Edellisessä viestissäni mainittu jatkokysymys on nyt mietitty valmiiksi. Se perustuu olettamukseen, että Saksa hoiti hommansa varsin mallikkaasti kesään 1940 asti. Ketjussa esitetyt mielipiteet tukevat tätä näkemystä. Edes aikainen sodan aloittaminen ei ollut virhe, vaan siinä tilanteessa välttämättömyys, kuten Reno^^ perustelee:
Sodan alkaminen aikaisessa vaiheessa oli itse asiassa olosuhteiden pakottama asia. Saksan talous oli täysin kuralla ja viittä vaille konkurssissa. Sota oli ainoa keino päästä tästä pälkähästä.
...
Kaikki mainitut ja vakavasti otettavat saksalaisten virheet tapahtuivat vuonna 1940 tai sen jälkeen:
Melkein kaikista tärkein jäi kirjoittamatta, älä aloita operaatio Barbarossaa, se oli tuhon alku ja loppu. Ilman sitä ni liittoutuneilla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia.
Hyökkäys Neuvostoliittoon tapahtui loppukesällä 1941. Joidenkin mielestä idänreissu oli välttämätön Natsi-Saksan selviämisen kannalta. Mutta ehkä Saksa olisi ehkä voinut odotella Neuvostoliiton hyökkäystä puolustusasemissa ja rakentaa teollisuuttaan ja armeijaansa.
No minun mielestäni taas olisi kannattanut pyrkiä heti ja suoraan moskovaan. Ja jättää balkani rauhaan, se viivästytti kesähyökkäystä ratkaisevan paljon. Moskovan porteille päästiin ja muistaakseni läpimurto oli ihan lähellä jollain ss yksiköllä, mutta pakkaseen se sitten hyytyi. Panssarit ei toiminut, yms. Mutta nopea Moskovan valtaus, josta Stalin ei suostunut poistumaan olisi ehkä ratkaissut koko sotaretken. Olisiko Venäjä pystynyt jatkamaan sotaa menestyksellisesti jos Stalin olisi likvidoitu? Epäilen ettei sekava kommunismi järjestelmä olisi saanut aikaan uutta johtajaa tarpeeksi nopeasti jotta sotatoimia olisi pystytty jatkamaan. Tosin se jonkin näköisenä sissisotana olisi jatkunut, kun huomio kuinka saksalaiset veäjänväestöä kohtelivat. Siinä oli kanssa yksi korjauskehoitus, huonolla kohtelulla nostettiin vain vihaa ensin vapauttajina pidettyjä saksalaisjoukkoja kohtaan.
Sekä Balkanin-matka että Moskovan valloitusyritys tapahtuivat vuonna 1941, eli vuoden 1940 jälkeen.
Minusta kaikista tärkein: älä anna Hitlerin koskaan johtaa sotatoimia, jätä se homma kenraaleille.
Sotamarsalkka von Brauchitsch erosi maavoimien komennosta jouluna 1941, minkä jälkeen Hitler otti komennon omiin käsiinsä. Sen jälkeen alkoikin sitten mennä vähän huonommin...
Saksa teki eittämättä virheen lähtiessään SIINÄ TILANTEESSA MISSÄ LÄHTI Operaatio Barbarossaan. Se ei ollut onnistunut hoitamaan ei niin länsirintamaa kuin Välimeren rintamaakaan "loppuun" tai edes hiljaiseksi. Ja tämä oli suuri osasyy Operaatio Barbarossan epäonnistumiseen. Mielestäni Saksa kulutti ajan Ranskan antautumisen ja Operaatio Barbarossan alkamisen välillä väärin.
ABO-Villen mukaan oli virhe levätä laakereilla Ranskan-offensiivin jälkeen, ja Saksa alkoi mokata sotaansa jo vuoden 1940 kesällä.
...
Ranskan antauduttua 1940 maailman kartta näytti tältä (Saksa liittolaisineen mustalla):
Kuva osoitteesta http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/b/be/Ww2_allied_axis_1940_dec.png
Saksalla oli kesällä 1940 käytössään seuraavanlaiset joukot:
Maavoimat 10 keskimäärin 10-12 divisioonan vahvuista armeijaa Ranskassa (sisälsivät yhteensä 10 panssaridivisioonaa) ja 1 Norjassa, resursseja perustaa 2-3 uutta armeijaa;
Waffen-SS vajaan armeijan vahvuinen itsenäinen ryhmittymä, jonka divisioonat olivat mobilisoitavissa maavoimien käyttöön;
Ilmavoimat 4 lentolaivastoa Saksassa ja Ranskassa ja 1 Norjassa, lisäksi kenttäjoukkoja (mm. laskuvarjojääkäridivisioona ja kaksi ilmatorjunta-armeijakuntaa);
Merivoimat kärsinyt pintalaivasto (3 taistelulaivaa, 2 panssarilaivaa, 2 raskasta risteilijää, 4 kevyttä risteilijää, 8 apuristeilijää, 10 hävittäjää, 20 torpedovenettä, pikaveneitä, miinalaivoja, tykkiveneitä ym) sekä kehittyvä sukellusvenelaivasto (20 operaatiokykyistä sukellusvenettä taistelualueilla sekä kymmeniä rakennettavia, huollettavia tai siirtyviä sukellusveneitä).
Saksan liittolaisista mainittakoon:
Italia mobilisoitavissa 6-8 maavoimien armeijaa keskinkertaisella kalustolla (1 armeijan vahvuus Itä-Afrikassa, 2 armeijaa Pohjois-Afrikassa); pommikonepainotteinen, vanhentunut lentolaivasto; suhteellisen vahvat merivoimat Välimerellä - paperilla mahtavat sotavoimat, todellisuudessa hampaattomia posetiivareja;
Japani noin 5 armeijan vahvuiset maavoimat lähinnä Kiinassa, kyky mobilisoida nopeasti 4-6 armeijaa lisää; suuri ja iskukykyinen pintalaivasto (mm. 10 lentotukialusta, rakenteilla 2
Yamato-luokan supertaistelulaivaa), pienehkö ja suhteellisen tehoton sukellusvenelaivasto;
Ranska ei mielellään sotinut Saksan puolella, vaikkakin siirtomaista oli jatkuvaa kärhämää Iso-Britannian kanssa; vaarallinen toveri, jonka asevoimilta Saksa oli leikannut hampaat pois.
Potentiaalisia liittolaisia olivat myös
Suomi,
Romania,
Unkari ja
Bulgaria, joilla kullakin oli kyky osallistua Saksan offensiiveihin omilla lähialueillaan 1-2 armeijan voimin.
Saksaa vastassa oli tässä vaiheessa:
Iso-Britannia kyky mobilisoida 6-8 armeijaa lähinnä emämaan puolustukseksi, Egyptissä pari surkeaa divisioonaa; pieni, mutta sisukas Royal Air Force; suuri laivasto (mm. 5 lentotukialusta, 15 taistelulaivaa) hajaantuneena maailman merille.
Intiassa,
Kanadassa,
Australiassa ja
Etelä-Afrikassa mobilisoitavissa 3-6 divisioonaa vuosittain brittien tueksi etenkin maiden omilla lähialueilla.
Ja nurkan takana odotteli:
Neuvostoliitto kyky mobilisoida 20 tykinruoka-armeijaa vuoden kuluessa; suuret, mutta heikosti koulutetut ilmavoimat; kolme laivastoa: Jäämerellä, Itämerellä ja Mustalla merellä;
Yhdysvallat maa, jonka nenille ei kannata alkaa hyppiä; ydinase kehitteillä, käyttövalmis 5 vuoden sisällä (tosin tätähän muut valtiot eivät varmuudella tienneet);
Kiina vaikea valloittaa, mutta täysin hyökkäyskyvytön; Kiinasta ja kumppanit eivät olisi mahdoton vastus Japanille, mikäli Japani tahtoisi ottaa haltuunsa Tyynenmeren länsirannikon.
No niin, nojatuolikenraalit, mitä olisitte tehneet, jos käytössänne olisivat olleet Saksan asevoimien ja liittolaisten voimat vuoden 1940 kesällä? ;)
