Ite en oo mikkeen fitnessmimmi (tulloo varmaan ihan kauhiana yllärinä, heh), mutta olen huomannut laajemminkin tuon ilmiön, että poppoo aattelee että kun tosissaan käy salilla (jopa vaikkei kisais), niin sitten vaan mennään hampaat irvessä.
Kiitos, Orankimamma, liketän! Valehtelisin, jos väittäisin ettei tämä elämäntapa vaatisi valintoja, aikatauluttamista niin, että homma korkealla prio-listassa ja jopa ns. uhrauksia. Mutta niinhän se menee kaikessa, jos ei halua lopputuloksen olevan tyyliin silkkaa puuhastelua? Itse teen ne valinnat siksi, koska
haluan ne tehdä ja niiden tekeminen tuottaa mulle tuhatkertaisesti enemmän hyvää oloa ja nautintoa, kuin tekemättä jättäminen. On ollut myös aikoja, että muuten elämässä niin paljon ja liikaa kaikkea, ja treeni tuntunut lähinnä rasitteelta. Silloin olen sitten taas suosiolla jättänyt treenin ja siihen liittyvät muut pois, koska se ei ole enää ollut se nautintoa tuottava asia.
Tony Halme aikanaan sano ja kirjoitti viksusti, että jos se salilla ja kisoissa käynti on niin kamalaa että hampaat irveessä pitää tehä, niin älä perkele tee sitä, että senhän pitäis olla hauskaa ja nautintoa! Olen sammoo mieltä.
Kuin myös. Samalla silti niin tämähän on kauhean hidas laji, ja jossa säännöllisyys ja pitkäjänteisyys ratkaisee. Eikä ne maisematkaan pahemmin vaihdu. Jos joku väittää, että jokaikinen treeni on aina yhtä juhlaa, niin a. joko se valehtelee tai b. ei ole koskaan epämukavuusalueella treenannut.
Jos ei oo mitteen terveellistä syytä rajoittaa ruokavaliotaan, niin kyllähän kisaaja oikeesti voi ja saa syödä hyvinkin monipuolisesti ja herkkuikin, koska treenissä kulluu kaloreita perskutasti ja mielikin pyssyy korkeemmalla kö syömisessä on naatiskeluakin. Jaksaa varmasti hommaa palajon pitempään kö sellaattiset immeiset jotka vetelee sitä kaalia ja parsaa vaan ja valittaa että on tää niin rankkaa mutta juu gatta säkrfais foor joor fitnes änd biuti...
Suurin osa tuttavapiirini kilpailijoista ei tiedä edes tuhannen kalorin tarkkuudella, mitä syö. Koska homma ulkoistettu. (Kisa)dieetillä sitten vaan jossain kohtaa päättelee, että ei tässä nyt varmaan enää älyttömiä kaloreita tule, kun annoskoot pienenee ja nälkäkin on kovempi. Mä tiedän kalorini hyvin tarkkaan, kun 'valmennan' itse itseäni. Ahdistusta siitä en koe, enemmän ahdistaisi mutuilla. Ehkä se on vähän meidän omakin vika, että tavallinen sukankuluttaja kokee homman niin hankalaksi ja mystiseksi. Ei sitä omaa valitsemaansa ruokavaliota ja elämäntapaa vaan oikein kiinnosta aina selitellä saati pakottaa irl, kun jatkuvasti on jotenkin puolustusasemissa sen osalta. Eihän kukaan golfiakaan pelaa ilman mailoja, mutta tässä lajissa sitä joutuu puolustelemaan jatkuvasti varsinkin sitä yhtä suoritevälineistä, joka tunnetaan myös nimellä ruoka :D