Rikkaus on määrittelykysymys. Itse en käsitä, miten joillekin ei riitä esim. 100-150 neliön omakotitalo, vaikkapa 20000-30000€ auto ja lisäksi rahaa harrastuksiin ja ruokaan ihan kohtalaisesti koko perheelle. Mihin tarvitaan esim. jenkkityyliin 300 neliön taloa, yhtä vaikkapa 25000€ autoa ja toista 50000-60000€ autoa? Statussymboliksi? Että ei tuntisi olevansa niin pieni ja avuton olento? Kun sillä ja silläkin julkkiksella on niin ja niin hiano kartano ja kallis mese?
Mulle kelpaa tällä hetkellä erittäin hienosti omistuskaksio, ei autoa, riittävästi rahaa harrastuksiin ja säästöönkin jää. En kertakaikkiaan tarvitse enempää rahaa. Ei ole mitään pakottavaa tarvetta ostaa esim. kotiteatterikamoja, autoa, moottoripyörää tms. roipetta. Piruako minä niillä teen? Tunnen jo nyt olevani hyvin toimeentuleva ja kamaa on liikaakin, osa joutaisi kaatikselle tai Pelastusarmeijalle.
Kieltämättä joskus ihmetyttää Suomen yhdistelmä matalat palkat ja korkea verotus, myös moneen EU-maahan verrattuna. Joku siinä yhtälössä mättää ja pahasti. Mutta edelleen sanon, että jos ei Suomi nappaa, niin eikun vaan esim. Saksaan tai jenkkilään asumaan ja töihin (tai vaikkapa Ruotsiin, Kiinaan, Singaporeen tai Espanjaan, ihan sama). Ei täällä ole pakko kenenkään kärvistellä, ovathan suomalaiset ennenkin lähteneet elannon perään joukoittain. Toinen vaihtoehto yhteiskunnallisen tyytymättömyyden kanavoimiseksi rakentavalla tavalla on hankkiutua vallan kahvaan, esim. jonkun ison puolueen eduskuntaryhmän johtajaksi, mieluummin valtiovarainministeriksi tai pääministeriksi. Myös jonkun ison työmarkkinajärjestön (SAK, STTK, AKAVA) pomon homma kelvannee. Semmoisissa asemissa voi jo oikeasti saada aikaiseksi muutoksia suomalaisessa yhteiskunnassa. Jos taas vain oma rikastuminen ja muu elämän kohentaminen riittää, niin vähemmän uikutusta sekä enemmän tekoja ja työtä on se oikea linja.
Tiivistetysti näen rikastumiseen vain kolme keinoa: 1) hankkia enemmän tuloja 2) pienentää menoja 3) muuttaa asennettaan ja määritelmäänsä siitä, mitä on rikkaus ja vauraus.