Muille koirille agressiivinen American Bulldog

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja peklo
  • Aloitettu Aloitettu
Aina perheessäni koiran omistaneena (tosin en mitään taistelulehmiä, ihan metsästyskoiria) huomannut sen, että (kuten muutkin ovat täällä sanoneet) omistajan toiminnan täytyy olla AINA johdonmukaista ja itsevarmaa. Voin uskoa, että jonkun bulldogin kohdalla kun alkaa huutelemaan niitä näitä ja nykii hihnasta sinne tänne, niin koira ei välitä paskan vertaa, sillä se havaitsee, että nyt on melko vapaat kädet toimia kun omistaja ei saa ruotuun. Komennon pitää tapahtua jämäkästi ja nopeaa. Tuo kenttään heittäminen toimii ihan taatusti monella koiralla, mutta en lähtisi sitä kyllä bulldogille tekemään, ottaen huomioon myös mitä muutkin rodun omaavat ovat täällä sanoneet. Jos komentaminen ei auta, niin oletko kokeillut siedätyshoitoa sen suhteen, että pysähdyt katsomaan vastaantulevaa koiraa koirasi kanssa siten, että otat sen vaikka jalkojesi väliin puristuksiin, pannasta kiinni ja ihan vain seuraatte kun kaveri menee ohi? Itselläni toiminut tämä, kun tietyn ajan kuluttua koira on tottunut siihen, että niitä toisiakin tällä polulla kulkee ja ei jaksa alkaa rähisemään, kun se ei johda mihinkään.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ukraina sanoi:
No voin väittää että jos mastiffin kanssa pärjää hyvin ja se tottelee, niin varmasti tottelee myös ab, kummasti kaverilla AB uros 2v ja kovasti tottelee isäntää kysyinen koiran omistaja monesti sanonut että heidän AB ei ole ollut läheskää noin kova haastamaan mitä meidän Bull. Jos satut tietämään niin BULLMASTIFF ei ole niitä helpoimpia koiria, ja on varmasti yksi kovapäisimmistä koirista!

Mutta turha vääntää joku saa koiralle kurin joku ei, ei ole minulta pois uskotko vai et!
Click to expand...

No se tottelu ei edelleenkään perustu siihen selättämiseen, harmi vaan, ettet tunnu tajuavan sitä. Eipä minunkaan tarvi omaa AB:a selätellä, ja hyvin tottelee, ei välitä muiden koirien rahjäämisestä ja on erittäin sosiaalinen. Ja joo, on tuokin rotu tuttu, vaikka et sitä kokonaan isolla kirjoittaisikaan.

Kannattaa muuten verrata vain kahta yksilöä ja vetää niiden perusteella johtopäätökset koko rotua koskien, varsinkin, kun AB:ja on classic, standard ja hybrid tyyppejä, jotka ovat erilaisia niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Vai olisko tuo sittenkin hieman kapea otanta... Kaverin bulli osoittaa muuten heti selkeät alistumisen merkit omalle koiralle - mä en ole niin tyhmä, että vetäisin siitä johtopäätökset koko rotua koskien, koirissa on oikeasti todella suuria yksilöeroja ihan sen samankin rodun sisällä.

Peklo: siedätyshoito toimii niin, että koirat (toinen mieluiten sellainen, joka ei reagoi muihin koiriin/ niiden käytökseen ollenkaan = ei provosoi tai provosoidu) ovat tarpeeksi kaukana toisistaan. Kun oma koirasi osoittaa vieraan huomattuaan pieniäkin merkkejä ei-toivotuista reaktioista, siihen puututaan välittömästi (ennen kuin kierrokset pääsevät nousemaan), eli oman koiran ruumiinkielen lukeminen on erittäin tärkeää. Tarkoitus on, että ajan mittaan matkaa voi lyhentää ja lopulta muiden koirien ohitukset jo sujuvatkin:) Tämä on periaate, käytäntöä varten kannattaa ajaa se 400km, Kiti kyllä neuvoo selkeästi, miten homma toimii ja katsoo samalla, millainen sinun ja koirasi suhde on - ja neuvoo vielä senkin korjaamisen, mikäli siihen on tarvetta. Tsemppaa nyt vielä hetken aikaa, kyllä se siitä helpottaa!
 
Bulldogit on vähän poikkeuksellisia, koska käyttötarkoituskin on poikkeuksellinen. Selviää esim. tässä videossa: http://www.youtube.com/watch?v=G_824KBIGnw&feature=related
Rotu on jalostettu niin, että se ei alistu vieraalle eläimellä tai uhalle, minkään kokoiselle eikä myöskään ihmiselle jolla ei ole auktroriteettia koiran silmissä. Koira joka on halukas taistelemaan metsästys- ja suojelutilanteissa vaikka karhun, puuman tai satoja kiloja painavan villisikakarjun kanssa tuskin suvaitsee selättämistä ihmiseltä jota pitää lapasena. Itse oon sitä mieltä, että silloin kun ihmisellä ei älli riitä turvaudutaan fyysisiin keinoihin.

Onhan esim. edellämainittu bullmastiffi iso koira, itsenäinen ja itsepäinen rotu mutta myönnettäköön, että näyttelyjalostuksen myötä niitä alkuperäisiä luonneominaisuuksia on hävinnyt ja käyttötarkoituskin oli ainakaan salametsästäjien kaataminen suurella massaallaan. Ei sieltä löydy sellaista terävyyttä ja tahtotilaa mitä AB:lta vai väittääkö joku tavanneensa aikuisen bullmastiffin, jonka kierrokset nousee nollasta sataan sekunnissa? Selättäminen on silti typerää myös tuon rodun kanssa.

Löysin aika tyhjentävän blogikirjoituksen tuosta selätysasiasta: http://koirankasvatus.blogspot.com/2011/06/selattaminen.html
Noin se juuri menee.

Oikeasti se auktroriteetti hankittaisiin siellä omassa kodissa ja sitten pidetään sama marssijärjestys siirryttäessä ulkomaailman tilanteisiin ulkoilujen yhteydessä. Jos koira saa päättää asioista kotona ja saa käytöksellään ohjata ihmisen toimintaa on ihan turha kuvitella, että se tottelisi ulkona. Nyt homma menee monella niin, että koiran toiveita täytetään kotona, annetaan niiden nukkua sängyssä, vallata sohva ja ottaa tilanne haltuun vieraiden tullessa kotiin ja sitten toivonmukaan hyväksyä vieraat silloin kun niitä tulee. Kun koira vinkuu, kitisee tai kerjää mietitään mitä se Jeppe tällä kertaa haluaa: "otatko keksin?".

Monessa kodissa se 5kiloinen puuhka on paikan pomo vaikkei omistaja sitä itse ymmärräkään. Kiehnäämään tulevaa koiraa hellitään ja pelokasta koiraa lohdutetaan kuin pikkulasta. Sitten ihmetellään kun koira ulkona rähjää vastaantulijoille, ei siedä lapsia tai on muuten tottelematon. Pienetkin rodut joihin ei ole edes jalostamalla jalostettu niitä suojeluominaisuuksia puolustavat ihmisiään tuolla ulkona koska niiden on pakko, omistaja ei koiran mielestä pysty huolehtimaan lauman koskemattomuudesta. Ollaan me urbaanit nykyihmiset todella surkeita elämään näiden puolivillien luontokappaleiden kanssa.

Meillä itsellä on 54kg uros ja 34kg narttu, joita rapiat 60kg painava avopuolisoni ulkoiluttaa yhtäaikaa ilman mitään ongelmia huolimatta siitä, ettei narttu siedä yhtään vieraita koiria. Molempia koiria voidaan pitää myös vapaana ulkoillessa. Rähjäävää koiraa ohitettaessa koirille riittää pelkkä kieltosana EI ja mahdollisesti terävä nyppäys hihnasta. Noita ei ole tarvinut selättää ikinä, koska otettiin alusta asti linja että kuri pidetään niin kovana ja koirille loogisena ettei fyysisesti niitä tarvitse ojentaa. Ihan selkeää etua noiden kanssa elämiseen on ollut siitä, että olen itse luonteelta kovin dominoiva, koirat kyllä aistii sen. En siedä huonoa käytöstä koiriltani ja sitten niillä onkin hyväkäytöksisinä mukava rikkoa ihmisten ennakkoluuloja "taistelukoirista".
 
Leelucky sanoi:
Bulldogit on vähän poikkeuksellisia, koska käyttötarkoituskin on poikkeuksellinen. Selviää esim. tässä videossa: http://www.youtube.com/watch?v=G_824KBIGnw&feature=related
Rotu on jalostettu niin, että se ei alistu vieraalle eläimellä tai uhalle, minkään kokoiselle eikä myöskään ihmiselle jolla ei ole auktroriteettia koiran silmissä. Koira joka on halukas taistelemaan metsästys- ja suojelutilanteissa vaikka karhun, puuman tai satoja kiloja painavan villisikakarjun kanssa tuskin suvaitsee selättämistä ihmiseltä jota pitää lapasena. Itse oon sitä mieltä, että silloin kun ihmisellä ei älli riitä turvaudutaan fyysisiin keinoihin.

Onhan esim. edellämainittu bullmastiffi iso koira, itsenäinen ja itsepäinen rotu mutta myönnettäköön, että näyttelyjalostuksen myötä niitä alkuperäisiä luonneominaisuuksia on hävinnyt ja käyttötarkoituskin oli ainakaan salametsästäjien kaataminen suurella massaallaan. Ei sieltä löydy sellaista terävyyttä ja tahtotilaa mitä AB:lta vai väittääkö joku tavanneensa aikuisen bullmastiffin, jonka kierrokset nousee nollasta sataan sekunnissa? Selättäminen on silti typerää myös tuon rodun kanssa.

Löysin aika tyhjentävän blogikirjoituksen tuosta selätysasiasta: http://koirankasvatus.blogspot.com/2011/06/selattaminen.html
Noin se juuri menee.

Oikeasti se auktroriteetti hankittaisiin siellä omassa kodissa ja sitten pidetään sama marssijärjestys siirryttäessä ulkomaailman tilanteisiin ulkoilujen yhteydessä. Jos koira saa päättää asioista kotona ja saa käytöksellään ohjata ihmisen toimintaa on ihan turha kuvitella, että se tottelisi ulkona. Nyt homma menee monella niin, että koiran toiveita täytetään kotona, annetaan niiden nukkua sängyssä, vallata sohva ja ottaa tilanne haltuun vieraiden tullessa kotiin ja sitten toivonmukaan hyväksyä vieraat silloin kun niitä tulee. Kun koira vinkuu, kitisee tai kerjää mietitään mitä se Jeppe tällä kertaa haluaa: "otatko keksin?".

Monessa kodissa se 5kiloinen puuhka on paikan pomo vaikkei omistaja sitä itse ymmärräkään. Kiehnäämään tulevaa koiraa hellitään ja pelokasta koiraa lohdutetaan kuin pikkulasta. Sitten ihmetellään kun koira ulkona rähjää vastaantulijoille, ei siedä lapsia tai on muuten tottelematon. Pienetkin rodut joihin ei ole edes jalostamalla jalostettu niitä suojeluominaisuuksia puolustavat ihmisiään tuolla ulkona koska niiden on pakko, omistaja ei koiran mielestä pysty huolehtimaan lauman koskemattomuudesta. Ollaan me urbaanit nykyihmiset todella surkeita elämään näiden puolivillien luontokappaleiden kanssa.

Meillä itsellä on 54kg uros ja 34kg narttu, joita rapiat 60kg painava avopuolisoni ulkoiluttaa yhtäaikaa ilman mitään ongelmia huolimatta siitä, ettei narttu siedä yhtään vieraita koiria. Molempia koiria voidaan pitää myös vapaana ulkoillessa. Rähjäävää koiraa ohitettaessa koirille riittää pelkkä kieltosana EI ja mahdollisesti terävä nyppäys hihnasta. Noita ei ole tarvinut selättää ikinä, koska otettiin alusta asti linja että kuri pidetään niin kovana ja koirille loogisena ettei fyysisesti niitä tarvitse ojentaa. Ihan selkeää etua noiden kanssa elämiseen on ollut siitä, että olen itse luonteelta kovin dominoiva, koirat kyllä aistii sen. En siedä huonoa käytöstä koiriltani ja sitten niillä onkin hyväkäytöksisinä mukava rikkoa ihmisten ennakkoluuloja "taistelukoirista".
Click to expand...

Mä jotenkin luulen että sä et ole paras sanomaa miten toimia mastiffin kanssa, selättäminen toimii niin sanoi kasvattaja ja sen myös itse todennut, ja kyllä mastiffi pystyy räjähtämään totallisesti hetkessä muutaman kerran kun sakemannin kanssa ovat painineet, ja mastiffi ei anna periksi ei millään,koirat ottivat kerran totaalisesti yhteen, ihmettelen että mitää suurta ei tapahtunut. Koirat pureksivat luitaan kaikessa rauhassa sakemanni yritti ottaa bullukan luun ja siitä se sitten repesi totaalisesti, sakemanni repi mastiffia minkä kerkesi niin en tiedä sitten millaiseen transsii mastiffi pystyy mennä mutta mitää kipua ei tuntenut ja lopulta puski päälle totaalisesti ja paini loppui siihen kun sakemanni jäi alle ja lopulta kusi allensa. Se oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen taistelu koirilla, ei mene sakemanni enää ottamaan luuta ei lähellekään. Ja joo siinä tilanteessa ei tullut mieleenkää mennä väliin kun ottivat yhteen, mutta jos mastiffi alkaa ärhenellä siinä vaiheessa selätys vielä toimii. Tuon tappelun jälkee ovat olleet aivan sovussa ei pientäkää tappelua enää, toki leikkimielisesti painivat, mutta loppuu heti siihen kun bullukka ärähtää.

Ja ettei kenellekään tule epäselväksi meidän mastiffi ei ole "tappaja" koira, leppoinen koira kuin mikä jos nyt tuota tappelua sakemannin kanssa ei lasketa, muille koirille sosiaalinen ja kova tutustumaan muihin koirii, ja aina valmis leikkimään muiden myös tuntemattomien koirien kanssa, ihmisille vähän liiankin tuttavallinen, omaa pihaa sentää osaa vahtia :D
 
No jokainen voi toimia niinkuin itse parhaaksi näkee mutta pointti on se, että typerää se selättäminen on ja niinkuin sanoin; homma menee painimiseksi silloin kun ei taidot muuten riitä. Jos kasvattaja suosittelee sulle selättämistä niin tuskimpa sitten hänelläkään on omat koirat hanskassa niin, ettei niiden kanssa tarvitse painia. Valitettava totuus kun on, että harvalla meistä löytyy poweria vääntää +50kg koiria siltaan. Täällä omilla nurkilla liikkuu pienikokoinen, arviolta 70v mummo ison kastroimattoman urosbullmastiffin kanssa ja koira on kokoajan hanskassa, kulkee vierellä löysällä hihnalla, ohittaa muut nätisti jne. Tuskimpa mummolla on tullut mieleen selättää koiraansa vaan veikkaan, että kokemusta on useammastakin bullmastiffista ja toimeen on opeteltu tulemaan muuten kuin niskasta vääntämällä.

Alkuperäiseen aiheeseen siis palatakseni rähjäävän koiran kanssa on syytä tehdä ihan muita, suurempia korjausliikkeitä kuin ottaa käyttöön tämä paljon puhuttu selättäminen.
 
Peklo, keltä kasvattajalta AB ostettu?
En kyllä itsekkään suosittele ABn seläätämistä, pitää olla aikamoinen tyson, jos meinaa pärjät,
ainiin on itsellänikin AB
 
Kuri, johdonmukaisus ja rakkaus. Niillä eväillä pääsee jo pitkälle jos ymmärtää mitä tekee. Ja asiat pitää tehdä oikein jo pienestä pennusta lähtien. Omaa koiraa pitää osata lukea ja ennakoida tilanteet. Sekä myös muistaa että jokainen koira on kuitenkin yksilö heikkouksineen ja vahvuuksineen.

Tuo eri rotujen vertailu on hankalaa kun harvalla meistä on oikeasti paljonkaan kokemusta useammasta ns vaikeasta rodusta. Ei sitä rotua opi tuntemaan naapurin Penan koiraa seuraamalla vaan itse kokemalla ja elämällä sen koiran kanssa. Mutta hyvähän se aina on kun keskustelua herää ja asioista puhutaan.
 
JH4 sanoi:
Tähän voisi muutenkin laittaa kyselyn että löytyykö pääkaupunkiseudulta koiranomistajia jotka haluaisivat tulla harjoittelemaan ohittamista koska koira on aggressiivinen, pelokas tai jostain muusta syystä jonka omistaja kokee ongelmaksi?
Click to expand...

Tämä ainakin saattaisi kiinnostaa minua. On tuota remmirähjäämisongelmaa täällä päässä, koirani ei ole niinkään aggressiivinen muita koiria kohtaan, vaan purkaa kaiken minuun. Tiedä nyt sitten miten lähteä ongelmaa poistamaan, kun ohjetta jos jonkinlaista löytyy..
 
Minäkin allekirjoitan 20 vuoden kokemuksella tuon henkisen laumajohtajuuden. Lisäksi aktiviteetteja joilla koira väsyy ja sitten tottelavaisuusharjoitteita ja sitten ulos lenkille. Luulisin, että on vastaanottavaisempi. Naksutin harjoitteella ollaan saatu hyviä tuloksia aikaiseksi. Henkinen työskentely on koiralle moninverroin raskaampaa kuin fyysinen. Siinäkään ei saa mennä liiallisuuksiin. Max. 20 minsaa putkeen. Pari 10 minuuttista sessiota harjoitteita on ihan jees. Saatiin meidän uros laittamaan kaikki neljä tassuansa suht pienelle pahvipalalle. Kyllä ne osaa jos motivoi riittävästi.

Tämä kaikki on koirakohtaista eikä mitenkään suuremmin yleistettävää. Aina pitää mielessä koiran alkuperäinen käyttötarkoitus koska koira on mitä suuremmassa määrin viettiensä ja vaistojensa summa. Malttia ja rauhallisuutta sillä saa parhaimmat tulokset aikaiseksi. Koira viimeisinä tuhansina vuosina evoluutionsa aikana ihmisen vieressä on oppinut huomaamaan pienimmätkin muuutokset meidän immeisten tilassa ja laumaeläimenä koira varautuu silloin.
 
Kenzun kanssa samoilla linjoilla tuon henkisen laumanjohtajuuden kanssa, saman verran itsellänikin koirakokemusta taustalla. Kontaktiharjoituksia, tottista, tekemistä pääkopalle.

Yhtäkään koiraa en ole näiden vuosien aikana selättänyt. Tosin, kun pinna on palanut pelleilevän karvakorvan kanssa ja on pitänyt todella ärähtää, heittää koira itse selälleen. Isoja koiria omistaessa on vaan hallittava homma niin, ettei fyysiseen mittelöön ole mentävä. Itse kun painaa sen reilun 50 kiloa, on se 110 kiloa koiraa hihnan toisessa päässä oltava hallinnassa.

Lenkillä ohittamiseen on varattava aikaa, hermoja ja vaivannäköä. Ohitusharjoituksia niin pirusti. Palkka toimii mielestäni pelotetta paremmin, monilta se unohtuu. Koiran voi ohitustilanteessa ottaa tutun käskyn alle, vaikkapa seuraamaan, jos sitä on yhdessä treenattu.
 
Myyti77 sanoi:
Kenzun kanssa samoilla linjoilla tuon henkisen laumanjohtajuuden kanssa, saman verran itsellänikin koirakokemusta taustalla. Kontaktiharjoituksia, tottista, tekemistä pääkopalle.

Yhtäkään koiraa en ole näiden vuosien aikana selättänyt. Tosin, kun pinna on palanut pelleilevän karvakorvan kanssa ja on pitänyt todella ärähtää, heittää koira itse selälleen. Isoja koiria omistaessa on vaan hallittava homma niin, ettei fyysiseen mittelöön ole mentävä. Itse kun painaa sen reilun 50 kiloa, on se 110 kiloa koiraa hihnan toisessa päässä oltava hallinnassa.

Lenkillä ohittamiseen on varattava aikaa, hermoja ja vaivannäköä. Ohitusharjoituksia niin pirusti. Palkka toimii mielestäni pelotetta paremmin, monilta se unohtuu. Koiran voi ohitustilanteessa ottaa tutun käskyn alle, vaikkapa seuraamaan, jos sitä on yhdessä treenattu.
Click to expand...

Ja tuo palkkahan voi olla pelkkä kehu, tai taputus. Ei aina tarvii olla sitä repullista herkkuja matkassa :)
 
Koiralle pitää näyttää kuka on johtaja, muuten se ottaa tosiaan kyllä kontrollin kaikesta.

En itsekkään varsinaisesti mikään koirakouluttaja/ihminen ole, mutta on tullut elettyä niin tanskandogin ja dobermannin kanssa. Molemmat lepposia ja mukavia, kun on koulutettu oikein.
 
Varmaan tässä jo mainittu mutta yleensä nuorilla koirilla haukkuminen ja rähjääminen muille koirille ei kyllä johdu agressiivisuudesta vaan epävarmuudesta ja siitä johtuvasta pelosta, rodusta riippumatta. Meillä vanhemmalla uros koiralla kesti sen 2 vuotta ennen kuin ohitukset alkoi sujumaan ilman isompaa draamaa. Nyt meidän 8kk sakemanni narttulla on samoja ongelmia. Kun vieras koira tulee vastaan niin kierrokset nousee 0-10000 nanosekunnissa. Kun koira on siinä tilassa niin kaikki selättämiset ja kuristamiset on ihan yhtä tyhjän kanssa (kokeiltu on). Vaikka ottaisi niska-perse-otteella kiinni ja paiskaisi puuhun, niin ei se olisi moksiskaan. Koiran korkealla vietikkyydellä pystyy onneksi ohitustilanteissa pelaamaan. Siihen kelpaa ainakin meidän koiran kohdalla melkein mikä vaan, keppi, käpy, lelu, johon siirtä sen huomion. Onneksi on jo vähän alkanut rauhoittumaan vaikka alussa tuntui aivan toivottomalta.
 
Omalla staffini oli myös todellinen ongelmatapaus tuon rähisemisen ja uhoamisen takia. Vaikka nosti sällin kokonaan ilmaan niin räyhäys jatkui. Homma alkoi 8kk iässä parilla tappelulla missä tuo pöllyytti pari entistä paras kaveriaan ja kaikki kontakti uroksiin oli siitä lähtien täysin mahdotonta.

Nyt reilun 2,5v iässä homma taas laantui ihan yhtäkkiä. Edelleenkin tuo vetää urosten ohi häntä jäykkänä pystyssä ja pullistelee minkä ehtii, mutta varsinainen murina ja kimppuun yrittäminen on loppunut täysin. Toisen koiran rähinöihin tuo lähtee mukaan enintään joka viides kerta ja silloin pitää olla tarkkana ettei anna yhtään löysää vaan heilauttaa kaverin nopeasti pois tilanteesta. Eipä olisi uskonut kuinka mukava on ulkoiluttaa koiraa kun ei koko ajan tarvi tiirailla vastaantulevien hurttien jalkoväliä ja ohitella metsähallituksen kautta.

Ei minulla siis mitään asiaa ollut, kunhan komppaan ihmemiestä siinä, että joskus auttaa kun antaa kaverin vähän aikuistua.
 
ilkka_83_ sanoi:
Miten bulldogit ovat sitten niin poikkeuksellisia? Presat ja dogothan ovat aivan samalla tavalla pysäyttämällä pyydystäviä koiria.

Hurjaa hommaa toi possujen pyydystys, siinä saa koiratki melko kovasti siipeensä.
Click to expand...

Leelucky varmaan tarkoitti poikkeuksellinen, yleensä FCI rotuihin verratuna...
 
Meinasin sitä, että kun rotua jalostetaan edelleen niin, ettei tarkoitus ole voittaa koirien missikisoja vaan olla luonneominaisuuksilta sellainen, että se pärjää sille osoitetuissa tehtävissä esim. siellä possumetsällä http://www.youtube.com/watch?v=kde78oYEx9A Jalostustyön tulokset näkyy myös käytännön elämässä niin, ettei koira kyllä peräänny jos sitä joku haastaa.

AB on mahtava seurakoira kokemusta omaavissa käsissä, jos sille tarjotaan vielä riittävästi rodunomaisia virikkeitä mutta toinen ääripää on sitten se, että elämä voi olla ihan täyttä helvettiä jossei ymmärrä, ettei nämä ole mitään noutajia ja toimi lässyttämällä. Tässä mielestäni asiaa selkeyttävä kirjoitus kirjasta The working american bulldog: http://www.amerikanbulldoggi.fi/ab/ab3.asp

Presat ja dogot ovat mielestäni ihan yhtälailla poikkeuksia.

Pointtina se, ettei kannata lähteä painimaan rotujen kanssa, jotka on jalostettu vääntämään vähän isompien otusten kuin ihmisen kanssa. Jos koira kokee olevansa laumajärjestyksessä omistajan yläpuolella on sen mielestä ihan oikein antaa vaikka hammasta fyysisiä otteita käyttävälle ihmiselle. Samanlailla hammasta voi tulla samassa asemassa olevalta pikkukoiralta mutta vahingot on yleensä pienemmät.
 
Ei liity suoraan aiheeseen mutta laitan tämän, koska videolla taitaa olla laumanjohtaja :)
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
^ Hienoa katsottavaa :) Koira kyllä seuraa ihmistä kunhan se kokee velvollisuudekseen seurata. Kyse ei ole mistään muusta kuin asemasta ja luottamuksesta.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom