- Liittynyt
- 18.11.2002
- Viestejä
- 349
- Ikä
- 56
Pohdiskelua ja mutuilua aiheesta:
Enemmän kait se pelko ja sen takia lukkoon meno luulisin olevan syynä kuin sen että ei kykenisi tappamaan vihollista koska sekin on ihminen.
Varsinaisen ampumisen sijasta useimmat sotilaat keskittyivät taistelutilanteessa ampumaan kykenevien sotilaiden auttamiseen ja tukemiseen. Latasivat lippaita, auttoivat haavoittuneita, toimittivat a-tarvikkeita jne. He eivät pelänneet enempää kuin ampujatkaan.
Sodissa valtaosa miestappioista tulee epäsuorasta tulesta, tykistökeskityksistä ja ilmapommituksista. Niiden tekemisessä ei ihmisellä ole mitään vaikeuksia, kun tapettavaa ei tarvitse nähdä. Pitkä välimatka helpottaa tappamista. Ajatellaan vaikka pommikoneen miehistöä. Kaupunkipommituksissa he saattavat tappaa satoja tai jopa tuhansia siviileitä. Miehiä, naisia, lapsia, vanhuksia. Jos samat miehet lähetettäisiin kaupunkiin pistoolien kanssa, niin montako 'vihollista' he saisivat hengiltä?
On paljon sen tyyppisiä tarinoita, missä pommituksen aikana yksi tai useampi sotilas hyppää suojaan samaan kuoppaan vihollisen kanssa. Eikä silloin yleensä ryhdytä tappotoimiin vaan pelätään yhdessä, poltetaan tupakat, kätellään ja lähdetään keskityksen jälkeen omille puolille. Ihmisen tappaminen on vaikeaa, kasvottoman vihollisen paljon helpompaa.
Mutta olen myös lukenut tutkimuksesta, jossa satunnaisesti valittuja henkilöitä pistettiin antamaan sähköiskuja tuntemattomalle uhrille. Koetta valvoi laboratoriotakkiin pukeutunut henkilö ja uhri oli näyttelijä. Uhri kirkui ja esitti kokevansa hirveitä tuskia. Yli 60% koehenkilöistä kidutti uhrin 'kuoliaaksi' valkotakkisen labrahemmon vaatimuksesta. Koehenkilöt itkivät ja rukoilivat valvojaa keskeyttämään kidutuksen, mutta eivät silti pystyneet kieltäytymään annetuista käskyistä. Pystyisitkö sinä kieltäytymään? Pystyisinkö minä? 2/3 ihmisistä ei pysty. Hivenen pistää miettimään.