Mikset käynyt/tule käymään armeijaa?

[JarkkoMan]

Sama täälllä. Hakeuduin omaa alaani 100% koskettavalle intti-uralle ja pääsin siellä jopa tehtävään joka nykyään on varusmiehiltä kielletty, eli vain sotilasammattihenkilöt nykyään pyörittää sitä hommaa. Kyllä siitä on ollut aivan sikana hyötyä siviiliammatissani (joka on siis aivan täysin samaa hommaa mitä ilmaiseksi mutta täysihoidolla intissä tein).

Ja meilläkin oli pari sellaista ihan oikeaa uskovaista intissä, jotka olivat valinneet aseettoman palveluksen. Se toimi heille koska heidän ainoa perusteensa oli Raamatun lause "ken miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu..." mutta sitten tunnen näitä sivareita ja keskeyttäneitä joilla ei todellakaan vastaavan luokan vakaumuksia ollut, vaan haluttiin se helpompi reitti. Paras tapaus oli tuttu joka kävi sivaripalveluksessa ihan normaalisti kuin töissä, nukkui himassa ja eli päivärahoillaan. Samaan aikaan opiskeli iltalukiossa puolet lukion oppimäärästä ja dokasi viikonloput kavereiden kanssa. Aamiaisen äiti valmisti pöytään. Siinä vakaumusta kerrakseen ja oli varmaan ihan hirveän rankkaa verrattuna meidän kolmen viikon metsäleiriin jonka viimeinen viikko ns. loppusota jossa ei kukaan nukkunut...

Kuulostat hieman kateelliselta, no mutta tälläisiäkin tapauksia on. Tosiaan 13kk:ta suunnilleen ilmaiseksi töissä ei todellakaan ole mitään herkkua verrattuna esim. 6kk:tta palvelleeseen. Uskon kyllä sen, ettei yksikään sivari pääse lähellekkään metsä leirin rankkuutta.

 

[Carbon]

Tässä hyvä esimerkki ihmisestä, joka on kyvykäs näkemään ainoastaan yhden aseellisen konfliktin ja arvoasetelman sen takana. Tässä fantasiassa joku maantierosvo hyökkää viattomaan ja neitseelliseen Suomeen (vihollinen kuvitellaan suunnilleen yhtä moniulotteiseksi kuin yhdysvaltain lanseeraama pahan akseli, lähimpiä vertailukohtia lienevät karhukopla, mustakaapu tai Darth Vader). Ajattelu lähtee siitä, että sieltäpä jo rosmojoukko kolkuttelee rajalta minun tupaa kohden, nyt pyssy esiin. Monimutkaisia syy-seuraussuhteita ei ole edessä tai takana, kun suostutaan näkemään ainoastaan tilanne. SIELTÄPÄ-JO-ROSMO-JOUKKO-KOLKUTTELEE-MINUN-TUPAA-KOHDEN-MUUTA EI-TÄSSÄ-TODELLISUUDESSA-OLE.

Niin siis edelleen, mitä suomen tulisi tehdä jos tänne hyökätään. Tuijottaa piippuun ja sanoa "peace"?

 

[Art2]

Taitaa tämä thredi mennä pahasti lukkoa kohti. Harmi vaan, koska hyvääkin juttua on.

 

[Ironlife]

Jos opiskelet kokiksi ja valmistut, olet varmaan kokkaamisen ammattilainen. ... Kuinka vaikea se on tajuta vai etkö tiedä mitä ammattilainen tarkoittaa?

Niin meillä on kaksi eri mielipidettä. Sinun käsityksesi mukaan ammattilainen on henkilö, joka hallitsee asiat teoriassa. Oman käsitykseni mukaan ammattitaito rakentuu teoriasta ja käytännön kokemuksesta. Muutenhan rekrytoinnissakin kiinnitettäisiin huomiota ainoastaan muodolliseen pätevyyteen, ei koulutukseen ja työkokemukseen, joka useimmiten painaa siellä vaakakupissa sitä muodollista pätevyyttä enemmän. Mutta sinulla on oikeus pitää varusmiespalveluksen suorittanutta henkilöä sotimisen ammattilaisena, jos niin haluat. Minun mielipide sattuu nyt vaan eroamaan tästä näkemyksestä. Ymmärräthän sen? :piis:

 

[S0874]

Taitaa tämä thredi mennä pahasti lukkoa kohti. Harmi vaan, koska hyvääkin juttua on.

No toivottavasti menee. Hyvät jutut kestää aina tasan sen aikaa, kun muutama höyrypää alkaa vänkäämään asioista. On vissiin kovin vaikeeta monille ottaa rauhallisesti kun puhutaan asioista jotka eivät ole täysin mustavalkoisia.

 

[Art2]

No toivottavasti menee. Hyvät jutut kestää aina tasan sen aikaa, kun muutama höyrypää alkaa vänkäämään asioista. On vissiin kovin vaikeeta monille ottaa rauhallisesti kun puhutaan asioista jotka eivät ole täysin mustavalkoisia.

Näinhän se pakkaa olemaan :down:

 

[XXL]

Niin meillä on kaksi eri mielipidettä. Sinun käsityksesi mukaan ammattilainen on henkilö, joka hallitsee asiat teoriassa. Oman käsitykseni mukaan ammattitaito rakentuu teoriasta ja käytännön kokemuksesta. Muutenhan rekrytoinnissakin kiinnitettäisiin huomiota ainoastaan muodolliseen pätevyyteen, ei koulutukseen ja työkokemukseen, joka useimmiten painaa siellä vaakakupissa sitä muodollista pätevyyttä enemmän. Mutta sinulla on oikeus pitää varusmiespalveluksen suorittanutta henkilöä sotimisen ammattilaisena, jos niin haluat. Minun mielipide sattuu nyt vaan eroamaan tästä näkemyksestä. Ymmärräthän sen? :piis:

Alkuperäinen kina tuli siitä ettei jonkun mielestä Suomella pitäisi olla varusmiespalvelusta vaan ammattiarmeija. Se tarkoittaisi sinun määritelmän mukaan että rajalla olisi kriisin syttyessä muutama veteraanipappa.

 

[Willie]

No en. Sinne on pasifistina pikkuisen hankala mennä. Olen tähän asti todellakin luullut, että siellä edes tehtäisiin minunkin veroeuroillani jotain tarkoituksenmukaista, mutta ei. Äijät on poikaleirillä ja sitten pakkotoistolla horistaan jostakin ryhmähengestä ja johtajakoulutuksesta ja ties mistä. Minä haluan armeijan joka perkele sotii eikä "kasva ihmisenä" tai sen sellaista.

Ryhmähengellä ja johtamistaidolla sattuu kuitenkin olemaan suuri merkitys taistelutehtävien onnistumisen kannalta. Jos varusmiespalvelus saa aikaan jonkinlaisen me-hengen, on se jo suuri saavutus maanpuolustuksen kannalta. Varusmiespalvelukseni aikana sain paljon tarkoituksenmukaista koulutusta sodanajan tehtävääni. Sain tosin myös epätarkoituksenmukaista koulutusta, jonka järjestämiseen oli syynä niiden käytettävissä olevien verorahojen vähyys.

 

[joq]

Eli lyhyesti, syy siihen miksi et seuraa valtavirtaa, oli syy sitten mikä hyvänsä.

On se kumma vaikka on näin selvä kysymys, niin silti jokkut "älyköt" rupeavat treadia sotkemaan vaikka on käyty armeija.

Itse ainakin ymmärsin, että tässä haettiin VAIN niitten mielipiteitä, jotka eivät ole armeijaa käyneet. Miten voi olla niitten muitten niin vaikeaa olla kommentoimatta koko treadia??

Sorry

 

[Ironlife]

Joogin mieliksi

Alkuperäinen kina tuli siitä ettei jonkun mielestä Suomella pitäisi olla varusmiespalvelusta vaan ammattiarmeija. Se tarkoittaisi sinun määritelmän mukaan että rajalla olisi kriisin syttyessä muutama veteraanipappa.

Alkuperäinen kina:

Nykyiset sotilasoperaatiot vaativat ammattitaitoa.

Muistutan myös että armeijassa harjoitellaan sotimisen ammattilaisiksi 6-12 kk. Sinä aikana oppii suunnilleen sen oman homman hyvin

Varusmiespalveluksen suorittanut ei edelleenkään ole mielestäni ammattitaitoinen sotilas. Ammattiarmeija ei tällöin myöskään koostu henkilöistä, joiden ammattitaito rajoittuu varusmiespalvelukseen.

 

[lej]

Sittenhän sitä opiskellaan samaa pääainetta samassa laitoksessa. Tosin tradenomin paperit kuittasin jo vähän aikaisemmin. Ja täysin offtopiccina voin omalta kohdaltani näköalapaikalta todeta, että tasoeroa ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä on monesti liioiteltu. Samanlaisella lukemisella pärjään ainakin itse molemmissa.

Kai sä nyt ymmärrät, että jos puhutaan tässä tapauksessa ihmisten johtamisesta, niin ratkaisevaa on juuri se, miten niitä ihmisiä johdetaan, eli tässä tapauksessa niitä varusmiehiä. Ja armeijassa eritoten johdetaan vielä omalla esimerkillä. Muistat varmaan AUKin käyneenä Ehrnroothin toteamuksen, että sotilaita johdetaan edestä. Työelämässäkään se, että ihmisten johtamisesta keskustellaan hienoin termein kokoushuoneessa, ei näy niille työntekijöille, joita johdetaan. Kokoushuoneen hyvät tarkoitusperät eivät välity noille ihmisille, jos heitä johdetaan jollakin muulla tavalla. Armeijaan kuuluu autoritäärinen johtamistyyli. Sodassa demokratialla ei saavuteta hyviä tuloksia. Työelämään tuo tyyli taas ei kuulu. Jos taas puhutaan siellä opetettavan teorian hyödyllisyydestä, koen kuitenkin saavani parempaa koulutusta nykyisessä oppilaitoksessani. Saatetaanhan siellä jotain yleishyödyllistä teoriaakin opettaa johtamiseen liittyen.

Niin tämä oli siis sinun mielipide? Vai oletko todistanut tämän ihan käytännössäkin? Millaisella otoksella? Itse näen intin johtamiskoulutuksessa päinvastoin sen vaaran, että jos kyseinen yksilö on saanut ennen työelämään siirtymistään ainoastaan intin johtamiskoulutuksen, ymmärtääkö hän sen, että kyseinen johtamistyyli ei sovi nykyaikaisiin yrityksiin.

Totta kai esim. kauppakorkean johtamisopinnot ovat paljon paremmin työelämään ja yritysten johtamiseen soveltuvia kuin varusmiesjohtajien. En mielestäni niin väittänytkään, että pelkällä intin 9 kuukauden johtajakoulutuksella saavutettaisiin aina huipputuloksia. Ja tietysti se edellyttää sitä, että ihminen osaa soveltaa oppimiaan asioita tilanteen vaatimalla tavalla. Mutta väitän, että jopa se intinkin johtajakoulutus on useimmissa tapauksissa tyhjää parempi.

Jos pääaineesi kerran on johtaminen niin tiedät varmaan monien kauppakorkeaopiskelijoidenkin suhtautumisen siihen "paskanjauhamiseen". Tietysti mukan on usein normaalia vittuilua pääaineiden välillä, mutta mielestäni ikävän harva ottaa johtamista edes sivuaineeksi, vaikka myöhemmin elämssä todella suurella todennäköisyydellä tulee johtamaan muita. Ja kauppakorkeassa sentään, jos puhutaan yliopistoista, varmaan opiskellaan johtamista eniten Maanpuolustuskorkeakoulun jälkeen ja silti tulokset jäävät aika laihoiksi. Mikä tilanne sitten onkaan aloilla. joissa siihen kiinnitetään vielä vähemmän huomiota. Eli aika moni aloittaa sen johtamisuransa työelämässä aika pitkälti AUK:n ja RUK:n opeilla. Eikä kauppakorkeassakaan sitä käytännö kokemusta saa juuri yhtään.

Otokseni ei ole mikään älyttömän suuri, mutta olen muutaman kauppatieteilijän nähnyt, joille nousee kusi päähän heti, kun saa 1-2 alaista ja varmaan jää Fredrik Taylor toiseksi, kun aletaan kunnolla pätemään ja nysväämään. Ei inttikään sille ehkä oikea paikka ole, mutta mielestäni huomattavasti parempi paikka harjoitella esimiesasemassa toimimista ja tehdä niitä aloittelijan virheitä, kuin työelämä.

 

[Finnico more]

Olen tähän asti todellakin luullut, että siellä edes tehtäisiin minunkin veroeuroillani jotain tarkoituksenmukaista, mutta ei. Äijät on poikaleirillä ja sitten pakkotoistolla horistaan jostakin ryhmähengestä ja johtajakoulutuksesta ja ties mistä. Minä haluan armeijan joka perkele sotii eikä "kasva ihmisenä" tai sen sellaista.

Ja nämähän toki poissulkevat toisensa, niinkö?

 

[Finnico more]

Ryhmähengellä ja johtamistaidolla sattuu kuitenkin olemaan suuri merkitys taistelutehtävien onnistumisen kannalta.

Juuri näin.

Jos varusmiespalvelus saa aikaan jonkinlaisen me-hengen, on se jo suuri saavutus maanpuolustuksen kannalta. Varusmiespalvelukseni aikana sain paljon tarkoituksenmukaista koulutusta sodanajan tehtävääni.

Tässä ovat nähdäkseni yleisen asevelvollisuuden kaksi tärkeintä pointtia.

Sain tosin myös epätarkoituksenmukaista koulutusta, jonka järjestämiseen oli syynä niiden käytettävissä olevien verorahojen vähyys.

Ja palveluksessa juuri tämä aiheuttaa sitä kaikille intin käyneille tuttua vitutusta... Syitä voi toki olla muitakin. Toisaalta pieni vitutus ja turhautuminen kasvattaa kummasti luonnetta, sitä oppii itsestään (ja muista) kaikenlaista mielenkiintoista.

 

[Fatpipe]

Vähä menee Mutta pitää itsekki puuttua puolustusvoimissa yleisesti käytettävään johtamistyyliin, josta mun mielestä pitäisi päästä päästä eroon. Eikä MISSÄÄN tapauksessa saisi käyttää yritysmaailmassa.

Monelta johtajalta ainakin minun palvelusaikana puuttui kyky/halu ymmärtää, että ihmiset ovat toisistaan poikkeavia yksilöitä, jotka reagoivat asioihin eri tavoin, sekä oppivat asiat eri tahtiin.
Toinen asia, jota en ymmärtänyt oli se, miksi jonkun epäonnistuminen piti palkita HUUTAMALLA ja VITTUILEMALLA. Sekä rankaisemalla myös muita toisten virheistä. Mun mielestä johtaja ei olisi yhtään huonompi, vaikka negatiivinen palaute tulisi rauhallisesti ja asiallisesti, ilman että tarvis pyyhkiä "palautteen" jälkeen alikessun limat naamalta.

Esimerkkinä tästä voisi kertoa, kun sain todistaa yhden inttikaverin jonkinasteista murtumista. Kaveri ei ollut välkyimmästä päästä, ja aina jotenkin onnistui tekemään kaikki asiat väärin, vaikka kyllä yritti parhaansa. Kerran menimme tahtimarssia ruokalaan syömään. Kyseinen jamppa ei pysynyt tahdissa, eikä syömään päästäisi ennenkuin KAIKKI marssisivat tahdissa. Me sitten pyörittiin ruokalan pihalla aikamme, kunnes alikersantti keksi laittaa jampan kulmamieheksi, mutta sitten kukaan ei pysynyt hänen tahdissaan. Alkoi siinä pikkuhiljaa kaikkia vituttaan kun ei päässyt syömään. Ja näin mies sai julkisen nöyryytyksen + muitten vihat kun hänen takiaan ruokailu jäi lyhyeksi. Muistan vieläkin kun eräänä iltana yhdestä tuvasta kuului itkua meidän tupaan, siellä tämä taistelija oli itkemässä ja välillä joku kävi pyytämään häneltä anteeksi ja joku toinen kävi vittuilemassa. Seuraavana aamuna oli poikaa isä hakemassa pois. Toivottavasti inttiajasta ei jäänyt hänelle mitään pysyvämpiä traumoja.
Tosin monesti ihmeteltiin, miksi jannu ylipäätään hyväksyttiin A-mieheksi(myös fyysinen kunto olematon + turvallisuusriski aseen kanssa muille)

Tosin olihan armeijassa myös hyviä ja humaaneja johtajia, mutta pelottavan monelle tuntui olevan pääasia "alemmille" vittuilu. Toivottavasti aikuistuu, jos johonkin muualle johtamaan pääsee.

Itse näen armeijan myös syrjinnäksi syntyperän tai sukupuolen vuoksi, mutta enpä ole keksinyt vielä yhtään parempaa/ halvempaa vaihtoehtoa miesten yleisen asevelvelvollisuuden tilalle. Ehkäpä tulevaisuudessa vapaaehtoinen asepalvelus. Mutta eipä siitä enempää, ettei mee vielä enemmän

 

[Rinkku]

Tosin olihan armeijassa myös hyviä ja humaaneja johtajia, mutta pelottavan monelle tuntui olevan pääasia "alemmille" vittuilu. Toivottavasti aikuistuu, jos johonkin muualle johtamaan pääsee.

Olen täysin samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit. Jos ja kun kaikilla intin käynneillä (virhemarginaali +/- 2%) tuntuu olevan liikuttava yksimielisyys siitä, mitkä ovat hyvän johtajan ominaisuudet (reilu, huumorintajuinen, valmis tekemään itse sen, mitä alaisilta pyytää), voidaankin aiheellisesti kysyä: "Mistä näitä sikiää?" Olen melko varma, että eräs itseäni suuresti vituttanut alikessu kiteytti tämän psyykeenrakenteen aloittaessaan urputukseeni kohdistuvan vasta-argumentoinnin lauserakenteella: "Ei minunkaan/minunkin alikessuni blaa blaa blaa/Sama se oli meillä blaa blaa blaa/ei meidänkään blaa blaa blaa". Kyse on yksinkertaisesti KOSTOSTA. Tämä säkenöivä syväjohtaminen ajattelee näin: "Minuun kohdistunut vittuilu pitää pistää eteenpäin. Näin täällä on aina menty. Väärä plus väärä tekee yhden oikean!" Se on orjan ja lampaan moraalia. Silloin, kun ihminen on liian spede jaksaakseen muuta kuin mallioppimisen.

Nyt voidaan toki vasta-argumentoida, että kyllä miehen pitää kestää vähän vittuilua. Niin pitääkin. Se on toinen asia. Sen sijaan minua kiinnostaisi kuulla ihan oikea analogia siitä, miten armeijassa vallalla oleva (poikkeuksiakin on, ne nastat alikessut) johtamistaidon psykologia olisi siirrettävissä tavalliseen työelämään. Se kun on niin säännöllistä se mussutus siitä, että "intissä oppii johtamaan".

 

[lej]

Ei kai kukaan ole väittänytkään, että liike-elämässä pitäisi johtaa samalla tavalla, kuin armeijassa. Fiksut, kun osaavat soveltaa armeijassakin oppimiaan asioita liike-elämässä sopivalla tavalla.

Kannattaa myös tehdä selkeä ero 19-vuotiaan ekaa kertaa elämässään johtamista kokeilevan alikersantin ja kadettikoulun käyneen 40-vuotiaan upseerin kanssa. Tosin jälkimmäisten kanssa ei kovin paljon varusmiehet pääse useimmissa paikoissa toimimaan saati keskustelmaan.

Useilta 19-vuotiailta puuttuu vielä se kyky/halu ymmärtää, että ihmiset ovat toisistaan poikkeavia yksilöitä, jotka reagoivat asioihin eri tavoin, sekä oppivat asiat eri tahtiin.

 

[lej]

Lisätään nyt vielä, että se armeijassa opetettava teoria on suhteellisen fiksua, joskin aika pintaraapaisu, koska taustalla olevia tekijöitäö ei oikein selitetä. Jos niitä oppeja noudattaa niin ihan metsään ei voi mennä siviilimaailmassakaan. Tosin opetuksen ja ymmärtämisen tukemisen tasossa on suuri eroja.

Toinen puoli on ikävä kyllä se, että oppivatko ihmiset liian helposti siiihen, että loppujen lopuksi luulevat sen varusmiestason johtamisen olevan silti sitä oikeaa. Tätä tukee ainakin joidenkin kapiaisten asenne syväjohtamista vastaan ja kannustaminen tuohon ringsiden kuvaamaan "kostamiseen", tai ainakin sen hiljaiseen hyväksymiseen.

Suurin hyöty mielestäni silti on siitä saatava kokemus. Mielestäni sillä voi saavuttaa ainakin pienen edun sellaiseen verrattuna, jolla sitä ei ole yhtään. Totta on sekin, että fiksu ihminen oppii aina uutta, mutta väittäisin, että aika pitkälti hyvin, hyvin suuri enemmistö niistä fiksuista käy läpi juuri tuon varusmiesjohtajakoulutuksen.

 

[Rinkku]

Useilta 19-vuotiailta puuttuu vielä se kyky/halu ymmärtää, että ihmiset ovat toisistaan poikkeavia yksilöitä, jotka reagoivat asioihin eri tavoin, sekä oppivat asiat eri tahtiin.

En lej missään tapauksessa viitannut suhun tolla postilla. Sä tiedät, että pidän sua älykkäänä. Se on sääli, että se kokemuspohja todellakin saadaan siltä 19-vuotiaalta. Harvaa se loppupeleissä lämmittää, että esim. kadislaiset on systemaattisesti aika fiksuja jätkiä. Ei ainakaan mulla ole kadiksesta tulleista pahaa sanottavaa. Monesta alemman tason pikkunilkistä on. Todennäköisesti lause "miten saan alaiseni motivoitumaan" on niille teoreettis-käsiteellis-kieliopillisesti kuitenkin liian vaikea. Toisaalta jos lähdetään tästä velvollisuusetiikasta, niin silloinhan se on ihan sama miten sitä johtaa - motivaatioksi riittää se kansalaisvelvollisuus...

 

[Pyranha]

Hyvää juttua rinkulta.

Mä kyllä itse koin oppineeni hurjasti intissä johtamisesta.

Mä olin melkoisen esiintymiskammoinen henkilö ennen armeijan käymistä. No kävin Auk:n ja pääsin vielä Auk:iin santsariksikin. Seurauksena mun esiintymiskammo hävisi kokonaan, opin puhumaan varsin luontevasti isommallekin porukalle. En olisi ikinä uskonut että saan noin vain suuni auki 300 henkilön edessä

Lisäksi varsinkin santsariaikana oppi rakentamaan/vetämään tehokkaan opetustilaisuuden kun aikaa on kuitenkin niin vähän ja asiaa paljon. Varsin hyödyllinen taito sekin !

Huomasin myös kuinka paljon saa aikaan kun ohjaa sen energian niihin tärkeisiin asioihin turhuuden sijaan. Mun tuvassani jätkien ei tarvinnut leikkiä "Huomio!" ja "kyykkyyn-ylös" leikkejä. Jos oli aikaa niin se käytettiin jonkun järkevän asian kertaukseen tai sitten se oli vapaa-aikaa.
Laiskottelusta/heikosta suorituksesta seurasi itse asian toistaminen tai jos kyse ei ollut osaamisen heikkoudesta niin vaikkapa yleishyödyllinen lenkki metsässä.

Hauskana yksityiskohtana, sikalistaan sain pelkkää miinusta koko komppanialta paitsi 11 kommenttia oli erittäin positiivisia. Oman ryhmäni jannut oli siis kuitenkin arvostanut mua
Oli todella kiva nähdä niitä jätkiä puol vuotta myöhemmin kun tulivat juttelemaan varsin rennosti ja kiittelemään kun olin ollut "reilu jätkä" silloin.

Intin jälkeen mä olen tehnyt hommia urheiluohjaajana, ohjaan kesässä satoja ihmisiä uuden lajiin pariin. Joukossa niin koulu-ikäisiä kuin yritysporukoitakin. Työ jota en ennen intin käymistä ikinä olisi kuvitellut tekeväni !

 

[eddy]

Lisätään nyt vielä, että se armeijassa opetettava teoria on suhteellisen fiksua, joskin aika pintaraapaisu, koska taustalla olevia tekijöitäö ei oikein selitetä. Jos niitä oppeja noudattaa niin ihan metsään ei voi mennä siviilimaailmassakaan. Tosin opetuksen ja ymmärtämisen tukemisen tasossa on suuri eroja.

Nyt kaikkien ei tartte alkaa huutamaan, että "no meidän aikana ei ainakaan ollu tollasta" jne. Koska tuo johtamiskoulutus on siis viime vuosina kokenut erittäin mullistavia muutoksia. Tosin nämä eivät ole täysin käytännössä toteutuneet. Annanpa hienoisen esimerkin tästä:
Aukissa komppaukkeli (nuori, innokas, ymmärtäväinen, fiksu jne.) piti oppituntia syväjohtamisesta. Siellä sitten kerrottiin, että pitää olla reilu ja ymmärtäväinen jne. Oppitunnin jälkeen oli sulkeiset ja niitä piti rottakoulun käynyt väsynyt luutnantti. "Noniin, tässä teille vähän syväjohtamista, KOIVU myötäpäivään kiertäen, mars mars" tuota koivua ja komppaniaa ja pyörävarastoa ympäri tunti.
Tuostapa sitten tuli hyvä olo ja usko syväjohtamiseen todella lujittui.

Yleensä kaikki lähtee kapiaisista, vaikka näin ei pitäs olla. Jos kapiaiset huutaa mulle, niin en pura sitä alaisiini. Ns "paska valuu alas päin"-kulttuuri, joka kuitenkin intissä vallitsee, ei ole kovinkaan rakentava. Tietysti se paskan pudottelu voidaan lopettaa yläpäässä, mutta ei sitä valumista niin vaikea keskeltäkään ole katkaista.

Johtajista kun puhutaan, niin intissä yritetään kaikista tehdä Koskelaa, mutta sitä kokelas koskelaa tekee Lehto.