Mitä hyötyä on muskeleista pikajuoksussa?

[RRKalle]

Tollasta siirtovaikutusta tulisi tutkia kyllä enemmänkin. Vaikuttaa siltä ettei noi aina siirry edes loogisesti, vaan jotkut aika ihme tavoilla. Monimutkaisia nää hermoasiat.

 

[röhnis]

Joo, hyvä että keskustelu käy!

Pelkkä tieteeseen tuijottaminen ei tuo vastauksia. Tiede kulkee tällä saralla usein käytännön perässä.

Nuo nettiartikkelit ovat hyviä ajatusten herättäjiä, mutta niissä usein ratsastetaan tietyllä tutkimuksella ja tuodaan omia juttuja kaupallisten tarkoitusperillä esille. Tietenkin sitä pitää tehdäkin, jos meinaa itsensä elättää. Mutta tuon Weyandin artikkelin avulla ollaan yritetty tuoda jos jonkinlaista teoriaa pikajuoksuun ja nopeusharjoitteluun. Useat niistä eivät välttämättä ole kovi hyviä. Mutta toivottavasti hyviäkin löytyy. Suosittelen etsimään artikkelin ja lukemaan sen huolella läpi(eikä pelkkiä tulos- ja pohdintaosioita). Siinä on paljon asiaa, mutta liian suorien johtopäätösten tekeminen siitä jättää huomioimatta liian monta asiaa.

 

[japadahoe]

Ihmettelin tänää meijän salilla oli pöyhösen markus reenaamassa, pakko kyllä alkuun sanoa että kyllä on kovassa kunnossa äijä, ja mitä tulee lihaksikkuuteen niin ei se niin iso ollut kun tv:ssä nähny, ite oon kyllä selvästi isompi mutta makella täysin rasvaton kroppa niin kyllä siinä kunnossa kaikki näyttää hyvältä.

 

[röhnis]

MKM, esim. kuormallisilla kyykkyhypyillä ollaan saatu koeasetelmissa parannettua juoksunopeutta. Samoin monilla loikka- ja hyppelyharjoitteilla.

Pelkällä raskaalla voimaharjoittelulla tällaiset löydökset ovat harvemmassa, en muista äkkiä yhtään tutkimusta. Todetut nopeusvoiman paranukset pelkällä raskaalla harjoittelulla liittyvät tuohon maksimaaliseen yritykseen.

Yleisestikin näen asian niin, että hermostoa rassaavalla maksimi- ja rähjähtävän voiman harjoittelulla on sekä kroonisia että akuutteja(potentiaatio) positiivisia vaikutuksia, jotka ovat lähinnä tuon intramuskulaarisen koordinaation paranemisen kautta siirrettävissä rajallisesti myös liikemalliltaan erilaiseen suoritukseen. Lisätään jälleen, että puuduttavallakin harjoittelulla on varmasti paikkansa.

Mutta mutta.. kuten tiedämme, esim pikajuoksijalla kaikki muu harjoittelu sotkee koko pakan. Kontrolloitu tutkimus eri muuttujien vaikutuksesta ja varsinkin niiden suhteesta on hankala tehdä. Ja tietenkin mukana on sitten se iän ikuinen harjoitustaustakysymys. Ja mikä esim alussa mainituissa tutkimuksissa on lihaskasvun/muutosten rooli? Useinkaan ei ole käytetty ultraääntä tai MRI:tä tahi biobsiaa. Kertovatko nämäkään kaikkea?

Entäs sitten ne hermostolliset adaptaatiot? Mikä on niiden rooli? Onko sitä mitattu EMG:llä tai stimulointi menetelmillä? Mites näiden luotettuvuus taas seuranta tutkimuksessa? Mitä se pinta-EMG sitten kertoikaan ja mistä ne muutokset johtui.. Niinpä niin, harvemmin näitä seikkoja on seurattu tai jos on, ne jättävät kuitenkin spekulaation varaa. Jne, jne..

Voisi todeta, että tämä valmennusopin tutkimus on suo, johon voi upota aika helposti. Siellä pitäis kuitenkin vain luovia ja napsia vaikka niitä hilloja sieltä täältä evääksi käytännön kenttätyöhön! Liika tieteellisyys on monesti jopa rasite.. Viitsisitkö JTO, kuitenkin postata nuo hanurinpyyhintälähteet, en tiedä onko mulla homma ihan optimissa..:D

 

[jto]

mä en halua julkistaa lähteitä (niitä on monia ja tulokset melko yhteneväisiä). pidän tiedon kokonaan itselläni ja nautin parhaista tuloksista.

puoliksi kovilla voima-arvoilla ilman minkäänlaista nopeusvoimaharjoitteluakin pääsee melko mukaviin tuloksiin nopeuslajeissa. veli ei koskaan ollut tehnyt askeltakaan juoksuharjottelua ja tuskin edes oli bussiin koskaan juossut. kyykkäs siihen aikaan 200kg 90-kilosena, eli ei edes kauheen paljoa vielä. sattu olemaan kentällä kennot valmiina ja veli huitasi kylmiltään satasen 12 sekuntiin. aitalan juhis donkkaa paikaltaan (juoksussa varmaan sali hajois) koska vaan ja painoa on 150kg. enpäs muista, koska mies olis hypellyt muuten ku saunailloissa :D ponnistusta enemmän simuloiva kyykky ei ole niin ihmeellinen, mutta veto on.

 

[MKM]

Pelkkä tieteeseen tuijottaminen ei tuo vastauksia. Tiede kulkee tällä saralla usein käytännön perässä.

Näin on. Sekin tosin kannattaa muistaa, että itse ei ehdi/kannata kaikkea lähteä kokeilemaan, toisten arkihavainnot ovat usein epäsystemaattisia tai eri osa-alueiden merkityksiä on ollut mahdoton eristää toisistaan. Jos tiedemiehet ovat hyvin laaditussa tutkimuksessa todenneet jonkin menetelmän toimivaksi kymmenillä tai sadoilla urheilijoilla, niin se luultavasti toimii. Tosin testattaviksi menetelmät pääsevät usein vasta kun niistä on jonkun innovatiivisen valmentajan empiirisiä esihavaintoja ja hypetystä.

MKM, esim. kuormallisilla kyykkyhypyillä ollaan saatu koeasetelmissa parannettua juoksunopeutta. Samoin monilla loikka- ja hyppelyharjoitteilla.

Kuormallisilla kyykkyhypyillä on saatu myös polvia, nilkkoja sun muita huonoon kuntoon. Minä en varsinaisesti pikajuoksusta ja sen mekaniikasta mitään ymmärrä, mutta loikkiminen ja hyppely käsittääkseni alkavat jo olemaan huomattavasti lähempänä sellaista lajinomaista harjoittelua, mitä olen ylistänytkin. Tai ainakin huomattavasti siirtovaikutuksellisemmaksi hermottamiseksi ne uskoisin pikajuoksua ajatellen kuin punttisaliräjäyttelyn.

...maksimi- ja rähjähtävän voiman harjoittelulla on sekä kroonisia että akuutteja(potentiaatio) positiivisia vaikutuksia, jotka ovat lähinnä tuon intramuskulaarisen koordinaation paranemisen kautta siirrettävissä rajallisesti myös liikemalliltaan erilaiseen suoritukseen....

Intramuskulaarinen koordinaatio...tuon sanayhdistelmän muistan nähneeni myös siinä Zatsiorskyn kirjassa. Pitäisi tosiaan se lukea. Tämä lienee niitä teidän oppikuntanne keskeisiä doktriineja, joita en vielä ymmärrä.

...mitattu EMG:llä...? Mites näiden luotettuvuus taas seuranta tutkimuksessa?....

EMG:eistäkään en paljoa tiedä. Mutta kai maar jos useamman tutkimuksen kerää ja laskee niistä keskiarvoja, niin jotain suuntaa-antavaa saadaan.

Voisi todeta, että tämä valmennusopin tutkimus on suo, johon voi upota aika helposti. Siellä pitäis kuitenkin vain luovia ja napsia vaikka niitä hilloja sieltä täältä evääksi käytännön kenttätyöhön!?....

Näin on. Itse asiassa maailma on pullollaan ihan hyviä perusohjelmia, jotka voi alkuunsa ottaa käyttöönsä sellaisenaan sen suuremmin analysoimatta ja saavuttaa tuloksia. Mutta sitten kun lähdetään optimoimaan, hifistelemään tai internetissä keskustelemaan, niin homma muuttuu paljon haastavammaksi ;)

 

[tomimies]

Uskon, että salilla tehty perusvoima- ja maksimivoimaharjoittelu on välttämätöntä pikajuoksussa vaadittavan nopeusvoiman hankkimisen mahdollistamiseksi. Nopeusvoima hankitaan sitten hyppelyillä, loikilla ja vaikka ylämäkijuoksulla, jotka ovat jo melko lajinomaisia harjoitteita. Juoksemalla voimaa oppii sitten hyödyntämään juoksun vaatimalla tavalla. Tekemällä supramaksimaalista nopeusharjoittelua, tätä voiman hyödyntämisen oppimista voidaan vielä tehostaa. Eli ei se kyykky suoraan siirry sinne tartanille.

Maastaveto on hidas liike, mutta maksiminopeuden vaiheessa, jossa takareidet esittävät pääosaa, esijännitetty jalka kiihdytetään päkiä edellä lattiaan, joten ei se lihassupistuksen aika ole mikään supernopea. Itseasiassa tekniikka on täysin pielessä, jos lihassupistus alkaa vasta silloin, kun päkiä osuu maahan. Tällöin maakontakti venyy liian pitkäksi huolimatta siitä, kuinka paljon urheilijalla on räjähtävää voimaa. Vähintään yhtä tärkeää kuin nopea voimantuotto on se, että osaa rentouttaa askeleen nopeasti.

Oikeastaan voisi arvella, että ensiarvoisen tärkeää maksiminopeuden vaiheessa on isometrisen supistuksen voimakkuus, jolloin se on sitten ihan sama, kuinka nopeasti sitä mavea tekee. Mutua.

 

[MKM]

...loikkiminen ja hyppely käsittääkseni alkavat jo olemaan huomattavasti lähempänä sellaista lajinomaista harjoittelua, mitä olen ylistänytkin. Tai ainakin huomattavasti siirtovaikutuksellisemmaksi hermottamiseksi ne uskoisin pikajuoksua ajatellen kuin punttisaliräjäyttelyn.

Täytyy vielä itse itselleen täsmentää, että lajinomaisen harjoittelun kanssa tulee olla hyvin tarkkana. Siirtovaikutukset varsinaiseen lajisuoritukseen saattavat olla suuret, mutta se suuruus saattaa olla negatiivinenkin. Esim. kun koripalloilijat viskoivat ylipainoisia palloja heittovoimansa lisäämiseksi, tekniikka normipalloilla meni totaalisen sekaisin. Jos olisivat lisänneet lihasta perusliikkein salilla ja heitelleet normipalloin, tulos olisi ollut luultavasti paljon parempi. Silloin kun esim. voimaliikkeet ovat riittävän kaukana varsinaisen lajin suorituksesta, niin myöskään negatiivista oppimista ei tapahdu.

Nämä ovat herkkiä asioita - jos tietynlaisella loikkimisella ja hyppelyllä on saatu positiivista siirtoa juoksuaskeleeseen, hyvä niin ja niitä harjoitteita ehdottomasti hyödynnettäköön. Parhaiten juoksemaankin tavalla A oppii kuitenkin juoksemalla tavalla A. Ja kaikilla urheilijoilla tulee olla optimimäärä lihasta, jonka hankkimiseksi bodausliikkeet ovat osoittautuneet oiviksi :D .

 

[röhnis]

MKM ja tomimies summasivat hyvin asiaa kommenteissaan. Monipuolinen voimanopeus"käyrän" stimulointi on se a ja o. Painotukset tarpeen mukaan.

Tuo intramuskulaarinen tarkoittaa just noita tässäkin ketjussa esiintulleita lihaksen "sisäisiä", siis yhteen lihakseen tulevia hermoitusjuttuja(motoristen yksiköiden rekrytointi, syttymistiheys jne.) Intermuskulaarinen taas lihasten välistä koordinaatiota, eli niiden oikeanmukaista synergiaa ja yhteispeliä. Nää on tääs näitä nysvätermejä, joita ei edes tällaisissa keskusteluissa loppupeleissä tarvisisi, kentällä vielä enemmän jos näitä jauhaa.. mut mähän tän taisin aloittaa

tomimies, esijännitys on tosiaan välttämätön, ilman sitä ei edes hölkästä tulisi mitään. Kontaktissa lihasten tulee pystyä erittäin nopeasti tuottamaan voimaa tuosta esijännitystilasta. Tuossa Juhan linkittämässä raporttisemmajutussa tais olla näistäkin, en muista kun en nyt lukenut. Mainitsemasi rentoutus on myös tärkeää.

 

[jto]

Silloin kun esim. voimaliikkeet ovat riittävän kaukana varsinaisen lajin suorituksesta, niin myöskään negatiivista oppimista ei tapahdu.

Miljoonat puhuu englantia, mutteivät silti toisiaan ymmärrä. Tää on ainakin mun pointti kommenteissani ollut. Eli samoilla linjoilla ainakin tässä :D

Koriksesta: maajoukkueella oli tulossa tärkee peli ja leirillä huomasivat, että heitto ei oikein kulje... No heittivät sitten hirveet määrät ja hyvin menee, luulivat. Sitten kun peli tuli, onnistuneiden heittojen keskiarvo tipahti ~10%. Eli hermosto se siinäkin oli pikkasen saanut liikaa turpiinsa. Se on kumma värkki ja siihen liittyy niin paljon. Kellon koneiston korjaamisesta 450 kilon kyykkyyn...

 

[tomimies]

Kontaktissa lihasten tulee pystyä erittäin nopeasti tuottamaan voimaa tuosta esijännitystilasta.

Käsitän tämän lauseen niin, että kontaktissa maahan kohdistuva voima on suoraan verrannollinen esijännityksen voimakkuuteen (stiffness?!). Kun jalka kiihdytetään lattiaan, kaikki keskittyminen tulisi suunnata alaspäin kohdistuviin voimiin. Eli se vaakakomponentti on tietenkin olemassa, mutta se on vain juuri ja juuri aistittavissa, eikä siihen tarvitse kiinnittää huomiota. Yritän siis sanoa, että kun jalka on maakontaktissa, niin siinä vaiheessa on ihan turha yrittää enää lisätä voimaa mihinkää suuntaan, vaan kaikki lähtee siitä kun jalka ojentuu eteen ja päkiä kiihdytetään täydellä voimalla suoraan alaspäin.

Koriksesta: maajoukkueella oli tulossa tärkee peli ja leirillä huomasivat, että heitto ei oikein kulje... No heittivät sitten hirveet määrät ja hyvin menee, luulivat. Sitten kun peli tuli, onnistuneiden heittojen keskiarvo tipahti ~10%.

Itse pelaan salibandyä ja olen usein kokenut samanlaisen tilanteen. Joskus satojen toistojen laukaisuharjoitusten jälkeen on pirun vaikea saada palloa maalia kohti. Tämä johtuu siitä, että laukaukset on suoritettu muutamasta paikasta kentällä ja kestää parin normaalin lajiharjoituksen verran, ennen kuin ne rupeavat löytämään tiensä yläpesään joka puolelta kenttää:D. Puhukaa te "tiedemiehet" hermotuksesta, niin me sählyääliöt puhutaan tatsista. Kyllä varmasti ne korispelaajatkin ovat aavistaneet, että ei siitä välttämättä hyvä seuraa, että tehdään älytön määrä heittoharjoituksia ennen peliä, mutta mene nyt siinä maajoukkuekoutsille sanomaan, että "mä en varmaan heittele, ku hävii tatsi" Ehkä valmentajilta puuttui vaan käytännön kokemus.

 

[jto]

tai taju yksilöllisyydestä. tottakai hirveitä veto- tai heittomääriä voidaan tehdä, jos siihen on pohja. (ehkä) paras valkoihoinen nba-stara larry bird heitteli aikanaan aina ennen peliä 2h ennenkuin muut edes tulivat lämmittelemään ja mies oli aikansa kovimpia pelaajia. kesällä larry heitteli sitten 4-6h fiiliksestä riippuen. fysiikka ei ehkä ollut se paras, mutta kyllä fade away jump shot uppos ihan joka paikasta :D olen kyllä nähnyt herran donkkaavankin (!!!!!)

juoksusta: se esijännitys tukee hommaa siten, että lihaksella ja sen kavereilla on silloin parempi mahdollisuus varastoida elastista energiaa, joka sitten iloisesti ponnauttelee juoksentelijaa kohti päämäärää. tietenkään sitä esijännitystä ei enää mietitä juostessa kovaa... siinä vaiheessa ollaan jo maalissa. koordinaatiot ja muu harjoittelu on sen aikaa.

 

[AimoRapula]

tai taju yksilöllisyydestä. tottakai hirveitä veto- tai heittomääriä voidaan tehdä, jos siihen on pohja. (ehkä) paras valkoihoinen nba-stara larry bird heitteli aikanaan aina ennen peliä 2h ennenkuin muut edes tulivat lämmittelemään ja mies oli aikansa kovimpia pelaajia. kesällä larry heitteli sitten 4-6h fiiliksestä riippuen. fysiikka ei ehkä ollut se paras, mutta kyllä fade away jump shot uppos ihan joka paikasta :D olen kyllä nähnyt herran donkkaavankin (!!!!!)

Mut birdin heitot ei ollu mitään max tehosia, vaan sellasta rentoa "heittelyä". Se siitä.

Itse olen myös valmennushommissa palloilijoiden kanssa ja omat metodini perustuvat vankkaan perusvoimaharjoitteluun. Voimaa otetaan puntilla, koko kroppaan, perusliikkeillä, ja voima otetaan irti kentällä/juoksuradalla. Tulokset ovat olleet melko hyviä, ja ei oma 60m 7,4 sähkö ole hirveen huono 4 juoksutreenin jälkeen (taustalla kyllä enemmänkin, mutta lajina ei ollut yleisurheilu, taukoa vain muusta kuin puntista yli vuosi) tai tutun yli 30v hepun pituushyppy 7,3 muutaman lajitreenin jälkeen, takana monen vuoden lajitauko, punttia kuitenkin hela tiden.
Mun treeneissä tehdään perusvoimaliikkeitä, yhdistäen painon-ja voimanoston parhaat liikkeet, ns. kovan freqvenssin/suoritusnopeuden toistot otetaan ns. "ylösmenoraudoilla" mutta työ tehdään kunnon kuormalla. Toki välillä on hyvä hiukan palautella ja silloin nopeet nostot on ihan ok.
Mun mielipide asiasta: Samapa tuo, hakkaako VOIMAA hakkaa hermottamalla vai hakien ehkä hiukan massaa, kunhan optimoi palautumisen muihin harjoitteisiin nähden, käyttää oikeita liikkeitä ja estää liikkuvuuden heikkenemisen, jolloin koordinaatio kärsii. Nämä kaikki yhteeensä muodostavatkin sen homman vaikeuden.

Ja suomalaisista yleisurheilijoista: treenitapoja on niin paljon kuin kisaajia, mutta MUN MIELESTÄ väärä lähestymistapa punttiin on lajiliikeiden kopiointi.
Vähäisillä kuormilla ei voimaa juurikaan tartu ja kuorman kasvaessa sinne voiman puolelle liikeradat sitten menevätkin ihan vituilleen ja koko liike muuttuu, ja sitten niitä vielä teetetään tyypeillä, joiden muu kroppa ei ole edes tarpeeksi kova/vahva suorittamaan ko. liikkeitä.

Toki aina löytyy poikkeuksia, tuskin kukaan muu ihminen maailmassa olisi Sepo Rädyn elämän/harjoitustavoilla maailman huipulle noussut ja aina huipulle nousee lahjakkuuksia mitä ihmeellisemmillä metodeilla. Räty tosin käytti mun mainitsemaa metodia vähän liiankin tiukasti.

No, kukin tavallaan, Mä otan ainakin voiman voimana ja nopeuden nopeutena.

P.S. MaVe on jenkeissä paljon käytetty VOIMA liike juoksijoiden keskuudessa. Vahva selkä on hyvä telineistä lähdössä ja takareisi/pakarakin saa melko hyvää stimulusta ko. liikkeessä

 

[röhnis]

...kunhan optimoi palautumisen muihin harjoitteisiin nähden, käyttää oikeita liikkeitä ja estää liikkuvuuden heikkenemisen, jolloin koordinaatio kärsii. Nämä kaikki yhteeensä muodostavatkin sen homman vaikeuden.

Ja suomalaisista yleisurheilijoista: treenitapoja on niin paljon kuin kisaajia, mutta MUN MIELESTÄ väärä lähestymistapa punttiin on lajiliikeiden kopiointi.
Vähäisillä kuormilla ei voimaa juurikaan tartu ja kuorman kasvaessa sinne voiman puolelle liikeradat sitten menevätkin ihan vituilleen ja koko liike muuttuu, ja sitten niitä vielä teetetään tyypeillä, joiden muu kroppa ei ole edes tarpeeksi kova/vahva suorittamaan ko. liikkeitä.

Oikein hyviä pointteja.

 

[MKM]

Lueskelin nyt sitä Zatsiorskyn kirjaa. Neuvostoliiton olympiajoukkueiden voima-ja kuntovalmentajan 242 sivuista kirjaa ei voida kepeäksi kesälukemiseksi klassifioida, joten keskityin alkuunsa summaryihin ja ydinalueisiin. On hyvinkin mahdollista, että minulta on hätäisessä tarkastelussani jäänyt jotain olennaista huomioimatta tai olen ymmärtänyt asiayhteyksiä muuten vaan väärin .

- Se minua askarruttamaan alkanut intramuscular coordination oli vaan ihan sitä normaalia lihaksen rekrytointijuttua (size principle, all or none etc.) terästettynä syttymistaajuudella ja synkronoinnilla. Zatsiorsky uskoo Hennemannin size principleen ja toteaa, että liikenopeuksilla ei voida vaikuttaa lihassolujen rekrytointijärjestykseen. "It seems that the involvement of slow twitch MUs is forced, regardless of the magnitude of muscle force and velocity being developed" (s. 82). Räjähtävät nostot eivät kaiketi siis keskity sen paremmin nopeisiin soluihin kuin hitaat nostot. Syttymistaajuuksille ja synkronoinnille Zatsiorsky ei paljoa palstamillimetrejä tuhlannut.

- Zatsiorsky tarkastelee pitkään ja hartaasti (kymmeniä sivuja) voimansiirtoa eri aktiviteettien välillä ja edellyttää monien tekijöiden yhtäläisyyttä (working muscles, type of resistance, time and rate of force development, velocity of movement, direction of the movement, force-posture relationship, s. 203). Hän uskoo kaiken kaikkiaan erittäin pitkälle laji- ja lajinomaiseen harjoitteluun. Hänen mukaansa ensisijainen harjoittelumuoto lajivoiman kehittämiseksi on harjoittelu ylipainoisilla välineillä (s. 202). Kuulantyöntäjillä ylipainoiset kuulat, pikajuoksijoilla laskuvarjot selkään, uimareille painoläpysköjä raajoihin jne. Silloinkin on pidettävä ehdottomasti huolta, että tekniikka on mahdollisimman eksakti kisatyylin kanssa. Kroppa tottuu kaikkeen ja silloin on harjoite vaihdettava toiseen (esim. s. 162-166 johdettu esimerkki): laskuvarjo > ylämäkijuoksu > painoliivit tms.

- Kirjan suurin yllätys itselleni tulee tässä: Zatsiorsky ei lainkaan tyrmää failure-treeniä punteilla, päinvastoin suosittelee sitä lihasmassan hankintaan! "To use the repeated effort method, the athlete must lift the weight with sincere exertions to failure (maximum number of times). This requirement is very important. No pain, no gain! (s. 105)". Zatsiorsky ei varoittele failure-treenin hermostollisesta rasittavuudesta tai hauku sitä jähmeyttäväksi. Golgi tendon estojenkin Zatsiorsky toteaa astuvan esiin äkillisissä räjäytyksissä, failure-treeniin hän ei niitä kytke.

Eli minun käsityksiäni tämä kirja ei ainakaan muuttanut. Olen edelleen sitä mieltä, että urheilijoiden tulee A) lajiharjoitella hyvin ja B) kuntosalilla bodata itselleen lajioptimi määrä lihaskudosta :D .

 

[jto]

eipä muuta tuo munkaan käsityksiä siitä, että aina ei ihmiset ymmärrä toisiaan, vaikka samaa kieltä puhuvatkin, vaan jankataan ja änkätään iän kaiken :D

mun mielestä muutenkin on hieman harhaanjohtavaa puhua puuduttavasta tai jähmeyttävästä bodailusta. eihän se oikeesti niin mene. noihin ominaisuuksiin johtaa ennemmin monotoninen harjoittelu yms.

toi optimaalinen lihasmassa onkin sitten erittäin hupaisa juttu. itse nykyään kiipeilyä harrastavana tulee eteen hyvin eri tyyppisiä guruja. joillakin ei kyynärvarsissa näy mitään erityistä, melkein päinvastoin ja joillakin sitten siellä pullottaa normaali-ihmisen reisilihaksen kokonen pallukka. samoin muun kropan kanssa. jotkut huiput on hyvinkin tavallisen ihmisen näkösiä ja jotkut nyljettyjä oravia tai yläkropastaan kymmenottelijan näkösiä...

painoriippuvaisissa lajeissa se voima kyllä pitää hankkia ihan muulla tavalla kuin bodailemalla. siinä ehkä tuntuu että mun ajatukset eniten eroaa esim. MKM:n omista. lajiharjoittelun tärkeyttä en ole koskaan väheksynyt. myöskin tavat hankkia lihasta ovat osoittautuneet aika moniksi. erinomaisia tuloksia saadaan sekä volyymi- että teho(failure)painotteisilla ohjelmilla. noihinkin yleensä tapaan bodareille suositella kausijakoja, ettei pääse kroppa tottumaan.

jotkut tutkijatkin voisivat joskus avata sen kammionsa oven (en nyt tarkota MKM sua) ja tulla oikeaan maailmaan katsomaan, miten asiat oikeasti toimivat. se, miten homma toimii erilaisissa kuutoissokkotesteissä ei kuitenkaan ole sama kuin ns. normaalielämä. mm. hyvin yleinen käsitys eräästä tutkijana kunnostautuneesta jkl:n liikuntapuolen proffasta on, ettei hän tiedä valmentamisesta yhtään mitään. tuskin edes sitäkään , vaikka sitä kovasti sanoo tekevänsä. samanlaisia liian totta olevia juttuja kuulee sieltä täältä ympäri maailmaa.

nyt en vihjaa, että tutkimukset ois turhia ja niistä ei olis kellekään hyötyä. jos joku luki oman taustani aiemmin, voi hyvin ymmärtää, etten ihan noin ajattele ja että silmälasit on käytössä muunkin ku sukurasituksen takia.

edelleen siitä lihasmassasta: esim. korkeushyppääjälle, kiipeilijälle jne on täysin turhaa hankkia ylimääräistä painoa "optimaalisen lihasmassan" muodossa. sellanen käsite on kyllä hyvin omituinen ja tuskin edes mahdollinen. näissäkin lajeissa se taitoharjoittelu on tietenkin hyvin tärkeessä osassa, mutta kun nyt oli kyse siitä voimasta.

kuten aiemminkin mainittua, ei ne kaikki zatziorskyakaan usko... minä yksi niistä ainakin osittain. muutenkin tapaan suhtautua aika kriittisesti sellasiin "absoluuttisiin totuuksiin" ja "ainoisiin oikeisiin tapoihin tehdä asioita". sellasia kun ei oikein tapaa olla. erään matikan proffan mukaan edes hänen alallaan saati sitten urheiluharjoittelussa ja-valmennuksessa.

pari omaa periaatetta muulle kuin voimaurheilijalle, joilla puntti on jo suoraan lajitreeniä:
- voimaa saa hankittua monella keinoin. joko lihasmassaa kasvattamalla tai sen kasvu minimoiden. harjoittelumuodot valitaan lajin mukaan.
- lajiharjoittelu menee kaiken muun edelle varsinkin taitolajeissa.
- lajivoimaharjoittelussa oon samoilla linjoilla kuin setä Z, eli ylipainoinen tai vastusta lisäävä (mm. unnissä lättärit) väline.
- lajivoimaharjoittelua voidaan tehdä myös punteilla yms, jos pystytään tarpeeksi hyvin jäljittelemään liikeratoja, voima-nopeus ja voima-aika -käyriä yms.
- suurilla määrillä saadaan suuria tuloksia.

MKM, juttujesi mukaan oletettavasti valmennat kainalopalloilijoita? mikäs joukkue, kun niissäkin tuttuja on? hauska ja hyvä laji.

 

[röhnis]

Huolimatta size principlestä, nopea tekeminen aiheuttaa nopealle voimantuotolle suotuisia hermostollisia adaptaatioita. Pelkkä rekrytoiminen sinänsä ei myöskään kerro kaikkea. Selektiivistä hypertrofiaa esiintyy. Intän jälleen hieman, vaikka en sinäänsä sitä massapuntin tekemistäkin yritä vastustella;)

Zatziorskyn periaatteet ovat perinteistä, lajivoimaa jopa ylikorostavaa venäläistä koulukuntaa. Kuten kaikki tiedämme, useimmilla yksilöillä tuo lajivoimapolku kuljetaan aika äkkiä loppuun, jolloin tarvitaan työtä voimanopeus"käyrän" muille alueille reservien luomiseksi. Olkoon kyse "massanhankinnasta" tai "räjäyttelystä"

EDIT: En viittaa ekassa lauseessa, että Z:n koko näkemys olisi näin yksioikoinen.

Golgin jänne-elimen tyypilliset inhibitiovaikutukset liittyvät tosiaan ihan muuhun kuin massapuntiin, vaikka se useissa epävirallisissa jutuissa kuvaan liitetäänkin.

Käytäntö ja teoria ovat tosiaan hieman eri maailmoja. On varmasti tiedemiehiä, jotka ymmärtävät käytännön hyvin ja myös niitä jotka ymmärtävät vähemmän hyvin. On myös valmentajia, jotka teettävät turhaa ja jopa haitallista tekemistä tiedon puutteen vuoksi. Usein myös siksi, että tietoa on, mutta sitä sovelletaan väärin tai irrallaan kokonaisuudesta.

Muuten, eräs lihasjännekompleksin suhteellisia pituusmuutoksia (eli muuttuuko lihaksen pituus jänteen venyessä jne.) eksentrisessä työssä uranuurtavasti tutkinut proffa (ei suomalainen) oli kuulemma kysässyt eräältä kolleegaltaan lenkillä tai kävelyllä: "Lihakset tulevat kipeäksi helposti kun juoksee alamäkeen, oletko huomannut? Kummaa.."

 

[jto]

buaahahaaa.... toi viimenen oli aika hyvä... ja valitettavan totta ja ehkä aika hyvä esimerkki siitä, ettei nähdä metsää puilta. liian totta oli myös viittaus "sokeisiin" valmentajiin. pelottavan läheltä oon saanu seurata, kuinka ahkeria ja tottelevaisia urheilijoita tuhotaan jo pelkästään vaarallisilla treeneillä saati sitten muuten vaan "turhilla" tai tuottamattomilla.

ne golgin pikku-ukothan tuppaa tekeen lakon vasta kovissa ääriraudoissa ja esim. eksentrisissä ylimaksimeissa. enpäs ole kuullut bodailuissa niiden olevan rajoittava tekijä sarjalle. eiköhän ne ole ne lactic acid -jengin poijaat.

tutkimuksista: vaikka nyt joistakin edelleen tuntuu, että setä se siellä väheksyy tutkijasetien saavutuksia ja istuu norsunluutornissaan laput silmillä ja korvilla, mainittakoon, että suurimmasta osasta tutkimuksia olen saanut kuitenkin jotain hyötyä omiin valmennus- ja muihin juttuihini. ainakin olen aina suhtautunut niihin mielenkiinnolla ja väheksymättä muiden suuria urakoita. ei ne helppoja (ja halpoja) ole. (en myöskään omista lappuja, mutta tornin kuitenkin )

 

[MKM]

painoriippuvaisissa lajeissa se voima kyllä pitää hankkia ihan muulla tavalla kuin bodailemalla. siinä ehkä tuntuu että mun ajatukset eniten eroaa esim. MKM:n omista... edelleen siitä lihasmassasta: esim. korkeushyppääjälle, kiipeilijälle jne on täysin turhaa hankkia ylimääräistä painoa "optimaalisen lihasmassan" muodossa.

Voihan optimaalinen lihasmassa olla 50 kiloakin. Bodaillaan ja ylläpitobodaillaan niissä rajoissa :D . Mutta jos tosiaan kovin vähän lihaskudosta tarvitaan, niin vähänhän saa vaikka alhaisilla toistoilla painonnostoliikkeissä ja silloin voi lisäbonuksena toivoa sitä funktionaalista siirtovaikutustakin ;) .

Huolimatta size principlestä, nopea tekeminen aiheuttaa nopealle voimantuotolle suotuisia hermostollisia adaptaatioita. Pelkkä rekrytoiminen sinänsä ei myöskään kerro kaikkea. Selektiivistä hypertrofiaa esiintyy.

Sen toki myönnän, että jos esim. nopeaksi rinnallevetäjäksi haluaa, on harjoiteltava rinnallevetoa nopeasti. :wanha: Mutta taito rinnallevetää nopeasti ei siis uskoakseni merkittävästi auta juoksemaan nopeasti.

Eivätkös ne lihassolut jotka rekrytoituvat, rekrytoidu all or none -periaatteen mukaisesti 100%:sesti?

Jotkut väittävät selektiivistä hypertrofiaa esiintyvän, jotkut eivät siihen usko. Molemmilla uskomuksilla ollaan noustu maailman huipulle.


Jotakin vielä omista lähtökohdistani tähän ja noiden muiden urheilulajien keskusteluun. Kuten tosiaan olen nnn-kertaa toitottanut, niin kissan nyljentään on monia tapoja ja se nimenomaan on minun pääpointtini. Esim. jto:n ohjeilla saa erinomaisia tuloksia ja niin saa minunkin ohjeillani (jotka olen siis apinoinut itseäni viisaammilta ja vahvemmilta). Nuo jto:n listaamat prinsiipit ovat mielestäni useimmat yksittäisinä erinomaisia ja järkevästi käytännön toimenpiteiksi käännettynä niistä voi rakentaa erinomaisen paketin. Röhniskin kirjoittelee samanlaisia kun viisaana pidetyt mestarivalmentajat. Itseni näihin urheilulajikeskusteluihin innostivat ennen kaikkea jatkuvasti ja perustelemattomasti näissä threadeissä esiintyvät mukatietävät väitteet painonnostoliikkeiden ehdottomasta välttämättömyydestä, bodausliikkeiden ehdottomasta hidastavuudesta, HIT-tyyppisten ohjelmien ehdottomasta huonoudesta jne.

Nyt kun urheilututkijoille on naureskeltu, niin pikimmiten vielä väärinkäsitysten välttämiseksi tarkennan, että oma ex-tutkijuuteni ei ollut kyseisellä saralla ;) , mutta esimerkiksi sen tutkimusmaailmasta opin, että 100 miljoonan ja 700 miljoonan ero ei ole kuin milli viivanpätkää .

Nykyään leipäni irtoaa ammattilaisurheilun piiristä ja vaikka itse sanonkin, niin tunnen urheilumaailmaa ja urheilijoiden käytännön voimaharjoittelua "suhteellisen hyvin" . Voimaharjoittelun teorian ja fysiologian osaamiseni on ollut heikompaa, mutta mitä enemmän olen siihen uteliaisuuttani perehtynyt, olen yllätyksekseni huomannut, että tuolla HIT-oppisuunnalla (jota olen aina omassakin kuntojumpassani noudattanut) on paitsi laaja käyttäjäkunta ammattilaisurheilupiireissä, myös yllättävän kattava ja vakuuttava tieteellinen doktriini takanaan . Itse olen valmentanut vain muutamia yksittäisiä urheilijoita. Tulokset ovat olleet erinomaisia...kai: mm. vaimoni pylly on kiinteytynyt ja hän pystyy vetämään minua turpaan :jahas: .

 

[jto]

mm. vaimoni pylly on kiinteytynyt ja hän pystyy vetämään minua turpaan :jahas: .

heh...

juu kyllä kaikki äärimmäisyydet on aina nostanu munki niskavillat pystyyn. vähä joka asiassa ja miksei näissä treenijutuissakin. kuten sanottua, yhtä ja ainoaa tapaa ei ole.

oo sit kiltisti siel kotona, ettei tuu piiskaa... tai sit taidat olla tahallas tuhma :D
:whip: