- Liittynyt
- 11.2.2015
- Viestejä
- 1 125
Eikös se tossa vaiheessa ole yleensä korvaushoidon paikka :D
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Jos on nuoresta asti oikein treenannut, niin ei viisikymppisenä enää pitäisi ennätyksiä tehdä. Se on ihan biologinen fakta. Tutkimusten mukaan voimatasot alkaa laskemaan 40 ikävuoden jälkeen. Siihen vaikuttaa monet asiat, esim testosteronin tuotannon lasku. Jos voimatasoja pystyisi nostamaan viisikymppiseksi asti, niin silloinhan maailman parhaat voimalajien urheilijat olisi viisikymppisiä.
Itse treenannut 14-vuotiaasta lähtien ja parhaimmillani olin joskus 25-30 vuotiaana, vaikken ymmärtänyt treenaamisesta oikein mitään. Tiedon lisääntyessä tuli sitten uusi kehityksen nousu noin nelikymppisenä, kun siirryin tiheämpi frekvenssiseen treeniin ja suurempaan kokonaisvoluumiin. Kuitenkin 45-ikävuoden jälkeen alkoi tulokset putoanaan. Joka vuosi tulokset on hieman alempana kun edellisenä vuonna. Eikä auta vaikka mihin suuntaan yrittää treeniä muuttaa. On muutettu voluumia, frekvenssiä ja intensiteettiä, mutta ei auta.
Joo mulla oli itse asiassa ihan sama juttu. Siinä nelikymppisenä tuli enemmän järkeä treeneihin, ja tulokset nousi uudestaan vuosien jälkeen. Nimenomaan tiheämpää frekvenssiä ja pienempi intensiteetti. Löysi sen itselleen toimivimman tavan treenata. Mutta 45-vuoden kohdalla mulla alkoi sitten ns. ikä painaa, ja tulokset lähti alaspäin. Jokaisellahan se tapahtuu jossain vaiheessa, mutta mulla se oli siinä neljävitosena. Toivotaan, että sulla jatkuu nousu pidempään.Itse treenannut 17 vuotiiasta lähtien ja ikää nyt 43... Voimatasot paremmat kuin koskaan, lihasmassa ei varmaankaan kasvanut enää kovin. Tuntuu että vasta muutaman viime vuoden aikana oppinut treenaa ”oikein”... Nuorempana veti jokaisen sarjan failureen ja sillä tavalla tulee nopeasti seinä vastaan. Nykyään osaa höllätä vähän välillä ja jättää toistoja varastoon. Oon myös siirtynyt tiheämpään frekvenssiin ja se on ainakin mulla toiminut. Mutta kyllähän sen huomaa kropasta et ikää ja treenivuosia takana, ei palaudu samalla tavalla ku nuorempana ja aina jotain pikku kolotusta... silti mä rakastan tätä touhua
Joo mulla oli itse asiassa ihan sama juttu. Siinä nelikymppisenä tuli enemmän järkeä treeneihin, ja tulokset nousi uudestaan vuosien jälkeen. Nimenomaan tiheämpää frekvenssiä ja pienempi intensiteetti. Löysi sen itselleen toimivimman tavan treenata. Mutta 45-vuoden kohdalla mulla alkoi sitten ns. ikä painaa, ja tulokset lähti alaspäin. Jokaisellahan se tapahtuu jossain vaiheessa, mutta mulla se oli siinä neljävitosena. Toivotaan, että sulla jatkuu nousu pidempään.
Eipä niille nuoruusvuosien treeneille enää tässä vaiheessa mitään voi.Jos on nuoresta asti oikein treenannut, niin ei viisikymppisenä enää pitäisi ennätyksiä tehdä. Se on ihan biologinen fakta.
Kannattais varmaan vähentää vähän kesäksi.Oman salin sysi paska ilmastointi, viime viikolla oli niin kuuma treenata, että grippi petti koko ajan hikoamisen takia. Hikoiluun saattoi vaikuttaa myös se, että treenaan kesälläkin "Uttimaisella" vaatetuksella. :D
Sama täällä. Kyykky ja mave ei saa aikaan muuta kuin helvetillisen hapotuksen. Prässi toimii ilman mitään ongelmia ja SJMV menee suunnilleen samoilla painoilla kun normaali mave.Kyykkääminen potuttaa. Miten toi kyykkääminen voi tuntua noin p******a? Ihan sama kyykkääkö 1x, 2x vai 3x viikossa.
SJMV saa tehtyä hirmu kiloilla jos vetää väkisin selällä. Aivan eri juttu tehdä se niin että jännitys ja tuntuma säilyy niissä takareiskoissa. Mulla on muutama kaveri joilla myös normi ja sjmv samoissa kiloissa. Kun katsoo tekniikoita niin normi mave hyvin lähellä SJMV tyyliä. Perse ylhäällä rykästen, ei osata irrottaa reisillä.Sama täällä. Kyykky ja mave ei saa aikaan muuta kuin helvetillisen hapotuksen. Prässi toimii ilman mitään ongelmia ja SJMV menee suunnilleen samoilla painoilla kun normaali mave.
Ei salilla, mutta se että jatkuvasti huomautellaan työpaikalla kun syö 90% samoja eväitä ruokatauolla ja naureskellaan asialle. Tätä jatkunut jo 2 vuotta. Alkaa pikkuhiljaa huumori loppua.
Eksä joskus hajoili samaa. Se teki toimistoduunia, jossa valtaosa työntekijöistä oli ylipainoisia naisia. Muija tykkäs syödä lounaalla puuroa raejuustolla ja marjoilla. Sai joka kerta kuulla ne "eiks toi oo vähän ykspuolista" -kommentit. Hajoili tota mulle kotona ihan tosissaan, ettei tajua, miten joku Saarioisten maksalaatikkoa hillolla syövä ylipainoinen toimistotantta kehtaa arvostella.
Ei salilla, mutta se että jatkuvasti huomautellaan työpaikalla kun syö 90% samoja eväitä ruokatauolla ja naureskellaan asialle. Tätä jatkunut jo 2 vuotta. Alkaa pikkuhiljaa huumori loppua.