Mikset käynyt/tule käymään armeijaa?

[XXL]

Mutta onko armeijaan mitään järkeä ottaa henkilöitä, joilla ei ole mitään motivaatiota hommaa kohtaan?

Varusmiespalvelukseen ei ole järkeä ottaa haluttomia, paitsi jos on tarkoitus kouluttaa toimimaan ilman halujakin pakkotilanteissa.

Kenellä on motivaatiota lähteä sotaan? Ei kenelläkään terveellä ihmiselle. Sota ei ole jotain joka valitaan opinto-opastuksella raksiruutuun. Sota on pakollinen ja siihen osallistutaan koska on pakko. Se että jotku silti menevät armeijaan johtuu siitä että he 1) ottavat VASTUUN ja ovat isänmaastaan KIITOLLISIA, 2) eivät halua tuntea HÄPEÄÄ sivariudesta tai 3) tekevät niinkuin muutkin kaverit.

Olkoot syyt mitkä vain, kaikki ovat tarpeellisia kun joukot sodassa hupenevat...

 

[Eugen]

Jos oikein paljon haluatte kiistellä idealistien kanssa, niin kannattaa lukea Gandhista, Arndt Pekurisesta jne. sekä suomalaisesta maanpuolustuksesta. Gandhia lukiessa selvisi, että Gandhi oli patriootti joka palveli rintamalla lääkintämiehenä aseettomassa palveluksessa. Passiivinen vastarinta voi olla mielipiteitä ja huomiota herättävä seikka demokraattisessa yhteiskunnassa, mutta ääritilanteissa se on sillkkaa tyhmyyttä. Kysykää vaikka 40-luvun Saksan juutalaisilta.

 

[Ironlife]

Alkuperäiseen kysymykseen käännännäisesti vastaten:

kävin armeijan ja otin siitä kaiken mahdollisen hyödyn irti. Armeijan ja RUK:n suorittamisesta on ollut minulle valtavasti hyötyä ja hyödyn siitä edelleen.

Voihan se olla nuinkin. On siitä armeijan käymisestä hyötyä ainakin jos haluaa armeijaan töihin. Ja niin kauan kun yritysten johdossa istuu vanhoja jääriä, jotka arvostaa aukkia, rukkia, raukkia ym. niin tasan niin kauan noiden käymisestä on hyötyä työllistymisen kannalta. Eniten kai aukin ja rukin käymisestä ovat hyötyneet työelämässä ne, joilla on toivomisen varaa varsinaisen koulutuksen puolella. Tosin nykypäivänä harvemmalla modernilla yrityksellä on varaa enää tuijottaa sotilaspassiin vaan koulutus ja työkokemus ratkaisevat. Jos taas armeijan hyödyillä viitataan johtamiskoulutukseen niin tämä hyöty on vähintäänkin kyseenalainen ainakin työelämän kannalta. Autoritäärisen johtamisen ajat ovat ohi työelämässä eikä armeijasta saatu johtamiskoulutus sovellu nykyaikaisiin yrityksiin (tosin osassa yrityksissä sitä edelleen noudatetaan, mutta nämä ovat usein niitä yrityksiä, joissa ihmiset eivät viihdy ja vaihtuvuus on suurta).

Itse kävin intin vain sen takia, että niin pääsi helpoimmalla. Sivari kiinnosti vielä vähemmän eli intti oli se vähemmän huono vaihtoehto kahdesta huonosta vaihtoehdosta. Ja jokainen päivä sitä pelleilyä vitutti.

Mihin viittaat tuolla valtavalla hyödyllä omassa tapauksessasi?

t: rajajääkäri.

 

[Mr.Referee]

Valtavalla hyödyllä voi viitata moneen muuhunkin kuin pelkästään johtamiseen. Vaikka ite vaan 9kk olin tuolla Säkylän maastossa, opin tulemaan toimeen kaiken maailman sankareiden kanssa, hermoni paranivat eli en enää räjähtänyt niin helposti. Ei se Auk tai Ruk autuaaksi tee, pelkkänä rivijääkärinäkin oppii uutta JOS on halu oppia. Ei siellä koulussakaan mitään opi ellei ole halua.

 

[S0874]

Tulin tähän trediin lueskelemaan kertomuksianne, jotta ymmärtäisin teitä paremmin.
Olen hyvin sivari-vastainen ja totaalikieltäytyjät saavat suorastaan karvani nousemaan pystyyn.

En ymmärrä, miksi ei voi velvollisuuttaan täyttää esim aseettomalla? Jos siihen pyssyyn ei kerran halua itse tarttua. Tulee sellainen fiilis, että halutaan pakoilla velvollisuuttaan.

Ei mitään tappelua, kiitos, vaan toivoisin saavani lukea vakuuttavaa tekstiä.
Haluaisin oppia suvaitsemaan kaltaisianne ihmisiä paremmin. Tehkää vaikutus, minulla on vain ennakkoluuloja, mutta myös halu päästä niistä. ;)

2/03, RUK 223, Ylikessuna puoli vuotta.

Aikoinaan mulla oli suuria vaikeuksia hyväksyä mm. sinun kaltaisiasi ihmisiä. Jossain vaiheessa sitten älysin, että VIISAIN tapa suhtautua erilaisuuteen on tuo mitä nimim. Tromm kirjoitti aiemmin:

"Tämä on mielestäni tapa jolla ihmisten tulisi toisiinsa suhtautua, ei arvostellen tai tuomiten vaan avoimin mielin, valmiina hyväksymään omistaan eroavat näkemykset ja mielipiteet. Varsinkin jos kyseessä ei ole tätä vakavampi asia."

Musta on aika ankeaa, jos ihmisenä oleminen on joillekin sitä että pyöritään vaan jossakin tietyssä porukassa ja sieltä sitten kyräillen arvostellaan muita jonkinlaisen vihamielisyyden vallassa. Tämä ei ole mitään hippipaskaa, vaan oon ihan aidosti sitä mieltä että on huomattavasti mukavampaa ja viisaampaa suhtautua erilaisuuteen ymmärtävästi ja suvaitsevaisesti kuin tuomiten ja arvostellen. Mielipideasiat ovat kuitenkin mielipideasioita, joissa kukaan ei voi sanoa kenellekään että "minä olen oikeassa, sinä väärässä". Kyse on siis mielipiteistä, ei siitä että kiisteltäisiin jostakin absoluuttisesta oikeasta ja väärästä.

Nykyään tulen oikeastaan kaikkien kanssa toimeen, paitsi sellaisten ihmisten kanssa jotka suhtautuvat meikäläiseen vihamielisesti ja tuomiten vaikkei sellaiseen mielestäni ole aihetta. Mullakin on kavereina intin käyneitä, sivarin käyneitä, sekä yksi kaveri on jossakin sotakorkeakoulussa, vai mikä se nyt onkaan. Olisin aika jos nyt alkaisin EDES MIELESSÄNI arvostelemaan vaikka sitä sotilasuralle ryhtynyttä kaveriani vaan sen takia kun se on tällasista asioista eri mieltä kun minä.

 

[lej]

Jos taas armeijan hyödyillä viitataan johtamiskoulutukseen niin tämä hyöty on vähintäänkin kyseenalainen ainakin työelämän kannalta. Autoritäärisen johtamisen ajat ovat ohi työelämässä eikä armeijasta saatu johtamiskoulutus sovellu nykyaikaisiin yrityksiin (tosin osassa yrityksissä sitä edelleen noudatetaan, mutta nämä ovat usein niitä yrityksiä, joissa ihmiset eivät viihdy ja vaihtuvuus on suurta).

Muuta en jaksa kommentoida, mutta tähän voin sanoa, että itse lopettelen nyt opintoja kauppakorkeassa pääaineenani johtaminen ja organisointi, joten siltä kannalta tiedän ehkä edes jotain.

Varusmiehenä saatava johtamiskoulutus on kuitenkin aika erilaista kuin millaisena se näkyy niille johdettaville varusmiehille. Poikkeustapauksia tietysti löytyy kaikkialta. Ihan samoja asiaa opetetaan paljon kauppakorkeankin johtamisopinnoissakin, vain syvällisemmin. Varusmiesten ja yleensäkin armeijan johtamisessa niitä oppeja ei aina voi soveltaa käytännössä ihan samalla tavalla kuin teoriassa.

Varmasti ainakin jo RUK:n käyvästä porukasta on enemmistö sen verran fiksua, että he tajuavat ainakin muutaman vuoden päästä muutenkin, minkälaista johtamistapaa pitää eri organisaatioissa ja tilanteissa käyttää. Silloin niistä PV:n opetuksista ja kokemuksesta on hyötyä työelämässäkin.

Harvalla yliopistosta valmistuvalla on muutenkaan kovin syvällistä johtamiskokemusta työelämästä. Tällöin ainakin itse näen, että jos kaksi kaveria, joilla on molemmilla sama yliopistokoulutus, mutta toisella lisäksi hyvä varusmiesjohtajakoulutus, niin se jälkimmäinen pärjää useimmiten paremmin, kuin se ensimmäinen. Tietysti molempien pitää khittyä jatkossakin lisää, mutta alun "perinteisiltä" virheiltä todennäköisemmin välttyy paremmin.

 

[Pertti 123]

Itse suoritin neljä ja puoli kuukautta yhdeksän kuukauden spollikoulutuksesta Santahaminassa.

Valintani tein, koska mitä pidemmälle asiaa mietin, sitä enemmän tajusin armeijakoulutukseen sisältyviä eettisiä ja moraalisia problematiikkoja ja ymmärsin, etten ikinä halua määrittyä sotilaaksi. Kävin komppanian päällikön kanssa pitkän keskustelun valinnan tehtyäni, ja hän -vaikka perkeleen tiukka ja vakaumuksellinen mies olikin- tuki päätöstäni lopulta täysin.

Olen itse nyt armeijassa ja olen tullut vähän samoihin aatoksiin, kuin sinä. Aina kun ajattelen asiaa, alan miettiä, että miksi mä oikeestaan olen täällä.
Nyt kuitenkin n. 2/3 intistä käyty, enkä enää rupea hommaa jättämään kesken.

Kunnioitan tota sun ratkaisua. Monella ei olis kanttia tai tarpeeksi tahdonvoimaa ja päättäväisyyttä tehdä tota päätöstä ja mennä komppanian päällikölle puhumaan (esim. mulla :D ).

 

[Ironlife]

Valtavalla hyödyllä voi viitata moneen muuhunkin kuin pelkästään johtamiseen.

Olet oikeassa, ajattelin vähän kapeakatseisesti. Ja nyt kun mietitään niin kyllä se "murkkuikä" viimeistään siellä intissä karisi. Hihatkaan ei ehkä palaneet enää niin nopeasti, kun oli puoli vuotta ollut hermoraunioiden ympäröimänä metsän keskellä (tai no ei siellä sissinäkään niin kauaa oltu) kuuntelemassa avautumista mitä pienimmistäkin asioista. Ja oppihan siellä toisaalta kaupunkilaispoika vähän erätaitojakin. Perkele, hieno juttuhan se onkin :thumbs: Ainakin jälkeenpäin.

Muistutan myös että armeijassa harjoitellaan sotimisen ammattilaisiksi 6-12 kk. Sinä aikana oppii suunnilleen sen oman homman hyvin.

Uskomattoman typerää tekstiä tuon ikäiseltä kaverilta. Eikö ukki kertonut sulle koskaan sotajuttuja? Etkö ihmetellyt, miksi 80v vanha mies saa kyyneleet silmiin vielä monen kymmenen vuoden jälkeen muistellessaan sota-aikoja? Sotilas = Tappaja, näinhän siellä intissä opetettiin. Opitko 6 - 12 kk suunnilleen sen hommasi hyvin itse? Vai minkä luulit tehtäväsi olevan sodassa? Montako tapoit varusmiesaikanasi? Nyt puhutaan teorian ja käytännön erotuksesta. Intissä opetetaan teoria, mutta siitä mitä tapahtuu, kun torvi soi ja lähdetään sotaan, ei ole kenelläkään sellaisella joka ei ole ollut sodassa, mitään käsitystä. Samalla tavalla valahtaa siinä vaiheessa paskat housuun kaikilta.

 

[eddy]

Voihan se olla nuinkin. On siitä armeijan käymisestä hyötyä ainakin jos haluaa armeijaan töihin. Ja niin kauan kun yritysten johdossa istuu vanhoja jääriä, jotka arvostaa aukkia, rukkia, raukkia ym. niin tasan niin kauan noiden käymisestä on hyötyä työllistymisen kannalta. Eniten kai aukin ja rukin käymisestä ovat hyötyneet työelämässä ne, joilla on toivomisen varaa varsinaisen koulutuksen puolella. Tosin nykypäivänä harvemmalla modernilla yrityksellä on varaa enää tuijottaa sotilaspassiin vaan koulutus ja työkokemus ratkaisevat. Jos taas armeijan hyödyillä viitataan johtamiskoulutukseen niin tämä hyöty on vähintäänkin kyseenalainen ainakin työelämän kannalta. Autoritäärisen johtamisen ajat ovat ohi työelämässä eikä armeijasta saatu johtamiskoulutus sovellu nykyaikaisiin yrityksiin (tosin osassa yrityksissä sitä edelleen noudatetaan, mutta nämä ovat usein niitä yrityksiä, joissa ihmiset eivät viihdy ja vaihtuvuus on suurta).

Mihin viittaat tuolla valtavalla hyödyllä omassa tapauksessasi?

t: rajajääkäri.

Niin kauan kuin yrityksessä on noita jääriä, niin niinkauan sinne palkataan lisää jääriä. Paljon kertoo esimerkiksi omasta komppaniasta se, että 90% johtajista oli yliopisto-opiskelijoita ja miehistöstä 90% oli duunareita. Eli johtajakoulutukseen hakeutuu ihmiset, jotka muutenkin tähtäävät korkealle. Näin ollen siis yrityksiin hakeutuu paljon hyvin koulutettua väkeä, jotka ovat käyneet auk:n tai ruk:n.
Suomen puolustusvoimissa on jo muutama vuosi hallinnut aivan uudenlainen johtamistapa: syväjohtaminen. Sama juttu, jota Sarasvuot ja kaikki muutkin harrastavat. Tätä yritetään soveltaa armeijamaailmaan, eikä enää homma ole täysin "mä oon ylempiarvonen, joten sä tottelet mua"-juttua. Enemmänkin yritetään olla hyvänä esimerkkinä ja saada se alaisten luottamus, jolloin homma muuttuu kertaheitolla mielekkäämmäksi. Meillä ainakin alaiset pitivät tästä uudesta johtamistavasta, tosin heillä ei ollut minkäänlaista kosketusta siihen vanhaan malliin.

Täytyy tässä mainita, että itelläkin RUK:n käymisestä on ollu hyötyä, kun olen kesätöitä hakenut. Muita töitä vielä ole kerenny hakemaankaan. "Kyllä nyt reservin upseerilla aina paikka löytyy.. odotas" Tuon oon pari kertaa kuullut.
Tiedän, että tulevaisuudessa tuosta RUK:n käymisestä ei välttämättä sen kummemmin hyötyä ole. Tuskin sitä kovin paljon työelämässä arvostetaan, ainakaan sen sisällön takia. Juju voi piillä siinä, että ajatellaan johtajakouluksen käyneen henkilön olevan vastuuntuntoinen jne. Mutta ei sekään tietysti aina pidä paikkaansa. Jokaisessa porukassa on omat sluibaajansa, myös johtajissa.

Yhtäkaikki, laki taitaa sanoa, että varusmiespalvelus on miesten velvollisuus ja se suoritetaan puolustusvoimissa, sivarissa tai vankilassa. Eipä siinä sen kummemmin nokan koputtamista.

 

[harde20]

Kaverin tuttu oli kiivenyyt kuuseen ja huutanut sieltä että minä tapan teidät kaikki ja oli päässyt pois:D Itse en armeijaa käynyt koska olin juuri aloittanut seurustelemaan nykyisen kumppanini kanssa ja pelkäsin että suhteemme kärsisi Intistä. Kyllä kannatti koska yhdessä ollaan vieläkin ja kohta 5 vuotta tulee täyteen

 

[Nick]

En ole menossa armeijaan. Minusta on mielestäni enemmän hyötyä Suomen valtiolle, kun teen töitä ja maksan veroja, kuin jos olen elätettävänä ja valtion varustamana juoksentelemassa metsissä. Eli tunnen kyllä toimivani siinä mielessä isänmaallisesti. Eri asia sitten onko se minun motivaationi lähde.

Sivarin toivon välttäväni, sillä rahatilanteeni huononisi. Ja raha on tärkeää. En halua tinkiä 500g proteiininsaannistani.

Ei armeijaan, ei sivariin......kenties totaalina vankilaan? Ai niin, rahatilanne huononisi, eihän sekään käy. Mitenhän oikein ajattelit asian hoitaa alta pois?

 

[Kinaasi]

niin voi intissäkin

Erona on vain se, että sivarissa kyseinen henkilö asuisi omassa kämpässään ja todennäköisesti työnkuva olisi paljon mielekkäämpi kuin puolustusvoimien palveluksessa. Miettikää esim. lääkärin työskentelyä vemppakeskuksissa ja vastaavasti sivarissa jossain oikeassa sairaalassa. Itsekästä? Varmasti, mutta samalla järkevää.

 

[Ironlife]

Muuta en jaksa kommentoida, mutta tähän voin sanoa, että itse lopettelen nyt opintoja kauppakorkeassa pääaineenani johtaminen ja organisointi, joten siltä kannalta tiedän ehkä edes jotain.

Sittenhän sitä opiskellaan samaa pääainetta samassa laitoksessa. Tosin tradenomin paperit kuittasin jo vähän aikaisemmin. Ja täysin offtopiccina voin omalta kohdaltani näköalapaikalta todeta, että tasoeroa ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä on monesti liioiteltu. Samanlaisella lukemisella pärjään ainakin itse molemmissa.

Varusmiehenä saatava johtamiskoulutus on kuitenkin aika erilaista kuin millaisena se näkyy niille johdettaville varusmiehille.

Kai sä nyt ymmärrät, että jos puhutaan tässä tapauksessa ihmisten johtamisesta, niin ratkaisevaa on juuri se, miten niitä ihmisiä johdetaan, eli tässä tapauksessa niitä varusmiehiä. Ja armeijassa eritoten johdetaan vielä omalla esimerkillä. Muistat varmaan AUKin käyneenä Ehrnroothin toteamuksen, että sotilaita johdetaan edestä. Työelämässäkään se, että ihmisten johtamisesta keskustellaan hienoin termein kokoushuoneessa, ei näy niille työntekijöille, joita johdetaan. Kokoushuoneen hyvät tarkoitusperät eivät välity noille ihmisille, jos heitä johdetaan jollakin muulla tavalla. Armeijaan kuuluu autoritäärinen johtamistyyli. Sodassa demokratialla ei saavuteta hyviä tuloksia. Työelämään tuo tyyli taas ei kuulu. Jos taas puhutaan siellä opetettavan teorian hyödyllisyydestä, koen kuitenkin saavani parempaa koulutusta nykyisessä oppilaitoksessani. Saatetaanhan siellä jotain yleishyödyllistä teoriaakin opettaa johtamiseen liittyen.

Harvalla yliopistosta valmistuvalla on muutenkaan kovin syvällistä johtamiskokemusta työelämästä. Tällöin ainakin itse näen, että jos kaksi kaveria, joilla on molemmilla sama yliopistokoulutus, mutta toisella lisäksi hyvä varusmiesjohtajakoulutus, niin se jälkimmäinen pärjää useimmiten paremmin, kuin se ensimmäinen.

Niin tämä oli siis sinun mielipide? Vai oletko todistanut tämän ihan käytännössäkin? Millaisella otoksella? Itse näen intin johtamiskoulutuksessa päinvastoin sen vaaran, että jos kyseinen yksilö on saanut ennen työelämään siirtymistään ainoastaan intin johtamiskoulutuksen, ymmärtääkö hän sen, että kyseinen johtamistyyli ei sovi nykyaikaisiin yrityksiin.

 

[Kinaasi]

Ei armeijaan, ei sivariin......kenties totaalina vankilaan? Ai niin, rahatilanne huononisi, eihän sekään käy. Mitenhän oikein ajattelit asian hoitaa alta pois?

Kenties hän hommaa vapautuksen? Ei ole nykyään hirveän harvinaisia nuo.

 

[kodari76]

Olet oikeassa, ajattelin vähän kapeakatseisesti. Ja nyt kun mietitään niin kyllä se "murkkuikä" viimeistään siellä intissä karisi.

Tai sitten ei. Ainakin meillä joukossa tyhmyys tiivistyi. Itse olin 24 kun intissä olin, ja henkisesti liikuttiin siellä 16-18v tasolla. Vaimokin sanoi lomilla käydessäni, että kuinka helvetissä mä olen noin paljon taantunut.

Joku vetaisi keskusteluun suuren totuuden, että 90% miehistöstä oli duunareita ja 90% johtajista älykköjä. Meillä meni ihan toisin päin. Nääs kun menin inttiin kesällä, niin valtaosa alikessuista ym. oli tietenkin amiksesta jouluksi valmistuneita. Kesällä taas tulee ylioppilaat. Ja tämän olivat kapiaisetkin huomanneet. Tammikuun erästä ei tahtonut saada kirveelläkään ketään AUKkiin, kun pojat halusivat äkkiä pois ja töihin. Kesän saapumiserällä taas oli koko vuosi aikaa oleilla intissä. Eli AUKkiin löytyi jopa halukkaita.

Itse pääsin AUKki hommista eroon ilmoittautumalla lääkintäkoulutukseen -> 9kk palvelusta ja heti keväällä hommiin. Pari kk kotiutumisen jälkeen loppui nousukausi ja firmat pistivät rekrykiellot päälle. Itse olen käytännössä viimeinen joka palkattiin osastolle. Ja siitä on nyt yli 5v. mutta mitä sen on väliä :D

 

[Ironlife]

Eli johtajakoulutukseen hakeutuu ihmiset, jotka muutenkin tähtäävät korkealle.

Voihan se olla näinkin, mutta tästähän ei varsinaisesti ollut kysymys. Kysymys oli siitä, että vaikkakin sinne johtoon suoriutuisi paljon aukin ja rukin käyneitä, onko nykyaikaisilla yrityksillä varaa tehdä päätöksiä sotilasarvon perusteella? Tottakai sitä joku voi pitää plussana samanarvoisissa hakijoissa koulutuksen perusteella, mutta nykyään ratkaisee koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi yhä enemmän myös hakijan persoonallisuus. Tämä sen takia, että sitä on hankalaa muuttaa jälkeenpäin, ja haetaankin "sitä oikeaa tyyppiä".

Suomen puolustusvoimissa on jo muutama vuosi hallinnut aivan uudenlainen johtamistapa: syväjohtaminen. Sama juttu, jota Sarasvuot ja kaikki muutkin harrastavat. Tätä yritetään soveltaa armeijamaailmaan, eikä enää homma ole täysin "mä oon ylempiarvonen, joten sä tottelet mua"-juttua. Enemmänkin yritetään olla hyvänä esimerkkinä ja saada se alaisten luottamus, jolloin homma muuttuu kertaheitolla mielekkäämmäksi. Meillä ainakin alaiset pitivät tästä uudesta johtamistavasta, tosin heillä ei ollut minkäänlaista kosketusta siihen vanhaan malliin.

Katos perkele... kyllä siitä jotain hyötyä sitten onkin :thumbs: Tuota en tiennyt. Sitten voidaan taas miettiä sitä, voiko tuon ylimääräisen puoli vuotta käyttää tehokkaammin / mielekkäämmin jollain muulla tavalla. Tähän asti Aukin ja Rukin käymättömyys ei kuitenkaan ole ollut varsinainen este / edes miinus työllistymiselle. Itse ajattelin, että miksi siis vaivautua, jos työllistyy kuitenkin.

 

[Finnico more]

Jos taas armeijan hyödyillä viitataan johtamiskoulutukseen niin tämä hyöty on vähintäänkin kyseenalainen ainakin työelämän kannalta. Autoritäärisen johtamisen ajat ovat ohi työelämässä eikä armeijasta saatu johtamiskoulutus sovellu nykyaikaisiin yrityksiin

Ei muuten pidä paikkaansa. Intin johtajakoulutus on muuttunut aika paljon siitä, mitä se oli vaikkapa tsaarin aikana. Nykyäänhän siellä sovelletaan (ainakin periaatteessa, tapauskohtaisesti esiintynee vaihtelua) ihan tuoreimpia johtamis- ja kasvatusteoreettisia näkemyksiä, jotka ovat hyvin kaukana siitä, mihin viittaat.

Tosiasia tietysti on, että armeijaan kuuluu hierarkinen valta- ja kurijärjestelmä, joka on toki siviilielämään verrattuna ehdottomuudessaan omaa luokkaansa. Mutta se ei silti tarkoita, etteikö johtaminen olisi muutakin kuin pelkästään käskytystä. Ja käsitykseni mukaan tämä on myös huomioitu nykypäivän intin johtajakoulutuksessa.

Toinen juttu on sitten se, kuinka joku 18 v. amiksesta tai lukiosta valmistunut teini osaa omia sosiaalisia kykyjään ja johtamistaitojaan kehittää. Mikäli intistä ottaa kaiken mahdollisen irti juuri omien johtamistaitojensa näkökulmasta, on tästä aivan takuulla hyötyä myös tulevaisuudessa, eikä pelkästään paperilla.

 

[Ironlife]

Ei muuten pidä paikkaansa. Intin johtajakoulutus on muuttunut aika paljon siitä, mitä se oli vaikkapa tsaarin aikana. Nykyäänhän siellä sovelletaan (ainakin periaatteessa, tapauskohtaisesti esiintynee vaihtelua) ihan tuoreimpia johtamis- ja kasvatusteoreettisia näkemyksiä, jotka ovat hyvin kaukana siitä, mihin viittaat.

Juu olenkin aikaisemmissa posteissa vähän myönnytyksiä tehnyt uusien todisteiden valossa Mutta silti koen saavani laadukkaampaa teoriaopetusta kauppakorkeakoulusta. Ja koin sen turhaksi, koska tuo intin johtamiskoulutus kun ei kuitenkaan ole edellytys työllistymiselle siinä määrin kuin esim. kaupallinen tutkinto. Toisaalta herää myös se kysymys, että onko tuo intistä saatava johtamiskoulutus puolen vuoden ylimääräisen hajoamisen arvoista. Minulle se ei ollut.

 

[vilho_kanuuna]

Pitääkö sen armeijan välttämättä antaa kävijälleen jotain, eikä kerrankin elämässään voisi ajatella asiaa päinvastoin?

Tässä kuule oltaisiin Itäblokin jatkona, jos meitä "muutaman" vuoden vanhemmat olisivat tämän kysymyksen äärelle jääneet.

 

[Ironlife]

Tässä kuule oltaisiin Itäblokin jatkona, jos meitä "muutaman" vuoden vanhemmat olisivat tämän kysymyksen äärelle jääneet.

Tässä threadissä ei käsittääkseni päätetä itsenäisen Suomen "uskottavan" maanpuolustuksen lakkauttamisesta / jatkamisesta :jahas: