Mielenkiintoinen kartta, taitaa olla syys-lokakuun vaihteesta 1941. Tuolloin Suomen johtavat kenraalit tuskin ajattelivat että Saksa häviää sodan. Jos Suomi olisi tosissaan yrittänyt tuossa vaiheessa kuroa rintamat Saksan kanssa yhteen joko Kannaksella tai Volkovin seudulla, se olisi todennäköisesti siinä onnistunut. Varsinkin jos olisi sallinut saksalaisten panssareiden siirrot omien sotilaiden avuksi.
Jos Leningrad olisi antautunut lokakuussa 41, Saksa olisi voinut siirtää ainakin armeijan (n. 200 000) verran lisää joukkoja Moskovan suunnalle, mukana pari-kolme panssaridivisioonaa. Epäilen, että tuo lisäsatsaus olisi voinut katkaista kamelin selän jo marraskuussa 41 ja Moskova oltaisiin onnistuttu piirittämään. Ja jos tuo piiritys olisi johtanut Moskovan antautumiseen talvella 42, olisi Neuvostoliitolla kesän 42 taisteluissa käytössään vähintään miljoona miestä vähemmän kuin todellisuudessa (antautuneet sotilaat Moskovassa ja Leningradissa + noiden metropolien menetetyt reservipoolit) ja selvästi vähemmän kalustoa Moskovan ja Leningradin tehtaiden menetyksen myötä.
Näistä lähtökohdista myös vuoden 42 etelän reissu olisi todennäköisesti onnistunut ja Saksa miehittäisi koko Kaukasuksen alueen Stalingradista alaspäin ja koko Mustameri olisi akselivaltojen hallussa. Jos Neuvostoliitto näiden tappioiden jälkeen jaksaisi laittaa Saksalle vastaan vuonna 43, taisteltaisiin kesällä pahaisen Kurskin herruuden sijasta siitä, onko Neuvostoliitolla enää jäljellä jalansijaa Volgan länsipuolella. Ja Saksan kertoimet olisi aika pienet.
Oletetaan että Saksa hallitsisi kesän 43 jälkeen koko Volgan länsipuolta ja myös Kuolan niemimaa Murmanskineen olisi vallattu. Alkaisi olla aika selvää, että Neuvostoliitto ei voisi voittaa Saksaa saati edes valloittaa Volgan länsipuolelta mitään takaisin elleivät länsiliittoutuneet onnistuisi ensin maihiinnousussaan Ranskassa. Tuo olisi epätodennäköistä, sillä nyt Saksalla olisi riittävästi öljyä, hiiltä, terästä ja nikkeliä menestyäkseen kiihtyvässä varustelukilvassa USA:n kanssa. Normandian maihinnousu ei näistä lähtökohdista voisi vuonna 1944 onnistua ja tuskin sitä edes yritettäisiin. Todennäköisesti Saksa valtaisi vuoden 1944 kuluessa Italian niemimaan takaisin (jos syksyn 43 onnistunutta maihiinnousua tässä skenaariossa edes olisi) ja länsiliittoutuneet pidättäytyisivät tämän jälkeen maihiinnousuyrityksistä Euroopassa ja jäisivät odottamaan ydinpommin valmistumista.
Vuonna 1944 ja -45 taisteltaisiin todennäköisti myös ainakin Arkangelista ja Iranista (Saksa kannattaisi hyökätä näille alueille jotta se katkaisisi viimeisetkin materiaalivirrat USA:sta Neuvostoliittoon) ja näiden operaatioiden onnistumisesta riippuen ehkä Volgan mutkassa ja Irakin-Palestiinan välisellä alueella. Jopa lopullinen Neuvostoliiton luhistuminen Uralilla ja ehdoton antautuminen olisi mahdollista ennen elokuun 1945 ydinpommeja. Kun ydinpommit vihdoin päättäisivät sodan, olisi Saksa joka tapauksessa sodan voittaja ja USA ja I-B saisivat neuvoteltua ydinpommin turvin vain torjuntavoiton. Neuvostoliiton läntisten osien vaipumista natsien vallan alle ei USA ja I-B voisi estää.
Summa summarum. Jos Suomi olisi osallistunut Leningradin piiritykseen ja onnistunut siinä yhdessä Saksan kanssa, olisi koko toinen maailmansota voinut päättyä toisin.
