Mistä näitä sikiää?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Rinkku
  • Aloitettu Aloitettu
Naene sanoi:
Itse en tasan siedä sitä, että kakara vetää itkuraivarit ruokakaupassa eikä suostu liikkumaan. Varsinkin briteissä näkyy tosi usein eikä voi muuta kun katsoa vierestä ja suunnitella mielessään sen lapsen murhaamista. Ei voi olla kaikkien vanhempien vika, mutta ei myöskään voi olla normi tilanne.

Tällainen käytös on varmasti kaikille lapsille suhteellisen normaalia silloin tällöin, ainakin minun mielestäni. Ylivoimaisesti pahimpia ovat kuitenkin esimerkiksi erilaisilla nivel- ja eritysluokilla olevat lapset. Olen nähnyt yhdenkin luokan, jossa oli 5 oppilasta ja neljä opettajaa ja siltikään luokkaa ei saatu kuriin vaan pulpetit, kirjan kappaleet ja vitut lentelivät luokassa. Ja lapset olivat noin 10-vuotiaita. He tulivat erittäin huonoista kotioloista tai ainakin minä ymmärsin näiin opettajien puheista. Tätä kyllä vahvisti sekin seikka, että nämä 10-vuotiaat haukkuivat Vanhasta vitun mulkuksi, kun on hallituksen vika ettei heidän harrastuksiaan maksakaan sossu enää.. :(
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
ringside sanoi:
Olenko ainoa, joka on kiinnittänyt huomiota reppanavanhempien ja lapsipsykopaattien räjähdysmäiseen kasvuun?

Etpä taida. Multa meni melkeen yöunet kun juhlissa törmäsin samanlaiseen tapaukseen. 5-vuotias nassikka istui minun ja äitinsä välissä häissä. Pari sanaa tuli sitten siinä vaihdettua. Yhtäkkiä nassikka rupee laskemaan kympistä alaspäin. Kysäsin lapsukaiselta että osaatko jo takaperinkin laskea. Luettelu jatkui. Kysäisin että osaatko laskea sataan. Luettelu jatkui. Ihmettelin että mikä on homman nimi. Nollan jälkeen tuli jumalaton rääkymis-esitys. Siihen jäi perheen syönti kesken ja he lähtivät ulos. Myöhemmin selvisi että ipana oli saanut päähänsä lähteä ulos leikkimään, ja äiti oli sanonut että ensin syödään. Penska oli siihen todennut että parempi lähteä ennen ku hän laskee kympistä nollaan. Sama penska vaati äitinsä pyytämään anteeksi, koska äiti oli huutanut nappulalle. Äiti pyysi anteeksi.

Tossa jotkut meinas että nää kauhakakrut sikiäis köyhäliston vuokra-asunnoissa matalasti koulutettujen keskuudessa juoppojen hoivissa. Ainakin täälläpäin nämä kauhukakarat ovat rikkaitten hyvinkoulutettujen pentuja. On rikkailla normaalejakin lapsia prosentuaalisesti sama määrä kuin köyhilläkin. Juoppojen työttömien talouksista tulee normaaleiden lisäksi sivutuotteena kauhukakaroita, mutta nämä kakrut ovat eri lajiketta. Ehkä ryyppäävät ja rellestävät, mutta harvemmin sanelevat aikuisille mitä pitää tehdä.
Katselinpa kerran vierestä kun naapurin kuusvuotias kakru istuu levikset jalassa aidot reipänit päässä kalliin maastopyörän vieressä rapakossa ja sanellee äidilleen että tarttis saada merkkiverkkarit vikkelään tai hän saa muuten taas ahdistuskohtauksen ja hänet pitää viedä taas sairaalaan. Auto lähti pihasta viiden minuutin kuluttua.
Toisessa taloudessa isukki lähti töiden jälkeen hakemaan poijjalle DR-pepperiä Ruotsin puolelta, kun Suomesta ei silloin saanut ja kokis ei siihen hätään kelvannut.
 
S. Hammer sanoi:
Tällainen käytös on varmasti kaikille lapsille suhteellisen normaalia silloin tällöin, ainakin minun mielestäni. Ylivoimaisesti pahimpia ovat kuitenkin esimerkiksi erilaisilla nivel- ja eritysluokilla olevat lapset. Olen nähnyt yhdenkin luokan, jossa oli 5 oppilasta ja neljä opettajaa ja siltikään luokkaa ei saatu kuriin vaan pulpetit, kirjan kappaleet ja vitut lentelivät luokassa. Ja lapset olivat noin 10-vuotiaita. He tulivat erittäin huonoista kotioloista tai ainakin minä ymmärsin näiin opettajien puheista. Tätä kyllä vahvisti sekin seikka, että nämä 10-vuotiaat haukkuivat Vanhasta vitun mulkuksi, kun on hallituksen vika ettei heidän harrastuksiaan maksakaan sossu enää.. :(

Hohoh.. oikeassa olet, he pelottavat jo isoa ihmistäkin.
Kerran seisoin Espoossa bussipysäkillä, ja seuraan lyöttäytyi sellanen n. 7 vuotias poika. Ihan hiljaa se siinä hetken seisoi kunnes kääntyi puoleeni, tarttui haaroihinsa ja huusi "IME MUN MUNAA!!"
Pikkasen suu loksahti auki, heh... Olisi vielä sanonut perään että "huora" niin mun naurulla ei olisi ollut rajoja. Enpä tosissaan tiennyt mitä tehdä niin poistuin paikalta tukehtuen omaan nauruuni.
En tiedä saiko naurunsekaiset poistumiseni pojalla aikaan jonkun voitonriemun vai häpeän tunteen. Go figure. Naurattaa kyllä vieläkin. Onneksi oli erikoisluokkalainen siinä pysäkillä kanssani, olisi nämäkin naurut voinut jäädä saamatta... tosin, entä sitten kymmenen vuoden päästä jos sama tyyppi sanoo samat asiat eri naiselle, sitten se ei varmasti olekaan enää yhtä hauskaa.
 
Ahvena sanoi:
Etpä taida. Multa meni melkeen yöunet kun juhlissa törmäsin samanlaiseen tapaukseen. 5-vuotias nassikka istui minun ja äitinsä välissä häissä. Pari sanaa tuli sitten siinä vaihdettua. Yhtäkkiä nassikka rupee laskemaan kympistä alaspäin. Kysäsin lapsukaiselta että osaatko jo takaperinkin laskea. Luettelu jatkui. Kysäisin että osaatko laskea sataan. Luettelu jatkui. Ihmettelin että mikä on homman nimi. Nollan jälkeen tuli jumalaton rääkymis-esitys. Siihen jäi perheen syönti kesken ja he lähtivät ulos. Myöhemmin selvisi että ipana oli saanut päähänsä lähteä ulos leikkimään, ja äiti oli sanonut että ensin syödään. Penska oli siihen todennut että parempi lähteä ennen ku hän laskee kympistä nollaan. Sama penska vaati äitinsä pyytämään anteeksi, koska äiti oli huutanut nappulalle. Äiti pyysi anteeksi.

Tossa jotkut meinas että nää kauhakakrut sikiäis köyhäliston vuokra-asunnoissa matalasti koulutettujen keskuudessa juoppojen hoivissa. Ainakin täälläpäin nämä kauhukakarat ovat rikkaitten hyvinkoulutettujen pentuja. On rikkailla normaalejakin lapsia prosentuaalisesti sama määrä kuin köyhilläkin. Juoppojen työttömien talouksista tulee normaaleiden lisäksi sivutuotteena kauhukakaroita, mutta nämä kakrut ovat eri lajiketta. Ehkä ryyppäävät ja rellestävät, mutta harvemmin sanelevat aikuisille mitä pitää tehdä.
Katselinpa kerran vierestä kun naapurin kuusvuotias kakru istuu levikset jalassa aidot reipänit päässä kalliin maastopyörän vieressä rapakossa ja sanellee äidilleen että tarttis saada merkkiverkkarit vikkelään tai hän saa muuten taas ahdistuskohtauksen ja hänet pitää viedä taas sairaalaan. Auto lähti pihasta viiden minuutin kuluttua.
Toisessa taloudessa isukki lähti töiden jälkeen hakemaan poijjalle DR-pepperiä Ruotsin puolelta, kun Suomesta ei silloin saanut ja kokis ei siihen hätään kelvannut.

Juu. Onhan nämä varmasti aika äärimmäisiä tapauksia mutta multa nousee oksennus kurkkuun kun edes mietin vanhempien moista alistumista. Varsinkin tuo kympistä alas laskeminen. :whip:

... mutta... saako Suomesta tätä nykyä Dr Pepperiä?? :hyper:
 
Tomi sanoi:
Onko kaikille oikeasti itsestäänselvyys, että niitä lapsia hankitaan? Itse olen vuosimallia -77, ja lapsenteko tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, että suurella todennäköisyydellä ne jäävät kokonaan hankkimatta. Viihdyn esim isoveljieni lapsien kanssa mainiosti ja pidän kovasti lapsista, mutta silti ajatus omista ahdistaa erittäin paljon. :joulu5:

Mulle on sinänsä ainakin... tahtoisi Suomen väkiluvun kasvavan muutenkin tai kuolemme sukupuuttoon ja kaikki työt siirretään ulkomaille ja ekonomia laskee jajaja :P
mutta itse en kykenisi lapsia hankkimaan ennenkun on urat ja finanssit vakaalla perustalla. Toisin kun esim jenkki teinivanhemmat jotka joutuu niillä ruokaleimoilla läträämään vaan että saisi pikkasen purkkiruokaa pöydälle. Onneksi Suomessa harvemmin ongelma, mene ja tiedä...
 
BettyBlu sanoi:
Gilly oletko sinä konduktööri tai jotain jos ne lapset siellä junan käytävillä sinuun törmäilee? Useammin kyllä joku kaljalle tuoksuva kaatuu niskaan. Muttei niitä lasketa kun ne on kerran aikuisia.

En ole Gilly, enkä konduktööri. Mutta kyllä fakta on se (ainakin 6 vuoden takaa) että siellä junissa eniten turhaa riehuntaa, häiriköintiä ja meteliä nuo äidin pienet kullannuput aiheutti. Harvoin siellä näki juoppojen mihinkään törmäilevän. Siellä ne alkoholia hamuavat istuivat kiltisti ravintolavaunussa. Ei se että lasten pitäisi istua turpa kiinni penkissä koko matkan ajan, mutta ei se nyt helvetti niinkään mene, että ne saa siellä riehua ja mennä miten haluavat ja vanhemmat ei tee asialle yhtään mitään. :curs:
 
Tomi sanoi:
Onko kaikille oikeasti itsestäänselvyys, että niitä lapsia hankitaan? Itse olen vuosimallia -77, ja lapsenteko tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, että suurella todennäköisyydellä ne jäävät kokonaan hankkimatta. Viihdyn esim isoveljieni lapsien kanssa mainiosti ja pidän kovasti lapsista, mutta silti ajatus omista ahdistaa erittäin paljon. :joulu5:

Samaa ahdistuskerhoa täälläkin eli lasten hankinta ei ole minulle mitenkään ehdoton juttu. Voisin kyllä kuvitella hankkivani lapsia joskus tulevaisuudessa, jos onnistun löytämään ihmisen, joka esim. 5 vuoden yhteisasumisen jälkeen vielä tuntuu sellaiselta kasvattaja- ja geenimateriaalilta, että jotakin sikiötä olisi mielenkiintoa alkaa askartelemaan. Toisaalta jos ei löydy, niin ei löydy, väkisin en kersoja ala tehtailla tai tunne elämääni jotenkin vajavaiseksi ilman sinappikoneita.

Ja kun ikä pyörii tässä kolmenkympin tienoilla, niin tuntuu että partnerit alkavat kaikki ensimmäisen puolen vuoden seurustelun aikana toitottaa yhdessä sun toisessa käänteessä ehdotonta halukkuuttaan lasten hankintaan -> meikäläisen fiilis menee täysin, jos joku on niin kuupo, että 6kk tuntemisen jälkeen alkaa suunnitella toisen ihmisen kanssa 20+ vuoden kasvatus- ja lisääntymisprojektia -> n+1 suhdetta on lopulta mennyt puihin ko. asian takia.



Naene sanoi:
Kerran seisoin Espoossa bussipysäkillä, ja seuraan lyöttäytyi sellanen n. 7 vuotias poika. Ihan hiljaa se siinä hetken seisoi kunnes kääntyi puoleeni, tarttui haaroihinsa ja huusi "IME MUN MUNAA!!"
Pikkasen suu loksahti auki, heh... Olisi vielä sanonut perään että "huora" niin mun naurulla ei olisi ollut rajoja. Enpä tosissaan tiennyt mitä tehdä niin poistuin paikalta tukehtuen omaan nauruuni.

Äää, älä ota liian tosissasi, juniori on vaan kuullut isommiltaan hauskoja sanoja, joilla on huomannut voivansa painella aikuisten nappuloita. Näillä on sitten pitänyt kokeilla jäätä ihan kokeilemisen ilosta.

Itse muistan kaverini kanssa joskus 5-6 vuotiaana pihalla kyselleeni naapuruston ohikulkevilta naisilta kirkkaalla äänellä "onko sulla hyvät tissit?", "näytä sun tissit!" jne. Hupi tosin loppui aika lyhyeen, kun isäni paikalle osuttuaan kohtuu rivakasti talutti meidät korvista kotiin. Ei tullut avauduttua aiheesta naisihmisille enää toista kertaa.
 
Hippa sanoi:
Toisin kuin monet luulee, lapsia ei voi kasvattaa sellaiseksi kuin haluaa. Se on mahdotonta.

Ja mistäs sinä tämän tiedät? Kokemuksestako?
 
Timba79 sanoi:
En ole Gilly, enkä konduktööri. Mutta kyllä fakta on se (ainakin 6 vuoden takaa) että siellä junissa eniten turhaa riehuntaa, häiriköintiä ja meteliä nuo äidin pienet kullannuput aiheutti. Harvoin siellä näki juoppojen mihinkään törmäilevän. Siellä ne alkoholia hamuavat istuivat kiltisti ravintolavaunussa. Ei se että lasten pitäisi istua turpa kiinni penkissä koko matkan ajan, mutta ei se nyt helvetti niinkään mene, että ne saa siellä riehua ja mennä miten haluavat ja vanhemmat ei tee asialle yhtään mitään. :curs:

Juuri tätä tarkoitin.

Bettyblu: Ei, en ole konduktööri - ilmaisin itseni huonosti aikaisemmin, en tarkoittanut että nuo skidit aina minuun törmäilisivät (joskin sitäkin on sattunut), vaan esim. sitä, että junan heilahtaessa lapsi kaatuu ja lyö päänsä istuimen käsitukeen tjsp. Miksi minusta nyt jotenkin tuntuu, että tämä asia on syystä tai toisesta sinulle jotenkin arka, kun noin kovin tunteenomaisesti siihen reagoit...?

EDIT: Ja kuten joku tuossa jo ehtikin todeta, niin ei se, ettei ole omia lapsia, tarkoita sitä, ettei olisi mitään kokemusta lapsista ja lastenkasvatuksesta. Ja kääntäen: vaikka niitä omia lapsia olisikin, ei se tod. takaa sitä, että olisi kasvattajana sen osaavampi/pystyvämpi kuin kukaan muukaan. MOT.
 
Viimeksi muokattu:
Trifixion sanoi:
Ja mistäs sinä tämän tiedät? Kokemuksestako?

Omat kokemukset, vanhempien kokemukset, tutkimustieto, kasvatustieteellinen kirjallisuus, yleistieto sekä ihan puhdas järki.
 
[mod]
Voi niitä voimasanoja käyttää, mutta jos joka toinen sana on vittu tai saatana ja sisältää hattivattivatipäitä sun muista, niin ole ennemmin kirjoittamatta.
:Timba79
[/mod]
 
Hippa sanoi:
Omat kokemukset,

Lapsettomalla ei ole omia kokemuksia.

vanhempien kokemukset,

No, olepas nyt vähän tarkempi.

tutkimustieto, kasvatustieteellinen kirjallisuus,

Viitteitä?

yleistieto

Mitähän tämä tarkoittaa?

sekä ihan puhdas järki.

Puhumattakaan tästä?

Ja väite, jonka esitit, oli siis:

Toisin kuin monet luulee, lapsia ei voi kasvattaa sellaiseksi kuin haluaa. Se on mahdotonta.

:nolo:
 
Trifixion sanoi:
Lapsettomalla ei ole omia kokemuksia.

Yritätkö vihjata, että lapsettomat eivät ole koskaan olleet lapsia?

Vai että lapseton ei osaa seurata lähipiirinsä lapsia ja heidän vanhempiensa kasvatusmenetelmiä ja lajitella päässään ilmeisen toimivat menetelmät ja toimimattomat eri lokeroihin seuranneen lopputuotteen eli kasvatetun lapsen vatipäisyyden mukaan?
 
Ajankohtainen TV-ohjelma tulee tänään Neloselta klo 17.40: Dr. Phil. Hemmotteletko lapsesi pihalle? Dr. Phil antaa vierailleen lastenkasvatusneuvoja.
 
"Itkuraivarikohtaus keskellä kauppaa kun ei saa sitä suklaapatukkaa ja lopulta äiti tai isä vielä myöntyy siihen."

Itse olen päässyt jo tuosta eroon kun ei ole äitiä tai isää kaupassa mukana, mutta rappukäytävässä saattaa tulla vielä pieni tiraus ;) Ei se ehrmanni sitä pätkistä voita vieläkään...
 
Tomi sanoi:
Onko kaikille oikeasti itsestäänselvyys, että niitä lapsia hankitaan? Itse olen vuosimallia -77, ja lapsenteko tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, että suurella todennäköisyydellä ne jäävät kokonaan hankkimatta. Viihdyn esim isoveljieni lapsien kanssa mainiosti ja pidän kovasti lapsista, mutta silti ajatus omista ahdistaa erittäin paljon.


Tomi, minä olen sillä tavalla sinisilmäinen idealisti etten halua tehdä lapsia tähän pahaan maailmaan. :rolleyes:
 
Trifixion sanoi:
Lapsettomalla ei ole omia kokemuksia.

eli avovaimoni, joka oli jonkunlainen erityislastenhoitaja päiväkodissa(erilaisia vaikeita tapauksia, ad/hd-lapsia ja lievää autismia jne., tietenkin myös tavallisia lapsia) ei tiedä mitään lapsista, eikä hänellä ole minkäänlaista kokemusta, eikä kokemuksia? :eek:

aika mustavalkoiselta sun maailmasi vaikuttaa.
 
IronMind sanoi:
Yritätkö vihjata, että lapsettomat eivät ole koskaan olleet lapsia?

Ääh, ei.

Odotellaan nyt itse henkilön selvennystä asiaan.
 
Hippa sanoi:
Lapset on siitä hauskoja otuksia, että vaikka ei itse tekisi kasvatuksessa mitään isoja virheitä (pieniä virheitä tekee jokainen), lapsi voi silti kasvaa ihan vinoon. Kasvatus ei ole mikään varma juttu. Kaikki keinot ei toimi kaikilla. Lapsilla on omat aivot, oma persoonallisuus ja oma tahto.

Toisin kuin monet luulee, lapsia ei voi kasvattaa sellaiseksi kuin haluaa. Se on mahdotonta.

Näinhän se tuntuisi menevän. Ennen murrosikää voi onnistuneella kasvatuksella kenties saada lapsen toimimaan siten kuin haluaisi/toivoisi ainakin useimmissa tilanteissa. Viimeistään murrosiässä lapsi alkaa selvittämään itselleen kuka hän on ja siinä vaiheessa voi vain toivoa, että hyvä kasvatus on sen verran sisäistetty, että ei tarvitse sitä omaa finninaamaa joka ilta ostarilta olla etsimässä.

Noita vapaan kasvatuksen hedelmiä pääsi mukavasti seuraamaan kun vedin viime kesän pojan futisjoukkueen treenejä (s. -97). Joillakin äidin omilla mussukoilla ei riittänyt keskittymiskykyä taitoharjoituksiin edes se 15 min, vaan koko ajan kinistiin, että koska pelataan. Valmentajan sana ei tuntunut millään menevän perille, kun yritti selittää, että pelataan harjoituksen jälkeen. Yritä siinä sitten niille oikeasti oppimishaluisille jotain opettaa. Kun sitten päästiin pelaamaan, niin ne samat kitisijät alkoivat 10min pelaamisen jälkeen kitistä, että koska treenit loppuu, kun ei jaksa juosta. Tuossa iässä futiksen kuuluukin olla leikkimielistä ja hauskaa, mutta jos se ei oikeasti kiinnosta, niin voisi ehkä vaihtaa lajia.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom