Mukava työ. Keskustelua työnteosta ja opiskelusta

Ultimecialta taas hyvää kommenttia. Näin se juuri menee, ensin syytä katsoa peiliin. Omatkin purnaukset aikoinaan (löytyy täältäkin jos vaan viittii penkoa viestihistoriaa) on varmasti ainakin puolet omaa syytä. Mutta on sitä oikeasti vähän monenlaista tapausta nähnyt, jossa todellakaan ei oma vika ole ollut kuin se, että tajuaa asioiden menevän näin tehden päin vittua, mutta kukaan ei suostu kuuntelemaan kun silloin voi oma ego kärsiä. Eihän kerran päätettyä asiaa voi muuttaa, ei varsinkaan jos duunari sitä vaatii. Fiksu pomo huomaa omat virheensä ja korjaa ne ja ottaa oikeasti vastuun, eikä pakene esim. tj:n selän taakse kun shaisse lentää tuulettimeen.

Jokaisen esimiehenä toimivan pitäisi älytä itse pohtia kanssa omaa osaamistaan ja käyttäytymistään. Etenkin kun tulet taloon uutena esimiehenä. Omalle nykyiselle täytyy antaa 101% tunnustus siitä, että se otti hommat hienosti. Katteli aikansa miten hommat tehdään, osallistui jokaiseen ruohonjuuritason tehtävään kunnes osasi ne itse tehdä ja vasta sitten alkoi kehittämään ja tekemään muutoksia. Muutoksia saa myös ehdottaa ruohonjuuritasolta ja niitä ainakin kokeillaan jos ei ihan päättömiä tai törkeen kalliita ole. Jos ei onnistu, palataan vanhaan. Usein kuitenkin jotain jää haaviin ja onnistutaan. Tämä luo hyvää oloa kaikille mukana oleville.

Arvostan myös sitä että saa työrauhan. Vaikka on kiire, niin pitää hommat tehdä loppuun asti eikä aloittaa sataa josta 99 jää kesken. Asioita on priorisoitava toki ja joskus otettava jotain väliinkin. Mutta jos kaikkia hommia aina lykkää niin mikään ei valmistu koskaan ja kaikilla on metrin kyrpä otsassa.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Sinänsähän tämä alkaa valua threadin otsikosta jo melko kauas, mutta liittyy olennaisesti työhyvinvointiin mielestäni. Vaikka olisi yksityiselämässä millainen, niin ei töissä tarvitse olla kaikkien kanssa kaveri eikä siellä muutenkaan olla kahvia juomassa vaan töitä tekemässä (ellet sitten satu olemaan ammatiltasi kahvinmaistaja), ja ne työt tehdään sen porukan kanssa joka siellä on. On kuitenkin ihan mahdotonta muuttaa mitään muuta kuin itseään, ja jos pitää vetää hirveät kierrokset ja projekti on pilalla sen takia kun typerät työkaverit käyttävät väärää nettiselainta niin missähän lie syy.

Ei kait sen aina sanatarkkaan tarvitse sen aiheen olla suoraan otsikkoon liitännäinen.
Parit vuodet sitten etsin tietoa burnoutista yms. työväsymyksestä ja silloin tuli tuo juuri ilmi, että töissä kun ollaan niin kannattaa olla siellä töissä. Tekee työtehtävänsä ja lähtee kotiin. Kaverit ja työkaverit ovat eriasia. Tietty esim. itsellä töistä tulee aina kavereita mutta kaikille tämä ei sovi tämä kaveeraaminen työkavereiden kanssa - eikä mielestäni pidäkään sopia. Ongelmia voi tietty syntyä siitäkin, jos työpaikalla on sitten joku porukka kavereita keskenään niin vaikea on päästä siihen rinkiin sisään ja tämä voi johtaa sitten huonoihin työsuorituksiin.

Mutta enivei. Itsellä töissä on mukavaa, opiskelut eivät siinä sivussa olleen minun juttuni. Ja vaikka ns. matalapalkka-alalla olenkin niin mikäs siinä kun siitä tykkään. Ideoita pursuaa ja suuriosa ideoista vielä toimiikin ja niitä saa toteuttaa niin jeejee. :) Aina ei mene nallekarkit tasan töissä - sen olen oppinut ja sen hyväksymällä ainakin oma työskentely on helpompaa. :) Jos joku saa parempaa palkkaa niin sowhat? Eihän se minulta pois ole. :)
 
Mutta enivei. Itsellä töissä on mukavaa, opiskelut eivät siinä sivussa olleen minun juttuni. Ja vaikka ns. matalapalkka-alalla olenkin niin mikäs siinä kun siitä tykkään. Ideoita pursuaa ja suuriosa ideoista vielä toimiikin ja niitä saa toteuttaa niin jeejee. :) Aina ei mene nallekarkit tasan töissä - sen olen oppinut ja sen hyväksymällä ainakin oma työskentely on helpompaa. :) Jos joku saa parempaa palkkaa niin sowhat? Eihän se minulta pois ole. :)

Juuri näin. Itsellä sama tilanne nyt. Palkka ei päätä huimaa, eikä tällä alalla tule huimaamaan. Riittää että nyt tässä vaikka puolen vuoden sisään saan sitä hilattua oikeammalle tasolle eli vähän ylöspäin. Mutta siis muuten just noin kun sanoit, ideoita on ja useat niistä toimii ja niitä saa toteuttaa.

Nytkin värkkään itekseni meidän suurimman sesongin eli joulun tavarat niin että niitä sitten n. 20 ihmistä keräilee mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti. Vaikuttaa siis kustannuksiinkin oleellisesti että miten nuot järkkäilee. Tilaa kun ei ikinä ole liikaa ja toisinsanoen nimikkeitä on paljon. Kaikkien menekki vielä erilaista, joten sekin pitää kikkailla. Ihan sama mikä tippainssi olet jos ei tuota showta ole muutamaan kierrosta käynyt niin vituiks mänöö kuten raksakeskusteluissa.
 
No nythän ne myrkyn pisti. Olin viime TI duunihaastattelussa ja nyt ne kutsuivat vielä pari tyyppiä, itseni mukaanlukien uuteen haastatteluun. Ei ole jännittänyt näinpaljoa sitten lapsuusvuosien kun joulupukkia odotti. Kyseessä olis kyllä sellanen paikka minkä takia oikeasti jo voisin myydä mummoni, tai mahdollisesti jopa äitini :P

Huh, elämme muutosten aikoja, veljet ja siskot!
 
Täytyy kyllä ihan miettiä, miksei töihinmeno vituta juuri koskaan..olen viime aikoina toiminut pääsääntöisesti työnjohtotyylisissä tehtävissä ja mukana samalla reilusti myös asiantuntijatyyppistä hommaa. Työpäivät kuluvat yleensäkin läppärin kanssa jossain pitkin halleja resutessa, kun oman työpöydän takana ei tunnu enää osaavan tehdä juuri mitään - kaikki oikea toiminta on liian kaukana. Mitään keskittymistä vaativaa ei oikein pystyisi tällä tekniikalla pahemmin tekemäänkään, kun jo pidempää meiliä kirjoittaessakin on yleensä puhelin ehtinyt soida ja pari tyyppiä käynyt nykimässä hihasta. Ja moni asia vaatii vielä pikaisen juoksulenkin välillä jossain muualla. Olen kuitenkin yrittänyt pitää periaatteena, että aina pitää olla aikaa kuunnella mitä ihmisillä on asiaa, vaikka sitten omat hommat keskeytyisivät. Jotenkin luulisi, että tällainen paikasta toiseen säntäily alkaisi tökkimään, muta jollain oudolla tavalla siitä jopa nauttii - en enää nykyään voisi edes kuvitella tekeväni jotain suunnittelutyyppistä hommaa yksin jossain pienessä toimistossa tai avokonttorissa sermien takana.

Parhaimman motivaation työhön saa siitä, että saa koko paletin pidettyä liikkeessä ja ajan salliessa koettaa saada aikaiseksi jotain kehitystä. Sekä samanaikaisesti koettaa tehdä palettia pyörittävien ihmisten olosta siedettävää. On jo aika hyvä palkinto (palkan lisäksi), kun pikkujoulujen loppuillan tunnelmissa tullaan avautumaan ja kertomaan että "me luotetaan sinuun". Jo pelkästään tuollaiset tilanteet saavat tuntemaan, että kaikki töihin käytetty aika ei ole mennyt hukkaan.. Ihmiset eivät elä organisaatioita varten, vaan organisaatioiden pitää olla ihmisiä varten. Tätä ei mielestäni saa ikinä unohtaa. Tehokkuus on tärkeää - loppujen lopuksi sen avulla turvataan ihmisten työpaikat, mutta sitäkään ei saa repiä ihmisten selkänahasta. Eikä yleensä tarvitsekaan, jo pelkästään turhia virheitä ja liikkeitä karsimalla saadaan aikaiseksi tehokkuutta ja samalla työoloja mielekkäämmiksi.

Joo, tää menee ihan yleiseksi vaaleanpunaiseksi jauhamiseksi..mutta tällaisten ajatusten pyörittelystä ja ihmisten kanssa kommunikoinnista itse ammennan työssä viihtymiseni, johan tuolla on reilu 8 vuotta tullut viihdyttyäkin. Johtamisen puutteet sekä kansainvälisen pörssimeiningin älyttömyydet ovat oikestaan ainoat asiat joiden takia välillä tekisi mieli vaihtaa johonkin pienempään yksityisomisteiseen puljuun tai lähteä tekemään jotain fyysistä haalarihommaa. Toisaalta asunnon remppailu yms vastaava korjailu ja puuhastelu riittää yleensä täyttämään likaisen työn kaipuun ja sitä taas jaksaa ihan mielikseen vääntäytyä siisteihin sisätöihin..
 
Olipas onnistunut työviikko. Taas. :D Hyvä ettei kyllästytä jo kun menee niin mukavasti.

Sai taas toteuttaa itseään ja siitä seurasi myynnin nousu. Tästä hyötyi tällä kertaa kaikki. :) Kauppa tuotolla ja asiakas edukkaammalla hinnalla.
 
Tää oli kiva viikko!
Rakennetaan kaverein kanssa konehallia, löin peukalon vasaralla mustaks, eli kynsi lähtee, tipuin telineiltä kun tikkaat luisti alta.
Onneks oli hyvä sää, vettä tuli aamuisin niin vitusti. :)
 
Valotahan merkkari vähän tuosta työstä :D ja onnea !:kippis1:

oppisopimuksella liikunnanohjaajaks, tarkemmin telinevoimisteluvalmentajaksi. Ite voimistelen ni ei paha, ja duunipaikka on siis varma tulevaisuudessa. Ei näin hyvää tuuria oo kellään. I hit the Jackpot, my Friends!
 
Olipas onnistunut työviikko. Taas. :D Hyvä ettei kyllästytä jo kun menee niin mukavasti.

Sai taas toteuttaa itseään ja siitä seurasi myynnin nousu. Tästä hyötyi tällä kertaa kaikki. :) Kauppa tuotolla ja asiakas edukkaammalla hinnalla.

Itse nään menneen parin viikon ja tulevan viikon projektin hedelmät tuossa loka-marraskuussa kun parikymmentä henkilöä sen pohjalta vääntää kolmessa vuorossa. Mielenkiintosta nähdä miten uusi järjesys vaikuttaa läpimenoon.

Sitten lokakuussa alkaa itselläkin se härdelli siellä suorituspuolella. Ylkkääkin lienee tiedossa.
 
Ei työn aina tarvitse olla kivaa ja ihanaa. Työ on työtä, ja lähestulkoon kaikissa töissä on hyviä ja huonoja puolia, helpompia ja vaikeampia tehtäviä. Tärkeää työssä jaksamisen kannalta on, että pääsääntöisesti viihtyy jollakin tasolla työssään, niin ettei nyt ihan joka aamu ahdista ja veetuta lähteä työpaikalle. Ja että työt jättävät myös rauhaan vapaa-ajalla ts. se ei ole niin stressaavaa, että kuluttaa vapaa-aikansakin töistä murehtimiseen.

Itse olen todennut, että työssä viihtymiseen vaikuttaa palkan ja työn sisällön lisäksi moni muu asia. Esimerkiksi työn organisointi voi olla hyvinkin tärkeää sellaisessa työssä, jossa tietoa, tehtäviä ja nippeliasioita on paljon. Myös työyhteisö ja työympäristö ovat tärkeitä. Teen itse melkoisen itsenäistä, toisinaan jopa yksinäistä työtä, ja sosiaalisena ihmisenä koen sen yhdeksi rankimmista puolista omassa työssäni. Muutoin työ on mielekästä, koulutustani vastaavaa kehittämistyötä, johon pääsin opintojeni loppuvaiheessa.

Aloitin tänä syksynä töiden ohessa toisen maisterikoulutuksen, ja huomaan opiskelumotivaationi olevan ihan toisenlaista kuin ensimmäisessä tutkinnossani. Silloinkin olin kyllä kiinnostunut aiheesta ja alasta mutta ilmeisesti työnteko ja (vähäinenkin) elämänkokemus antavat ihan toisenlaisen pohjan opiskelulle. Nyt asiat voi liittää johonkin ja aiheesta on jo jonkinlainen pohjaymmärrys. Lisäksi työelämän hektisyys vaikuttaa siihen, että teoreettiset ja laajemmat pohdinnat virkistävät ja kiinnostavat.

Olen itse pohtinut viime vuonna työelämään siirryttyäni paljon ammatillista minääni ja työntekoa yleisemminkin. Itse näen ahkeran työnteon tärkeänä mutten halua uhrautua työlle. Joustan mielelläni, jos myös muut joustavat. Teen mieluummin asiat jämptisti, tunnollisesti ja hyvin kuin pyöritelen peukaloita. Toki suunnittelu- ja kehittämistyössä soisi aikaa jäävän myös asioiden miettimiselle mutta pelkällä ideoinnilla ei pitkälle potkitä. On käärittävä hihat... Olen myös kokenut, että työssä voi ja kannattaakin oppia itsestään. Huomata omat heikkoudet ja vahvuudet. Ja virheensä kannattaa ihan reilusti myöntää ja vaikeatkin asiat pitäisi pystyä puhumaan kasvotusten. Nämä on niitä perusjuttuja, joilla työstäkin tulee miellyttävämpää ja töihin jaksaa lähteä.
 
En uskalla pomoille edes ehdottaa tällaista järjestelyä, koska ei minulla oikeasti olisi mitään muuta hyvää perustetta pyynnölle kuin halu pitää enemmän vapaata ja saisin varmasti laiskottelijan leiman.

Jos näät sen vapaa-ajan tärkeänä niin kysy. Et sä mitään menetä, enkä usko että mitään laiskottelijan leimaa saat. Yrität keksiä vielä jonkun hyvän syyn, miksi tarvisit vapaa-aikaa enemmän elämässäsi. Sanot vaikka että haluat perheen/lähimmäisten kanssa viettää enemmän aikaa tai matkustaa (suomessakin) tai jotain. Et menetä mitään kysymällä, jos vastaus on ei, ainakin kysyit. Jos kyllä niin success!
 
Pidän työstäni, saan siitä mielestäni riittävän korvauksen ja vapaa-ajalla on tarjolla paljon mielenkiintoista tekemistä. Olennaisin tekijä on lähteminen ulkomaille. Suomen järjestelmä tekee mahdottomaksi hyvän elintason palkkatuloilla, eikä Suomen pikkukaupungeissa ole oikein mitään nähtävää. Työtä teen täällä enemmän kuin suomalaisessaa keskimääräisyydessäni tein, mutta kun siitä saatu korvaus on noin kolminkertainen, niin eipä se haittaa. Suosittelen ensimmäiseksi pyyhkimään päästä kaiken sen propagandan Suomeen syntymisestä ja lottovoitoista. Sen jälkeen kannattaa opetella kieliä ja katsella sinne missä ruoho on vihreämpää. Kielien opiskelulla en tarkoita mitään pakkoruotsin kaltaista resuurssien tuhlaamista, vaan jotain aivan muuta. Hyvä kielitaito on niin helppo tapa erottua, että sitä korttia ei kannata heittää kädestään pois. Vaihtoon kannattaa myös lähteä aina kun on mahdollista.
 
Pidän työstäni, saan siitä mielestäni riittävän korvauksen ja vapaa-ajalla on tarjolla paljon mielenkiintoista tekemistä. Olennaisin tekijä on lähteminen ulkomaille. Suomen järjestelmä tekee mahdottomaksi hyvän elintason palkkatuloilla, eikä Suomen pikkukaupungeissa ole oikein mitään nähtävää. Työtä teen täällä enemmän kuin suomalaisessaa keskimääräisyydessäni tein, mutta kun siitä saatu korvaus on noin kolminkertainen, niin eipä se haittaa. Suosittelen ensimmäiseksi pyyhkimään päästä kaiken sen propagandan Suomeen syntymisestä ja lottovoitoista. Sen jälkeen kannattaa opetella kieliä ja katsella sinne missä ruoho on vihreämpää. Kielien opiskelulla en tarkoita mitään pakkoruotsin kaltaista resuurssien tuhlaamista, vaan jotain aivan muuta. Hyvä kielitaito on niin helppo tapa erottua, että sitä korttia ei kannata heittää kädestään pois. Vaihtoon kannattaa myös lähteä aina kun on mahdollista.

Tota pakko kysyä, että mikä on sinun mielestäsi tuo hyvä elintaso? Ja mikä palkka tämän mahdollistaisi?

Itsellä nimittäin on mielestäni ihan hyvä elintaso. On auto, tietokone, töllö, kahvinkeitintä, syön mitä haluan ja ompa katto pään päällä vaikka ei oma olekaan. Ja palkka reippaasti alle 3 tonnia kuussa.
 
Itse nään menneen parin viikon ja tulevan viikon projektin hedelmät tuossa loka-marraskuussa kun parikymmentä henkilöä sen pohjalta vääntää kolmessa vuorossa. Mielenkiintosta nähdä miten uusi järjesys vaikuttaa läpimenoon.

Sitten lokakuussa alkaa itselläkin se härdelli siellä suorituspuolella. Ylkkääkin lienee tiedossa.

Vuorot alkoi kolmisen viikkoa sitten. Hyvin uusi porukka pääsi sisään mun pohjalta vääntämään kuvioon ja päästiin ajoissa aloittamaan. Lienee tulee hyvä sesonki jollei tule mitään kuumetautiepidemiaa ja kaada puolta porukasta petiin tai vastaavaa mihin ei itse voi vaikuttaa.

Nyt vaan pidetään operatiivinen puoli hanskassa, eli että kaikilla riittää oikeanlaista hommaan oikeaan aikaan eikä tartte tumput suorana kenenkään seistä.
 
Jees jees, kyllä kannatti lähteä pari kuukautta sitten pois elixian kirjoilta ja siirtyä toiselle kuntosaliketjulle, vähän reilu kuukauden ehti olla hommissa ja sitten tuli ylennys esimiestehtäviin :)
 
Back
Ylös Bottom