En jaksanut lukea väittelyitä (vielä) paria sivua enempää, mutta kantani on ollut ja tulee olemaan, että jos on Ihan Oikeasti pasifisti, niin ei missään nimessä inttiin. Jos ei ole maanpuolustuksellista asennetta (mikä on eri asia, kuin pasifismi, ei ole asia vielä päässään selkiytynyt), niin asiaa tulee pohtia kaikessa rauhassa ja ottaa lykkäystä (niinkuin itse tein muutaman vuoden ajan). Kun asia selkiytyy, niinkuin sen on Suomessa vähän pakko, niin valitsee sitten joko intin (huomaa, että päässään majailee maanpuolustuksellinen asenne ja ajatusmaailma) tai sivarin (huomaa, että on pasifisti).
Jos taas menee inttiin syystä "Noku pakkoha sinne o ja ku KAIKKI muutki kerta, ni emmää ny uskalla sivarixi rueta...", niin pieleen menee, sori vaan. Sama homma, jos ryhtyy sivariksi syystä "Noku siello nii kauhiaa, ku huudetaa ja joutuu metässä kälysessä teltasa asuun, o märkää ja kylmää...", niin en voi moista arvostaa. Muutama vanha kaverini/ystäväni on sivari, koska pollassaan asuu vankka pasifistinen asenne. Pärjäisivät takuulla intissä hienosti, koska eivät ole sipisteleviä hienohelmoja, vaan fiksuja, sisukkaita ja myös fyysisesti kunnossa olevia miehiä. En halveksi heitä yhtään, vaan kunnioitan sitä, että ovat selvittäneet itselleen kantansa asiaan kunnolla, eivätkä tehneet aivottomina zombeina sitä, sitä minkä kaikki muutkin ja mikä oletetaan jokaisen suomalaisen Miehen tekevän. :jahas:
Koska mua ei ikinä kasvatettu pasifistiksi eikä maanpuolustukselliseksi, piti asia selvittää hyvin. Tulin maanpuolustukselliseen lopputulokseen, siksi kävin korohorossa aikoinaan 12kk (lääkAU) ja olin viime viikon rajasissien mukana kertausharjoituksessa (vissiin mut on sitten Rajavartiostoon siirretty pois PV:n joukko-osastosta, aivan sama mulle, osallistun silti täysillä kertauksiin, jos vielä sinne määrätään). Siltikään en tuomitse sivareita, enkä oikein nykyään totaalejakaan yksilöinä, mutta ymmärrän tietyllä lailla sen, miksi totaalit joutuvat vankilaan. Sen voi ymmärtää, jos ajattelee asiaa nimenomaan Suomen valtion kannalta, EI yksilön kannalta. Jos pysyy tiukan individualistilla maaperällä, ei maanpuolustuksellinenkaan voi puolustaa totaalien vankilatuomiota, mutta ilmeisesti muuten oikeistolaisesti ja/tai liberalistisesti ajattelevilla ja yksilön vapautta ja oikeuksia peräävillä jossain vaiheessa (minkä muun aiheen kohdalla, kuin maanpuolustus?) kumminkin tulee valtionkin etu mukaan kuvioon, koska niin moni kumminkin pitää totaalien vankilatuomioita oikeutettuna. En ota kantaa totaalien kantaan (koska mulla ei sitä vielä ole), mutta pyörittelen vain asiaa akselilla yksilö/valtio (vai pitäisiköhän sen olla kansalainen/valtio ennemmin?).
Yleensäkin tämä asia pitäisi ajatella mielestäni akselilla yksilö/kansalainen/valtio. Mitä Suomi valtiona sinulle merkitsee ja mitä olet sen puolesta valmis tekemään? Mulle Suomi on koti. En osaa ajatella mitään taloa tai pitäjää kotina, vaan kodin muodostaa mahdollisuus käyttää äidinkieltäni vapaasti niin kirjoittaen kuin puhuenkin sekä mahdollisuus ja oikeus elää Suomen ja suomalaisten määrittelemien tapojen, kulttuurin ja lakien mukaisesti. Kaikkeen em. tarvitsen suomalaisia, yksinäni en voi noita asioita tehdä. Minulle on sietämätön ajatus, että em. olisi uhattuna aseellisesti, väkivalloin. Siksi olen valmis osallistumaan kotini (Suomen valtio, tavat, kieli, lait ja kaikki suomalaiset) puolustukseen aseellisestikin. Em. kirkastui minulle asuttuani noin 1,5 vuotta ulkomailla. Pystyisin kielitaidollisesti helposti asumaan missä tahansa englanninkielisessä valtiossa (enkku on mulla lähes äidinkielen tasolla puhuttuna ja kirjoitettuna paljon vahvempi, kuin monella äidinkielenään sitä puhuvalla) ja muissa pohjoismaissa (osaan ruotsia sujuvasti), mutta se ei silti olisi ikinä sama, kuin Suomi. Silti en voisi ilmaista itteäni äidinkielelläni ja minun olisi pakko sopeutua elämään jonkun muun, kuin kotini kulttuurin mukaan (pystyisin siihen toki ja tottuisinkin ajan mittaan, mutta silti se ei olisi sama, kuin Suomi).
.
