Mystinen "Dark Flow" hämmentää astronomeja

Status
Viestiketju on suljettu.
Ai se onkin savor. Älä nyt viitsi enää laajeta tälle palstalle, onhan noita kirjoituksiasi jo muut foorumit ihan tarpeeksi täynnä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kyselkää täällä pakkotoisto.comissa, jos tulee jotakin mieleen!
Oletko ikinä opiskellut ainuttakaan kurssia fysiikkaa missään oppilaitoksessa? Jos kyllä, niin ymmärsitkö mielestäsi asian?
 
Mies saattaa olla hullu tai nero tai molempia. Fysiikkaa vain insinööritarpeen verran tuntevana henkilönä sanon kuitenkin, että ajatukset vaikuttavat hieman naiiveilta ja pohjalla on perustiedot ehkä Newtonilaisesta mekaniikasta. Aivan käsittämättömiä ajatuksia jostakin paineesta, joka ilmeisesti on ainoa olemassa oleva voima. Yhtään esitettyä teoriaa ei ole viety kielellistä ilmaisua pidemmälle. Matematiikasta sivuilla sanotaan seuraavaa:
http://onesimpleprinciple.com/37
Eli "nyt voitte kehittää teoriaani tukevan matematiikan, jota en itse saa aikaan".
 
Tai sitten vaan ihan tavallinen trolli.:D
Poikkeuksellisen paljon on nähnyt vaivaa tavalliseksi trolliksi. Täällä eräänä helmenä selitys jääkaudelle:
http://onesimpleprinciple.com/36:hyvä:

Ilmaston lämpeneminen on unohtunut kokonaan tuolta tai ei löytynyt ainakaan Ilmasto-otsikon alta. Tarjoankin One Simple Principlen kanssa koherentin selityksen:

Lämpötila on ilmiö, joka muodostuu kun auringosta tulee energiaa fotoneina, jotka tönivät eteen osuvaa materiaa ja näin ollen materia lämpenee tönimisen seurauksena. Eri aineet lämpenevät eri verran saman tönimisen seurauksena ja nykyisin ilmakehässä onkin kohonnut määrä hiilidioksidia. Koska auringon paine pysyy suunnilleen samana niin saman verran energiaa avautuu auringosta fotoneina. Nämä fotonit tulevat tuttuun tapaan tönimään materiaa, mutta matkalla onkin totuttua suurempi määrä hiilidioksidimolekyylejä, jotka eivät ole tönimisestä ollenkaan mielissään, vaan ottavat sikana lämpöä. Tämä selittääkin globaalin ilmastonlämpenemisen, mutta onneksi ratkaisu on helppo. Hiilidioksidin määrää täytyy vähentää tai sitten ne täytyy saada vihanhallintakurssille, jotta eivät ottaisi niin paljon lämpöä fotonien tönimisen seurauksena.
 
tässä sivussa on hyvä muistuttaa kun tosta lhc:stäkin puhuttiin niin maailmanloppu myöhästyy hiukan sillä lhc on hajonnut eikä sitä voida käynnistää ennen ensi kesää!
 
Nyt tulee taas osastoa olipa kerran.... :)

Mä olen miettinyt tätä pitkään jo niin, että massan kasautuessa pieneen tilaan alkaa ensin meille jo tutut havainnot neuronipuurosta, jossa tyhjä tila on atomeista puristettu ulos. Siitä kun sitten mennään tiheemmäksi niin päästään tilanteeseen jota emme tiedä kuin tapahtumahorisonttiin asti.

Tää kun sitten kasvattaa massaansa syöden ympäristöään niin tiedämmekö mitä siellä tapahtuu. Onko kenties mahdollinen joku ylikriittinen tila, kun tarpeeksi on massaa takana, jolloin fysiikan parametrit heittää moodiin, jossa materia muuttuu energiaksi Einsteinin hienon yhtälön mukaan yhdessä hujauksessa ja painovoima katoaa. Tällöin tapahtuu ns. big bang ja syntyy universumi numero x ja asukit tän big bängin sisällä pitävät sitä ainoana maailmankaikkeutena näkemättä big bängin ulkopuolelle, kun se laajenee valonnopeudella. Siitä huolimatta todellinen maailmankaikkeus onkin huomattaavasti suurempi ja tää yks big bäng vain yks "supernovan" kaltainen jysäys muiden vastaavien joukossa, jossa energia jälleen alkaa muotoutua materiaksi vedyn kautta heliumiksi jne. eli lyhyesti sanottuna big bang ei vaatisikaan koko maailmankaikkeuden- massaa luhistumaan yhteen pisteeseen. Näin ollen maailmankaikkeudessa voisi olla useita eri vaiheessa olevia univerumeja ja jatkuvasti niitä myös syntyi kuten myös valtavan massaiset keskittymät ennen poksahtamistaan imisivät materiaa jopa läheiseistä universumeista, jolloin tietysti tällaisen universumin sisältä tarkasteltuna voisi kuvitella havaittavan jotain tällaista "dark flowta".

... että semmosta :)
 
Tuossa muuten hienossa mallissa on pohjalla sellainen virheellinen käsitys, että vain massa kaareuttaa avaruutta, eli toimii painovoiman lähteenä. Yleisen suhteellisuusteorian mukaan kuitenkin myös energia kaareuttaa avaruutta. Painovoima ei siis häviäisi mihinkään, vaikka mustan aukon sisällä aine muuttuisi energiaksi, eikä siten tuollaista äkillistä laajenemista tapahtuisi.

Edit: Eli siis YST:n mukaan on aivan sama, missä muodossa se energia on. Massankin voidaan YST:n mielessä ajatella olevan vain yksi energian muoto. Aika-avaruuden metriikkaan näiden vaikutus on samanlainen.
 
Herää sitten tietysti kysymys miten se big bäng oikein tapahtui jos ei äkillinen laajeneminen ole suhteellisuusteorian mielestä mahdollista?
 
En ole varma tarkoittiko Prioni77 samaa mitä itse olen ajatellut, mutta heitetäänpä nyt omakin lusikka tähän soppaan:

Eli mustan aukon keskustassa(johon emme voi nähdä) kaikki aukon sisäänsä imemä materiaali tiivistyy singulariteettiin. Aikansa tiivistyttyään singulariteetti saavuttaa kenties jonkun "kriittisen tiheyden", jonka jälkeen tapahtuu big bäng ja uusi universumi saa alkunsa. Siitä missä ja mihin suuntaan tämä big bäng tapahtuisi ei ole oikein ajatusta, mutta se onkin varmaan sitten seuraava pohdiskelun aihe..
 
Juu juurikin näin mä olen tätä miettinyt. Vielä tuohon energian ominaisuuteen ja äkillisen laajentumisen mahdottomuuteen tuli ihan ajatuksena mieleen, että eihän me välttämättä tiedetä kaikkia energian ilmenemismuotoja tai saatikka sitä onko suhteellisuusteoria vain osa suurempaa teoriaa, jossa otetaan myös huomioon olosuhteet jolloin suhteellisuusteoria ei päde.

Mutuahan tää on sikäli kivaa kun ei tarvii ottaa vastuuta sanomisistaan :)

Näistä asioista keskusteltaessa on erityisen vaarallista todeta fraasit "ei ole mahdollista" tai "herra x hypoteesissane on virhe"
 
On toki totta, että emme tunne fysiikkaa äärimmäisissä olosuhteissa. Yleinen suhteellisuusteoria ei ole kvanttiteoria, joten se ei toimi sellaisenaan kun mennään hyvin pieneen mittakaavaan. Gravitaation kvanttiteoriaa ei toistaiseksi vielä tunneta. Kommentoin tuota esitettyä mallia nykytiedon valossa, joka ei varmasti ole koko totuus. Lisäksi täytyy sanoa, että en itsekään ole kosmologian asiantuntija. Työskentelen hiukkasfysiikan kanssa, ja kosmologiasta tiedän vain sen verran, mitä olen kurrseilla oppinut. Eli jatkakaa toki keskustelua, ei ollut tarkoitus mitenkään tyrmätä tuota ajatusta. Kunhan vain ilmaisin oman käsitykseni asiasta.

Tuohon mustan aukon räjähtämiseen energiaksi liittyy muuten toinenkin ongelma. Kaikki aine nimittäin kantaa erästä säilyvää "varausta", nimeltään baryoniluku. Jos mustan aukon aine muuttuisi energiaksi, eli fotoneiksi, katoaisi tämä baryoniluku kokonaan, koska fotonin baryoniluku on nolla. Tämän ei pitäisi nykyisten teorioiden valossa olla mahdollista, koska baryoniluku säilyy kaikissa tunnetuissa reaktioissa.

Big Bang on tietysti YST:n mukaan mahdollinen, mutta se ei synny sellaisessa tilanteessa, että materiaa vain kerääntyy mustaan aukkoon. Ajatus Big Bangistä syntyi kun havaittiin, että kaikki ratkaisut niin kutsutussa FRW-kosmologiassa ovat sellaisia, että ajan hetkellä nolla maailmankaikkeus on piste. Syytä siihen, miksi maailmankaikkeus alkoi laajentua ei oikein tiedetä, mutta se tiedetään melko varmasti, että näin kävi.
 
Tuohon mustan aukon räjähtämiseen energiaksi liittyy muuten toinenkin ongelma. Kaikki aine nimittäin kantaa erästä säilyvää "varausta", nimeltään baryoniluku. Jos mustan aukon aine muuttuisi energiaksi, eli fotoneiksi, katoaisi tämä baryoniluku kokonaan, koska fotonin baryoniluku on nolla. Tämän ei pitäisi nykyisten teorioiden valossa olla mahdollista, koska baryoniluku säilyy kaikissa tunnetuissa reaktioissa.

Wikipedian "baryoniluku" -artikkelin mukaan tuo ei olisi ongelma: "Baryoniluvun säilymislaki on säilymislaki, jonka mukaan baryoniluku säilyy vaikka hiukkaset muuttuisivat toisiksi hiukkasiksi."

Tuo maailmankaikkeuden alku, kaikki yhdessä ja ei missään on mielestäni aika selkeä homma. Ajatellaan että koko maailmankaikkeus on ollut tiivistyneenä pieneen singulariteettiin, eikä siitä voi erotella mitään osio tms. Tämän ulkopuolella jos taas ei ole ollut mitään energiaa, niin voi ajatella ettei sitä ole olemassakaan(ei aikaa, eikä muutakaan).

Toisin sanoen maailmankaikkeus on tavallaan itse kehittänyt itsensä ja luonut oman tilansa. Ei siis niin, että olisi ollut jotain tyhjää avaruutta tai tilaa, jossa big bang olisi tapahtunut.

Hohhoijaa, pitäisikö välillä siirtyä takaisin maan pinnalle :D
 
Wikipedian "baryoniluku" -artikkelin mukaan tuo ei olisi ongelma: "Baryoniluvun säilymislaki on säilymislaki, jonka mukaan baryoniluku säilyy vaikka hiukkaset muuttuisivat toisiksi hiukkasiksi."
Niin tuo tarkoittaa sitä, että vain sellaiset reaktiot ovat sallittuja, joissa baryoniluku säilyy. Eli baryonilukua kantava hiukkanen voi muuttua vain sellaiseksi hiukkaseksi, joka myös kantaa baryonilukua (hieman yksinkertaistaen). Baryonilukua kantavat baryonit, eli protonit ja neutronit. (Lisäksi on paljon muita baryoneja, mutta ne ovat raskaita ja lyhytikäisiä). Fotoni taas ei kanna baryonilukua, joten esim kasa neutroneita ei voi muuttua fotoneiksi. Näin siis massa ei voi noin vain muuttua energiaksi. Tämä massan muuttuminen energiaksi tapahtuu aineen ja antiaineen kohdatessa. Antiaineen baryoniluku on negatiivinen, joten baryoni ja antibaryoni voivat hajota tuotteeksi, jonka baryoniluku on nolla. Tässä musta-aukko skenaariossa kuitenkaan antiainetta ei oikein ole saatavilla, koska sinne on aukon syntyessä mennyt vain ainetta.

Tuo maailmankaikkeuden alku, kaikki yhdessä ja ei missään on mielestäni aika selkeä homma. Ajatellaan että koko maailmankaikkeus on ollut tiivistyneenä pieneen singulariteettiin, eikä siitä voi erotella mitään osio tms. Tämän ulkopuolella jos taas ei ole ollut mitään energiaa, niin voi ajatella ettei sitä ole olemassakaan(ei aikaa, eikä muutakaan).

Toisin sanoen maailmankaikkeus on tavallaan itse kehittänyt itsensä ja luonut oman tilansa. Ei siis niin, että olisi ollut jotain tyhjää avaruutta tai tilaa, jossa big bang olisi tapahtunut.
Kyllä, juuri näin se pitää ajatella.
 
Valon taipuminen

Heitän teille muutaman haasteen ja jätän teidät sitten märehtimään vanhaa ja jo vääräksi todettua fysiikkaa, laajenevan ja kaareutuvan tilan, ylimääräisten simsalapim tilaulottuvuuksien, ihme pimeän aineen ja energianne kanssa.


miksi fotonin liikerata muuttuu?

Fotonikin joutuu käyttämään energiaansa oman liikeratansa muuttamiseen ja täts it. Eli koko ajan vähemmän tiheäksi energiaksi muuttuva fotoni räjähtää eli muuttuu voimakkaammin vähemmän tiheäksi energiaksi siltä puolelta joka on pois päin Auringosta ja näin fotoni siis käyttää energiaansa oman liikeratansa muuttamiseen.

Minulla on siis konkreettinen havaittu ilmiö jonka takia fotonin liikerata muuttuu Auringon lähellä.

Ehkäpä te kerrotte miten Aurinko muka kaareuttaa tilaa ja miten kaareutunut tila saa fotonin liikeradan muuttumaan. Ei mitään käsien heiluttelua, vaan jotakin konkreettista! Yhtä hyvinhän voimme väittää valon taipuvan sen takia että esim. Auringon lähellä on niin paljon suojelusenkeleitä jotka saavat valon taipumaan!

http://videot.suomi24.fi/movie/valon_taipuminen_ilman_kaareutuvaa_tilaa_.action


Olemme myös havainneet että 5 miljardia vuotta vanha Aurinko on säteillyt energiaansa kauaksi itsestään ja näin ollen Auringon energia on havaittavasti isommalla alueella tilassa joka ei muutu eli Aurinko on siis laajentunut. sama asia tapahtuu myös atomien ytimissä.


Vaan kertokaapa jotakin konkreettista tilan laajenemisesta. Eikä sitten mitään käsien heiluttelua esim. ilmapallosta jonka pintaan piirretyt pisteet loittonevat, kun palloon puhalletaan energiasta muodostuvaa ilmaa, jolloin energiasta muodostuva pallo laajenee!



Miten ihmeessä voitte käyttää tilan laajenemisen kuvaukseen energiasta muodostuvaa palloa joka laajenee kun sen sisään puhaltaa energiasta muodostuvaa ilmaa? haloo pahvit, herätkää!


.
 
Ei pitäisi vastata trollille, mutta...

Konkreettinen havainto maailmankaikkeuden laajenemisesta on punasiirtymä. Mitä kauempaa valo tulee, sitä punasiirtyneempää se on. Tämä osoittaa suoraan sen, että maailmankaikkeus laajenee.

Mitä valon taipumiseen tulee, niin neliulotteista differentiaaligeometriaa en pysty sinulle tekemään konkreettiseksi muuten, kuin sanomalla, että yleisen suhteellisuusteorian avulla lasketut ennusteet poikkeavat Newtonin gravitaatioteorian ennusteista. Kokeellisesti on havaittu, että YST:n ennusteet ovat oikein, ja Newtonin gravitaation ennusteet väärin. Klassinen esimerkki tästä on Merkuriuksen perihelin siirtymän määritys. Tämä ei ole aivan omin silmin nähtävä ilmiö, mutta kaukoputkella kuitenkin. Jos tämä ei ole riittävän konkreettista, niin pelkään että sinulle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa jokin alan opus (esim. Ohanian & Ruffini: Gravitation and spacetime on hyvä) käteen, ja opetella laskemaan nuo asiat itse. Viimeistään silloin tuon pitäisi tuntua konkreettiselta.

Ja kuten olen sanonut aiemminkin, niin tiedän kyllä että YST ei sellaisenaan ole kaikkialla toimiva teoria. Se, että teoriassa on jotain puutteita ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kannattaa hylätä koko teoria ja alkaa jauhaa jotain käsittämätöntä liibalaabaa. Sen sijaan tuota mallia kannattaa yrittää korjata ja parantaa sillä tavalla, että sen hyviksi havaitut ominaisuudet säilyvät. Jos koet keksineesi toimivan gravitaation kvanttiteorian, niin suosittelen ottamaan yhteyttä Ruotsin kuninkaalliseen tiedeakatemiaan. Miljoonan dollarin potti Nobel-palkinnon muodossa odottaa.
 
Tuli tuosta baryoniluvusta ja materian ja antimaterian kohtaamisesta mieleen, että mites ois ajatus kahden riittävän ison (yli kriittinen) ja erimerkkisen tiheyskeskittymän yhtyminen tyyliin herra materia ja rouva antimateria. Sittenhän tää ois vähän kuin ihmislapsen syntymä mutta ilman kaksosia tai kolmosia... tai mistä sen tietää :)

Vetääkö materia antimateriaa puoleensa ja päin vastoin?
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom