- Liittynyt
- 20.5.2003
- Viestejä
- 4 067
Estel sanoi:Toisaalta ehkä se on vaan jotain hukassa olemista, ja sen konfliktitilanteen pelkoa? Ei kai moni ajattele, että kasvatanpa tässä lapsestani pikkupirua. On se välillä hankalaa olla sen nappulan raivon kohteena, meinaan kun pientä komentaa ja kieltää sen mitä just ENITEN haluaa, voi olla karkki, lelu, kotona videoiden katsominen tai mikä vaan. Eilenkin meillä lastenhuoneen ovi paukkui kun nelivuotias paineli sinne, kun kielsin ottamasta koko ajan veljeltä tavaroita ja sitten viskomasta niitä veljen päälle... Silloin sain kuulla, että äiti on maailman tyhmin! ja mie en enää koskaan ikinä tykkää siusta!!! . Lastenhuoneessa tämä raivotar sitten läjäsi leluja, nukensängyn, keinuhevosen ym. huoneen oven eteen, etten pääsisi sinne. Unohti vaan, että vessasta pääsee läpi, työhuoneesta lastenhuoneeseen. Kävin sitten enimmän raivon laannuttua halimassa pientä raivotarta ja kyllähän hän kuulemma vielä tykkäsi. Jos tuollainen kohtaus tulee jossain julkisella paikalla, ja kyseessä on vaikka karkin tahtominen, niin voihan se olla kätevintä ja noin ympäristö huomioonottaen helpointa antaa se karkki... Mutta sitten pitemmän päälle huonompi juttu.
No vähän samantapaista meilläkin, kun isoveljenä joudun perheen pienimpiä vahtimaan. "Sä oot tyhmä!" jne. Hoidan tilanteet niin, että ensin kielto ja uhkaus ja heti perään jos jatkavat urputtamista, niin toteutan uhkauksen. Ei sen ipanan kuulu antaa urputtaa mistään asiasta. Mielensä saa ilmaista ja rauhallisesti puhua, mutta jos tavaroita nakkelee, niin se on jäähyn paikka. Paras jäähypaikka on kuisti, jossa joutuu muutaman minuutin olemaan; Talvella erityisen tehokas, kun on 5 astetta pakkasta.
Ja loppujen lopuksi pienikin lapsi osaa olla tosi nätisti, kun se on oppinut tavoille ja kunnioittaa auktoriteettia. Itkeä saa ja olla vihainenkin, muttei yrittää levittää sitä pahaa oloa muihinkin.