Muille koirille agressiivinen American Bulldog

[r2345355]

Sitä ei ole jalostettu koirapuistokoiraksi, eikä se luultavasti koirien kaveriksi enää koskaan tule. Kaikkia koiria (tai rotuja) ei ole tarkoitettu eli jalostettu koirasosiaalisiksi. Enemmän joudut tekemään töitä, jotta saat kontaktin. Selättämällä aggressio ei häviä, vaikka koira enemmän sinua pelkäisikin. Jos on pehmeä koira, niin voi toimia, mutta jos kuumakalle, niin se ei siitä rauhoitu. Ennemmin opetat sen olemaan itsevarmassa mielentilassa ja rentona. Etäisyyttä aina sen verran kuin koira kestää. Jos se on aluksi se, että vieras koira sadan metrin päässä, niin siitä on aloitettava. Joudut vaan kääntymään kannoillasi aika monta kertaa, mutta ei voi mitään. Namit, lelut, kehut, silitykset tai leikki palkkana, mikä vaan toimii, mutta älä itse hermostu. Jos pitää kontaktia pelkällä käskyllä, niin sehän vasta hyvä onkin, mutta edelleen, älä ole kireä. Jos itse otsasuoni pullistellen kiristelet hampaita, niin koira kyllä tietää, että nyt on jotain vialla, löylytetään tuo epäilyttävä vastaantulija! Osta/tilaa sellaiset valjaat, jossa remmi lähtee rinnasta. Koira ei voi kiskoa, koska kääntyy sivuttain. Älä anna sen vetää vastaantulijoita kohti, se saa siitä vain lisää pontta.

Pieni tarina aiheeseen liittyen:

Exälläni on koira, jota aikoinaan ulkoilutin, tai siis meidän laumassa oli monta koiraa, yli 100 kiloa remmin päässä, mutta tämä oli kuumakalle, vaikkakaan ei AB-asteikolla, mutta kuitenkin. Sen sai rauhoittumaan sillä, että juttelin sille niitä näitä, höpsis pöpsis, älä ole hassu lallallaa.

Sellainen armeijahenkinen vanhempi setä ulkoilutti monesti samoilla hoodeilla rotikkaansa. Setä aina kireänä komensi murisevaa koiraansa, nyki remmistä ja ärähteli koiralle. Me mentiin ohi tuolla höpsis-pöpsis-pimpelipompeli-taktiikalla. Jossain vaiheessa huomasin, että setä oli huomannut, että se toimii meillä. Sekin sitten koitti keinoa ja vain totesi koiralleen kyllästyneen rennosti mutta hyväntuulisesti, että äläpäs viitsi. Ja niin sitten menivät murisematta rentoina jatkossa ohi. Jos omistaja on kireä ja jännittää, että mahtaako taas olla huono ohitus, niin kyllä se vaan koiraan tarttuu. Eli opetus on se, että mitä tahansa teetkin tai sanotkin, älä itse hermostu.

On sellaisia koiria, jotka ovat niin adrenaliinipöllyssä, että eivät tunne kipua, eivät kuule, eivät näe muuta kuin sen kohteensa. Niiden selättäminen on yhtä tyhjän kanssa. Minä tiedän sen koiratyypin, jonka polla ei kestä viettejään, jolloin sillä ei ole kapasiteettia vastaanottaa mitään muuta kuin niin kovaa palautetta, että puhutaan jo pahoinpitelystä, eikä se ole oikea tie. Ja toisaalta muisti on lyhyt, eikä pitkäkään maissa piteleminen muistu seuraavalla kerralla mieleen, kun koira ei osaa yhdistää tapauksia, eli rähjäämisen ja selätyksen syy-yhteyttä. Parempi on ehkäistä konflikti antamalla koiralle käsiteltävää vain sen verran, että se on vielä rauhallisessa oppivaisessa mielentilassa. Sitten pikku hiljaa voi lisätä vaikeusastetta sitä mukaa, kun vanhat temput tuntuu helpolta. Eli tavoitteena on, että koira on rauhallisen itsevarma ensin sadan metrin pääsä olevasta koirasta ja lopussa sitten kahden metrin päässä ohi kävelevästä koirasta ilman sen kummempaa käskyttämistä tai rauhoittelua. Toki ihminen aina koirien välissä.

Meillä ei rähistä, mutta siitä huolimatta uros ei ole koskaan kosketuksissa vieraisiin koiriin. Ei mitään haisteluita edes narttujen kanssa. Ja tämä urosaggressiivinen koirani tietää, että sen ei koskaan tarvitse joutua ratkomaan, onko joku koira ok, koska sillä ei ole lupaa tai tarvetta päättää. Mennään aina yksiselitteisesti vain ohi, niin koira kyllä oppii luottamaan siihen. Kyllä senkin kanssa silloin nuorempana (murkkuna) oli kivinen tie, mutta ei enää oikein meinaa edes muistaa. Tsemppiä.

 

[TheRealA]

Raiski on mielestäni oikeassa. Oon ulkoiluttanut ja hoitanut yhtä terrieriä, jolla tilanne oli juuri tämä. Se kun sekos niin ei siinä paljon toi selättäminen enää auttanut, kerran nappasin sen sitten kiinni niin se nappas mua pohkeesta kiinni ihan kunnolla. Nykyään vaan sen kanssa kierretään vieraat koirat tarpeeksi kaukaa! :D

 

[dobberi]

Laita koira ketjupantaan sillä tavalla, että se on kuristava. Tämän jälkeen teet jonkun tutun koiran kanssa ohitusharjoituksia niin, että kun koirasi lähtee räyhäämään sanot EI ja nostat sen vaan kurkkarista ylös ja vähän aikaa hapetat. Lasket koiran alas, kun se on rauhoittunut. jos ja kun koira räyhää alaslaskettaessa nostaminen toistetaan niin kauan kuin on tarpeen.
Voi sen koiran tietty nostaa ihan vaikka niskasta läpsiä vaikka vähän kuonoon.

Tyhmempikin koira tajuaa tällä metodilla, että räyhääminen ei ole kannattavaa ja lopettaa sen.
Eli räyhäämisen seuraus täytyy olla riittävän epämiellyttävä.

 

[r2345355]

Tyhmempikin koira tajuaa tällä metodilla, että räyhääminen ei ole kannattavaa ja lopettaa sen.
Eli räyhäämisen seuraus täytyy olla riittävän epämiellyttävä.

Mutta koira ei edelleenkään ole rauhoittunut, vaikka riittävän pehmeä koira plus liian kovat otteet toimiskin niin että koira ei uskalla sanoa mitään.

Kätevämpi olisi ehdollistaa koira siihen, että vieras koira -> jotain kivaa muuta kuin tappelemista. Jos tosissaan haluaa ottaa, niin kaikki koiran ruoka (eli koiralla valmiiksi nälkä) palkaksi vain siitä, että koira näkee toisen koiran, katsoo ohjaajaa silmiin -> koira saa palkan. Ei siis mitään läskin koiran ylensyöttämistä, vaan normiruoan tienaamista ja riittävän helpolta tasolta aloitus.

Mutta josko tuo on liian noloa sitten, kun koiran pitää oppia hakkaamalla? En tajua.

On myös hiukan eri asia sanoa, miten tyypillinen ohjaajapehmeä palveluskoirarotuinen tottelee tai käyttäytyy, kuin joku aivan eri tarkoitukseen jalostettu koira.

lis. Vaikka en tajua sitäkään, MIKSI hapettamalla ja lyömällä pitää "kouluttaa" jos vaikka koira oppisikin, kun on kuitenkin muitakin keinoja olemassa. Eikös me oteta koiria siksi, että halutaan luottamusta, seuraa ja halutaan tarjota niille mahdollisimman hyvä elämä?

Koira ei kuitenkaan ilkeyttään rähise eikä koira osaa vittuilla. Se vain toimii ja tekee. Koira on eläin.

 

[Leelucky]

Kahden AB:n omistajana voisin sanoa, että älä ala selättämään bulldogia. Fyysinen konflikti on juuri sitä mistä koira saa sen suurimman nautinnon ja vaikka itse olet tosissasi, koira saattaa pitää sitä vain palkintona niistä rähinöistä ohitustilanteissa. Jos koira ottaa tosissaan niin olet kusessa. Henkinen dominointi on keino millä näiden kanssa tullaan toimeen ja koira pitää saada sille asteelle, että pelkkä äänen korottominen saa sen unohtamaan aikeensa ja lähes "matelemaan". Väkivalta ei ole oikea keino sillä luottamus ihmiseen menee helpolla ja ongelmat vaan pahenee.

Sen voin sanoa, etteivät ongelmat jää tuohon jossei asioihin tule muutosta. Koirasi ei saa olla vihamielinen vieraille kotona tai on vaara, että jossain vaiheessa tulee haavereita, pahojakin. Jos se rähjää hihnassa ja rempoo kohti vieraita koiria niin irti päästessään jälki on taatusti pahaa. Kannattaa ottaa siis homma vakavasti.

Jos haluat saada asian kuntoon ilman isompia epäonnistumisia ja oppia samalla valtavirrasta poikkeavan (toimivan) tavan elää rodun kuin rodun kanssa niin otapa yhteyttä tänne: http://koirakoulukiti.palvelee.fi/ Ohjaajalla on kokemusta tästä rodusta, samasta ongelmasta ja apu on varmaa. Ei myöskään ole kallista.

Jos asut lähellä Tamperetta niin tutustuisin mielelläni koiraan ja omistajaan Meillä 3,5v uros ja 1v narttu.

 

[Elenya]

Mä en muuhun kommentoi mitään, mutta kuonopantaa suosittelen lämpimästi. Koira ei saa kiskottua samalla voimalla kuin pannalla tai valjailla, joten se on helpompi pitää hanskassa ja koulutuksenkin luulisi helpottuvan. Ei ole varmaan ole kellään hauskaa jos se pääsee lipeämään lapasesta.

 

[WhitePride]

lis. Vaikka en tajua sitäkään, MIKSI hapettamalla ja lyömällä pitää "kouluttaa" jos vaikka koira oppisikin, kun on kuitenkin muitakin keinoja olemassa. Eikös me oteta koiria siksi, että halutaan luottamusta, seuraa ja halutaan tarjota niille mahdollisimman hyvä elämä?

Kyllä, nimenomaan. Ei tässä oo kovinkaan moni edes kai hapettamisesta puhut, saati lyömisestä. Ja kuten tuossa aiemmin korostinkin niin jopa se itse selättäminen (joka pitää todellakin osata tehdä oikein ja kunnolla, ja se saattaa kestää yli puoli tuntia tietyillä koirilla mutta se ei ole mitään väkivaltaa), on melko viimeisiä keinoja todelliselle ongelmakoiralle ja kannattaa jättää melkein ammattilaisen käsiin. Sinänsä komppasin Mikeä, että koira on laitettava kuriin myös fyysisesti, mutta mikään "pillistä kiinni ja kenttään" - ohjeistus on todellakin harhaanjohtava.

 

[dobberi]

Mutta koira ei edelleenkään ole rauhoittunut, vaikka riittävän pehmeä koira plus liian kovat otteet toimiskin niin että koira ei uskalla sanoa mitään.

Kätevämpi olisi ehdollistaa koira siihen, että vieras koira -> jotain kivaa muuta kuin tappelemista. Jos tosissaan haluaa ottaa, niin kaikki koiran ruoka (eli koiralla valmiiksi nälkä) palkaksi vain siitä, että koira näkee toisen koiran, katsoo ohjaajaa silmiin -> koira saa palkan. Ei siis mitään läskin koiran ylensyöttämistä, vaan normiruoan tienaamista ja riittävän helpolta tasolta aloitus.

Mutta josko tuo on liian noloa sitten, kun koiran pitää oppia hakkaamalla? En tajua.

On myös hiukan eri asia sanoa, miten tyypillinen ohjaajapehmeä palveluskoirarotuinen tottelee tai käyttäytyy, kuin joku aivan eri tarkoitukseen jalostettu koira.

lis. Vaikka en tajua sitäkään, MIKSI hapettamalla ja lyömällä pitää "kouluttaa" jos vaikka koira oppisikin, kun on kuitenkin muitakin keinoja olemassa. Eikös me oteta koiria siksi, että halutaan luottamusta, seuraa ja halutaan tarjota niille mahdollisimman hyvä elämä?

Koira ei kuitenkaan ilkeyttään rähise eikä koira osaa vittuilla. Se vain toimii ja tekee. Koira on eläin.

Aivan, unohdin sanoa, että tottakai koira pitää lopulta palkita onnistuneesta suorituksesta vaikka saalisviettiä käyttäen patukalla. Koirien koulutus on siittä jännä ala, että
ei ole olemassa yhtä ja ainoaa keinoa. Vaan monella konstilla päästään samaan lopputulokseen. Nyrkkisääntönä voidaan kuitenkin pitää sitä, että väärästä toiminnasta seuraa epämiellyttäviä asioita ja oikeasta mukavia.

 

[MäcGaiver]

-

 

[clarice]

Itselläni oli muutama vuosi sitten ERITTÄIN koiravihainen dobermanni. Aina lenkillä äijä huomasi jo 50metrin säteilyllä onko koiria lähettyvillä. Pörhisteli ittensä isommaksi ja nosti niskavillat pystyyn. Toisen koiran lähestyttyä sai ihan tajuttomat seko-pultti-kohtaukset, monet juoksi pakoon puppejensa kans :D Siinä tilanteessa ei kyllä hirveesti naurattanu. Sain hillittyä sitä komentamalla istumaan ja jos alko ärähteleen niin sivullepäin nykäisy hihnasta (ja käytössä oli kuonopanta), katsekontaktin kääntäminen pois toisesta koirasta/sivuttain kääntäminen toiseen. Aika paljon vaikutti mun koiralla se istuminen jo. Parin kuukauden aikana raivoaminen lenkeillä laantui jo 50%. Paljon myös vaikuttaa sun energia/asenne koiraasi. Nimittäin se hihna on kuin puhelin lanka, jos itsekkin olet jäykkä ja hermostunut tilanteessa niin se vaan ruokkii koirasi uhoamista. Herkkuja en antanut koiralle, mutta kehuja sai ja vetonarulla leikittelyä. Koira vs.minä, molemmat painoi sen 50kg ja minä voitin. Myös energian kuluttamisen lisääminen rauhoitti koiraa, talvella vedätin pulkkaa ja kesällä pyörän kans mentiin.

 

[Mikkis]

Lue tarkkaan Leeluckyn kirjoitus, se on täyttä asiaa. Olisin jopa suositellut samaa koirakouluakin. Ja unohda se fyysinen alistaminen, tämän rodun tapauksessa sitä suosittelevat eivät todellakaan tiedä, mistä puhuvat. Jos koirasi ottaa joku kerta sen haasteena, niin mitäs veikkaat, mikä on lopputulos?

AB:lla koira-aggressiivisuus nostaa yleensä päätään yhden vuoden iän molemmin puolin. Se ei ole mitenkään harvinaista, mutta kyllä lenkkeilyn pitää sujua niin, ettei provosoivienkaan koirien ohittamisessa ole ongelmia.

 

[Relg]

LeeLucky puhuu taas asiaa. Tällaisten rotujen kohdalla selättäminen EI ole se ratkaisu. Suhde koiraan sekä arvojärjestys pitää olla siinä kunnossa että koirasi kuuntelee sua joka tilanteessa ja tekee niinkun sinä sanot. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kun tehty mutta sen eteen on vaan tehtävä paljon oikeanlaista työtä...

 

[Mike]

Henkinen dominointi on keino millä näiden kanssa tullaan toimeen ja koira pitää saada sille asteelle, että pelkkä äänen korottominen saa sen unohtamaan aikeensa ja lähes "matelemaan". Väkivalta ei ole oikea keino sillä luottamus ihmiseen menee helpolla ja ongelmat vaan pahenee.

Millä ihmeellä onnistut erottamaan fyysisen ja henkisen alistamisen? Ne on melkolailla koiralle ihan sama ja sä voit käyttää pahimmassa tapauksessa samaan aikaan kaikkia mahdollisia eleitä sekä fyysistä voimaa. Sehän on jo henkistä dominointia kun sä koiran selätät, vai selätätkö sä sen bulldogin lässyttäen sille pumpulia samalla ja silittelemällä vatsaa? Kyllä koira ne äänenpainot ymmärtää ihan yhtälailla fyysisen voimankin kanssa.

Ja kun joku juntti tulee kuitenkin nillittään, niin IMO, koiran pitää totella pelkkää katsetta, sitten eleitä, sitten ääntä ja viimeisenä fyysistä voimaa.

 

[Mike]

Tämä on tietenkin helpommin sanottu kun tehty mutta sen eteen on vaan tehtävä paljon oikeanlaista työtä...

Niin, se päivä kun tulee, ettei koira enää tottelekaan, niin ilmeisesti nämä ihmiset sitten vievät piikille hyvän koiran kun ei puhe enää auta.

Ja vielä junteille(jotka ymmärtää tahallaan väärin), ei ole tarttenut ite koiria kurittaa kuin vihaisella äänellä, mut noi marakatin kokoiset apinat nyt oppii vaikka käymään kaupassa jos niitä vain rapsuttaa. Niitä egokoiria ei kannata ottaa, jos oma fyysinen koko ei riitä kohtaamaan mahdollista ongelmaa. Eli kukkakepit ottakoot chihut jos puheen tehon loputtua pitää koira pistä piikille. Isoja koiria ei sais antaa ikinä ihmisille, jotka eivät voi niitä pitää kurissa jos ne joskus sitten päättää alkaa koittelemaan paikkaansa.

Alkuperäiseen viestiin, tossa nyt ei kuitenkaan koira uhittele omistajalle, joten varmaan muuta ongelmaa kuin paikan hakemista laumassa. Vieraille nyt varmaan mekastaa reviirinsä sisällä, melkoisesti kuitenkin suojeluviettiä rodulla.

 

[Relg]

Niin, se päivä kun tulee, ettei koira enää tottelekaan, niin ilmeisesti nämä ihmiset sitten vievät piikille hyvän koiran kun ei puhe enää auta.

Ja vielä junteille, ei ole tarttenut ite koiria kurittaa kuin vihaisella äänellä, mut noi marakatin kokoiset apinat nyt oppii vaikka käymään kaupassa jos niitä vain rapsuttaa. Niitä egokoiria ei kannata ottaa, jos oma fyysinen koko ei riitä kohtaamaan mahdollista ongelmaa. Eli kukkakepit ottakoot chihut jos puheen tehon loputtua pitää koira pistä piikille.

Tässähän on olemassa erilaisia koulukuntia että miten sitä koiraa koulutetaan ja arvojärjestys luodaan. Itse en kuitenkaan lähtisi selättämään tällaista koiraa kovin vähällä. Isona riskinä on se että koira ottaa sen selätyksen juuri palkintona eli saa haluamansa ja seuraavalla kerralla saat vääntää sen kanssa vielä enemmän. Tilanne voi olla toinen jonkun lähtökohtaisesti pehmeämmän rodun kohdalla. Olen kuitenkin sitä mieltä että koulutusvaiheessa kun nuori (Tai miksei vanhempikin) koira sikailee niin asiaan puututaan HETI ja tarpeeksi räväkästi. Se mitä tämä asiaan puuttuminen on riippuu aina tapauksesta, paras tilanne on se että omistajan kova suullinen räjähtäminen tai käsky riittää.. Ja kun tilanne on ohi niin sitten se myös on ohi eikä kuritusta enää jatketa vaan elämä jatkuu taas positiivisella fiiliksellä hyvistä asioista kehuen..

Esimerkkinä voisin kertoa tutun erittäin kokoneen rotikkakouluttajan (poliisikoiria, ipo koiria jne) tilantees jossa hänellä oli oma pieni lapsi konttausiässä ja nuori rotikkauros kotona, kertoi että yhden ainoan kerran tuli tilanne että lapsi leikki lattialla keittössä ja hän huomasi että rotikka alkoi näyttää uhkaavalta ja jotenkin vaania tätä lasta maassa. Samalla sekunnilla lensi keittiössä käsissä olleet kattilat kädestä maahan ja erittäin tiukka rähähtäminen koiralla --> koira säikähti ja luikki pois tilanteesta eikä enää koskaan kertaakaan tullut vastaavaa tilannetta, eli tässä sinänsä vakavassa tilanteessa ei tarvinnut edes koskea koiraan kun tilanne oli jo ohi..
No karkasipa taas juttu vähän ohi aiheen...

 

[Mike]

Tässähän on olemassa erilaisia koulukuntia että miten sitä koiraa koulutetaan ja arvojärjestys luodaan. Itse en kuitenkaan lähtisi selättämään tällaista koiraa kovin vähällä.

Viittasin tuossa ihan ekassa viestissäni siihen, että jos ihmisiä vastaan aggressiota ilmentyy. Ei tuo nyt missään nimessä mikään koulutusmetodi voi olla, vaan viimeinen tapa alistaa jos koira ei vain enää usko. Mut jos se oikeasti siirtää sitä suojeluviettiään omin päin hiljalleen lenkkipolulle, niin siinä on kyllä tehtävä jotain ja nopeaan. Mä nyt koiraa selättämään alkaisi jos se ei esim istu käskystä. Enkä kyllä rääkkäisi sitä millään melulaatikollakaan.

 

[peklo]

Viittasin tuossa ihan ekassa viestissäni siihen, että jos ihmisiä vastaan aggressiota ilmentyy. Ei tuo nyt missään nimessä mikään koulutusmetodi voi olla, vaan viimeinen tapa alistaa jos koira ei vain enää usko. Mut jos se oikeasti siirtää sitä suojeluviettiään omin päin hiljalleen lenkkipolulle, niin siinä on kyllä tehtävä jotain ja nopeaan.

Kyllä tämä yksilö on ihmisille oikein mukava, hyväksyy äkkiä kaverit ja jehovantodistajat räyhää tiehensä ;)
Kiitos erittäinhyvistä vinkeistä ja kritiikistä! On tuon kanssa kourakoulussa käyty ja opeteltu vaikka mitä, tahtoo vaan unohtua aikaäkkiä, ja kyllähän tässä tuon räyhäämisen kanssa on hermotkin aika kireällä joten voihan se osittain johtua minustakin tuo koiran käytös :/ pitää vaan yrittää lisää ja se kuonopanta hommata.

 

[juha79]

Kahden AB:n omistajana voisin sanoa, että älä ala selättämään bulldogia. Fyysinen konflikti on juuri sitä mistä koira saa sen suurimman nautinnon ja vaikka itse olet tosissasi, koira saattaa pitää sitä vain palkintona niistä rähinöistä ohitustilanteissa. Jos koira ottaa tosissaan niin olet kusessa. Henkinen dominointi on keino millä näiden kanssa tullaan toimeen ja koira pitää saada sille asteelle, että pelkkä äänen korottominen saa sen unohtamaan aikeensa ja lähes "matelemaan". Väkivalta ei ole oikea keino sillä luottamus ihmiseen menee helpolla ja ongelmat vaan pahenee.

Sen voin sanoa, etteivät ongelmat jää tuohon jossei asioihin tule muutosta. Koirasi ei saa olla vihamielinen vieraille kotona tai on vaara, että jossain vaiheessa tulee haavereita, pahojakin. Jos se rähjää hihnassa ja rempoo kohti vieraita koiria niin irti päästessään jälki on taatusti pahaa. Kannattaa ottaa siis homma vakavasti.

Jos haluat saada asian kuntoon ilman isompia epäonnistumisia ja oppia samalla valtavirrasta poikkeavan (toimivan) tavan elää rodun kuin rodun kanssa niin otapa yhteyttä tänne: http://koirakoulukiti.palvelee.fi/ Ohjaajalla on kokemusta tästä rodusta, samasta ongelmasta ja apu on varmaa. Ei myöskään ole kallista.

Jos asut lähellä Tamperetta niin tutustuisin mielelläni koiraan ja omistajaan Meillä 3,5v uros ja 1v narttu.

Samaa mieltä Leeluckyn kanssa. Kitille yhteyttä vaan, niin sieltä saa hyviä neuvoja jatkon kannalle. Mielestäni ei kannata enää omaa päätä stressata koiran kanssa. Antaa ammattilaisten auttaa, niin pääsee omistaja ja koira paljon vähemmällä stressillä. Me ollaan käyty samassa koulussa oman koiran kanssa ja tulos on ollut hyvä. (helposti näyttää vaan koira "unohtavan" opit. Pitää aina palautella mieliin)

Olen "passittanut" meidän lähialueelta about 10 koiraa kitin oppiin ja kaikki on olleet tyytyväisiä saamaansa palveluun ja lopputulokseen.

Jos asut lähellä Kokemäkeä, niin siellä on "koirankorjaaja" Pertti Vilander, jonka luona on myös tullut vierailtua. Suosittelen molempia!

Sen enempää en lähde kommentoimaan muiden kirjoituksia. Kuitenkin koirat ja omistajat ovat yksilöitä, jotka omaksuvat erilaisia koulutusmetodeja.

Juha A

 

[Ukraina]

Tässähän on olemassa erilaisia koulukuntia että miten sitä koiraa koulutetaan ja arvojärjestys luodaan. Itse en kuitenkaan lähtisi selättämään tällaista koiraa kovin vähällä. Isona riskinä on se että koira ottaa sen selätyksen juuri palkintona eli saa haluamansa ja seuraavalla kerralla saat vääntää sen kanssa vielä enemmän. Tilanne voi olla toinen jonkun lähtökohtaisesti pehmeämmän rodun kohdalla. Olen kuitenkin sitä mieltä että koulutusvaiheessa kun nuori (Tai miksei vanhempikin) koira sikailee niin asiaan puututaan HETI ja tarpeeksi räväkästi. Se mitä tämä asiaan puuttuminen on riippuu aina tapauksesta, paras tilanne on se että omistajan kova suullinen räjähtäminen tai käsky riittää.. Ja kun tilanne on ohi niin sitten se myös on ohi eikä kuritusta enää jatketa vaan elämä jatkuu taas positiivisella fiiliksellä hyvistä asioista kehuen..

Esimerkkinä voisin kertoa tutun erittäin kokoneen rotikkakouluttajan (poliisikoiria, ipo koiria jne) tilantees jossa hänellä oli oma pieni lapsi konttausiässä ja nuori rotikkauros kotona, kertoi että yhden ainoan kerran tuli tilanne että lapsi leikki lattialla keittössä ja hän huomasi että rotikka alkoi näyttää uhkaavalta ja jotenkin vaania tätä lasta maassa. Samalla sekunnilla lensi keittiössä käsissä olleet kattilat kädestä maahan ja erittäin tiukka rähähtäminen koiralla --> koira säikähti ja luikki pois tilanteesta eikä enää koskaan kertaakaan tullut vastaavaa tilannetta, eli tässä sinänsä vakavassa tilanteessa ei tarvinnut edes koskea koiraan kun tilanne oli jo ohi..
No karkasipa taas juttu vähän ohi aiheen...

Kyllä se koira ei minää palkintona selätystä ota, meillä oppii ainakin jos alkaa rähjätä toisille koirille kun niskasta ottaa kunnolla kiinni ja painaa maahan!

 

[dobberi]

Kyllä se koira ei minää palkintona selätystä ota, meillä oppii ainakin jos alkaa rähjätä toisille koirille kun niskasta ottaa kunnolla kiinni ja painaa maahan!

Olen samaa mieltä. Paljonhan puhutaan, että tietyn rotuiset vaan innostuvat ja kokevat fyysisen palautteen vain positiivisena.
Itse olen sitä mieltä, että silloin palautetta ei vain ole annettu kunnolla. Ja korostan nyt, että en ihannoi mitään koiran pieksentää.