Sniffari
Äitisi valinta
Kerran ei vituttanut mennä aamulla töihin.
Mukava työ. Keskustelua työnteosta ja opiskelusta
- Keskustelun aloittaja aja_tollah
- Aloitettu
- Liittynyt
- 6.1.2006
- Viestejä
- 668
Noh, kirjoitin ehkä turhan besserwissermäistä tekstiä enkä sinänsä ihmettele, että monella tuntuu puskevan se korvista ulos. Sori siitä. Itsellä vaan on taustalla se, että oikeastaan koko lapsuus ja nuoruus meni pessimistisessä ympäristössä ihmisten burnouteja katsellessa ja itsekin samalla "työ on paskaa" -asenteella on työelämään lähdetty liikkeelle. Ja sitten kun on taustalla vielä se perinteinen suomalainen "pitää ottaa mitä saa eikä luulla itsestään liikoja" -kasvatus, niin aika heikot lähtökohdat positiiviseen työelämään olivat. Tuli kuitenkin päästyä duuniin, jossa omat duunikaverit sitten opettivat vähän toisenlaista asennetta. Tosin he olivat itse yrittäjätaustaisia, joilla on yleensä muutenkin vähän toisenlainen suhtautuminen työhön. Joka tapauksessa, kun siellä melkein viisi vuotta oli, niin onneksi se positiivinen asenne tarttui. Ja kyllähän niitä paskoja aikoja tosiaan oli. Oli siinä hetki, kun asema nousi pykälän ja ylhäältä lyötiin valtavat paineet, niin olisi tehnyt mieli välillä vetää ranteet auki. Mutta pääsääntöisesti oli kivaa ja oppi siihen, että se on pääsääntöisesti ihan itsestä kiinni, mitä elämältään saa. Ehkä minun päähäni on vain saatu taottua jokin harhainen illuusio, mutta ainakin duuni on maistunut huomattavasti paremmalta kuin märehtimällä jokaista vastoinkäymistä.
Aamun hesarissakin oli juttu 17-vuotiaasta yrittäjästä, joka on vetänyt kolme vuotta omaa puutarhayritystä, maksaa kaksi kertaa itseään vanhemmille ja myös äidilleen palkan eikä ole viettänyt kuin muutaman lomapäivän "kun homma on niin mukavaa ja vaihtelevaa". Pitäisikö siinäkin lähteä herättämään märkäkorva takaisin todellisuuteen, että "konkurssiin sinäkin siinä menet, joten paina pää alas"?
Aamun hesarissakin oli juttu 17-vuotiaasta yrittäjästä, joka on vetänyt kolme vuotta omaa puutarhayritystä, maksaa kaksi kertaa itseään vanhemmille ja myös äidilleen palkan eikä ole viettänyt kuin muutaman lomapäivän "kun homma on niin mukavaa ja vaihtelevaa". Pitäisikö siinäkin lähteä herättämään märkäkorva takaisin todellisuuteen, että "konkurssiin sinäkin siinä menet, joten paina pää alas"?
Sen verran tahtoisin yleistäen sanoa nuorille opiskelijoille, että hommatkaa sitä OMAN alan työkokemusta jo opiskeluaikana. Ihan liikaa näkee niitä junnuja, joilla ei valmistuessaan oo minkää valtakunnan tietoa siitä miten oman alan asiat käytännössä hoidetaan. Teoriatietämystä sitten voi olla vaikka muille jakaa mutta se kirjaviisaus ei ainakaan infrapuolella pelkästään riitä. Nähny vierestä miten juuri työelämään tulleet nuoret korkeakoulusta valmistuneet suu vaahdossa selittää miten hommat pitäs hoitaa kavereille, jotka on niitä hommia tehny aika pitkään.
Ja mitä työn mielekkyytten, niin omalla kohalla siihen vituttaako töissä vai ei vaikuttaa myös muut asiat kuin se itse duuni. Sen oon oppinu että ei kannata ressata, asioilla on tapana järjestyy.
Ja mitä työn mielekkyytten, niin omalla kohalla siihen vituttaako töissä vai ei vaikuttaa myös muut asiat kuin se itse duuni. Sen oon oppinu että ei kannata ressata, asioilla on tapana järjestyy.
- Liittynyt
- 28.12.2006
- Viestejä
- 12 893
Kolmekymppiseksi asti kuvittelee että kovasti painamalla voi luoda uraa ja kaikenlaista hienoa tulee (vrt. finninaama teinien rock tähti unelmat). Kolmen kympin jälkeen tajuaa että juna urassa meni jo ja siihenkin kyytiin pääsi vain ne jolla on ollut hyvin tuuria ja jotka jaksavat nuolla persettä. Totuuden puhujista ei tykkää kukaan. Nyt kun on neljäkymmentä voi jo alkaa ottaan mahdollisimman lunkisti "eläkettä odotellessa"
- Liittynyt
- 24.7.2002
- Viestejä
- 1 490
- Ikä
- 43
Nyt on poijjaat sellanen tärinä puntissa notta. Huomenna haistattelu, ja jos kaikki sujuu ok (olen 1/5 haastateltavasta), niin olen saanut sellaisen paikan jossa tulen varmasti viihtymään koko loppuelämäni. Lähiaikoina siis ratkeaa, LUPAAN palata tähän ketjuun asian tiimoilta jos kaikki menee niinkuin pitää!
- Liittynyt
- 8.10.2009
- Viestejä
- 331
Jotenkin tuntuu, että monella on käynyt näin: VAnhemmat+opot ja koulut on luonut illuusion koulutuksen ja työn onnea tuovasta vaikutuksesta. Jossakin vaiheessa vaan huomataan, että eihän tässä ole mitään järkeä. Pienemmälläkin palkalla pärjää, ja koulutus ja työ ei tuo enää sosiaalista statusta. Miksi rehkiä liikaa?
- Liittynyt
- 28.12.2006
- Viestejä
- 12 893
Itse luulen että sama minkä alan opiskelee niin eiköhän sitä kahdessakymmenessä vuodessa ala saamaan tarpeekseen. Jos alaa vaihtaisi niin sitten varmaan olisi taas into katossa. No onneksi kahdessakymmenessä vuodessa on sen verran oppinut että vasemmalla kädellä pakkista selaillenkin pystyy parempaan tuottavuuteen kuin nuoret kokemattomat pyrkyrit :D
IT- ja telekommunikaatioalaa tuli reilut 20 vuotta täyteen ja olen tässä hyppäämässä k.o. junasta takaisin koulun penkille. Saa nähdä löytyykö sitä uutta motivaatiota jostain, mutta ainakin vanhoihin hommiin olin leipääntynyt täysin, vaikka niistä hyvin maksettiinkin.
- Liittynyt
- 28.12.2006
- Viestejä
- 12 893
Todella hieno homma. Itsekkin toivoisi että rohkeutta riittäisi. Liikaa selityksiä; perhe, osakkaana firmassa, kohtuu hyvät tulot, vapaasti päätettävissä oleva työnkuva jne jne
...Silti välillä käy mielessä että muutakin vois tehdä
- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
Todella hieno homma. Itsekkin toivoisi että rohkeutta riittäisi. Liikaa selityksiä; perhe, osakkaana firmassa, kohtuu hyvät tulot, vapaasti päätettävissä oleva työnkuva jne jne
...Silti välillä käy mielessä että muutakin vois tehdä
Paraneeko sekään sitten vaihtamalla? Siis jos ajatellaan että vaihdat vieraalta toiselle. Palkkarenki olet edelleen. En mä ainakaan jaksa ressata vaihdoilla vaikka välillä olin todella leipääntynyt. Pitäs kanssa sitten koulunpenkille lähteä. Vaan tässä iässä on enää turha lähteä mihinkin kauppakorkeaan ja haaveilla jostain urahommista. En jaksa uskoa että on enää mahdollista, eikä oikein kyllä lopulta edes kiinnosta.
Taas johonkin raksapuolelle voisi vaikka lähteäkin. Vaikka rakennusmestariksi tai jotain. Mutta eipä ole sekään nyt ihan oikeasti mielenkiinno kohteena, eikä ainakaan joskus pari vuotta sitten Jyväskylästä moista koulutusta edes löytynyt. Pari vuotta sitä sais opiskella aikuisopintorahalla täyspäiväisesti, että silleen kyllä vois olla järkevääj os vaan kotinurkilla ois koulu. Mihinkään toiselle puolelle Suomea en ala kikkaileen. Ei vain onnistu kun vaimon työ on mitä on tällä hetkellä ja varmaan jatkossakin. Rajoittaa omia menoja aika reilusti kun lapset vielä niin pieniä.
Parempi vaan juosta oravanpyörää ja yritellä muuta sivussa.
- Liittynyt
- 16.12.2002
- Viestejä
- 6 673
Tätä samaa olen tässä miettinyt koko tämän vuoden.
Samma tässä itsekin olen miettinyt, vaikkakin olen huomannut yhteen ammattiin valmistuttuani, että niillä papereilla ei sen jälkeen mitään merkitystä urakehitykseen ole ollutkaan. Kaikki on ollut kiinni omista onnistumisista ja luoduista suhteista. Paperit mahdollisti tietyn aloituspisteen. Ja vieläpä alkuperäisestä ammatista on tullut ajauduttua aika kauas. Silti mietin, että rupeaisiko sitä opiskelemaan lisää, jos siitä jotain lisäarvoa olisikin revittävissä. Iän en koe olevan esteenä, koska jos näissä yrityshommissa ei pääse rahastumaan niin ei taida eläkeikää olla ihan heti näkyvissä. Vaikka nelikymppisenä valmistuisi niin olisi sitä työuraa aika pitkä pätkä vielä jäljellä. Suurin haaste siinä on normaalin elämän pyörittäminen opiskelujen ohella ja itselläni se tarkoittaisi käytännössä töiden ohellla opiskelua.
- Liittynyt
- 16.10.2007
- Viestejä
- 1 268
Jos avoimesta yliopistosta tai aikuiskoulutuskeskuksesta löytyy sopivalta alalta kursseja, kannattaa käydä katsomassa. Siellä saattaa törmätä vastaavassa tilanteessa oleviin aikuisiin, näkee voisko se uus ala olla mielenkiintoinen ja onko opiskeluun motivaatiota. Mun mielestä vuos tai kaks pitkän työuran jälkeen ei ole aika eikä mikään viettää koulussa.
- - - Updated - - -
Tuossa on kyllä totuuden siementä. Mun piti käydä toinen koulu jotta ymmärsin, että vikaa oli ihan itsessäkin, että oli edelliseen työpaikkaan leipääntynyt. Eli mun tapauksessa vaihtamalla parani, mutta ei siitä syystä että edellisessä oli vikaa.
- - - Updated - - -
Tuossa on kyllä totuuden siementä. Mun piti käydä toinen koulu jotta ymmärsin, että vikaa oli ihan itsessäkin, että oli edelliseen työpaikkaan leipääntynyt. Eli mun tapauksessa vaihtamalla parani, mutta ei siitä syystä että edellisessä oli vikaa.
- Liittynyt
- 28.12.2006
- Viestejä
- 12 893
Niin lähinnä ajattelin alan vaihtoa ja siitä käsittääkseni Dopeykin puhui. Työt eivät varmasti pelkkää firmaa vaihtamalla vaihdu.
Mutta esimerkiksi joku kansallispuistovahti olis aika jees homma. Päivät ulkona luonnossa kaikenlaista sekalaista tehden puitten ajosta autiomajojen korjaukseen jne. Jotain näin radikaalia alanvaihtoa tarkoitin ;)
- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
Joo, tämä vaatisi munaa kyllä. Voin sanoa että olen senverrän nössö ettei minusta siihen olisi.
Mutta tosiaan muuten olen sitä mieltä, että duunipaikka kun duunipaikka. Samaa settiä eri paketissa. Oli se settin sitten hyvää tai huonoa, se on jokaisen itse mietittävä omalla kohdallaan. Meinasin kirjoittaa paskaa, mutta ei se nyt sitä sentään aina ole.
- Liittynyt
- 5.6.2003
- Viestejä
- 29 708
- Ikä
- 45
En tiiä miten sitä osaisi edes olla työttömänä. Olen kuitenkin jo 13 vuotta ollut duunissa. Just olin vuosi sitten puol vuotta vuorotteluvapaalla, mutta silloin tuli työtunteja enemmän kuin koskaan kun rakensin kämppää.
Varmaan hulluksi tulisi puolen vuoden jälkeen jos olisi työttömänä kun se tarkoittaisi nopeasti sitä ettei olisi kuitenkaan rahaa puuhata mitään.
Eli oravanpyörä on vienyt mennessään.
Ephemeral
Banned
- Liittynyt
- 29.12.2009
- Viestejä
- 11 710
Tässä laiskakin mies laiskistuu entisestään ja tosiaan kun rahaa ei ole niin ei myös mitään mielekästä tekemistä. Töissä pysyy sosiaalisuuskin jonkinlaisissa kantimissa vaikka ei sielä paljon höpöttelisikään. Kyllä se vaan niin on että mukava työpaikka pitää miehen järjissään oravanpyörästä huolimatta!
