin nuo mun mitat on 152,5cm ja yleensä n. 45kg. Joskus järkyttävän ahmimisen/turvotuksen ansiosta olen ollut jopa 47kg. Olen 27-vuotias, mikäli sillä on väliä. Tiedän, että olen normaalipainoinen eikä mun siksi pitäisi pelätä läskistymistä, mutta kun (sairas) mieli sanoo toista. Ahmimiseni on nyt kestänyt varmaan 2-3 viikkoa niin, että olen syönyt 2300-2900kcal/päivä (siitä varmaan yli puolet kalorimäärästä karkkia/suklaata). Sitten yritän liikunnalla kompensoida tuota kaikkea. Laskin että päivässä kulutan liikunnalla keskimäärin 470kcal (laskin kuukauden ajalta liikunnat ja siitä keskiarvon) eli en siis tarpeeksi syödäkseni tuollaisia kalorimääriä.

Lepopäivän pyhittäminen on tosiaan hankalaa. Joskus olen jopa kokeillut tuota, että lähden vain kävelemään. Ja sitten kuitenkin juoksen vähintään puolet matkasta, koska jossain vaiheessa päässäni naksahtaa, että ei "tämä ole mitään oikeaa liikuntaa, mitä hyötyä tästä nyt on" jne. Joululomien yms. aikaan sukulaisvierailuilla teen vatsalihasliikkeitä tms. muuta vastaavaa vessassa, jos en muuten pääse liikkumaan, joten ehkä tämä kertoo kuinka sairas olen päästäni. Tiedän senkin, ettei tällainen liikkuminen enää kohota kuntoa. Olen tehnyt samoilla painoilla varmaan vuoden. :( Yritin tänä aamuna oikeasti, että pitäisin lepopäivän. Edellisiltana nimittäin oli jotain outoa sydämentykytystä (luultavasti liiasta suklaasta johtuvaa). No, heräsin kuitenkin ennen kellon soittoa ja päätin lähteä totuttuun tapaan salille. Ehkä mun pitää sitten vain saada joku sydänkohtaus ennen kuin pystyn jäämään kotiin lepäämään.

No et tosiaan ole mikään laiska lölleröinen. Treenaava nainen voi laskea päivittäiseksi peruskaloritarpeekseen ainakin 2000 kcal vrk (lihasmassa lisää energiankulutusta). Siihen päälle tulee vielä liikunnat eli hyvinkin päivässä kulutat 2500 kcal, enemmänkin. Myös fyysinen työ lisää luonnollisesti kulutusta. Jos haet salilla kehitystä, niin nimenomaan hyvä mittari on tuo treenipainojen kehitys. Jos ne junnaavat, niin et todennäköisesti syö tarpeeksi etkä lepää tarpeeksi. Jos pattia haluat niin saisit olla myös plussakaloreilla. Huomaat kyllä jos alkaa tulla läskiä. Nyt olet erittäinkin normaalipainoinen, noilla mitoilla BMI on joko 19.3 tai 20.2. Normaalin yläraja on 25, alaraja 18.5, eli olet lähempänä alipainoa kuin ylipainoa. Mun näkökulmasta on hyvä että edes suklaasta ja karkista otat tässä tilanteessa energiaa.

Mutta ihan oikeasti suosittelisin sulle nyt ihan hakeutumista jonnekin kertomaan tästä syömisongelmasta ja liikuntapakosta. Tuo ei ole enää ns. normaalia tai että sulla on nyt jokin asia vinossa, joka pitää tuota pakkoa treenata ja vahtia syömisiä yllä. Soita vaikka terveyskeskukseen tai opiskelijaterveydenhuoltoon, jos olet sen piirissä. Jos teilläpäin on jotain psyk puolen palveluita, niin sinnekin voit ottaa yhteyttä, vaikka neuvontapsykologille aluksi tms. Tämän alan ongelmia hoidetaan sekä perusterveydenhuollon että psykiatrian puolella ja tarvittaessa ohjataan eteenpäin oikeaan paikkaan. Siitä se lähtee

 

[Lölleröinen]

Kiitos taas vastauksesta Gemini82! Tänään onnistuin ottamaan jo vähän kevyemmin lenkkeilyn (en juossut kuin ehkä 2km matkasta). Huomasin, että normaali pyöräily on käynyt myös tosi raskaaksi ja on sellainen kylmännihkeä kuumeinen olo koko ajan. Huomenna yritän vain levätä. Mietin, että sanon e-pillerireseptiä uusiessani hoitajalle jotakin tästä ongelmastani, kun sitä varten aika varattuna n. kuukauden päähän. Monilla täällä on kuukautiset jääneet kokonaan pois. Mulla ei ole niin käynyt, mutta ovat kyllä niukentuneet tosi paljon ja viimeksi ne kesti vain 2 päivää (normaalisti ehkä 3-4, en edes tiedä mikä mun normaali on kyllä enää). Voiko tuo niukentuminenkin johtua sit tästä? :/

 

[Stash]

Voiko tuo niukentuminenkin johtua sit tästä? :/

Kyllä voi, ja kuukautisten loppuminen onkin enemmän sääntö kuin poikkeus kaikissa stressihäiriöissä, joihin myös ylikunto luetaan. Kuukautisten poissaolo taas on haitallista naisen terveydelle (jottei kukaan nyt rupeaisi tavoittelemaan sitä kyseenalaisin keinoin).

Kyllä tuossa on niin selkeitä ylikunnon oireita että eipä paljon kysymysmerkkejä jää. Hoitajalle puhuminen on varmasti hyvä idea, tosin jos olo ei ala parissa viikossa levätessä parantua niin menisin sinuna lääkärille. Ja valmistaudu siihen, että mieli tekee tulevina päivinä paljon vastalauseita ja yrittää saada sinua lenkille. Vaikka kuinka lölleröltä ja laiskalta olo tuntuisikin, pysy vain tiukkana. Itse asiassa myös fysiikkasi on tottunut treeniin ja vähäiseen syömiseen, ja lepo saattaa saada aikaan myös "vieroitusoireita". Mutta ne kuuluvat asiaan äläkä anna niiden hämätä. Tsemppiä yritykseen ja paranemisia!

 

[Rime]

Mä en tiedä mistä tää kuumeilu johtuu, vai tähänkö tää koko ylirasitustila nyt "huipentu"...
Mulla on kyllä ollut monena iltana (ylläri, lenkkipäivinä varsinkin...), että hengittäminen vaikeutuu ja tuntuu että nousee pieni kuume.
Tällaista siis yli 2kk.

Nyt lauantai-iltana sitten alkoi aamulenkin jälkeen rintakipu ja puristus, ja joka ikistä niveltä ja lihasta kolotti ja oli kuuma sekä kylmä.
Kuumetta ei kuitenkaan ollut mittarin mukaan.
Sama jatkui sunnuntaina, aamusta olin ihan ok, mutta sitten tuli taas romahdus ja sama juttu kun edellisenä päivänä. Ei silti kuumetta.

Maanantai-aamuna en enää päässyt ylös ja mittari näytti 38-38.5.
Ja samaa on tähän päivään asti ollut... Tänäänkin koulun jälkeen näytti 38.
En ole liikkunut ollenkaan. Tänään on ollut jäätävää rintakipua, varsinkin lihaksessa ja pelotti että joudun menemään vielä päivystykseen.

En ikinä muistaisi että normaali kuumeessa olo olisi ollut näin kamalaa tuskaa, siis fyysisesti.

Nyt ei oikein osaa sanoa että onko tää ylikunnosta johtuvaa vai jotain muuta. Mene ja tiedä..

 

[Lölleröinen]

Pitihän se arvata, että kun päätin pitää lepopäivän, niin piti lähteä kuitenkin käymään kaupassa 3km päässä pyörällä ja 2km päässä eräässä paikassa, että jotain liikuntaa sai. Ennen sitä raivosin kissalle. :( Kissa-raukka tahtoi vain leikkiä. Että tosiaan jotain vieroitusoireita. Joo, ja edelleen pyöräily tuntui aika ikävältä. Ja tänään kävin 6km kävelyllä (josta hölkkäsin pari kilometriä... :/). Olo on kyllä tuntunut nyt paremmalta tänään. Tosin yöllä oli joku älytön hikoilukohtaus ja illalla sydämentykytystä. Tuntuu, että on pakko kuitenkin liikkua edes sitten vähän kevyemmin, totaaliseen lepoon en vaan pysty. Ihmettelen vaan, kun sanoitte syömisiäni vähäisiksi. :O Siis nuo oli mun ahmimisjaksolta nuo 2300-2900, normaalisti olen yrittänyt pitää n. 1500-1900kcal (maksimissaan 2000). Voisin vielä noi mun liikunnat tähän laittaa, jos haluatte kommentoida kalorimäärää uudelleen.

Yleensä jokseenkin näin:
Ma: Sali (Soutulaite 10min, lihaskunto 60min, crosstrainer 20min)
Ti: Kävely 2km + juoksu 4km (menee yleensä n. 45min)
Ke: Sali (Crosstrainer 10km, lihaskunto 50min, crosstrainer 30min)
To: Kävely 2km + juoksu 4km
Pe: Sali (Crosstrainer 10km, lihaskunto 50min, crosstrainer 30min)
La: Kävely 2km + juoksu 4km
Su: Kävely 2km + juoksu 4km / joskus harvoin lepopäivä, tyyliin kerran kuukaudessa... :/

Kävelen ripeästi (6km/h?), juoksen ehkä keskimäärin 9,5km/h. Crosstrainerilla kai keskitasolla teen (asteikolla 1-10 vastuksena yleensä 5).

 

[Rime]

Pitihän se arvata, että kun päätin pitää lepopäivän, niin piti lähteä kuitenkin käymään kaupassa 3km päässä pyörällä ja 2km päässä eräässä paikassa, että jotain liikuntaa sai. Ennen sitä raivosin kissalle. :( Kissa-raukka tahtoi vain leikkiä. Että tosiaan jotain vieroitusoireita. Joo, ja edelleen pyöräily tuntui aika ikävältä. Ja tänään kävin 6km kävelyllä (josta hölkkäsin pari kilometriä... :/). Olo on kyllä tuntunut nyt paremmalta tänään. Tosin yöllä oli joku älytön hikoilukohtaus ja illalla sydämentykytystä. Tuntuu, että on pakko kuitenkin liikkua edes sitten vähän kevyemmin, totaaliseen lepoon en vaan pysty. Ihmettelen vaan, kun sanoitte syömisiäni vähäisiksi. :O Siis nuo oli mun ahmimisjaksolta nuo 2300-2900, normaalisti olen yrittänyt pitää n. 1500-1900kcal (maksimissaan 2000). Voisin vielä noi mun liikunnat tähän laittaa, jos haluatte kommentoida kalorimäärää uudelleen.

Yleensä jokseenkin näin:
Ma: Sali (Soutulaite 10min, lihaskunto 60min, crosstrainer 20min)
Ti: Kävely 2km + juoksu 4km (menee yleensä n. 45min)
Ke: Sali (Crosstrainer 10km, lihaskunto 50min, crosstrainer 30min)
To: Kävely 2km + juoksu 4km
Pe: Sali (Crosstrainer 10km, lihaskunto 50min, crosstrainer 30min)
La: Kävely 2km + juoksu 4km
Su: Kävely 2km + juoksu 4km / joskus harvoin lepopäivä, tyyliin kerran kuukaudessa... :/

Kävelen ripeästi (6km/h?), juoksen ehkä keskimäärin 9,5km/h. Crosstrainerilla kai keskitasolla teen (asteikolla 1-10 vastuksena yleensä 5).

Nii'in... tutulta kuulostaa. Noi sydämentykykset ja yöllinen hikoilu oikeesti kertoo että kroppa käy ylikierroksilla; se huutaa lepoa.
Ne on merkkejä siitä.

Totaalilepo tuntuu pahalta, mutta jos päästät ton pahemmaks niin se on väistämättä edessä.

Mulla on tullut nyt väkisinkin kuumeen ansiosta totaalilepoa jo viidettä päivää.

Ja vaikka minä en ole maailman paras ihminen neuvomaan, niin joku 1500 kaloria on ihan naurettavan pieni määrä.
Saa olla kyllä reilusti sen 2000 ja reilusti ylikin.

 

[Gemini82]

Pitihän se arvata, että kun päätin pitää lepopäivän, niin piti lähteä kuitenkin käymään kaupassa 3km päässä pyörällä ja 2km päässä eräässä paikassa, että jotain liikuntaa sai. Ennen sitä raivosin kissalle. :( Kissa-raukka tahtoi vain leikkiä. Että tosiaan jotain vieroitusoireita. Joo, ja edelleen pyöräily tuntui aika ikävältä. Ja tänään kävin 6km kävelyllä (josta hölkkäsin pari kilometriä... :/). Olo on kyllä tuntunut nyt paremmalta tänään. Tosin yöllä oli joku älytön hikoilukohtaus ja illalla sydämentykytystä. Tuntuu, että on pakko kuitenkin liikkua edes sitten vähän kevyemmin, totaaliseen lepoon en vaan pysty. Ihmettelen vaan, kun sanoitte syömisiäni vähäisiksi. :O Siis nuo oli mun ahmimisjaksolta nuo 2300-2900, normaalisti olen yrittänyt pitää n. 1500-1900kcal (maksimissaan 2000). Voisin vielä noi mun liikunnat tähän laittaa, jos haluatte kommentoida kalorimäärää uudelleen.

Yleensä jokseenkin näin:
Ma: Sali (Soutulaite 10min, lihaskunto 60min, crosstrainer 20min)
Ti: Kävely 2km + juoksu 4km (menee yleensä n. 45min)
Ke: Sali (Crosstrainer 10km, lihaskunto 50min, crosstrainer 30min)
To: Kävely 2km + juoksu 4km
Pe: Sali (Crosstrainer 10km, lihaskunto 50min, crosstrainer 30min)
La: Kävely 2km + juoksu 4km
Su: Kävely 2km + juoksu 4km / joskus harvoin lepopäivä, tyyliin kerran kuukaudessa... :/

Kävelen ripeästi (6km/h?), juoksen ehkä keskimäärin 9,5km/h. Crosstrainerilla kai keskitasolla teen (asteikolla 1-10 vastuksena yleensä 5).

Kyllä tuo 1500 on aivan liian vähän treenipäivälle. Sanoisin et noissa ahmintajaksoissa on kalorit paremmin kohdallaan, lähtisin noista arvioista mitä tuonne aiemmin kirjoitin. Oletko ajatellut, että ahminta voi laueta osin siitäkin, että sun keho yrittää väkisin saada energiaa? Joillakin laihduttajilla tökkii usein dieetti siihen, että mennään niin vähillä kaloreilla, et lopulta menee ahmimiseksi ja nipistetty kalorimäärä otetaan takaisin korkojen kera. Esimerkkinä, itse olen pudottanut painoa tässä hiljattain ja tuolloin kalorit olivat siinä 1700 kcal / vrk, ja liikuntaa vähemmän kuin sinulla. Treenikaudella ( 3 x viikossa punttis, 2 x 45-60 min aerobinen) syön abt 2500 kcal / vrk enkä ole lihonut yhtään. Laihdutustarvetta sulla ei todellakaan ole, joten voisit kyllä huoleti hilata kaloreita ylöspäin.

 

[Lölleröinen]

Kiitos kommenteista Rime ja Gemini82! Niin, kai otitte huomioon tuohon kalorimäärään nähden, että olen aika pienikokoinen (152,5cm/45-47kg). En tuosta painosta oikeasti tiedä, minkä verran siitä on tälläkin hetkellä turvotusta. En kestä mitata painoani kovin usein, mutta viimeksi kun mittasin joskus viikko sitten olin 45,6kg ja tänään järkyttävät 47,4kg, molemmat aamulla! Enkä edes eilen syönyt mitään järjetöntä määrää enkä edes illalla. Ihan hyvin viikossa 2kg lisää... nestettä (?), läskiä (?). Hyvinkin mahdollista, että liian vähäinen syöminen laukaisee tuon ahmimisen. Kuten mainitsin, niin mulla on vähän ollut ongelmaa tämän syömisen kanssa. Olisi ihanaa jos osaisi syödä normaalisti, mutta näköjään menen vaan ääripäästä toiseen...

 

[Rime]

Kiitos kommenteista Rime ja Gemini82! Niin, kai otitte huomioon tuohon kalorimäärään nähden, että olen aika pienikokoinen (152,5cm/45-47kg). En tuosta painosta oikeasti tiedä, minkä verran siitä on tälläkin hetkellä turvotusta. En kestä mitata painoani kovin usein, mutta viimeksi kun mittasin joskus viikko sitten olin 45,6kg ja tänään järkyttävät 47,4kg, molemmat aamulla! Enkä edes eilen syönyt mitään järjetöntä määrää enkä edes illalla. Ihan hyvin viikossa 2kg lisää... nestettä (?), läskiä (?). Hyvinkin mahdollista, että liian vähäinen syöminen laukaisee tuon ahmimisen. Kuten mainitsin, niin mulla on vähän ollut ongelmaa tämän syömisen kanssa. Olisi ihanaa jos osaisi syödä normaalisti, mutta näköjään menen vaan ääripäästä toiseen...

Pakko vielä itsestäni kertoa että syödessäni vuosi sitten vähemmän kalorimääräisesti, sain joka ikinen viikko ihan jäätävän ahmimiskohtauksen.
Siitä oli kyllä herkuttelu kaukana ja puhuttiin ihan leipäpaketin (ja enemmänkin) ja kunnon voikökköjen ja juustojen syömisestä, siis ihan kaikkea mahdollista piti vain saada. Hyvä että jääkaapin sisältö riitti.

Se kertoo energiavajeesta, jälkeenpäin sen tajusi. Heti helpotti kun lisäsi edes ruokalusikallisen aluksi öljyä puuroon lisänä, ja sitten sen jälkeen jotain muutakin ja kyllä se ahmiminen loppui. Ja otti ainakin yhden lenkin pois viikosta.
Aina tietysti välillä on tullut jos on liikkunut paljon ja syönyt huonosti, tai ollut syömättä jonkun esteen takia.

Ja mun elämänlaatu parani huomattavasti kun en omista enää vaakaa ollenkaan.
Mitä ihmettä teen jollakin painolukemilla? Se vaa'alla ravaaminen on melkein yhtä koukuttavaa kuin liikkuminen.
Punnituksissa olen välillä käynyt (takaperin) terveydenhoitajalla, jotta vähän ollaan selvillä missä mennään.

Peili kertoo enemmän, mutta sitä peiliäkin enemmän kertoo se millaiseksi tuntee olonsa ja itsensä.

Mulle annettiin nyt ohjeeksi täysilepoa, kunnes olo paranee siedettäväksi. Eli sydänoireet lähtee pois, saan nukuttua, en ole kuolemanväsynyt.
(En nyt tarkoita tätä kuumetta/flunssaa, mikä onkaan)
Lääkärikin tänään sanoi että kaikki oireet viittaa ylikuntoon, ja se paranee vain levolla. Ei tippunut mitään pillereitä tähän vaivaan.

Ja toinen psykiatrinen lääkäri antoi juurikin tavoitteeksi että liikkumista (ainakin sitä juoksua) vasta kun kivut lakkaavat, sekä rasituksessa että levossa.
Sekä se hormonitoiminnan korjaaminen, vaikka se onkin pidemmän ajan juttu.
Oli hänkin aika järkyttynyt että luuntiheys on todella mennyt tähän malliin. Nyt pyritään siihen että pääsen joskus vielä liikkumaan vanhempanakin, tai että en vain tyyliin kättä heilauttamalla murra joka paikkaa.

Tässä kipeenä ollessa on tullut pohdittua paljon asioita.
Ja itkettyä, paljon.
Oikein surulla miettii sitä omaa arkea, tää viikko ilman liikkumista on ollut niin ... outoa?
Surulla miettii miten pakonomaista kaikki on.
Äitikin tänään totesi että lopeta jo ittes rääkkääminen... Tää on meillä niin tabu, arka asia.
Ei kukaan uskalla sanoa oikein mitään. Ehkä sitä jo heräsi toivo kun oon täysi-ikäinen ja asun omillani, että kaikki lähtis jo menemään okei.

Nyt sen vasta tajuaa, melkein osaa ulkopuolisena jo katsoa tätä kaikkea. (vaikka se oli vasta viikko sitten ihan samaa)
Helppohan se nyt on sanoa, oon niin huonossa kunnossa että koko kuume, unettomuus ja sydänoireet on saanut pään ihan sekaisin.
Kaikki tuntuu ihan yhdentekevältä, toisaalta ihan hyvä niin. Oon syönyt rennommin ja levännyt, välillä tulee ihan sellainen tunne että tällaistako se elämä voisi olla? En vain jaksa nyt ottaa huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä joka suupalasta.
Eikö kaiken tarviikaan olla yhtä pakkoa ja velvollisuutta?

Kai se keho osaa kertoa että haluan nyt sämpylää ja kermajugurttia, enkä soijaproteiinia tai muuta vastaavaa.
Itse asiassa mua inhottaa nyt tosi paljon kaikki mun perus ruoka-aineet mitä oon aina arkena syönyt. Hyh.
Kai sekin on joku kehon merkki.

Niin, ja sekin on aika valaisevaa ollut tajuta että ei oikeasti tarvitse luopua kaikesta.
Jos liikut vähemmän, syöt tarpeeksi ja vapaammin - yksinkertaisesti hellität, edes hieman.
Ei se tarkoita että et liiku yhtään, makaat sohvalla ja syöt sipsiä kunnes et mahdu ovesta ulos.

Kohtuus kaikessa, tässäkin.