Vähän harmittaa, ku oli erittäin hyvä putki päällä, mut sit onnistuin elämäni ensimmäisen loukkaantumisen hommaamaan. En erityisen vakavaa(pienimuotonen pinne tai vastaava olkapäähän), mut kuitenki joutuu oleen varpaillaan ja vältteleen tiettyjä juttuja jonkun aikaa/tekeen kevyemmin. Sit ku on viel näin heikko salijutuissa luontasesti, ku minä, ni katooki tosi nopee, se mitä on saatu. Lähinnä harmittaa silti paljon syvällisemmällä tasolla, eli sillä, että en oo tottunu oleen fyysisesti ees 1% rajotteinen missään. Pelkkä konsepti on erittäin masentava. Kauheimpia asioita, mitä multa vois koskaan riistää, on mun fyysinen terveys ja kykenevyys tehdä, mitä vittua ikinä haluankaan tehdä, millon tahansa huvittaa. Vaikee selittää, mut se on ku riistäis linnulta siipensä xD. Ok i'm done, tuun ulvoon sit joskus, ku jtn vakavampaa ;).
Ps: Miten mä tuun selviin, ku oon joskus vanha pieru? Vai hyväksyyköhän sitä sit vaan kohtalonsa ;D?
Oo onnellinen ettei tullu mitään oikeesti vakavaa pysyvää vammaa

Mieti, oon sua tod näk vähän nuorempi, mulla on selkä ja polvet paskana + olkapää vittuilee (ainoa mitä ei VIELÄ oo tutkittu mitä siellä on). 6 ja 7 leikkaus ehkä tulossa niin
sullahan on muhun verrattuna asiat pirun hyvin :D Silti mäkin vaan sinnikkäästi treenaan miten kykenen. Kelaa miten MEITSI selvii kun oon vanha pieru!