Mukava työ. Keskustelua työnteosta ja opiskelusta

[Grishnackh]

^paino sanalla mukava. Muuten on pahimmillaan kaikki pilalla eikä mikään työn ulkopuolinenkaa kiinnosta.

 

[Ephemeral]

^paino sanalla mukava. Muuten on pahimmillaan kaikki pilalla eikä mikään työn ulkopuolinenkaa kiinnosta.

Tottakai, mutta kyllä sitä hyvällä porukalla tekee paskempaakin hommaa.

 

[Dopey]

Vaan tässä iässä on enää turha lähteä mihinkin kauppakorkeaan ja haaveilla jostain urahommista. En jaksa uskoa että on enää mahdollista, eikä oikein kyllä lopulta edes kiinnosta.

Sulla on kuitenkin 10 vuotta vähemmän ikää kuin mulla. Kun teidänkin tenavat alkavat pärjätä omillaan, niin sitä samaa tahkon pyöritystä on sulle tarjolla vielä niin pitkäksi aikaa, että mieli ehtii muuttua moneen kertaan. Vaikka ajan kulku tuntuu iän myötä kiihtyvän muuten, niin duunissa tuntuisi riittävän aina vaan vähemmän energiaa tehdä mitään puupäähommia.

 

[SOOSOO]

Kyllä mielekkään eläketyön löytäminen on vaikeaa. Varmasti jokainen, joka on nuorena päätynyt unelma-ammattiin, on jossain vaiheessa tympääntynyt ja ainakin harkinnut jotain muuta. Toiset ajattelevat, että kun saa omasta harrastuksesta tehtyä työn itselleen, voisi olla onnellinen loppuikänsä. Ei ole asiasta omaa kokemusta, mutta voisin väittää, että kun vapaaehtoinen hauskuus muuttuu pakolliseksi ja vastuulliseksi hommaksi, voi omakin into vähän hiipua.

Itsellä on tällä hetkellä erittäin mukava työ taloushallinnon puolella. Palkka on pieni, mutta elättää ja joskus oikein säästäessä voi ostaa jotain ylimääräistä. Työaika on joustava, joten voin viettää aikaa perheeni kanssa silloin kun haluan. Vastuuta ja osattavaa on palkkaan nähden kohtuuttomasti, mutta nekin pitävät homman mielekkäänä.

Kun on päivittäin tekemisissä eri alojen yrittäjien kanssa, niin on helppo verkostoitua ja oppia monesta muustakin alasta, jolloin tulevaisuudessa ovet ovat auki, mikäli alan vaihto kiinnostaa. Ala ei myöskään ole hirveän suhdanneherkkä. Kun kaikki menee perseelleen, silloin sitä kirjanpitäjää ainakin tarvitaan

 

[Deleted member 20129]

Paraneeko sekään sitten vaihtamalla? Siis jos ajatellaan että vaihdat vieraalta toiselle. Palkkarenki olet edelleen. En mä ainakaan jaksa ressata vaihdoilla vaikka välillä olin todella leipääntynyt. Pitäs kanssa sitten koulunpenkille lähteä. Vaan tässä iässä on enää turha lähteä mihinkin kauppakorkeaan ja haaveilla jostain urahommista. En jaksa uskoa että on enää mahdollista, eikä oikein kyllä lopulta edes kiinnosta.

Taas johonkin raksapuolelle voisi vaikka lähteäkin. Vaikka rakennusmestariksi tai jotain. Mutta eipä ole sekään nyt ihan oikeasti mielenkiinno kohteena, eikä ainakaan joskus pari vuotta sitten Jyväskylästä moista koulutusta edes löytynyt. Pari vuotta sitä sais opiskella aikuisopintorahalla täyspäiväisesti, että silleen kyllä vois olla järkevääj os vaan kotinurkilla ois koulu. Mihinkään toiselle puolelle Suomea en ala kikkaileen. Ei vain onnistu kun vaimon työ on mitä on tällä hetkellä ja varmaan jatkossakin. Rajoittaa omia menoja aika reilusti kun lapset vielä niin pieniä.

Parempi vaan juosta oravanpyörää ja yritellä muuta sivussa.

Mää koitin tossa vuos sitten opiskella AMK:ssa. Selvisi erittäin äkkiä, että ei minua valitettavasti siihen maailmaan ole enään tarkoitettu. Lähinnä, kun tosiaan töitä tykkää tehdä ja oppiminen tapahtuu omilla ehdoilla niin olipas vaikeaa opetella opettelemaan opettajan mukaan. :D Aiettä. 40-50 tuntia töitä viikossa ja siihen päälle 10-15 koulutuntia ja päälle vielä se 30 tuntia (hah :D) niitä koulutöiden tekoa. Jep jep.

Jaksoin 3 kuukautta sitä ruljanssia. Olishan sitä jaksanut varmaan sen 3 vuotta ja valmistunut siihen mitä olisi ollut tarkoitus tehdä... Mutta. Jos opiskelen turhia tietoja ja koulussa piti käydä vain koska siellä nyt piti käydä (ei selvinnyt ikinä miksi). Hyväksilukuja töistä ei saanut joka sinänsä on uskomatonta, kun kouluun mennessä haastattelussa kerroin vahvasti, että päämäärä on yksi ja ainoa enkä siellä tule turhaan istumaan (kertoivat, että ovat joustavia).
Piti miettiä elämän suuntaa ja tarkoitusperia hiukan uusiksi. Ei siinä mitään. Onneksi on muotautuvainen ihminen luonteeltaan, niin hyvin menee taas.

p.s. Voi muuten haaga-helian perseennuolijoita suosiva ylisuuri oppilaitos vetää mun puolesta tumppuunsa. Juuri siellä koulutetaan ihmisistä luulemaan itsestään liikoja - Joo tradenomin papereilla 5 tonnia kuussa samantein :D Motherfuckers! :D

 

[Ultimecia]

Minä olen töiden kannalta jotenkin välitilassa. On sen verran ikää, koulutusta ja työkokemusta että tuntuu että ihan pohjalta ei viitsisi enää aloittaa; toisaalta olen ollut nykyisessä paikassa sen verran kauan, että takaraivossa hirvittää jämähtäminen mutta taas toisaalta ikää ja työvuosia on sen verran vähän, että pitäisin työnantajan näkökulmasta epäilyttävänä vaihdella paikkaa juuri siinä vaiheessa, kun hommasta alkaa olla kokemusta ja on saanut vastuuta. Olen tehnyt samassa paikassa tehtäviä todella laidasta laitaan. Nykyinen työnkuva on mielenkiintoinen ja kohtalaisen haastava, ei kuitenkaan niin että tuntuisi uuvuttavalta.

En pidä rahan tavoittelua mitenkään olennaisena juttuna enkä halua hillitöntä uraohjustelua, kunhan nyt ei tarvitse ihan samaa näivettävää tehdä koko ikää (varsinkaan kun eläkeikä taitaa näissä hommissa olla jossain 80 hujakoilla).

 

[Timba79]

Tässä laiskakin mies laiskistuu entisestään ja tosiaan kun rahaa ei ole niin ei myös mitään mielekästä tekemistä. Töissä pysyy sosiaalisuuskin jonkinlaisissa kantimissa vaikka ei sielä paljon höpöttelisikään. Kyllä se vaan niin on että mukava työpaikka pitää miehen järjissään oravanpyörästä huolimatta!

Kyllähän se työ määrää tietyt arkirutiinit. Itse lipittelisin varmasti kaljaa päivät pitkät varsinkin jos poikamiehenä työttömänä olisin.

Kyllä se ihminen sen työn tarvitsee vaikka sitä kuinka oravanpyöräksi kutsutaankin. Mutta tavoite itellä on että 50 vuotiaana voisi jo itse määritellä että viittiikö ihan täyttä päivää tehdä...

- - - Updated - - -

Minä olen töiden kannalta jotenkin välitilassa. On sen verran ikää, koulutusta ja työkokemusta että tuntuu että ihan pohjalta ei viitsisi enää aloittaa; toisaalta olen ollut nykyisessä paikassa sen verran kauan, että takaraivossa hirvittää jämähtäminen mutta taas toisaalta ikää ja työvuosia on sen verran vähän, että pitäisin työnantajan näkökulmasta epäilyttävänä vaihdella paikkaa juuri siinä vaiheessa, kun hommasta alkaa olla kokemusta ja on saanut vastuuta. Olen tehnyt samassa paikassa tehtäviä todella laidasta laitaan. Nykyinen työnkuva on mielenkiintoinen ja kohtalaisen haastava, ei kuitenkaan niin että tuntuisi uuvuttavalta.

En pidä rahan tavoittelua mitenkään olennaisena juttuna enkä halua hillitöntä uraohjustelua, kunhan nyt ei tarvitse ihan samaa näivettävää tehdä koko ikää (varsinkaan kun eläkeikä taitaa näissä hommissa olla jossain 80 hujakoilla).

Mitä vikaa siinä jämähtämisessä on jos oma toimenkuva on kutakuinkin järkevä ja ala sellainen, että sillä on tulevaisuutta? Itse en ymmärrä sitä että vain vaihtamalla pitää vaihtaa duunia tietyn vuosimäärän jälkeen vain siksi ettei jämähdä.

Ei kai kukaan treenisaliakaan vaihda 5 vuoden välein vain siksi että sitä pitää vaihtaa eikä voi jämähtää? Itse vaihtanut tasan kerran ja senkin kun asuinpaikka vaihtui ja vanha sali ois ollut typerän ylimääräiset matkan päässä. 10 vuotta ehdin siellä vanhalla salilla käydä.

Mutta mä taidankin olla tällainen tylsä jämähtäjä.

 

[Deleted member 96894]

Mitä vikaa siinä jämähtämisessä on jos oma toimenkuva on kutakuinkin järkevä ja ala sellainen, että sillä on tulevaisuutta? Itse en ymmärrä sitä että vain vaihtamalla pitää vaihtaa duunia tietyn vuosimäärän jälkeen vain siksi ettei jämähdä.

Ei kai kukaan treenisaliakaan vaihda 5 vuoden välein vain siksi että sitä pitää vaihtaa eikä voi jämähtää? Itse vaihtanut tasan kerran ja senkin kun asuinpaikka vaihtui ja vanha sali ois ollut typerän ylimääräiset matkan päässä. 10 vuotta ehdin siellä vanhalla salilla käydä.

Mutta mä taidankin olla tällainen tylsä jämähtäjä.

Moni vaihtaisi treenisalia siinä vaiheessa, kun painot loppuu kesken eikä enää oikein kehitystä tapahdu. Tai kun viereen avataan puolta halvempi sali. Tällä jäätävän nokkelalla metaforalla viittasin siihen, että silloin kun omat hommansa hoitaisi unissaan ja mitään haasteita ei ole ilmaantunut viimeiseen vuoteen, kyllä mulla ainakin alkaa kiinnostus suuntautua muualle. Kysymys kuuluu miksi EI hakea muualle, jos ei muuta niin jonkunlaisen vaihtelun tai virkistyksen vuoksi? Varsinkin jos vaihtamalla on mahdollista aikaansaada jotain kehitystä joko toimenkuvassa tai palkkauksessa.

Tietty täysin eri asia jos oma työ jatkuvasti kehittyy ja tarjoaa vielä vuosien jälkeenkin mielenkiintoa. Tai sitten jos omistaa kadehdittavan taidon heittää aivot vapaalle aamulla ja palata asiaan illemmalla. Mulle ei sopis 30 vuotta samassa työssä, mutta tiedän ihmisiä joille tuo kävis varsin hyvin.

 

[reme]

Onko kukaan pakkotoistolainen- tai tietääkö ketään, joka olisi vaihtanut toimistohommista duunarihommiin? Jos tietää niin olisi kiva kuulla miksi.

 

[Dopey]

En ole vaihtanut - ainakaan vielä. Ensi vuonna voi kyllä opiskelua joutua maksamaan tekemällä jotain duunia, niin joku aivot narikassa optio voisi toimia hyvin. Korkeakouluaikana tuli luettua hyvin tentteihin kun oli samaan aikaan vartijana. Hyvin voin kyllä ymmärtää, miksi joku voisi haluta tehdä noin. Syitä:
- yleensä selkeä organisaatio ja vastuunjako 26-ulotteisen matriisihmmelin sijaan
- oman työn sekä määrällisen että laadullisen edistymisen näkee tuloksista varsin välittömästi, esimerkiksi sen sijaan että on tuhertanut puoli vuotta markkinointistrategiaa tuotteelle, joka tapetaan juuri ennen sen valmistumista
- duunit eivät seuraa mukana kun lähtee päivän jälkeen kotiin eikä kukaan ihmettele, jos et kahdeksalta aamulla ole jo perillä siitä, mitä Aasiassa on ehtinyt tapahtua
- jne. jne.

 

[Ephemeral]

Onko kukaan pakkotoistolainen- tai tietääkö ketään, joka olisi vaihtanut toimistohommista duunarihommiin? Jos tietää niin olisi kiva kuulla miksi.

Duunarin hommissa on mukavaa se kun tietää ja tuntee tehneensä jotain monesti. Saa työkavereiden kanssa kyräillä johtoporrasta ja toimihenkilöitä ja heittää tosi paskaa läppää kaikesta koko ajan. Hehe..

Tokihan esimerkiksi metallihommissa on duunaritasollakin helvetisti omissa taidoissa kehitettävää ja opittavaa. Ei ihan heti lopu haasteet kesken vaikka ei sinällään uralla nousiskaan juuri mihinkään.

 

[Man78]

Näitä kyl lukee, niin tässähän tuntee itsensä ihan onnelliseks. Ei vaan, mä voin rehellisesti sanoa, että mua ei oikeastaan juuri ikinä vituta lähtee töihin, jos nyt näin voi sanoa. Siis olisin mä mieluummin kotona, ku duunissa, mutta nykyisessä hommassa verrattuna muihin töihin on ihan eri mukava olla, harvoin vitut***. Töissä saa olla ns. rauhassa ja se sopii mun luonteelle enemmän kuin hyvin. Tottakai jotain huononnuksia on tänäkin aikana(reilu 6v ollut nykyisessä työssä)) tullut ja ainahan palkkakin vois olla parempi, mutta kokonaisuutena olen tyytyväinen ja sehän se on tärkeintä. Joskus varastohommissa vitut** joka päivä lähteä duuniin, vaikkakin porukka siellä oli mukavaa ja se oikeastaan pitikin ns. kasassa työn suhteen. Tällä hetkellä en haaveile muista urista enkä työpaikan vaihtamisesta. Paikkakuntaa saatan joskus vaihtaa ja siinä samalla muuttuu itse työkin aina jonkin verran.

 

[Envy]

Näitä kyl lukee, niin tässähän tuntee itsensä ihan onnelliseks. Ei vaan, mä voin rehellisesti sanoa, että mua ei oikeastaan juuri ikinä vituta lähtee töihin, jos nyt näin voi sanoa. Siis olisin mä mieluummin kotona, ku duunissa, mutta nykyisessä hommassa verrattuna muihin töihin on ihan eri mukava olla, harvoin vitut***.

Vähän sama homma. Viimeksi kun duunia vaihdoin lähes pari vuotta sitten ei oo vituttanut kertaakaan lähteä töihin. Itsenäinen, mutta vastuullinen duuni ja työviikot menee vähän turhankin nopeaan kiireen takia. Lisäksi koulutuksissa saa käydä tarpeen mukaan, ja matkustelemaankin pääsee.

 

[ojr]

Kärjistetysti sanottuna mikään työ ei ole suoranaisesti mukavaa, ei ainakaan yleensä. Sen takia työnteosta maksetaan palkkaa, että monesti hommat jättäisi mieluummin tekemättä. Harrastukset ovat mukavia, niistä ihmiset ovat jopa valmiita maksamaan. Joillakin harvoilla omasta harrastuksesta on saattanut tulla elinkeino, mikä on tietty ns. normaalia työtä parempi vaihtoehto, mutta vain erittäin harvoilla ja toisaalta uskon, että myös harrastuksen elinkeinoksi muuttamisen mukanaan tuomat velvoitteet vievät osan siitä ilosta mitä harrastuksestaan ennen sai. Joka hommassa on puolensa ja pääasia onkin mielestäni löytää sellainen työ, jonka edut ja haitat ovat siinä suhteessa, että työtä jaksaa tehdä.

Tällä hetkellä tykkään omasta työstäni, mutta muistan kun joskus tein eri paikassa hieman erilaisia hommia ja vitutti jo töistä lähtiessä valmiiksi, kun tiesi, että seuraavana päivänä joutuu taas tulemaan töihin.

 

[Timba79]

En mä sitten tiedä mitä tää mun työ olen. Olen siis ihan duunari, varastohommissa peräti. Mutta jatkuvastai täällä saa miettiä, ratkoa ongelmia, organisoida ja järjestää. Ei varmaan tarttis jos heittäis ne aivot narikkaan ja tekisi vain mitä käsketään. Ei minusta ole siihen. Eli kyllä tämäkin työ haasteita antaa jos niitä vain itse haluaa ottaa ottamalla vastuuta.

Eli onko tää nyt sitten jotain hybridimallin hommaan välillä duunari ja toimisto? Tai toisaalta joku perus toimistohomma on kyllä duunarihommaan jos enempi miettii. Jollei sitten miellä että duunarihommaan on silloin kun on haalarit päällä...

Itse en jaksaisi varmaan viikkoakaan istua toimistossa vääntämässä jotain raportteja päivästä toiseen. Niitäkin on kiva tehdä, mutta mun on ainakin päästävä tekemään jotain. Sitä parempi mitä rankempia fyysisiä suoritteita välillä tulee.

 

[Jami2003]

Musta tuo duunarin homma ei katso sitä ollaanko toimistossa vai tehtaassa. Mitä enemmän duunarin hommaa, sen enemmän hommassa ollaan suorittava osapuoli jossa selkeitä työtehtäviä tehdään samalla kaavalla toistaen. Ne on sitten asiantuntijoita, tiimin vetäjiä, työjohtajia, ykkösiä yms nimettyjä firmasta riippuen jotka myös ratkoo niitä ongelmia kun homma ei menekkään saman kaavan mukaan tai ei ole kaavaa ollenkaan. Tai sitten ei ole nimikettä annettu ollenkaan, varsinkin pienessä firmassa, mutta sille samalle kaverille ne haastavat hommat annetaan ja se myös näkyy palkassa ja kaverin "vapauksissa" (esim työaikojen, vapaapäivien yms järjestelyssä) jos firmassa järkeviä ollaan.

Olen ollut kerran työuran aikana vaiheessa jossa kokeilussa oli lattiaa myöten täysin demokraattinen työnjako. Kaikille annettiin myös haasteellisia tehtäviä, koulutus mielessä jos ei muuten, ja esim kaikki "duunarit" oletettiin olevan samalla viivalla missä tahansa asiassa. Vastustin tuollaista työnjohtomenetelmää ja eihän siitä vittuakaan tullut...

e: hirvein työ olisi olla juurikin jossain eu-virastossa vääntämässä satasivuisia raportteja joita kukaan ei lue. Se olisi ihan oikeasti aivot narikkaan -työtä.

 

[Timba79]

Meillä kanssa tehty noita kokeiluja, että kaikki tekee tasavertaisesti kaikkea. Helvetin kaunis ajatus, mutta ei käytännössä toimi ollenkaan. Kaikki on kuitekin ensinnäkin varustettu erilaisella aivokapasiteetilla. Sitten on vielä erilaiset motivaatiot ja erilaiset tavat. Ei siitä tulen hevon vittua että kaikki hoitaa yhdessä kaikkea. Käytännössä tuo menee niin että kukaan ei hoida yhtään mitään mitä ei ole pakko hoitaa ja sitten toivottavasti löytyy ne yksi tai kaksi vastuuta kantavaa jotka tekee ne mitä muut ei osaa/jaksa/kiinnosta/you name it.

Tuolla kaikki hoitaa demokraattisesti kaikkea voidaan tietty karsia palkkakuluja kun maksetaan kaikille taulukon mukaan. Oikea motivaationtappomenetelmä. Ampua sais saunan takana sen joka tuon on keksinyt.

 

[Ultimecia]

Mitä vikaa siinä jämähtämisessä on jos oma toimenkuva on kutakuinkin järkevä ja ala sellainen, että sillä on tulevaisuutta? Itse en ymmärrä sitä että vain vaihtamalla pitää vaihtaa duunia tietyn vuosimäärän jälkeen vain siksi ettei jämähdä.

Ei kai kukaan treenisaliakaan vaihda 5 vuoden välein vain siksi että sitä pitää vaihtaa eikä voi jämähtää? Itse vaihtanut tasan kerran ja senkin kun asuinpaikka vaihtui ja vanha sali ois ollut typerän ylimääräiset matkan päässä. 10 vuotta ehdin siellä vanhalla salilla käydä.

Mutta mä taidankin olla tällainen tylsä jämähtäjä.

Tää onkin mielenkiintoinen kysymys; mulla tulee jollain tasolla selkärangasta sellainen epäluulo, että jos olet ollut koko ikäsi vain yhdessä paikassa ja etenkin suunnilleen samassa hommassa (mitä nyt teknologia väkisinkin muuttuu ja sitä kautta työmenetelmät) niin siinä on jotain outoa. En tajua myöskään ihmisiä, jotka vaihtavat vuoden välein ihan huvikseen, siitä taas tulee olo että ei ehdi edes oppia mitään kunnolla tai paneutua asioihin. Mutta että onko jämähtänyt siksi, että siellä viihtyy vai siksi, että ei usko pärjäävänsä missään muualla tai että epäonnistuu uuden opettelussa?

Lisättäköön vielä, että olen koulutukseni tasoisessa mutta en pätkääkään oman alan töissä, mikä tietysti vähän hiertää tässä. Toinen tutkinto on tulossa. Täällä nykyisessä paikassa on tällä hetkellä hyvä olla töissä, mutta en näe tätä vaihtoehtona eläkeikään saakka.

Tää työpaikka on vähän sama asia kuin avioliitto: oletko siinä vain siksi, että vaikka on vähän perseestä niin hirveä vaiva alkaa muuttaa.

 

[japa]

Tää onkin mielenkiintoinen kysymys; mulla tulee jollain tasolla selkärangasta sellainen epäluulo, että jos olet ollut koko ikäsi vain yhdessä paikassa ja etenkin suunnilleen samassa hommassa (mitä nyt teknologia väkisinkin muuttuu ja sitä kautta työmenetelmät) niin siinä on jotain outoa. En tajua myöskään ihmisiä, jotka vaihtavat vuoden välein ihan huvikseen, siitä taas tulee olo että ei ehdi edes oppia mitään kunnolla tai paneutua asioihin. Mutta että onko jämähtänyt siksi, että siellä viihtyy vai siksi, että ei usko pärjäävänsä missään muualla tai että epäonnistuu uuden opettelussa?
.

Entäpä jos on realisti ja tietää että ei se vaihtamalla parane?
Tai jos vaan on palkka ja työajat ja muut plussat vaikka paperilla niin suuret että sen pienen vitutuksen voittaa. Mä olen ollut vuodesta -88 asti samalla alalla ja vasta elämäni toisessa työpaikassa. Paikassa on kyllä yrittäjä vaihtunut joten kaikki kuvioitkin on vaihtuneet siinä välissä. Miksi lähteä vaihtamaan jos häviää palkassa, joutuu tinkimään vapaa-ajasta, työajat huononmat,häviää lomat ja kannattaako ottaa riskiä että se onkin paskempi kuin entinen? Olen myös selvitellyt ns. taloudellisia juttuja sekä kouluttautumista niin jos itse sanoo irti tai vaihtaa paikkaa ja se ei suju niin on heikommilla kuin että vaikka firma potkii irti ja sitten katsoo uusia tuulia.
Jossain koulutuksessa oli pisteytetty elämän stressi tilanteita. 1. sijalle pääsi läheisen kuolema,sairaus ja avioero. 2.sijalla oli työpaikan vaihto.

Minäkin tunnen ihmisiä jotka on monta ammattia ja työtä kokeilleet. Esim eräs oli kaupassa sitten opiskeli markkinointia. Sitten oli alkossa. Sitten opiskeli ravintola alaa, oli tarjoilija. Sitten kokki. Ja nyt opiskeli hoitajaksi ja nyt on hoitajana. En voi kuin ihmetellä että miten on tullut toimeen ja miten jaksaa..

 

[SIC-]

Tää onkin mielenkiintoinen kysymys; mulla tulee jollain tasolla selkärangasta sellainen epäluulo, että jos olet ollut koko ikäsi vain yhdessä paikassa ja etenkin suunnilleen samassa hommassa (mitä nyt teknologia väkisinkin muuttuu ja sitä kautta työmenetelmät) niin siinä on jotain outoa.

Outoa tuo olisi minusta siksi, että eikö muka urallaan etene tai saa lisää vastuuta missään vaiheessa? Vuosien mittaan sitä tulisi kehittyä niin vahva ammattitaito, että sitä voisi hyödyntää muutenkin kuin tekemällä sitä samaa hommaa. Jossain vaiheessa sitä pitäisi siirtyä asiantuntijatehtäviin, esimieheksi tai perustaa oma yritys.