En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun näitä lukee.
Kuvitteleeko joku tosiaan, että eduskunta, jonka tarkoitus on edustaa kansaa siinä suhteessa mitä mieltä äänestäjien keskuudessa ollaan, siis että tämä eduskunta säätäisi lakeja joilla lakkautettaisiin ay-toiminta, siksi että erittäin pieni vähemmistö siitä haaveilee?
Sopiminen on mahdollista vain silloin kun osapuolet ovat tasaveroisessa asemassa. Muussa tapauksessa vahvemmilla oleva osapuoli sanelee ehdot, eikä tulos ole molempia osapuolia tyydyttävä.
Rautalangasta väännettynä, yrityksen ja yksittäisen työntekijän välillä ei voida tehdä sopimuksia ellei laeilla ja työehtosopimuksilla ole säädetty työsuhteessa noudatettavista minimiehdoista, koskien palkkausta, työaikaa, työturvallisuutta jne.
Jotta sopiminen olisi mahdollista työnantajien ja työntekijöiden kesken, työntekijöiden pitää liittyä yhteen, vain isommalla joukolla on voimaa neuvotella muuten kaikkia avaimia käsissään pitävien yritysten kanssa. Siksi ammattiyhdistykset siksi, siksi luottamusmiehet, työsuojeluvaltuutetut, ay-liike.
Sopimalla taataan sopimuskaudeksi aina työrauha, tämä on työnantajankin etu. On totta, että esim. tukilakot ja laittomat lakot kohdistuvat joskus epäreilusti syyttömiinkin osapuoliin, mutta se on myös sen työnantajan peiliinkatsomisen paikka, joka on lakon kohteena. Eikä täydellistä järjestelmää ole vielä keksitty.
