Nainen ja ylikunto

[petra]

Näitä juttuja lueskellessa vasta tajusin, että mun kilpirauhasepäilyt ym. luullut taudit on mitä luultavimmin silkkaa ylikuntoa.
Mulla on ihan täysin samoja kokemuksia kuin muillakin tytöillä: Sydämen tykyttelyä, yöhikoilua ja nousen SYÖMÄÄN yöllä (todella noloa!!) Sellainen pakottava makean tarve, jonka luulin johtuvan vain luontaisesta makeanhimostani, mutta en enää tiedä mitä muutakaan se olisi kuin ylikunnon oiretta. Kävelen satunnaisesti työmatkoja, ja kolmen kilometrin ''normaalitempoinen'' kävely saa mut hikoilemaan kuin possu. Haluaisin painoni putoavan vielä sellaiset 3-4 kiloa, enkä malttaisi pitää yli 2 päivän treenitaukoja. Paino on tippunut kesästä 8 kiloa, mutta nyt se on jumittanut samaa 61-62,5 kg, riippuen turvotuksesta. Haluan tiputtaa vielä painoa, mutta se nyt alkaa ollakin jo toinen juttu... En tiedä miten saan pudotuksen jatkumaan, tiedän vain ettei säästöliekki ainakaan voi olla kyseessä.

 

[Mayflower]

Mie selvisin onneksi vähäisestä ylikuntopiikistä lepäilemällä ja jättämällä salit väliin. Tajusin, että ylikuntoni johtuu huonosta peruskunnosta. Olen treenannut aivan väärin, liian kovaa kuntotasoon nähden. Eli nyt saliharjoittelu saa muuttua vähäisemmäksi ja aivan erilaiseksi, panostan peruskuntoon elikkäs mummoliikuntaan ;) .

Helppoa olisi pistää yöheräily ja hikoilu kilpirauhasen liikatoiminnan piikkiin, ei kun lääkettä naamaan ja takaisin liikkumaan, mutta totuuden kohtaaminen on aina parempi juttu. Vielä on aikaa fiksata tää homma kohdilleen. Ensi kesänä tavoitteena jokin pitkä pyörälenkki tai rullaluistelu, en ole sellaista ikinä vielä jaksanut tehdä. Ja vuoden päästä haluaisin hirveästi Finlandia-hiihtoa kokeilemaan.

Pitää varmaan vaihtaa punttifoorumilta jonnekin muualle, ettei aivan offiksi mene. Mutta aikuisten oikeasti ei ole kiva treenata, jos treeni tarkoittaa 2 viikon suunnitelman noudattamista, viikko kipeänä, 2 viikkoa kunnolla, viikko kipeänä...

 

[shrimp]

Nostampas tän taas ja kysyn tässä ketjussa et, mittasin tos aamulla sykkeitä ja tällästä lukemaa tuli:

Makoilin jonku aikaa sängyssä niin syke oli 57 alimillaa, joka oli sama tulos kun viime kesänä. No sitten nousin ylös normaalisti ja syke nousi 119 asti. Seisoin siinä pari minuuttia paikallaa ja syke jäi 112-115 vaikka seisoin vain iha normaalisti. Onko ihan normaalia???? :O

 

[Looza]

Nostampas tän taas ja kysyn tässä ketjussa et, mittasin tos aamulla sykkeitä ja tällästä lukemaa tuli:

Makoilin jonku aikaa sängyssä niin syke oli 57 alimillaa, joka oli sama tulos kun viime kesänä. No sitten nousin ylös normaalisti ja syke nousi 119 asti. Seisoin siinä pari minuuttia paikallaa ja syke jäi 112-115 vaikka seisoin vain iha normaalisti. Onko ihan normaalia???? :O

Mikä tuossa ei olisi normaalia? Seisaaltanhan syke on luonnollisesti korkeampi kuin maatessa, sillä sytän-parka joutuu pumppaamaan verta tehokkaammin, että se kulkeutuu kaikkiin tarvittaviin paikkoihin. Tosi tieteellinen selitys :D

Mielestäni kuulostaa täysin normaalilta, tai itselläni ainakin on vastaavia lukemia; makuultaan leposyke 60 pintaan ja seisaaltaan vastaava yli 100. Vähänkään jos liikun siitä (kävelen edestakaisin tms.) niin nousee helposti sinne 120 pintaan. Toisaalta sitten yli 160 nostaminen on jo todella hikisen työn takana.

 

[shrimp]

Ajattelin vaan että onko että se syke seisoessakin on noin korkea.. no joo, ehkä oon vaan vainoharhanen

 

[Stash]

Minulle tuollainen sykkeennousu olisi kyllä korkea. Levossa syke on välillä 45-55 ja saattaa äkillisesti pystyyn pompatessa toki nousta yli sadan, mutta ei se sinne kyllä jää, vaan laskee seisoessa/liikkuessa 60-85:een. Tosin nämä ovat hyvin henkilökohtaisia ominaisuuksia eikä muihin vertaileminen varmastikaan ole järkevää. Ylikuntoa/ylirasitustilaa epäiltäessä oireita on varmasti muitakin kuin pelkkä ortostaattinen syke tai sen poikkeamat (ja sitäkin tulisi seurata pitkiä ajanjaksoja ja huolestua lähinnä poikkeamista - yksittäismittaus ei kerro juuri mitään).

 

[Mayflower]

Minulla taas ortostaattisen sykkeen maksimi (tällä tarkoitan sitä sykettä, jonka mittaan noustuani seisomaan makuulla olemisen jälkeen) voi olla yli 120 ja siltikään en ole välttämättä ylirasittunut. Miulla on matala verenpaine, ja olen ymmärtänyt, että tämä vaikuttaa aamulla sykkeeseen kun nousee seisomaan. Illalla maksimi on korkeintaan luokkaa 95.

 

[Venla]

Nostampas tän taas ja kysyn tässä ketjussa et, mittasin tos aamulla sykkeitä ja tällästä lukemaa tuli:

Makoilin jonku aikaa sängyssä niin syke oli 57 alimillaa, joka oli sama tulos kun viime kesänä. No sitten nousin ylös normaalisti ja syke nousi 119 asti. Seisoin siinä pari minuuttia paikallaa ja syke jäi 112-115 vaikka seisoin vain iha normaalisti. Onko ihan normaalia???? :O

On tuo erotus aika iso, mutta kuten sanottu: yksittäinen mittaus ei kerro mitään, noissa on kuitenkin sen verran henkilökohtaisia eroja.

Ylikuntoketjussa joskus kerroinkin siitä, että lääkärin mukaan alhainen verenpaine saattaa vaikuttaa ortostaattiseen sykkeeseen - eli mitä alhaisempi verenpaine, sitä suurempi on tuo leposykkeen ja seisontasykkeen ero. (Kappas, juuri Mayflower on sen tuossa ylempänä sanonutkin!) Itse muistan joskus mittailleeni ortostaattista sykettä, mutta se tuotti vaikeuksia, koska mua alkoi pyörryttää sen minuutin tai parin aikana, jotka piti olla seisaaltaan. Heh. Mutta mullakin on ollut aika alhainen verenpaine vissiin aina.

Mulla on luultavasti edelleenkin leposyke joku 70, joskus jopa 80. Ei sekään oo vissiin ihan ok, mutta kun en ole koskaan tajunnut aloittaa sitä ns. systemaattista mittaamista niin ei oikein ole vertailupohjaa.

 

[shrimp]

Mulla on tosi alhanen verenpaine.. ehkä johtuu siitä. Aattelin vaan tossa et mua taitaa vaivata jonkun näkönen ylirasitus, kun 1kk vakavemman "aliravitsemuksen" ja 2kk vähän lievemmän semmoisen jälkeen veren proteiinit olleet tosi alhaset ja siitä syystä lievä anemia. Kuuden viikon täyslevon jälkeen (kun polvi vaivas) alotin salitreenit suht täysillä ja seuraavaan 6 viikkoon (lievän aliravitsemuksen aikana, en syönyt tarpeeksi) en pitänyt yhtään kevyttä viikkoa taikka lepoa. Sitte alko vaivaan hirveä uupumus kun ruokavalio oli niin köyhä, kun ei vieläkään oikein mikään maistunut, ja söin unilääkkeitä, joita syön edelleen kun unettomuus vaivaa. Takana jonkun moista "masentuneisuutta" joka sitte yhdistettynä rankkaan liikuntaan ja huonoon ruokavalioon ei kai sitten iha toiminutkaan.

Kuumeilu vaivas tossa yli viikon reilusti, mutta en ollut kipeä. Sydän veti välillä jotain omaa volttia ja treeneihin en mennyt. Vaivaa kyllä aika kova fyysinen väsymys, en tiedä jaksaisinko vieläkää alottaa treenejä. Maanantaina tulisi täyteen 2 viikkoa, jos sitten kokeilisin. Nää oli nyt ne syyt miksi epäilin sit et onko kaikki ihan kunnossa.

Monimutkanen keisi.. ehkä joku älysi jotain :D

 

[Looza]

Ahaa.. Enpä ole itse edes koskaan ajatellut, että mulla(kin) noiden sykkeiden välinen ero olisi jotenkin "iso" Mutta kuten sanottu jo monesti, vertailu ei ehkä ole järkevää. Itselläni verenpaine on jotain 114 / 67- luokkaa, joten ehkä enemmin matala kuin korkea.

Lähinnä olen ihan terveellä järjellä ajatellut, ettei noita sykelukuja niin hirveästi kannata tuijotella, koska kuten sanottu, ylikunnosta on takuulla muitakin oireita (tai näin ainakin itse uskon). Silloin harvoin kun olen itse ollut lyhytaikaisessa ylikunnossa (joka ei ilmeisesti ole edes se "oikea" ylikunto, vaan nopeasti ohimenevä ylirasitus), on olo ollut ihan hirveä kaikinpuolin :( Sykkeenvaihteluja en ole jaksanut koskaan ottaa niin kovin vakavasti, kunhan nyt pysyvät järjen rajoissa.

 

[Mayflower]

shrimp: verenpaine ja hemoglobiini vaikuttavat sykkeeseen. Matala hb nostaa sykettä, koska veri ei sido niin paljon happea => sydämen täytyy tehdä enemmän duunia. Näin olen ite ainakin ymmärtänyt ja tämän ainakin rasituksessa empiirisesti todennut.

Mie seuraan aktiivisesti sykevaihteluita, koska en ole aina kovin hyvä sanomaan itelleni, et nyt ei kannata treenata. Kun treenistä "päättää" joku tuollainen selkeästi mitattava tekijä (eikä vain fiilis), on helpompaa pitää jokin linja. Ja kun aloitin sykevaihteluiden tilastoinnit, on treeni ollut nousujohteisempaa. Mutta niistä ei saa itsessään stressata, tai stressi sekoittelee niitä ;)

Miten ihmeessä tuota verenpainetta saisi muuten nostettua? Miulla on aamuisin aina syke seistessä todella nopea, ja heikko olo jatkuu usein pitkälle aamupäivään, välillä niinkin, että pelottaa, milloin pyörryn. Uskoakseni tämä johtuu nimenomaan verenpaineesta. Matalimmat lukemat itelläni ikinä olen mitannut 80/50, eikä se koskaan ole yli 110/65. Liikunta helpottaa oloa, koska se nostaa paineita, samoin fiilis on yleensä parempi kun on syönyt päivän aikana riittävän monta kertaa. Mutta onko tässäkin suurempana tekijänä energiansaanti vai syödyn suolan määrä? Illaksi sykkeet aina normalisoituvat ja painuvat hyvinkin alas, samoin aamun leposyke voi olla jopa 55, mikä on miulle alhainen, eli kyseessä ei pitäisi olla ylirasitustila.

 

[Tetra]

Mulla on vissiin ylikunto just nyt. :( Treenaan korkeintaan 7½h viikossa, joten ajattelin, että eihän tällaisilla määrillä mitään ylikuntoja voi tulla! Mutta kaipa se muun elämän stressi ja huonohko pohjakunto siihen vaikutti. Lisäksi nukuin ja söin liian vähän. Aineenvaihtunta tuntuu heittäneen kuperkeikkaa lyhyessä ajassa. Levossa tulee ihan käsittämätöntä hikoilua, lisäksi janon tunne on lisääntynyt paljon. Nukahtamisvaikeuksia on, ja heräilen myös öisin tavallista enemmän. Pulssi on noussut, muuttunut epätasaiseksi, ja lisäksi on ilmestynyt paljon ylimääräisiä sydämentykyttelyjä. Ainiin, kolmatta viikkoa pientä kuumetta, ilman mitään näkyvää infektiotautia. (lääkärit ei ole löytänyt mitään hälyttävää)

Tympii oikein urakalla. Yksistä kilpailuista joutui tän takia luopumaan, ja nähtävästi vielä seuraavistakin.

 

[Kylli]

Mulla on vissiin ylikunto just nyt. :( Treenaan korkeintaan 7½h viikossa, joten ajattelin, että eihän tällaisilla määrillä mitään ylikuntoja voi tulla! Mutta kaipa se muun elämän stressi ja huonohko pohjakunto siihen vaikutti. Lisäksi nukuin ja söin liian vähän. Aineenvaihtunta tuntuu heittäneen kuperkeikkaa lyhyessä ajassa. Levossa tulee ihan käsittämätöntä hikoilua, lisäksi janon tunne on lisääntynyt paljon. Nukahtamisvaikeuksia on, ja heräilen myös öisin tavallista enemmän. Pulssi on noussut, muuttunut epätasaiseksi, ja lisäksi on ilmestynyt paljon ylimääräisiä sydämentykyttelyjä. Ainiin, kolmatta viikkoa pientä kuumetta, ilman mitään näkyvää infektiotautia. (lääkärit ei ole löytänyt mitään hälyttävää)

Tympii oikein urakalla. Yksistä kilpailuista joutui tän takia luopumaan, ja nähtävästi vielä seuraavistakin.

Tämä on muuten jännä juttu, että ylikunto ei välttämättä tule pelkästä treenistä. Se oikea elämä on usein fyysisesti stressaavampaa kuin varsinainen harjoittelu, joten pienelläkin harjoitusmäärällä saa sitten itsensä ylikuntoon.... Esim. kun sanotaan että kuntoilija ei välttämättä tarvitse palautusjuomaa, niin mielestäni pitää ottaa huomioon onko elimistö muuten kovilla.

 

[Jepu]

Mä kaipailisin apua kanssa tuohon verenpaineen nostatukseen, alkaa olla kaikki keinot käytetty.
Lääkettähän ne eivät tuohon suostu antamaan kun se kuitenkin on sydämelle parempi, mitä alhaisempi on. Muulle ruumiille ei vaan ole kauheen terveellistä pyörtyillä usein :jahas:

 

[cilla]

Empä tiedä mistä tässä itsensä kohta löytää.Huhti-toukokuusta alkaen reenit mennyt ihan överiksi ja sen alkaa tässä pian huomaamaan. Viikossa yleensä yks lepopäivä ja sekin vain krapulan "ansiota" jos nyt niin voi sanoa. Muuten sitten tullut vedettyä päivässä 1-3 tuntia jumppia, punttia ja lenkkejä. Välillä miinuskaloreilla ollaan oltu niin reippaasti että ihan hirvittää. Usein, jos kroppa jumittaa, lähden esim bodysteppiin vetämään kevyesti, mutta kun steppi alkaa ja kroppa herää ja reeni kulkee niin tunnin loputtua sitä aina huomaa vetäneensä kuitenkin täysillä.
Nyt tässä viikon parin sisään ruokahalu on ollut ihan tajuton, varsinkin hiilareita menee ihan tolkuttomia määriä. Yöunet ovat myös jääneet jokskin 5-6 tuntisiksi kun ei saa unta ja herään siinä seitsemän aikoihin. Myös hiki nousee pintaan jo kevyelläkin kävelyllä, siis ihan joku 15 min keskustaan kävely ja selkä märkänä. Eli aika tällaisia juttuja mitä melkein joka viestissä täällä onkin mainittu. Nyt vaan pitäisi levätä levätä ja levätä mutta en tiedä miten se onnistuu. Kaikesta huolimatta vielä ainakin oon nauttinu joka reenistä ja se on pakokeinona ollut stressistä ja muista ikävistä asioista.
Nyt vaan pelottaa kuinka kauan kroppa enää kestää. Oon varmaan vaan niin tyhmä, että mä uskon vasta sitten kun joku paikka oikeasti katkeaa ja silloin saa taas jälkiviisaana puida sitä, mitä olisi kannattanut tehdä. Jospa sitä kerrankin olisi viisas ennakkoon....

 

[p.m.s]

En jaksa nyt mitään pitkää kirjoittaa kun en edes kaikkia postauksia jaksanut lukea kun olen tällä hetkellä niin uupunut ja itkenyt kun näiden kaikkien kirjoituksen perusteella olen nyt päättänyt että nyt on minunkin aika osoittaa vähän enemmän rakkautta ja myötätuntoa kropalleni joka raukka on jo monta vuotta elänyt liialla liikunnalla ja stressillä ja vielä sen lisäksi liian niukalla ja etenkin yksipuolisella ruokavaliolla. Vaikka mitään virallista diagnoosia ei vielä ole tehty olen nyt vankasti sillä kannalla että olen vihdoinkin niin väsynyt ja on niin huono olo että pystyn vihdoinkin myöntämään itselleni että "tyttö, olet ylikunnossa ja siksi elimmistösi kapinoi kaikkea vastaan".

Eniten kai harmittaa se että on itse ollut niin tyhmä että ei osaa auttaa elimmistöään ajoissa...
Tänään alkoi loma ja kai tässä nyt menee koko parin viikon loma siihen kun miettii ja tunnustelee omaa olemustaan. Tällä hetkellä vihaan itseäni enemmän kuin paljon.

kaikkia posteja en tosin jaksanut lukea ja en päässyt niin pitkälle että olisi osunut kohdalle muita ketkä kärsivät voimakkaasta yöhikoilusta?

 

[Kupari]

Miten ihmeessä tuota verenpainetta saisi muuten nostettua? .

Säännöllisellä lakritsinkäytöllä :D

Itselläni ei varsinaista ylikuntotilaa tosiaankaan ole, mutta ongelmani liittyy vähän samantapaiseen aiheeseen... Kesä on vetänyt tunkkaisesta salista lenkkipolulle, ja melko intensiivinen juoksukausi päätyi nyt rasitusmurtumaan jalkapöydässä. Onko kokemusta, kuinka kauan tuo paraneminen oikeasti kestää? Tiedän että teoriassa levossa voisi mennä kuukaudessa tai allekin, muttamutta... Onni onnettomuudessa on se, että puntti-into on taas noussut pakollisen tauon myötä. Jalka kun vaivaa lähinnä kävellessä, salilla onnistuu suurin osa treenistä.

 

[Stash]

Kupari, mulla ilmeisesti oli tuollainen juoksemalla hankittu rasitusmurtuma jalkaterässä pari vuotta sitten. Muistaakseni lepäilin kolmisen viikkoa (käveltyä tms. toki tuli, mutta se teki niin kipeää, että liika rasitus jäi väkisinkin vähemmälle) ja sen jälkeen aloitin lyhyillä lenkeillä tarkkaillen jatkuvasti, ettei kipua ilmene.

 

[Kupari]

^ Eli toivoa on, kiits Stash

Pari viikkoa olen nyt lusinut tämän kivun kanssa, ja kuten sanoit, liika rasitus jää todellakin vähemmälle...
Jalan teippaus auttaa jonkun verran, ja jos oikein mietin, niin luulen että kipukin on vähän hellittänyt. Ehkä tämä tästä...

 

[Aurora]

Onko kokemusta, kuinka kauan tuo paraneminen oikeasti kestää? Tiedän että teoriassa levossa voisi mennä kuukaudessa tai allekin, muttamutta... Onni onnettomuudessa on se, että puntti-into on taas noussut pakollisen tauon myötä. Jalka kun vaivaa lähinnä kävellessä, salilla onnistuu suurin osa treenistä.

Mulla oli viime vuoden alkupuolella samainen rasitusmurtuma jalkapöydässä. Lääkäristä kävi käsky, että kuukauden-kahden kuukauden verran ainakin jalka vaatii kunnolla varomista ja treenejä on muokattava jalan ehdoilla. Suurin piirtein juuri 6-8 vk vältin kaikkea tärinää aiheuttavaa liikuntaa, jonka jälkeen aloitin hyvin varovasti taas nuo lajit. Koko ajan pystyin kuitenkin käymään salilla normaaliin tapaan ja jopa spinning oli mukana viikko-ohjelmassa.

Ihan samoin kävi mulle, että sain taas lisäintoa punttitreeneihin ja täytyy kyllä myöntää, että kehitystäkin tuli ainakin painojen osalta reilusti enemmän verrattuna normaaliin elämään, jossa aerobinen liikunta + ohjaukset sotkevat salitreenailua aika mukavasti. Mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi nyt jalka on pysynyt hyvänä, vaikkakin aina välillä jalkapöytää saattaa vihloa ja kauhukuvat murtumisesta tulevat heti mieleen.

Eli anna jalalle aikaa ja kuuntele kroppaasi tarkkaan. Parantuminen saattaa hyvin kestää parikin kuukautta ja varmasti pidempään, jos et anna murtuman parantua kunnolla. Keskity siis nyt kunnolla siihen salitreeniin ja nauti sillä suunnalla kehityksestä. :thumbs: