Joo, luvassa lyhyt tilitys, mutta jos kerran niin hyvin tiedetään miten lasten kanssa toimia niin tulkaa vaikka kasvattamaan nuo meidän vekarat.
Taas vanne kiristää päätä kun lukee täällä ja muutenkin, lasten pitäisi olla sellaisia, että näkyy vaan ei kuulu. Juuei.
Eilen 4-vuotias tyttö oli taas edustanut perhettä hienosti musiikkikerhossa. Hänet oli pitänyt erottaa eräästä toisesta tytöstä, istumaan vähän matkan päähän toisistaan... Olivat juosseet vaan päättömästi, eivätkä
jaksaneet soittaa tai
jaksaneet laulaa, juosta jaksoivat. Huvittuneena ohjaaja tän kertoi, mutta mä sain taas kauhean angstin, että eikö nuo meidän kakarat osaa käyttäytyä. Sitten taas tämän lapsen äiti, jonka molemmin puolin tytöt oli laitettu, kun ko. lapsi on niin rauhallinen ja soitti niin hienosti, oli varmaan hyvällä tuulella kun meni kotiin. Hitto kun pitää tuollaisestakin mun ottaa stressiä, mutta otan.
Sama kun eilen käytiin kaupoilla ystäväni kanssa, ja lasten, mihinpä mä ne lykkäisin miehen työpäivän / treenien ajan. Jos odottaisin miestä töistä, en kävisi kuin yhdeksään auki olevissa ruokakaupoissa, kun muut olis jo kiinni. Tämä ihastuttava nelivuotias keksi vaatekaupassa katoilla meiltä, oli vaaterekkien takana piilossa ym. Mulla verisuonet pullistui jo ohimoilla, todella kypsää ja aikuista multa. En vaan saanut tyttöä rauhoittumaan ja kulkemaan sievästi sivulla... olisi pitänyt ehkä jo vauvana opettaa, että seuraa, sivulle jne. Joka kerta kun vierelle sain, niin kohta hipsi jonkun hyllyn taa hihittelemään ja me etsittiin. Tai mä huutelin keskellä kauppaa, että me lähdetään nyt heihei, jää sä tänne, ja muut asiakkaat kirjoittelee kohta tänne Pakkikselle, että näinpä kaupassa taas tapauksen kun...
Jos joku kasvatuksen ekspertti haluaa noita lainata, niin mä voin pariksi päiväksi - viikoksi luovuttaa harjoituskappaleiksi. Saan sitten toivottavasti takaisin sellaisina, kuin parhaimpina hetkinä ovat. Nelivuotias ähkyy kaupoilla ulko-ovia itse auki pitääkseen niitä auki muille asiakkaille, sanoo kiitos ja hypähtelee mun vieressä niitä näitä höpötellen, rinsessoista ja muista tärkeistä asioista. Eikä ikinä enää tule noita riiviöpäiviä.
Ja tänään pankkiin, voi hyvä luoja, mä olen jo valmiiksi väsynyt...
Mutta no, mä en osaakaan kasvattaa, kun en ole opiskellut, olen vaan ollut 5 vuotta kotiäitinä ja sen huomaa, välillä päässä kilahtelee... :jahas: