Jauhenliha on edelleen eri asia kuin syövänhoito.Toinen vaati ihan eritasoista asiantuntemusta. Markkinoilla olisi helposti valtava määrä kaikenlaista puoskaria ja muuta vastaavaa jotka aiheuttaisivat valtavasti tehottomuutta. Jos nyt sairaalan voisi perustaa ilmoitusluonteisesti.
Empä tiedä miten palveluseteli auttaisi asiaan. Jos se olisi suoraan rahamääräinen niin sitten sama olisi antaa tulonsiirtona. Jos sillä halutaan tietty palvelu niin sitten joudutaan kilpailutussuohon.
Kaipaisin edelleen perustelua tähän. Millä tavalla enemmän asiantuntemusta vaativa toimi aiheuttaisi tehottomuutta tai miksi sääntely sitä vähentää? Käsittääkseni vaikkapa tuotekehitys vaatii asiantuntemusta, mutta sitä ei säännellä millään tavalla. Olen silti elänyt siinä kuvitelmassa, että tuotekehitys ei ole mitenkään erityisen tehotonta. Oli alana sitten esimerkkeinä käyttämistäni aloista mikä tahansa, eli elintarvike-, auto- tai terveysteollisuus. Miksi näin?
Markkinoilla myös on valtava määrä puoskareita. Niin itseoppineita, ja toisinaan melko taitaviakin, kiropraktikoita kuin korvavalojen ja homeopaattisten hoitojen myyjiä. Sääntely ei ole siis tässä mielessä toiminut, mutta toisaalta erilaiset humpuukkihoitojen käyttäjät taitavat olla pääsääntöisesti kylähulluja. Johtuuko tämä siitä, että suurin osa ihmisistä osaa vaatia lääkäriltä valtion hyväksymää sertifikaattia? Vai siitä, että suurin osa ihmisistä on sen verran fiksuja, että osaavat käyttää järkeään, oli sitten kyseessä auton, jauhelihan tai terveydenhoitopalvelun ostaminen?
Parannus, mitä palveluseteli (tai perustili), toisi, on se, että ihmiset voisivat äänestää palvelun laadusta ja hinnasta. Tämän kaltainen malli on käytössä Singaporessa, jossa käytetään n. kolmasosan verran vähemmän rahaa terveydenhuoltoon, jossa on maailman pienin imeväiskuolleisuus (n. kolmanneksen pienempi kuin suomessa) ja jossa on eliniän odotekin maailman korkein, tai lähellä sitä. Idea on siinä, että vaikka rahat tulisivat julkisen sektorin kautta, niin ihmiset näkevät käyttämänsä menot ja tulot sekä hyötyvät siitä, mikäli käyttävät vähemmän rahaa terveydenhuoltoon. Tämän takia mennessään sairaalaan, ihmiset pyrkivät valitsemaan parhaan hinnan ja laadun aivan samoin kuin ostaessaan auton tai jauhelihaa. Tämän takia sairaalat, jotka tarjoavat saman palvelun halvemmalla, kahmivat asiakkaat, jolloin tehottomat häviävät. Singaporessa kukaan ei myöskään pakota valitsemaan parasta eikä järjestelmä kaadu, vaikka jotkut eivät parasta mahdollista, tai edes hyvää, valintaa osaisivatkaan tehdä.
Suomessa terveydenhuolto ei toimi näin, vaan jos käytät julkista terveydenhuoltoa, niin jonotat kiltisti siihen sairaalaan, johon sinut on määrätty. Valinnanvaraa ei ole, jolloin ei ole myös mitään kannustinta kehittää palveluita.Kaipaisinkin vastausta myös siihen, miksi Singapore ei ole joutunut kilpailutussuohon ja valtavaan tehottomuuteen? Miksi Suomessa sen sijaan on jouduttu valtavaan tehottomuuteen? Täällä kun on hirvittävät jonot.