Lähipäivinä noussut esille kaks asiaa (on ne ennenkin ollut, mutta viime aikoina harvinaisen paljon), joista kummatkin liittyvät tavalla tai toisella tähän touhuun vaikkeivat liity suoraan treeniin / salilla käymiseen. Molemmilla on mielestäni tietty yhteys kateellisuuten, ja mä vittu vihaan kateellisuutta.
1. Jos mulla on paikat kipeenä, selkä rutisee, nivelet kolisee, jne., niin mulla ei kuitenkaan ole tapana puhua siitä pahemmin muilla ihmisille. JOS jostain syystä kuitenkin puhun, niin kavereilta tulee heti sanomista että "kato nyt, niin siinä käy kun treenaat niin kovaa/paljon!". Mitä vittua? Kyynärpään olen loukannut aikoinaan lumilautailussa, ja polvet leikattiin kolme kertaa ennen kuin edes aloin käymään kunnolla salilla. Oudointa tässä on ehkä se, että kaverit jotka eivät koskaan treenaa ei sano mitään, vaan semmoiset jotka treenaavat silloin tällöin - keskittyen penkkiin, hauiksiin, ja sixpäkkiin ovat ne jotka huutelee.
2. Jos olen dieetillä ja olen jossain missä tarjotaan kakkua/sipsejä/karkkia jne., ja ystävällisesti, dieetistä mainitsematta sanon että "ei kiitos", niin heti tulee taas kavereilta sanomista tyyliin "taas sun pitää olla niin tärkee!", "vittu sä oot nihkee kun et ota karkkii!", jne.
Mielelläni haluaisin tietää syyn miksi mulle tulee tommosta palautetta, kun ei mullakaan ole tapana haukkua toisten elämäntapoja. Kateellisuus on tähän asti ainoa asia mikä on tullut mieleen.