Mukava työ. Keskustelua työnteosta ja opiskelusta

[Ultimecia]

Entäpä jos on realisti ja tietää että ei se vaihtamalla parane?
Tai jos vaan on palkka ja työajat ja muut plussat vaikka paperilla niin suuret että sen pienen vitutuksen voittaa. Mä olen ollut vuodesta -88 asti samalla alalla ja vasta elämäni toisessa työpaikassa. Paikassa on kyllä yrittäjä vaihtunut joten kaikki kuvioitkin on vaihtuneet siinä välissä. Miksi lähteä vaihtamaan jos häviää palkassa, joutuu tinkimään vapaa-ajasta, työajat huononmat,häviää lomat ja kannattaako ottaa riskiä että se onkin paskempi kuin entinen? Olen myös selvitellyt ns. taloudellisia juttuja sekä kouluttautumista niin jos itse sanoo irti tai vaihtaa paikkaa ja se ei suju niin on heikommilla kuin että vaikka firma potkii irti ja sitten katsoo uusia tuulia.
Jossain koulutuksessa oli pisteytetty elämän stressi tilanteita. 1. sijalle pääsi läheisen kuolema,sairaus ja avioero. 2.sijalla oli työpaikan vaihto.

Talous on varmasti yksi iso tekijä, ja monesti tosiaan siitä omasta kopista saattaa näyttää joku asia olevinaan huonolta, vaikka todellisuudessa muualla on paljon huonommin. Ehkä olen jotenkin orientoitunut sen mukaan, kun aina on paukutettu että minun sukupolveni ei enää pääse tekemään samassa firmassa pitkää uraa ja etenemään sisäisesti mihinkään - enkä nyt tarkoita kaiken vapaa-ajan menettämistä, vatsahaavaa ja toimitusjohtajan kulmahuonetta, vaan että jotenkin pysyvät aivot kunnossa ja palkalla elää.

Nämä esittämäni pohdinnat eivät ole sinänsä mitään mielipiteitä, vaan julkista monologia, joka ehkä on ainoa todellinen ilmaus tuosta iän alkamisesta kolmosella nykyisin (olen ollut samassa paikassa siis vuodesta 2003, en tosin yhtäjaksoisesti).

Minäkin tunnen ihmisiä jotka on monta ammattia ja työtä kokeilleet. Esim eräs oli kaupassa sitten opiskeli markkinointia. Sitten oli alkossa. Sitten opiskeli ravintola alaa, oli tarjoilija. Sitten kokki. Ja nyt opiskeli hoitajaksi ja nyt on hoitajana. En voi kuin ihmetellä että miten on tullut toimeen ja miten jaksaa..

Mä tulkitsen tän jonkinlaiseksi mielenterveysongelmaksi, siis kyvyttömyyden kiinnittyä tai sitoutua mihinkään. Jatkuva uuden aloittaminen on jännittävää, eikä tarvitse koskaan ottaa vastuuta omasta ammattitaidostaan kun aina on aloittelija. Eihän se tietysti aina nappiin mene se ammatinvalinta, etenkään 15-vuotiaana, mutta kyllä kai jossain vaiheessa on jo jonkinlainen käsitys ennakkoon eri aloista niin ettei tarvitse kaikkea todeta erilaiseksi kuin kuvitteli. Jotta saan vedettyä oikein kunnon maineenmenetyspisteet, siteeraan Robbie Williamsia: "Things are better when they start".

- - - Updated - - -

Outoa tuo olisi minusta siksi, että eikö muka urallaan etene tai saa lisää vastuuta missään vaiheessa? Vuosien mittaan sitä tulisi kehittyä niin vahva ammattitaito, että sitä voisi hyödyntää muutenkin kuin tekemällä sitä samaa hommaa. Jossain vaiheessa sitä pitäisi siirtyä asiantuntijatehtäviin, esimieheksi tai perustaa oma yritys.

Niin, ei ole sama asia että ei saa vastuuta tai että ei ota vastuuta. Kaikki eivät halua, ja kyllä mä senkin jollain tasolla ymmärrän että joillekin on helpottavaa tehdä samalla rutiinilla se 8h. Itse turhaudun, jos tekemistä on joko liian vähän tai se on liian aivotonta, mutta en halua myöskään elää ja hengittää työtäni, tuoda sitä kotiin tai uhrata muuten vapaa-aikaani.

Pari vuotta sitten tein kolmepäiväistä työviikkoa ja opiskelin kahtena päivänä. Se oli oikeastaan ideaalitilanne.

 

[Timba79]

Niin, ei ole sama asia että ei saa vastuuta tai että ei ota vastuuta. Kaikki eivät halua, ja kyllä mä senkin jollain tasolla ymmärrän että joillekin on helpottavaa tehdä samalla rutiinilla se 8h. Itse turhaudun, jos tekemistä on joko liian vähän tai se on liian aivotonta, mutta en halua myöskään elää ja hengittää työtäni, tuoda sitä kotiin tai uhrata muuten vapaa-aikaani.

Sama. Työjuttuja voi joskus miettiä kotosalla sohvalla maaten, mutta ei niin että niitä on pakko miettiä kotona sohvalla maaten. Ja töissä pitää joutua vähän miettimään ja järjestelemään asioita niin pysyy mieli virkeänä. Ja vielä kun tietää osaavansa hommat, niin mikäs siinä on järjestellessä. Jostain se ratkaisu aina löytyy vaikka joskus näyttää joku homma täysin toivottomalta ensi vilkaisulla.

 

[Riese]

Aika paljonhan se on itsestä kiinni miettiikö työjuttuja työajan ulkopuolella vai ei. Osa tuntuu pystyvän lopettavan työasioden miettimisen heti kun työaika loppuu. Vaikka työ olisikin vaativaa/stressaavaa.
Itselläni taas työasiat ovat välillä mielessä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Oli sitten työpäivä tai ei. Eihän niitä pakko olisi miettiä, mutta minkäs teet. Toisaalta ennemmin sitä vähän stressaavampaa työtä tekee kun jotain täysin tylsää, jossa jotuu koko päivän katselemaan kelloa ja odottaa päivän päättymistä.

 

[varjoton]

Onko kukaan pakkotoistolainen- tai tietääkö ketään, joka olisi vaihtanut toimistohommista duunarihommiin? Jos tietää niin olisi kiva kuulla miksi.

Itse asiassa tunnen kaksikin insinööriä, jotka on vetäny haalarit päälle omasta tahdostaan. Yksi oli suunnittelijana, tuumas että on liian haasteellista ja nuppi sekoo kun vahtaa 8h näyttöä. Nyt on hallin puolella kiroilemas suunnittelijoiden huonoja piirustuksia :D
Toisella olikin sitten poliittinen kantta varmaan isoin syy miksi vaihto johto hommista alimmalle tasolle.

 

[Myssy]

Onko kukaan pakkotoistolainen- tai tietääkö ketään, joka olisi vaihtanut toimistohommista duunarihommiin? Jos tietää niin olisi kiva kuulla miksi.

IT-alaa tein reilun 15 vuotta, joista viimeiset 8 vuotta kaikenmaailman analyst hommia ja manager juttuja. Vaihdoin niistä duunarihommiin. Aluks ihan puhtaaseen liukuhihnahommaan pariks vuodeks, ja sitten koulunpenkille opetteleen ammatti ja nyt ammattiduunarihommissa.

Tuli vaan mitta täyteen ja kun aikansa pohti mitä haluaa seuraavat noin 30v duunata, niin totesin ettei oravanpyörä ja 24/7 työnteko/vastuu/jne vaan ole mun terveydelle (päälle) hyväksi. Mukavempi käydä töissä hakemassa leipärahat ja pitää vapaa-aika vapaa-aikana. Mun toimistohommat kun tarkoitti myöskin aamuyöllä kolmelta tulleita puheluita ja palavereja, eli ei ihan puhdasta 9-5 konttorihommaa, pikemminkin 60-80h viikkoon. Nykyduuni taas on selkeämpää vastuiden osalta, työaikojen osalta, jne. lisäksi kuitenkin tarvitsee oppia kokoajan uutta ja joutuu pähkäileen työkseen yhä, eli mielenkiintoa ylläpitäviä asioita työ täynnä hamaan tulevaisuuteen.

Mulle toimi toi vaihto, ja on tuosta kokemuksesta valkokaulushommista apuakin, tietää mitä se ruoho milläkin puolella on. En silti varauksetta voi suositella kaikille, on tietty tässäkin hommassa haittapuolensa vanhaan verrattuna... esimerkiksi vaikkapa pikkujuttu kuten enää ei voi kesken päivän lähteä golffaamaan jos aurinko paistaa ja hoitaa hommat sitten illemmalla :D

 

[aja_tollah]

Kuinkakohan suuri osa ylimääräisestä stressistä tulee "turhasta tiimityöskenetelystä"? Tuntuu, että tiimityöskentelyä, seminaareja yms. on vain tiimityöskentelyn vuoksi. Aivan turhaa tuommoiset seminaarit, palaverit yms. jos niille ei ole todella tarvetta.

 

[Dopey]

Aika paljonhan se on itsestä kiinni miettiikö työjuttuja työajan ulkopuolella vai ei.

Se ei ole itsestä kiinni vaan omasta duunista. Jos firmalla on toimistoja Kaakkois-Aasiassa sekä USAn kummallakin rannikolla Euroopan lisäksi, voi varautua siihen että netti- ja puhelinpalavereita voi olla ihan mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Tiedän monta ihmistä, jotka laittoivat kalenteriin parin tunnin varauksen joka illalle että olisi aikaa laittaa kersat nukkumaan ja lukea iltasadut. Tenavien nukahdettua sitten palasivat töiden pariin ja jatkoivat ihan rutiininomaisesti pitkälle aamuyöhön. Ilman noita varauksia olisi kalenteri ollut koko illan osalta varattu työhommiin.

Lisäksi jotain isoa kauppaa tai strategista päätöstä veivataan ihan rutiininomaisesti kellon ympäri parikin päivää ennen deadlinea, tosin silloin yleensä pelipaikalla.

 

[Jami2003]

Se ei ole itsestä kiinni vaan omasta duunista. Jos firmalla on toimistoja Kaakkois-Aasiassa sekä USAn kummallakin rannikolla Euroopan lisäksi, voi varautua siihen että netti- ja puhelinpalavereita voi olla ihan mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Tiedän monta ihmistä, jotka laittoivat kalenteriin parin tunnin varauksen joka illalle että olisi aikaa laittaa kersat nukkumaan ja lukea iltasadut. Tenavien nukahdettua sitten palasivat töiden pariin ja jatkoivat ihan rutiininomaisesti pitkälle aamuyöhön. Ilman noita varauksia olisi kalenteri ollut koko illan osalta varattu työhommiin.

Lisäksi jotain isoa kauppaa tai strategista päätöstä veivataan ihan rutiininomaisesti kellon ympäri parikin päivää ennen deadlinea, tosin silloin yleensä pelipaikalla.

Ja tästä kaikesta huolimatta kun markkinatilanteet muuttuvat tai lama tulee (ja nykyään nämä asiat tapahtuvat todella nopeasti) huomaat yhtä äkkiä että se kaikki mitä on yötä päivää muutamia vuosia rakennettu katoaa parissa viikossa (tai tunnissa). Kerran sitä ottaa ehkä turpaan, sitkeimmät kaksi kertaa mutta kyllä siinä alkaa mieleen tulemaan paljonko kannattaa persettään repiä kun tosiasia on kuitenkin että jos hommat lähtee menemään päin peetä ei siinä omat repimiset paina yhtään mitään.

Olen yhden pienemmän ja yhden isomman elektroniikkateollisuuden murroksen taistellut läpi ja sekä vuoden 2008 toisen alan täysrysäyksen. Vannon että jos nyt Eu:hun jälleen kunnon lamaa pukkaa niin meikä ei niissä geimeissä enää ole mukana persettä repimässä. Kattelen sitten jotain ihan muuta, vaikka sitä puistovahdin hommaa :D

e: kuulostaa melkein katkeralta tilitykseltä mutta ihan hymyillen tää on kirjoitettu. Lähinnä pointtina on nuorille sälleille se että duunille kannattaa just uhrata sen verran että jos sitä huomenna ei enää ole niin viimeisen tilin jälkeen puntit on uhrauksien kanssa minimissään tasan. Sitku on monesti sellainen mikä jää toteutumatta ;)

 

[SIC-]

Kuinkakohan suuri osa ylimääräisestä stressistä tulee "turhasta tiimityöskenetelystä"? Tuntuu, että tiimityöskentelyä, seminaareja yms. on vain tiimityöskentelyn vuoksi. Aivan turhaa tuommoiset seminaarit, palaverit yms. jos niille ei ole todella tarvetta.

Ainakin minä saan turhaa stressiä avokonttorista. Haluaisin oman työhuoneen. Työpisteen vieressä vielä istuu muutama kälättäjä jotka rakastavat omaa ääntään.

 

[Dopey]

Ainakin minä saan turhaa stressiä avokonttorista. Haluaisin oman työhuoneen. Työpisteen vieressä vielä istuu muutama kälättäjä jotka rakastavat omaa ääntään.

Viikon ilmainen vinkki: noise cancelling headphones - eikä tartte enää kunnella ilmastoinnin huminaakaan

 

[pezku^]

Kuinkakohan suuri osa ylimääräisestä stressistä tulee "turhasta tiimityöskenetelystä"? Tuntuu, että tiimityöskentelyä, seminaareja yms. on vain tiimityöskentelyn vuoksi. Aivan turhaa tuommoiset seminaarit, palaverit yms. jos niille ei ole todella tarvetta.

Mä nyt olen pelkkä kesätyöntekijä, mutta nyt kun ekaa kesää olen ollut toimihenkilöhommissa, niin on todella tullut huomattua, että noita helvetin kissanristiäisiä on varmasti valtaosassa firmoja aivan liikaa. 15 äijää istuu palaverissa pohtimassa tai kuulemassa jotain jonninjoutavaa asiaa, vaikka yhtä hyvin monet noista asioista voisi keskustella 2-3 hengen porukalla. Moni urautunut toimihenkilö ei vain enää osaa laskea, että palaverit on aivan älyttömän kalliita, kun iso joukko porukkaa pitää kiinnittää siihen.

Lisäksi noi tiimityöskentelyhommat on monesti kanssa aivan yhtä kuraa. Nytkin olen viikon verran avokonttorissa kuunnellut, kun vieressä yksi HR-akka ja yksi insinööri pohtii jotain ihan turhia henkilöstönkehittämisjuttuja. Suurin osa keskustelusta on sellaisella "tehtäiskö vaikka näin"-tasolla ja aivan satavarmasti vain toisen henkilön työpanoksella päästäisiin ihan samaan lopputulokseen tai ehkä jopa parempaan. Sitten nämä henkilöt vielä ostelevat niitä kalliita koulutuksia ulkopuolelta ja näistä koulutuksista ehkä 50 % on oikeasti hyödyllisiä.

Tästä HR-asiasta tulikin mieleen, että jos haluaa stressittömän työn, niin kannattaa hakeutua HR-tantaksi. Päivät pitkät voi pohtia jotain maailman yksinkertaisimpia asioita siistissä sisäkonttorissa. Tulosvastuuta tai esimiesvastuuta ei ole ja käytännössä kaikki itse keksimät "hyvät" ideat voi nakittaa sille toteuttavalle taholle eli esimiehille tehtäväksi. Sitten vielä jos oikein huono tuuri käy ja firmassa iskee YT:t päälle, niin HR pesee kätensä täysin, eikä kanna mistään asioista yhtään mitään vastuuta saatika auta esimiehiä kaiken sen vittuilun keskellä. Jos mulla olis oma pörssiyhtiö, niin pistäisin sieltä HR:stä pois vaikka aluks puolet henkilöstöstä ja voisin löydä vetoa, että kukaan ei huomaisi mitään negatiivista vaikutusta. Anteeksi pieni provo, mutta tämä on kyllä sellainen asia, jonka kummallisuutta en vain pysty käsittämään.

 

[merkkari]

Tää on niin eniten vitun perseestä ootella haastattelun jälkeen sitä tietoa että tulinko valituksi. Aaaaaeghhhh. Emmätiä enää. Blah. Tequila.

 

[Deleted member 20129]

Mä nyt olen pelkkä kesätyöntekijä, mutta nyt kun ekaa kesää olen ollut toimihenkilöhommissa, niin on todella tullut huomattua, että noita helvetin kissanristiäisiä on varmasti valtaosassa firmoja aivan liikaa. 15 äijää istuu palaverissa pohtimassa tai kuulemassa jotain jonninjoutavaa asiaa, vaikka yhtä hyvin monet noista asioista voisi keskustella 2-3 hengen porukalla. Moni urautunut toimihenkilö ei vain enää osaa laskea, että palaverit on aivan älyttömän kalliita, kun iso joukko porukkaa pitää kiinnittää siihen.

Lisäksi noi tiimityöskentelyhommat on monesti kanssa aivan yhtä kuraa. Nytkin olen viikon verran avokonttorissa kuunnellut, kun vieressä yksi HR-akka ja yksi insinööri pohtii jotain ihan turhia henkilöstönkehittämisjuttuja. Suurin osa keskustelusta on sellaisella "tehtäiskö vaikka näin"-tasolla ja aivan satavarmasti vain toisen henkilön työpanoksella päästäisiin ihan samaan lopputulokseen tai ehkä jopa parempaan. Sitten nämä henkilöt vielä ostelevat niitä kalliita koulutuksia ulkopuolelta ja näistä koulutuksista ehkä 50 % on oikeasti hyödyllisiä.

Tästä HR-asiasta tulikin mieleen, että jos haluaa stressittömän työn, niin kannattaa hakeutua HR-tantaksi. Päivät pitkät voi pohtia jotain maailman yksinkertaisimpia asioita siistissä sisäkonttorissa. Tulosvastuuta tai esimiesvastuuta ei ole ja käytännössä kaikki itse keksimät "hyvät" ideat voi nakittaa sille toteuttavalle taholle eli esimiehille tehtäväksi. Sitten vielä jos oikein huono tuuri käy ja firmassa iskee YT:t päälle, niin HR pesee kätensä täysin, eikä kanna mistään asioista yhtään mitään vastuuta saatika auta esimiehiä kaiken sen vittuilun keskellä. Jos mulla olis oma pörssiyhtiö, niin pistäisin sieltä HR:stä pois vaikka aluks puolet henkilöstöstä ja voisin löydä vetoa, että kukaan ei huomaisi mitään negatiivista vaikutusta. Anteeksi pieni provo, mutta tämä on kyllä sellainen asia, jonka kummallisuutta en vain pysty käsittämään.

En tiedä miten erialoilla toimii mutta tuolla kaupassa ainakin toimii parhaiten diktatuuri. Yksi päättää ja loput suorittaa, jos joku ei osaa suorittaa - vaihdetaan suorittaja. Siis näin karusti sanottuna. Kaikki liiallinen suunnittelu ja pähkäily ja mielipiteiden kuuntelu aiheuttaa yleensä vain ongelmia. Tietty joku pieni ydinporukka voi sitten enemmän suunnitella mutta sekin toimii paremmin vaikka tuopin ääressä kuin erikseen järjestetyssä palaverissa työpaikalla.

Ja siis vaikka se kuulostaa omaankin korvaan pahalta, niin loppujen lopuksi se on tehoikkain ja kuitenkin suurinta osaa miellyttävä vaihtoehto. Eli ne jotka eivät haluakaan ottaa sitä vastuuta niin eivät ota ja vain suorittavat.

Vaikeaahan se voi olla. Mutta tämän systeemin toimivuuteen tarvitaan sitä suorittajaa joka tykkää työstänsä sekä sitä diktaattoria joka myöskin tykkää työstänsä.

 

[Ultimecia]

Toisaalta liian vähäisen kokoustamisen/yhdessä katsomisen ja tekemisen seurauksena on myös turhaa työtä, kun kaikki tekevä omalla tavallaan ristiin sitä sun tätä. Aika harvassa paikassa on enää mahdollista tehdä vain sitä omaa juttuaan ilman vuorovaikutusta muiden kanssa. Toki kaikesta pitkään ja hartaasti kokoustaminen on varmasti turhaa, mutta sekin on yksi tapa työskennellä ja tulokset usein asennoitumisen mukaisia.

En pidä ryhmätöistä, mutta olen niissä hyvä. Pirullista.

 

[Deleted member 20129]

Toisaalta liian vähäisen kokoustamisen/yhdessä katsomisen ja tekemisen seurauksena on myös turhaa työtä, kun kaikki tekevä omalla tavallaan ristiin sitä sun tätä. Aika harvassa paikassa on enää mahdollista tehdä vain sitä omaa juttuaan ilman vuorovaikutusta muiden kanssa. Toki kaikesta pitkään ja hartaasti kokoustaminen on varmasti turhaa, mutta sekin on yksi tapa työskennellä ja tulokset usein asennoitumisen mukaisia.

En pidä ryhmätöistä, mutta olen niissä hyvä. Pirullista.

Juu siis tottakai tiettyjä asioita on katsottava yhdessä. Sitä juuri hain takaa, että kaikki eivät tee mitä sattuu vaan kaikki tekevät niinkuin on käsketty. Hmmm. Kuulostipa taas hölmöltä. No, toivottavasti kuitenkin tarpeeksi ymmärrettävä mutta ei liian raadollinen kuvaus.

 

[Ultimecia]

Juu siis tottakai tiettyjä asioita on katsottava yhdessä. Sitä juuri hain takaa, että kaikki eivät tee mitä sattuu vaan kaikki tekevät niinkuin on käsketty. Hmmm. Kuulostipa taas hölmöltä. No, toivottavasti kuitenkin tarpeeksi ymmärrettävä mutta ei liian raadollinen kuvaus.

Ja tietenkin ala- ja tapauskohtaisesti - ei kaikesta pidä mitenkään yhdessä sopia. Itseäni ainakin ärsyttää sellainen esimies tai projektipäällikkö, joka ei saa mitään päätettyä, ohjattua tai delegoitua vaan kaikki on kuin Jokisen eväät.

 

[Red28]

Jep, huono tai laiska duunari on kyllä paha jarru ja riippakivi, mutta osaamaton esimies tössii koko porukan paletin. Silloinkun ylempänä on rautainen johtaja, pystyy luottamaan siihen mitä itsekin tekee.

 

[SIC-]

Viikon ilmainen vinkki: noise cancelling headphones - eikä tartte enää kunnella ilmastoinnin huminaakaan

Tuollaiset kyllä auttaisi, mutta sen lisäksi työpisteen takana on käytävä ja printteri ja siinä juoksee porukkaa koko ajan. Minua häiritsee ehkä eniten tuo, miten selän takana kuljetaan koko ajan. Porukkaa jää vielä seisoksimaan siihen juttelemaan.

 

[Timba79]

Jep, huono tai laiska duunari on kyllä paha jarru ja riippakivi, mutta osaamaton esimies tössii koko porukan paletin. Silloinkun ylempänä on rautainen johtaja, pystyy luottamaan siihen mitä itsekin tekee.

Täsmälleen näin. Yksi paska duunari on kärpänen sopassa mutta paska johtaja on yhtäkuin koko soppa homeessa. Oikean vastuun kantaa muut, jos kantaa ja jos ei kanna niin kaikki on retuperällä. Sitten jos se paska johtaja on vielä narsisti, niin se kyllä vetää kaiken kunnian itselleen ja syyttää huonoista päätöksistä alaisiaan. Näitäkin on valitettavasti nähty. Tarinaa riittäisi niin ettei kukaan viitti lukea.

Sitä ihmettelen eniten, että ne munattomatkin johtajat saa niissä hommissaan pysyä pitkäänkin. Puhun tässä siis keskijohdosta. Jos tj on kovin munatan jo surkea, niin se on koko yritys kohta kuralla ja jos silloin ei hallitus herää tai jo aiemmin, on ehkä ihan hyväkin että koko putka kuolee pois ja parempi pääsee näyttämän taitonsa.

 

[Ultimecia]

Jäin vielä sitäkin pohtimaan, että monesti työelämässä olisi ihan hyvä tiedostaa, millaisia johtajatyyppejä vähintäänkin omalla työpaikalla on. Valitettavan usein (joskaan ei todellakaan aina) keskijohdosta purnaaminen on pitkälti henkilökemiariippuvaista tai purnausta siitä, että ei saada jotain etuja tai päästä vähällä. Kun tietää, millä tavoilla eri ihmiset toimivat, on huomattavasti helpompi olla siellä töissä ja tulla näiden ihmisten kanssa toimeen. Narsisti toki on aina narsisti, mutta mahtuu sinne ihan täyspäistäkin porukkaa, jolla voi ajatus- ja toimintatavat erota paljonkin omista.

Sinänsähän tämä alkaa valua threadin otsikosta jo melko kauas, mutta liittyy olennaisesti työhyvinvointiin mielestäni. Vaikka olisi yksityiselämässä millainen, niin ei töissä tarvitse olla kaikkien kanssa kaveri eikä siellä muutenkaan olla kahvia juomassa vaan töitä tekemässä (ellet sitten satu olemaan ammatiltasi kahvinmaistaja), ja ne työt tehdään sen porukan kanssa joka siellä on. On kuitenkin ihan mahdotonta muuttaa mitään muuta kuin itseään, ja jos pitää vetää hirveät kierrokset ja projekti on pilalla sen takia kun typerät työkaverit käyttävät väärää nettiselainta niin missähän lie syy.