Sattuessa tulee aina pahat fiilikset, mutta ajan kanssa paluu onnistuu. Pitää muistaa, että pitkäjänteisyys on oikeastaan ainut merkittävä aeikka, kun tavoitteena on olla parhaassa mahdollisessa kunnossa mahdollisimman pitkään. Isossa vammassa voi ajatella, että missä ollaan kahden vuoden päästä - sohvanperunana ja vaivaisena vai takaisin salilla ja lähellä vanhaa kuntoa?
Itsellä on mennyt pahimmillaan yli puolitoista pennkivapaana ja saman verran ilman juoksuaskelia. Molemmat yli neljäkymppisenä ja takaisin on tultu.
Tsemppiä kovasti.