Nainen ja ylikunto

[Gemini82]

Kiitos kommenteista Rime ja Gemini82! Niin, kai otitte huomioon tuohon kalorimäärään nähden, että olen aika pienikokoinen (152,5cm/45-47kg). En tuosta painosta oikeasti tiedä, minkä verran siitä on tälläkin hetkellä turvotusta. En kestä mitata painoani kovin usein, mutta viimeksi kun mittasin joskus viikko sitten olin 45,6kg ja tänään järkyttävät 47,4kg, molemmat aamulla! Enkä edes eilen syönyt mitään järjetöntä määrää enkä edes illalla. Ihan hyvin viikossa 2kg lisää... nestettä (?), läskiä (?). Hyvinkin mahdollista, että liian vähäinen syöminen laukaisee tuon ahmimisen. Kuten mainitsin, niin mulla on vähän ollut ongelmaa tämän syömisen kanssa. Olisi ihanaa jos osaisi syödä normaalisti, mutta näköjään menen vaan ääripäästä toiseen...

Jos tuo painonnousu tulee viikon aikana, niin kyllä se on nestettä, varsinkin jos paastolla saat sen viikossa taas putoamaan. Nesteheilahtelut tulee aika nopeasti, mutta läski kertyy hitaammin, aattelisin et jos nyt alkaisin ahmimaan ja jatkaisin sitä, niin varmaan vasta 2-3 viikon kohdalla se voisi näkyä pysyvästi rasvana mut nesteturvotus kertyisi heti. Voin tässä kertoa omaa taustaa lisää, olin joskus teininä 50 kiloinen ja siis laihdutellut sinne vähemmän terveellisesti. Sitten tulin ns. järkiini ja aloin yhtäkkiä syömään ihan normaalisti. Paino nousi viikossa 54 kiloon, mutta pysähtyi siihen. Ei sun tarvitse heti heittää kaloreita kattoon, mutta jos sulle nyt tulee lepoa, niin esim pyrkisit syömään joka päivä järkevällä ateriarungolla ja esim. 1700 kcal joka päivä. Jos tuntuu kauhealta, niin syö edes nykyinen määrä kaloreita ( tai siis ruokaa ;) ) ilman, että yrität kompensoida niitä kulutuksella. Jos treenaat niin lisäät päivän kaloreihin vaikka 400. Jätät vaa'an vaikka hetkeksi kaappiin ja katsot asiaa seuraavan kerran vaikka kuukauden päästä. Mutta jos tuntuu kamalan hankalalta, niin silloin viimeistään suosittelisin, että kävisit jossain keskustelemassa asiasta.

 

[Gemini82]

Nyt sen vasta tajuaa, melkein osaa ulkopuolisena jo katsoa tätä kaikkea. (vaikka se oli vasta viikko sitten ihan samaa)
Helppohan se nyt on sanoa, oon niin huonossa kunnossa että koko kuume, unettomuus ja sydänoireet on saanut pään ihan sekaisin.
Kaikki tuntuu ihan yhdentekevältä, toisaalta ihan hyvä niin. Oon syönyt rennommin ja levännyt, välillä tulee ihan sellainen tunne että tällaistako se elämä voisi olla? En vain jaksa nyt ottaa huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä joka suupalasta.
Eikö kaiken tarviikaan olla yhtä pakkoa ja velvollisuutta?

Kai se keho osaa kertoa että haluan nyt sämpylää ja kermajugurttia, enkä soijaproteiinia tai muuta vastaavaa.
Itse asiassa mua inhottaa nyt tosi paljon kaikki mun perus ruoka-aineet mitä oon aina arkena syönyt. Hyh.
Kai sekin on joku kehon merkki.

Sun kuulumiset ilahduttavat, siitä se lähtee! Hienoa, että olet hakenut asiaan myös apua

 

[Rime]

Sun kuulumiset ilahduttavat, siitä se lähtee! Hienoa, että olet hakenut asiaan myös apua

Juu, mulla kaikki alkoi "kunnolla" jo 6-luokan alussa kun menkat loppuivat, aloin syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän.
Muuten oon ihan pikkukakarasta halunnut olla laiha,(niinkuin balettitanssijakaverit), mutta se nyt on aika naurettava ajatus ajatellen mun luonnostaan lihaksikasta ruumiinrakennetta ja nyt lähinnä vaan naurattaa että mulla muka voisi olla joku balleriinan keho.

Mutta siis, pointtina on se että oon tosiaan käynyt terapiassa 7-luokalta asti.
Ja lukiossa aloitin psykoterapian, ja psykofyysisen fysioterapian, ja molemmista on ollut todella apua.

Mukana tietysti on ollut painokontrollit, ravitsemusterapiakäynnit, lääkärikäynnit ym, mutta henkistä puolta kannattaa ilman muuta lähteä hoitamaan.

 

[Lölleröinen]

Tässä kipeenä ollessa on tullut pohdittua paljon asioita.
Ja itkettyä, paljon.
Oikein surulla miettii sitä omaa arkea, tää viikko ilman liikkumista on ollut niin ... outoa?
Surulla miettii miten pakonomaista kaikki on.
Äitikin tänään totesi että lopeta jo ittes rääkkääminen... Tää on meillä niin tabu, arka asia.
Ei kukaan uskalla sanoa oikein mitään. Ehkä sitä jo heräsi toivo kun oon täysi-ikäinen ja asun omillani, että kaikki lähtis jo menemään okei.

Nyt sen vasta tajuaa, melkein osaa ulkopuolisena jo katsoa tätä kaikkea. (vaikka se oli vasta viikko sitten ihan samaa)
Helppohan se nyt on sanoa, oon niin huonossa kunnossa että koko kuume, unettomuus ja sydänoireet on saanut pään ihan sekaisin.
Kaikki tuntuu ihan yhdentekevältä, toisaalta ihan hyvä niin. Oon syönyt rennommin ja levännyt, välillä tulee ihan sellainen tunne että tällaistako se elämä voisi olla? En vain jaksa nyt ottaa huonoa omaatuntoa tai syyllisyyttä joka suupalasta.
Eikö kaiken tarviikaan olla yhtä pakkoa ja velvollisuutta?

Joskus (terveenä (?)) hetkenä olen itsekin miettinyt ihan samalla tavalla. On tullut joku pakollinen liikkumattomuusviikko esim. sukulaisvierailun takia ja olen miettinyt, miten ihmeelliselle tuntuu, kun ei ole pakko liikkua (syömisiä on sitten tullut kyllä mietittyä kuitenkin... :/). Ja miten onnellisia ne muut ihmiset ovat, kun niiden ei tarvitse miettiä liikuntojaan ja syömisiään näin tarkkaan. Sitten tulee se hetkellinen ajatus: Miksi minun tarvitsee? Miksen minä voi mennä salille ja lenkille silloin kun siltä tuntuu, niin kuin nuo muutkin? Miksen minä voi juoda mehua aamulla koska siinä on niin paljon kaloreita? Miksen minä saa syödä suklaalevyä kokonaan jos siltä tuntuu? Ja niin edelleen... Tosiaan tuo "tällaistako se elämä voisi olla?" kuulostaa niin tutulta ajatukselta. Mutta sitten kuitenkin hetkeksi järkiinsä tultuaan palaa siihen entiseen tuttuun rutiiniinsa, koska ei osaa enää muutakaan tapaa elää.

Toivon, että sulla Rime lähtee kaikki menemään sitten paremmin omillaan asuessa. Sä olet vielä sen verran nuori, että ehdit todennäköisesti tulla näissä asioissa järkiisi. Mulla tämä koko syömis- & liikuntasekoilu alkoi vasta 25-vuotiaana...

 

[Lölleröinen]

Jos tuo painonnousu tulee viikon aikana, niin kyllä se on nestettä, varsinkin jos paastolla saat sen viikossa taas putoamaan. Nesteheilahtelut tulee aika nopeasti, mutta läski kertyy hitaammin, aattelisin et jos nyt alkaisin ahmimaan ja jatkaisin sitä, niin varmaan vasta 2-3 viikon kohdalla se voisi näkyä pysyvästi rasvana mut nesteturvotus kertyisi heti. Voin tässä kertoa omaa taustaa lisää, olin joskus teininä 50 kiloinen ja siis laihdutellut sinne vähemmän terveellisesti. Sitten tulin ns. järkiini ja aloin yhtäkkiä syömään ihan normaalisti. Paino nousi viikossa 54 kiloon, mutta pysähtyi siihen. Ei sun tarvitse heti heittää kaloreita kattoon, mutta jos sulle nyt tulee lepoa, niin esim pyrkisit syömään joka päivä järkevällä ateriarungolla ja esim. 1700 kcal joka päivä. Jos tuntuu kauhealta, niin syö edes nykyinen määrä kaloreita ( tai siis ruokaa ;) ) ilman, että yrität kompensoida niitä kulutuksella. Jos treenaat niin lisäät päivän kaloreihin vaikka 400. Jätät vaa'an vaikka hetkeksi kaappiin ja katsot asiaa seuraavan kerran vaikka kuukauden päästä. Mutta jos tuntuu kamalan hankalalta, niin silloin viimeistään suosittelisin, että kävisit jossain keskustelemassa asiasta.

Kiitos vinkistä! Heh, kaloreita eli ruokaahan se tosiaan onkin. Tiedän, että mun syöminen on vähän kummallista ääripäästä toiseen menemistä. Syön aamulla ja päivällä yleensä terveellisesti (puuroa, rahkaa, leipää, kasviksia, kanaa tai naudanlihaa ja näin), mutta sitten illalla viimeistään kaikki repeää käsistä... Syön varmasti normaaliruokaa liian vähän, koska illalla käy tuolla tavalla.

 

[Heetu]

Miksi minun tarvitsee? Miksen minä voi mennä salille ja lenkille silloin kun siltä tuntuu, niin kuin nuo muutkin? Miksen minä voi juoda mehua aamulla koska siinä on niin paljon kaloreita? Miksen minä saa syödä suklaalevyä kokonaan jos siltä tuntuu? Ja niin edelleen... Tosiaan tuo "tällaistako se elämä voisi olla?" kuulostaa niin tutulta ajatukselta. Mutta sitten kuitenkin hetkeksi järkiinsä tultuaan palaa siihen entiseen tuttuun rutiiniinsa, koska ei osaa enää muutakaan tapaa elää.

Toivon, että sulla Rime lähtee kaikki menemään sitten paremmin omillaan asuessa. Sä olet vielä sen verran nuori, että ehdit todennäköisesti tulla näissä asioissa järkiisi. Mulla tämä koko syömis- & liikuntasekoilu alkoi vasta 25-vuotiaana...

Mulla alkoi vielä vanhempana, ja nyt olen aika terveellä pohjalla jo, ei ole iästä kiinni vaan siitä kuinka nopeasti osaa reagoida omiin sairaisiin ajatuksiin ja lähtee hakemaan apua! Mulle tekee pahaa tuo sun nimimerkki, et varmasti kenenkään muun mielestä ole mikään löllerö, ja sulla todellakin on oikeus syödä joskus suklaata ja jättää treeni väliin!

 

[Gemini82]

Kiitos vinkistä! Heh, kaloreita eli ruokaahan se tosiaan onkin. Tiedän, että mun syöminen on vähän kummallista ääripäästä toiseen menemistä. Syön aamulla ja päivällä yleensä terveellisesti (puuroa, rahkaa, leipää, kasviksia, kanaa tai naudanlihaa ja näin), mutta sitten illalla viimeistään kaikki repeää käsistä... Syön varmasti normaaliruokaa liian vähän, koska illalla käy tuolla tavalla.

Olet oikeassa, jos päivällä tulee liian vähän ruokaa, niin illalla on kiljuva nälkä. Koeta lisätä aamu- ja lounaspainotteisuutta ja ihan kunnon ateriat joka päivälle Tsemppiä!

 

[Rime]

Kyllä kaikilla on ihan iästä tai mistään muustakaan riippumatta samat mahdollisuudet tervehtyä!
Se vain vaatii jotain enemmän, uskallusta, oivalluksen, rohkeutta...
Ihan elämäntilanteesta riippumatta kaikki on mahdollista.

Ja todellakin kannattaa painottaa tota aamupalaa ja lounasta, se todella näkyy sitten illoissa. Kannattaa vain antaa aikaa ja mahdollisuus itselle.

Mulla meni nyt yli viikko liikkumatta, mutta nyt alkaa jo oleen vähän parempi olo.
Edelleen on tajuton väsymys iltaa kohti, mutta ehkä se voi jo olla ulkoilman puutetta.

Tänään alotan rauhassa lihaskunnolla. Joka kaipaisi tosiaan muutosta...
Niin idioottimaista että oon juurtunut tähän samaan, paljon toistoja ja pienet painot.
Mutta ehkä tää jumppa on kuitenkin parempi kun pitkät juoksulenkit.

Oisko teillä vinkkejä vatsojen tekoon, apuna on kahvakuula ja 5 kilon painot? Ja selkäliikkeisiin?
Entä oisko teillä selventää noita eri kyykkyjen vaikutusalueita? (kyykky eteen, taakse, alhaalta ylös)

 

[Heetu]

Tänään alotan rauhassa lihaskunnolla. Joka kaipaisi tosiaan muutosta...
Niin idioottimaista että oon juurtunut tähän samaan, paljon toistoja ja pienet painot.
Mutta ehkä tää jumppa on kuitenkin parempi kun pitkät juoksulenkit.

Oisko teillä vinkkejä vatsojen tekoon, apuna on kahvakuula ja 5 kilon painot? Ja selkäliikkeisiin?
Entä oisko teillä selventää noita eri kyykkyjen vaikutusalueita? (kyykky eteen, taakse, alhaalta ylös)

Rime, et sä tarvii vinkkejä noihin. Tarviit lepoa :(

 

[Tiuskis]

Rime, et sä tarvii vinkkejä noihin. Tarviit lepoa :(

Samaa mieltä. Täyslepoa. Kiität itseäsi vielä jos nyt lepäät ja annat aikaa tervehtymiselle. Tsemppiä!

 

[Lölleröinen]

Tuli sitten taas käytyä salilla kokeilemassa, kun olo oli parempi. Oon miettinyt, että onko tämäkin ylikunnon/-rasituksen syytä, että mulla on aina treenin jälkeen ihan järkyttävä, siis oikeasti aivan mieletön, turvotus vatsassa? Näytän kuin olisin 6. kuukaudella raskaana! Varsikin tuo alavatsa turpoaa ihan palloksi. Mittasin huvikseen vyötärönympärykseni, se oli 81cm. Normaalisti se on n. 60cm. Tulee tietysti juotua vettä varmaan pari litraakin aina treenin aikana/jälkeen, mutta ei tämä voi olla todellista, että turpoan 20cm. En huomaa samanlaista selkeää turvotusta missään muissa ruumiinosissa, ehkä reisissä, mutta ne nyt ovat muutenkin niin isot, että en tiedä muuttavatko ne tuolla tavoin kokoaan. Tosi kivan pinkeä olo tässä taas... Kyllä kannatti. :/ Ennen treeniä söin neljänviljan puuroa, jos sillä nyt jotain vaikutusta on asiaan, yleensä sama turpoaminen tapahtuu syönpä mitä tahansa.

 

[Supertiger]

Turpoaa minunkin mahani treenin jälkeen ja kanssa ihan huomattavasti. Jalkapallomaha. :D

 

[Firefly]

Lölleröinen, nyt mietit jokaikisen normaalista poikkeavan oireen, niin psyykisen kuin fyysisenkin, ja sijoitat ne aikajärjestykseen paperille. Ehkä sitten, kun kaikki on kirjoitettuna sun edessäsi, saat parhaiten kokonaiskuvan siitä, mitä omassa kehossa tapahtuu. Tuo lista sitten mukaan terveydenhoitajalle, tai mieluiten lääkärille. Olisi hyvä, jos otettaisiin perus laboratoriokokeet, jotta voidaan olla varmoja siitä, että mitään sairautta ei ole taustalla.

 

[Rime]

Ootte oikeassa että täyslepo olisi paikallaan, mutta pää ei ole vielä toiseen lepoviikkoon vielä valmis...

Tuntuu vain niin turhauttavalta jatkaa treenaamista näin koska se on ihan turhaa kun teen liikkeet väärin ja silti koko homma vie tajuttomasti aikaa,
kun voisi päästä paljon vähemmälläkin. Kun vain tietäisi miten.
Eilisestä treenistä otin pois tosin vatsoja, ne mitkä teen jalat 90 asteen kulmassa ilman painoja. Ne tuntuu aika mitättömän tuntuisilta.

Muuten meni näin:
2 x 70 vatsalihasta 5 kilon käsipaino niskan takana (jalat tvtason alla tiukasti)
3 x 10 jalat 90 asteen kulmassa ja 5 kilon käsipainot käsissä
ja selkä lihaksia joku 2 x 30
kahvakuulan nostelua ja 5 kilon käsipainojen nostelua
kyykkyä 5 kilon painot olkapäillä 2 x 20
ja "alhaalta ylös" kyykky 2 x 15

Aamulla 3 x 1min.15s lankku ja 25 miesten punnerrusta (tää 3 x/vko)

Laitoin nää tähän siks että joku vois oikeasti neuvoa ja sanoa onko mitään järkeviä, muutosehdotuksia?
Mulla kuitenkin pahin ongelma on liika juoksu, se tässä niitä jalkojakin rasittaa.

Tänään kevyt n. 10,8 km hölköttely.

Ja sain tänään tulokset verikokeista, kaikki on okei. Hemoglobiini voisi olla korkeampi mutta se on silti normaalirajoissa.
Eikä ole keliakiaa/laktoosi-intorelanssi joka pahentaisi luiden haurastumista entisestään.

Syke oli verenpaineen mittauksen yhteydessä 68, joka on mun mielestä kyllä korkea itselleni.
Joskus syke oli 42, mutta sittemmin normaaliksi palautuessa (=painon normalisoituessa) se on ollut 50 luokkaa.
Terveydenhoitaja piti tuota ihan normaalina sykkeenä.

Ja mahan turpoamisesta puheenollen, mulla on kans ihan tuttua juttua.
Mm. eilen kun söin iltapalaksi reilusti kookosöljyä (varmaan ½dl...) ja soijaproteiinia sekä porkkanaa, niin maha turposi ihan jäätävän kokoiseksi.
Eikä ollut siis ilmaa vatsassa tai muuta sellaista.

 

[Mettäpöyröö]

Täältäkin löytyy usein raskausmahan näkönen pötsi treenin jälkeen

Tuli vain tässä ketjua lukiessa vielä sellainen pointti mieleeni, että vaikka omaa kroppaa ja sen tuntemuksia on hyvä kuunnella, niin siinäkin voi tavallaan joskus mennä liian pitkälle. Tarkoitan sitä, että jos jatkuvasti tarkkailee kehon toimintoja ja oloja, niin normaalitkin ilmiöt kuten vaikka juuri satunnaiset turvottelut tai sykkeen vaihtelut voivat ruveta huolestuttamaan ja tuntumaan epänormaaleilta.

Ja nyt en missään nimessä vähättele kenenkään oloja! Omassa työssä vaan näkee silloin tällöin ihmisiä, jotka ovat täysin jumittuneet kehonsa toimintojen tarkkailuun, saatetaan esim. mitata verenpainetta ja sykettä 10 kertaa päivässä, seurata rakon tai suolen toimintaa kellon ja hyvä ettei desilitramitan kanssa jne.
Pointti oli siis se, että joskus se oma käsitys kehon toimintojen normaalin ja poikkeavan rajasta voi hämärtyä ja siitäkin kannattaa olla tietoinen

 

[Stash]

Minusta hyvä pointti Mettäpöyrööltä. Moksuhan tuolla yleisen puolen ylikuntoketjussa joskus totesikin, että pahinta on se, kun koko homma menee korvien väliin. Silloin tervehtyminen on todella tiukassa, koska stressi lisääntyy eksponentiaalisesti sen oman olon tarkkailusta. On vaikeaa uskoa, että enää pystyy terveeseen elämään, vaikkei kyse nyt välttämättä ole niin lopullisesta asiasta sitten kuitenkaan.

Mutta akuuttivaiheessa, kun maito on jo maassa ja on saanut sen myönnettyä, olisin kyllä tosi varovainen. Homman piirteisiin kuuluu yleensä se, että ne joilla menee yli ovat muutenkin suorituskeskeisiä ja treeni on yksi tapa hallita omaa ympäristöä, jopa osa omaa minäkuvaa. Silloin on hyvin helppoa antaa niille omille ajatuksille periksi ja aloittaa, kun vähänkin tuntuu paremmalta. Vaikkei siis olisi vielä ihan kunnossakaan. Tärkeintä on minusta itsetuntemus, ei jokaisen pikkuoireen kyttääminen. Siis sen ymmärtäminen, millainen ihminen on, millaisia ovat omat vahvuudet ja toisaalta alttiudet lähteä väärälle polulle. Itse olen esimerkiksi hyvin sopeutuvainen ja pohjimmiltani myös suorituskeskeinen. Jos en tekisi työtä itseni kanssa, menisin vaikka läpi harmaan kiven, jos olen jostakin saanut päähäni, että niin on tehtävä, ja vaikkei siinä olisi mitään järkeä. Jotkut pitävät tätä kunnioitettavana, mutta valitettavasti se on pahaksi jos ei osaa kuunnella omia olojaan eikä ymmärrä, ettei esim. tavispohjalla voi treenata kuten ammattilainen. Toinen juttu itselläni on melko herkkä fysiologinen stressireaktio, mille on omat syynsä. Kun tällaiset asiat kuitenkin tiedostaa, elämän karikoissa puikkelehtiminen on helpompaa ja mukavampaa.

 

[EmpZ]

Miten mimmit pyrkii ennaltaehkäisemään ylirasittuneisuuden? Pidättekö kevyitä viikkoja aina säännöllisesti?

Itse pidin alkuvuodesta tunnollisesti kerran kuussa kevyemmän viikon, jollon treenipainot noin 60% normaaleista. Treeni kulki hyvin, kunto kehittyi ja flunssista ei ollut tietoakaan. Kesästä lähtien niitä kevyitä viikkoja ei sitten ole tullut pidettyä = pientä flunssan tuntua silloin tällöin. Nyt viimeisen parin kuukauden ajan treeni muuttui päälaelleen salitreenin jäädessä kokonaan. Osallistuin toiminnallisen treenin testiryhmään ja treenasin täysillä viis kertaa viikossa. Sen lisäks stressi ja unettomuus vaivasivat koko syksyn. Tuloksena rasvaprosentin nousu, lihasmassan vähentyminen ja flunssa. Nyt otan itselleni ainakin pari viikkoa totaalilepoa hikiliikunnasta ja annan aikaa kunnolliseen palautumiseen.

Kun salille palaan, niin otan itseäni niskasta kiinni ja todellakin pidän kevyen viikon kerran kuussa ja opettelen siitä nauttimaan! Salitreenin ohelle ajattelin kokeilla pilatesta ja joogaa sekä tietenkin venyttelyä voi aina harrastaa enemmän. Tämän päälle tulee koiran kanssa ulkoilu, noin kerran viikkoon hölkkälenkki sekä keväällä saatan vähentää salitreenin määrää ja tehdä pidempiä pyörälenkkejä.

Monipuolinen treeni ja ruokavalio, riittävä lepo sekä itsensä kuunteleminen ovat asioita, joihin ensi vuonna pyrin keskittymään. Niiden toivon olevan parhaita lääkkeitä siihen, että treenimotivaatio säilyy, kunto kehittyy, treenipainot nousevat ja mieluiten myös se lihasmassa kasvaisi.

Mielelläni kuulisin muidenkin punttimimmien keinoja ylirasittuneisuuden ja ylikunnon välttämiseen.

 

[Nannax]

Mielelläni kuulisin muidenkin punttimimmien keinoja ylirasittuneisuuden ja ylikunnon välttämiseen.

Kevyiden viikkojen lisäksi terveellinen ja tarpeeksi monipuolinen ruokavalio, treenistä ja elämästä yleensä nauttiminen ja stressin välttäminen lienevät kaikista tehokkaimmat tavat välttää ylirasitusta ja ylikuntoa. Jos painat täysiä jossain asiassa, löysää toisessa (työ/koulu vs liikunta esim.). Tämä piti itellä oppia kantapään kautta. Nyt kun olen asian tiedostanut, voisi opetella soveltamaan käytännössä.

Jos ei kiinnosta, ei kiinnosta, tee jotain muuta. Jos treenaat salilla (tai mitä nyt treenaatkaan) vain treenaamisen ilosta, eikä nyt satu huvittamaan, jätä välistä. Mene vaikka lenkille. Lihakset ei päivässä katoa. Luulen, että se itsensä liiallinen ruoskiminen ja täydellisyyden ja menestyksen tavoittelu on suurin syy siihen, että ylikuntoa yleensä esiintyy.

 

[heili88]

Ylikuntoilua

Löysin tämän foorumin selaillessani ylikuntojuttuja netistä. Itselläni on ollut ylikuntoa jo 5vkoa. Olen koko nuoruusikäni ollut todella huono liikkumaan. Jokin napsahti päässäni ja nyt on saatava paino alas, koska olen koko ikäni ollut ylipainoinen. Sain painoa 10kg alas, mistä taas innostuin lisää liikkumaan. Hommasin salikortin viime kesänä, urheilin aluksi n.2-3 krt/vko. Aloin innostuksissani lisäämään liikuntaa 4-5krt/vko. Kaikki urheiluni oli täysillä menemistä, eli mitään kevyttä kävelyä en laskenut liikunnaksi. Lepoviikkoja en pitänyt, koska en edes tiennyt että sellaisia tulisi pitää. Lokakuun alusta joulukuun loppuun paino ei laskenut lainkaan vaan heitteli kilon ja puolenkilon välillä vaikka tein treeniä hulluna, 4-5krt/vko.

Joulu tuli ja meni ja tammikuussa päätin että nyt se paino on saatava alas! Liikuntaa 5-6krt/vko, saatoin käydä ensin salilla ja sitten hiihtämään. Meno oli todella kovaa joka treeneissä! Kroppani antoi pieniä merkkejä mitä en osannut lukea. Kunnes tammikuun lopulla eräs sunnuntai kävin hiihtämässä ja kesken hiihtolenkin tuli ihan kauhea väsymys, sellainen mitä ei koskaan ennen ole tullut. Illalla normaaliin tapaan nukkumaan ja kappas uni ei tulekkaan. Ja siitä se sitten alkoi.

Seuraavan viikon aikana kävin kolme kertaa eri lääkäreille, ekg ja verikokeet otettiin, sydän kuunneltiin,verenpaine mitattiin, haastateltiin ja loppujen lopuksi kaikki totesivat: Olet täysin terve! No enhän minä ole. Oireita alkoi ilmaantua lisää:
- Uni ei tullut koska pumppu hakkasi. Syke ei ollut korkea levossa mutta ylös noustessa se pomppasi n. 120.
- Hirveä tuskihiki yöllä, silloin kun sai unen päästä kiinni ja heräsi keskellä yötä.
- Painajaisia
- Hirveä väsymys/voimattomuus
- Ruokahaluttomuus, piti väkisin ahtaa ruokaa sisään
- Silmäoireet/huimaus
- Alakuloisuus/itku
- Hirveät lihaskivut
- Levottomuus
- Finnit/näpyt kasvoissa mitä minulla ei koskaan ennen ole ollut

Seuraavalla viikolla lääkäri soitti kuulumisia ja kertoi että kärsit ylirasittuneisuudesta, mutta ei kommentoinut asiaa millään tapaa. Olen opiskellut ylikunto asiaa melko paljon sen jälkeen ja kaikki oireeni viittaavat siihen.

Tällähetkellä tilanne on jo paljon parempi, ruoka maistuu, olen päässyt töihin (työni on todella fyysistä!), tuskahiki ja painajaiset kadonnut, silmäoireet poissa, lihakset eivät ole enää niin jumissa, pumppu ei hakkaa joka ilta/koko yötä jne. Ainoana oireena tällähetkellä on ettei unta saa kunnolla, nukun toisinaan 8h ja toisinaan 4-5h. Olen syönyt melatoniinia ja tänään sain magnesiumkapselit (Terveyskaupassa suositeltiin!) sekä b-vitamiinia kapseleina.

Jälkeenpäinhän on hyvä olla viisas Olen miettinyt asioita jotka johtivat minut tähän tilaan:
- Liian nopeasti lisätty liikunta ottaen huomioon huonon aloituskunnon
- Ei palatusjuomaa + vitamiineja
- Todella huono ruokavalio, voi sanoa melkein että tammikuun ajan elin kahvilla, nuudelilla ja hedelmillä! :wtf:
- Ei riittävästi lepopäiviä saatikka lepoviikkoja
- Ja kaikkeen lisättynä hyvinkin fyysisesti raskas työ

Kaikkein paskinta tässä on ollut se kun unta ei saa vaikka on koko elämän ajan nukkunut todella hyvin. Kaikki läheiset ja tutut eivät ymmärrä tilaa. Onneksi valoa on jo näkyvissä tunnelin päässä Kylläpäs helpotti avatua tänne kohtalotovereiden seuraan

 

[Minihiiri]

Samoja oireita on kn lueteltuina.. mulla kun on tapana tehdä kaikki täysillä ja vapaapäivien pitäminen on suorastaan ahdistava ajatuskin :(