Kenties näin on. Mikäli on, niin silloin firmat, jotka toimivat tällä tavoin, pärjäävät paremmin kuin sellaiset, jotka eivät. Tämä puolestaan johtaa siihen, että ~kaikki firmat alkavat toimimaan ennen pitkää tällä tavalla. Aika näyttää.
Mutta käsittääkseni työpaikan vaihtuvuus ei Suomessa ole kovinkaan suurta, joka on varmasti yksi syy siihen, että Suomessa ei ole nähty tarpeelliseksi motivoida työntekijöitä rahalla niin paljoa, kuin muutamassa muussa maassa. Tai sitten tämä on syy, ja vaihtuvuuden vähyys seurausta. Meni syy-seuraus -suhteet miten päin tahansa, niin Suomessa on teollisuusmaaksi matalat palkat ja heikko ostovoima. Tosin tämä menee niin päin, että ylemmillä toimihenkilöillä on suhteessa matalampi, joten en näkisi, että Suomessa duunareita arvostettaisiin poikkeuksellisen vähän.
Kun katsotaan firmoja, joissa tehdään edes +5 vuotta kestävä ura, voidaan saada jonkinlaista näkökulmaa työpaikan viihtyvyydestä. Osa jää kun ei uskalla lähteä tai ei muuta ole, osa hyppää ennemmin vaikka tyhjän päälle.
Tässä yksi versio palkitsemisesta:
http://www.tekniikkatalous.fi/tyoel...n-maratonista-ja-savuttomuudesta-3306275.html ja se oleellisin osa jutusta: "Pekkaniskan maine työnantajana on kiirinyt myös pitkin Suomea. Töihin tulijoita on niin paljon, ettei Niska itse halua kuviaan julkisuuteen, sillä hihasta nykijöitä piisaa. Puskaradio on paras rekrytointikanava."
Osuus mikä ei vaadi kuin maalaisjärkeä, mutta mikä silti monelta puuttuu: "perheyrittäjä Pekka Niska – on maksanut 1 000 euroa siitä, että onnistuu lopettamispäätöksessään ja on tupakoimatta vuoden. Sen lisäksi tupakoimattomuudesta tai alkoholin käyttämättömyydestä myönnetään bonusta vuosittain vielä 170 euroa." vs "Yksi tupakoija maksaa työnantajalle keskimäärin yli 2 000 euroa enemmän kuin tupakoimaton. "
Sairaspoissaolot: "Jos työntekijällä ei ole poissaolopäiviä töistä, hän saa siitä bonusta 510 euroa vuodessa. ”Yli 50 prosenttia henkilöstöstä saa tämän bonuksen”, kehaisee Niska." vs "Kun otetaan sairauspäivän työvoimakustannusten lisäksi huomioon tuottavuuden menetykset ja mahdolliset sijaisten palkkaukset, sairaustyöpäivä maksaa työnantajalle keskimäärin 351 euroa."
http://www.valtiokonttori.fi/fi-FI/...ta_sairaudet_tai_tyokyvyttomyys_maksav(43457)
Kuinka toimitaan laman aikana, kun se firman puolesta oli mahdollista:
http://www.iltalehti.fi/suominousuun/
Pekkaniskan palkinnot:
2009 Vuoden Terveysteko -tunnustuspalkinto, Terveyden edistämisen keskus ry.
2010 Suomen paras työllistäjä, Suomen Kuvalehti.
2014 Suomen kolmanneksi maineikkain yritys
2015 Suomen kolmanneksi maineikkain yritys
Ehkä tässäkin tapauksessa maalaisjärjen syynä ovat taustat. Jotain kolmannen sukupolven valkokaulustyöläistä tuskin kiinnostaa tippaakaan duunarin työolot. Rengin poikaa voi kummasti kiinnostaakin. Minusta pitäisi olla itsestäänselvää, että ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Perustyylihän pörssiyhtiössä (ja miksei muissakin suurissa firmoissa) on, että konsultti tai muu ulkopuolelta palkattu tulee suoraan johtajan pallille, tekee muutoksia, jolla yleensä piiskataan duunaria ilman mahdollisuuttakaan porkkanasta. Lopuksi tämä tapaus kuittaa bonuksensa ja nostaa kytkintä. Näitähän esimerkkejä riittää, Nokia ja Posti tulevat ainakin mieleen.