Mikä lasketaan urheiluksi?

Laitan minäkin lusikkani soppaan.

Alkuperäinen kysymys oli, että mikä lasketaan urheiluksi. Mun mielestä urheilua on liikunta, jossa kilpaillaan sääntöjen mukaan. Myös sellaisten lajien harjoittelu, joissa kilpaillaan joillakin säännöillä on mielestäni urheilua. Tekemisen tasolla mielestäni ei ole väliä kunhan tehdään lajin sääntöjen mukaan ja on esim. tuomari valvomassa. Esimerkiksi vitosdivarin jalkapallo-ottelu on urheilua, vaikka pelaajilla hieman mahaa olisikin ja pallokin sattuisi hieman karkailemaan ;) Pelissä kuitenkin mennään sääntöjen mukaan.

Rajatapauksia on varmasti paljon. Esimerkiksi jos Kalle ja Ville höntsäävät jääkiekon tapaista peliä kotipihassa hiki päässä, niin se ei ole urheilua. Kohta samat Kalle ja Ville ovat paikallisen seuran jääkiekkoharjoituksissa, niin se taas on urheilua.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Rajatapauksia on varmasti paljon. Esimerkiksi jos Kalle ja Ville höntsäävät jääkiekon tapaista peliä kotipihassa hiki päässä, niin se ei ole urheilua. Kohta samat Kalle ja Ville ovat paikallisen seuran jääkiekkoharjoituksissa, niin se taas on urheilua.

No näinhän se pääpiirteittän menee. Mutta kertokaas: Jos Kalle ja Ville pelaa jääkiekkoa kotipihassaan 2 kertaa/vko, ja jos ne tekee sen saman siellä seurassa (2 kertaa/vko), miten se ensimmäinen ei oo ja toinen on urheilua? En mä nyt kutsuis ketään 2 kertaa viikossa treenaavaa urheilijaksi, on se seurassa tai ei.
 
Täällä on nyt mainittu, että urheilussa kilpaillaan, kuntoilussa ei. Mitäs, kun on lajeja, joissa voi kilpailla vaikka treenaisi yhden treenin viikossa. Miten luokittelette tämän?

Mun mielestä se on urheilua jos kilpailee, vaikka treenaisi vain kerran viikossa. Siis jos kilpailussa on säännöt ja joku valvoo, että niitä noudatetaan. Noinhan se monien lajien alasarjoissa menee, kerran viikossa harjoitellaan ja peli viikonloppuna päälle ;)
 
Mun mielestä se on urheilua jos kilpailee, vaikka treenaisi vain kerran viikossa. Siis jos kilpailussa on säännöt ja joku valvoo, että niitä noudatetaan. Noinhan se monien lajien alasarjoissa menee, kerran viikossa harjoitellaan ja peli viikonloppuna päälle ;)

No joo, jos kisat on joka viikonloppu, mutta jos ne on 3-4 kertaa vuodessa?
 
Tähtityttö
Mihin laitat rajan treenin määrän ja kovuuden suhteen, että voit kutsua urheilijaksi? Minusta on mielekkäämpää määritellä urheilu perustavanlaatuisemmin, kuin treenin määrän perusteella. Urheilija voi treenata enemmän tai vähemmän, mutta laji on urheilu, jos se täyttää edellytykset, jotka mainitsin aiemmassa viestissäni.

Pertti123
Onhan fyysisyys osana kaikkea, missä kilpaillaan. Shakissakin tarvitaan voimaa, jotta voidaan liikuttaa nappuloita. Jälleen sama huomio kuin tähtitytölle, että miksi vetää rajaa epämääräisesti riittävän fyysisen rasituksen saralle, kun voi erottaa lajit periaatteellisemmin yksinkertaisella ja selvällä tavalla.

Saman vois sanoo pojullekin. Eli eikö voi olla eritasoisia urheilukilpailuja. Toisessa ääripäässä Kallen ja Villen pihapeli ja toisessa olympialaiset. Ei kai seiväshyppy ole vähemmän urheilua, kuin tennis, koska tenniksessä kilpaillaan enemmän. Tennis on vain suositumpi ja kovempitasoinen.
 
Pertti123
Onhan fyysisyys osana kaikkea, missä kilpaillaan. Shakissakin tarvitaan voimaa, jotta voidaan liikuttaa nappuloita. Jälleen sama huomio kuin tähtitytölle, että miksi vetää rajaa epämääräisesti riittävän fyysisen rasituksen saralle, kun voi erottaa lajit periaatteellisemmin yksinkertaisella ja selvällä tavalla.

Tuo nyt on saivartelua. Fysiikalla ei ole mitään merkitystä shakissa, koska "kaikki" ihmiset pystyvät liikuttamaan nappuloita.

Fysiikan pitää olla tulokseen vaikuttava tai suorastaan ratkaiseva tekijä. Ratkaiseva se on lajeissa, joita olen luetellut monesti ja vähemmän ratkaiseva peleissä ja auton ajamisessa.

Mikä se sun määritelmä olisi. Mun mielestä se voisi olla vaikka: "kilpailu" -tasolla tapahtuvaa toimintaa, missä fysiikalla on suuri / ratkaiseva merkitys. Kisan pitää myös olla seurojen tai vastaavien välinen (urheilijat edustaa seuraa), jonka (siis kisan) tulokset on tilastokelpoisia ?!?!?!?!?

Toi nyt oli lonkalta heitetty ja varmasti vuotaa kuin seula, mutta sou not.

Mikä sun ehdotus on urheilun määritelmälle?
 
Tähtityttö
Mihin laitat rajan treenin määrän ja kovuuden suhteen, että voit kutsua urheilijaksi? Minusta on mielekkäämpää määritellä urheilu perustavanlaatuisemmin, kuin treenin määrän perusteella. Urheilija voi treenata enemmän tai vähemmän, mutta laji on urheilu, jos se täyttää edellytykset, jotka mainitsin aiemmassa viestissäni.

Mutta pitääkö/voiko/onko mielekästä kutsua kaikkia, jotka treenaa sitten edes jotain joskus puolileikillään, urheiluksi?
Jos treenaillaan pari kertaa viikossa "harrastemielellä" eikä oikeastaan edes näytetä urheilijalta (siis siltä, että jotain olisi tehty), niin voiko tällaista kutsua urheilijaksi? Versus siis sellainen ihminen, josta näkyy, että vuosia on treenattu.

Äh, ajatuskatkos. Tiivistettynä: Sama mulle, pelataanko divarissa vai MM-tasolla. Urheilua kumpikin. En kuitenkaan pidä urheilijana kerran viikossa vitosdivarissa futista potkimassa käyvää vaikka fudis onkin pirun kova laji, sitä en kiistä. Toisaalta en välttämättä pidä urheilijana 4 kertaa salilla ja 2 kertaa aamuaerobisella käyvääkään, sillä mistä sen tietää tehdäänkö siellä salilla mitään mielekästä? Mutta kilpailun ei tarvitse liittyä urheiluun millään lailla.

Esim: Autourheilu on kuulemma urheilua, itse en pidä sitä urheiluna (olkoon sitten AUTOurheilua, aivan sama). Tämä johtuu varmasti suurilta osin siitä, että itse AUTOILLA On suuri osa ainakin Formuloissa, kenen auto kestää ja kenen ei. Ok, nyt joku sanoo että kyllähän hiihdossakin ratkaisee voitelu, tavallaan varmaan tiettyyn osaan asti kyllä. Mutta esim. muodostelmaluistelussa (kyllä täytyy nyt vetää kotiinpäin) ei kyllä ratkaise luistin tai puku, vaan lajitaito. ÄÄRIMMÄISEN puhtaat käännökset ja täydelliset rotaatiot, ja joukkuelajista kun puhutaan, ei sovi unohtaa unisonon merkitystä. Psyykkisestä puolesta nyt puhumattakaan (MM-tasolla).Kukaan ei ole siis häviöitään selitellyt sillä, että "kun oli vähän vammanen (luistin)kenkä, niin ei pystynyt".

Golfia en pidä urheiluna, VAIKKA pitää olla tietty pohjakunto, että jaksaa siellä kentällä kävellä, mutta se nyt ei ihan oikeesti paljoa vaadi.

Baletti taas on taidemuoto, jossa balettitanssijat urheilevat koko ajan fysiikkansa äärirajoilla.
 
Pertti
Määrittelin urheilun viestissä 33.

Tähtityttö
Minusta on mielekästä puhua eritasoisista urheilijoista. Käytännössä tietyn tason alittavaa en mainitsisi urheilijaksi, koska se urheilullisuus olisi siinä ihmisessä niin vähäistä, mutta vähäinenkin urheilullisuus on urheilullisuutta.

Ulkonäkö ei mielestäni liity urheiluun. Erotatko vaatteet päällä olevan sumopainijan lihavasta sohvaperunasta tai pingispelaajan kynäniskasta? Urheilu on suorituksessa, vaikka erityisesti suhteellista voimaa tarvitsevien urheilulajien huiput ovat näyttäviä.
 
Tähtityttö
Et tainnut lukea määritelmääni urheilusta, kun siinä on yksikertaisella tavalla määritelty urheilu sellaiseksi, että se sulkee pois autourheilun, mutta ei välineurheilua. Kyse on siitä, että tekeekö ihminen sen työn vai tekeekö sen ulkopuolinen voima (moottori, painovoima, tuuli...)

Kävely on yhtä oleellinen osa Golfia, kuin kuularinkiin kävely ja sieltä pois tepsuttelu. Eihän kukaan väitä, ettei kuulantyöntö olisi urheilua, koska siinä kävellään niin lyhyt matka rinkiin ja sitten takaisin istumaan penkille. Golfin suoritus ei ole kävely. Sitä ei mitata Golfissa, vaan ne lyönnit. Keihäänheitossa viskataan keppiä pitkälle ja tietylle alueelle. Golfissa lyödään mailalla palloa pitkälle ja vielä tarkemmin rajatulle alueelle. Golfin urheilullisuus kulminoituu siihen, että ovatko reiät tarpeeksi etäällä. Minigolfia en laske urheiluksi, koska siinä ihminen kykenee saavuttamaan tarvittavan voimatason (ja vieläpä varsin helposti) Golfissa taas ei ihminen ilmeisesti kykene lyömään reiälle asti normaalisti. Golf on rajatapaus. Jos etäisyydet olisivat suurempia, niin pitäisin sitä käytännössä urheiluna, koska lyöntitehoja kasvattamalla voisi parantaa suoritusta käytännössä ihmisen suorituskyvyn rajoille asti ja se parantaisi merkittävästi tulosta.

Arvostelulajit ovat näytöstä ja taidetta. Vaikka moni tanssi onkin äärimmäisen rasittavaa fyysisesti, niin arvostelu ei ole minusta urheilun hengen mukaista. Se ei ole reilua.
 
Shakistakin voitaisiin tehdä urheilua! Valetaan nappulat lyijystä ja tehdään ne miehen kokoiseksi! Vaikka olisi kuinka välkky shakin pelaaja, niin 250kg painoisen kuningattaren siirtäminen useamman ruutua saattaisi uuvuttaa ajatustoimintaa sen verran, että vastus (tyhmä bodari) voittaisin helposti voiton kotiin. Näin shakistakin saataisiin puhdas urheilulaji, jossa kokemuksella ei olisi niin paljoa merkitystä, mutta raavaalla voimalla sitäkin enemmän!
 
Olen darvinistin kanssa samoilla linjoilla, että urheilu olisi hyvä määritellä perustavanlaatuisemmin kuin vetää rajoja harjoittelun määrään tai suoritusten tasoon.

Määritelmistä on helppo vääntää pahalta kuulostavia esimerkkejä, jos niin haluaa. Tärkeämpää olisi tulkita määritelmän henkeä. En tiedä ymmärtääkö tästä tekstistä mitään, mutta tarkoitan samaa kuin oikeusjutuissa, joissa lain hengen mukaan pitäisi toimia ei niinkään etsiä porsaan reikiä, jotka täyttävät lain kirjaimen ;)

Itse määrittelen urheilun hyvin väljästi: urheilua on liikunta, jossa kilpaillaan sääntöjen mukaan. Myös sellaisten lajien harjoittelu, joissa kilpaillaan joillakin säännöillä on mielestäni urheilua. Tekemisen tasolla ei ole merkitystä kunhan tehdään lajin sääntöjen mukaan ja niiden noudattamista valvotaan.

Jos joku liikuntatieteilijä sattuu lukemaan näitä juttuja, niin voisi laittaa peliin alalla hyväksyntää saaneen määritelmän.

Hauskaa joulua kaikille!:thumbs:
 
Fudiksessa jätkät juoksee niin lujaa kuin pystyvät pallon perässä kilpaa, välillä hypätään niin korkeelle kuin päästään.
Miks tä ei ole äärimmäistä?
Maratoonissa jokainen koittaa juosta matkan mahdollisimman nopeasti maaliin asti ja nopein voittaa. Futiksessa ei ole tarkoituksena juosta 90 minuuttia maksiminopeutta eikä parhaassa juoksukunnossa oleva futari välttämättä erotu kentällä edukseen.

Tietysti siellä kentällä ravataan päästä päähän mutta menestyksessä hyvä kunto on sekundäärinen asia. Luultavasti voittava joukkue juoksee vähemmän kuin häviävä.

Minusta urheilua on mikä tahansa aktiiviteetti, missä taidon tai fyysisen kunnon (tai näiden yhdistelmän) perusteella saadaan yksilöt tai joukkueet paremmuusjärjestykseen ja missä huiput ovat saavuttaneet tasonsa käytännössä ammattimaisella harjoittelulla. Pokeria tai bridgeä en pidä urheiluna kun tuurilla on niin iso merkitys.
 
Mutta pitääkö/voiko/onko mielekästä kutsua kaikkia, jotka treenaa sitten edes jotain joskus puolileikillään, urheiluksi?
Jos treenaillaan pari kertaa viikossa "harrastemielellä" eikä oikeastaan edes näytetä urheilijalta (siis siltä, että jotain olisi tehty), niin voiko tällaista kutsua urheilijaksi? Versus siis sellainen ihminen, josta näkyy, että vuosia on treenattu.



Pitääkö kaikesta tehdä niin vaikeata?

Pelailen sählyä, futista, mitä milloinkin. Käyn lenkillä useasti viikossa. Käyn puntilla 4 kertaa viikossa. Täten harrastan urheilua, mutta en kuitenkaan ole urheilija.

Jos virallisesti kilpailisin jossain näistä lajeista, olisin urheilija.

Urheilun harrastaminen ei tee ihmisestä urheilijaa, ehkäpä kuntoilijan.
 
Jos virallisesti kilpailisin jossain näistä lajeista, olisin urheilija.

Urheilun harrastaminen ei tee ihmisestä urheilijaa, ehkäpä kuntoilijan.

Paska määritelmä.

Eli jos joku treenaa kuten ammattiurheilija, ei häntä voi kutsua urheilijaksi, jos hän ei kilpaile?
 
Laitan ensin oman määritelmäni ja sitten katselen muiden.


2. Objektiivisesti mitattu urheilusuoritus tulee olla urheiljan lihasvoimalla tehty. Ei arvostelulajeja, ei luonnonvoimilla, eläinten voimilla tai moottoreilla avustettuja suorituksia. Hevosurheilu on hevosurheilua ja siinä urheilija on hevonen tai näkökulmasta riippuen hevonen + ratsastaja. Samoin moottoriurheilu on moottoriurheilua ja siinä moottori on urheilija. Määritelmäni ei siis syrji muita eläinlajeja tai robottejakaan.

Pertti123 ja Darvinisti: Tämä on jotain mitä minä en ymmärrä. Miten moottori on urheilija? Miksi ei moottoriurheilussa kuskin osuus sivutetaan totaalisesti? Ei kilpa-auto kuitenkaan itsekseen mene ajolinjoja pitkin. Kuinka voidaan mitata se että kuinka paljon kuski vaikuttaa urheilusuoritukseen kisan aikana? Miten voitte sanoa kuski osuus ei ole ratkaiseva suorituksen kannalta? Mielestäni tämä olette päättäneet kun kommenttejanne lukee. Tuntuu että teidän kommenttien perusteella mikään laji missä on jokin urheiluvälinen käytössä ei ole urheilua. Jos kärjistäen sanotaan, niin keihäänheitossa se keihäs on urheilija. Ei se heittäjä sinne taivaalle lennä. Eikä seiväshypyssä se urheilija nouse itsekseen sinne korkeuksiin. On totta että seiväshypyssä seiväs ei auta urheilijaa riman yli, mutta toisaalta ei kuskikaan maaliin pääse jos ei ohjaa autoaan.

Jatkokysymys: Miksi yleensä moottoriurheilu ja hevosurheilu pitää eritellä urheilusta? Joskus olen kuullut että määritelmän urheilusta, joka käsitteli sitä osaksi viihteen kautta ja mielestäni ehkä tämä on kuitenkin osuvampi määritelmä(valitettavasti en muista miten se meni), koska se pätee niin pertin ja darvinistin pihapeleihin, moottoriurheiluun, hevosurheiluun ja yleisurheiluun.
 
Moottori on urheilija, koska moottori tuottaa pääosan siitä fysikaalisesta työstä, mitä siinä lajissa mitataan. En sivuuta kuskin osuutta totaalisesti. Kuski on merkittävässä roolissa autourheilussa ja joissain lajeissa joutuu jopa kovaan fyysiseen rääkkiin, mutta autourheilussa ja vaikka juoksussa on se olennainen ero, että mitä niissä mitataan. Toisessa mitataan ihmisen työtä ja toisessa ihmisen ohjaaman koneen työtä.

Tässä kuten monessa muussakin asiassa on tärkeää mitata oikein. Sitä saadaan, mitä mitataan. Jos mittaamme ihmisen juoksunopeutta jollain matkalla, niin saamme lajin, jossa pärjätäkseen pitää parantaa sitä juoksunopeutta, mikä taas onnistuu parantamalla tekniikkaa ja suorituskykyä (eli lisäämällä tehoa, sekä sitä, minkä lihakset puhtaasti tuottavat, että sitä, minkä ihminen saa siirrettyä lajinomaiseen suoritukseen). Jos taas mittaamme kuljettajan ohjaaman auton nopeutta, niin saamme nopeampi ja nopeampia autoja. Tehon lisäys siis tapahtuu auton moottorissa. Ihminen vaikuttaa vain kuljettajantaidoillaan siihen, miten hyvin se teho siirretään suoritukseen.

Olennaista minun määritelmäni kannalta eivät ole välineet, vaan se, mikä tekee mitatun työn. Pyöräily on aidointa urheilua, vaikka siinä on selvästi piikkareita monimutkaisempi urheiluväline. Pyörä ei kuitenkaan tee työtä, vaan pyöräilijä tuottaa kaiken tehon, mitä lajissa tarvitaan. Tässä on se perustavanlaatuinen ero välineurheilun ja moottoriurheilun välillä. Keihäs, seiväs, kuula tai piikkari ei tuota tehoja. Ihminen tekee niissä kaiken sen työn ja siksi ihmisen tehon parantaminen auttaa suoraan tulokseen. Juuri fysikaalinen työ on urheilussa se olennainen asia. Tämän vuoksi hevosurheilu tai moottoriurheilu on erikseen. Urheilua nekin ovat mielestäni, mutteivat sen ihmisen osalta. Aivan kuin ei tennisvalmentajakaan ole urheilija, vaikka kuinka ohjestaisi pelaajaa pelin aikana. Vaimonkannossa vaimo ei ole urheilija.

Urheilua voi ajatella vain viihteenä, mutta minusta silloin jää ymmärtämättä paljon itse urheilun filosofiasta.
 
mä en käsitä mistä tämä kuntoilu ja fysiikka oikein tulevat tähän urheilu-käsitteeseen. yritin tuolla jo aikaisemmin valoittaa kantaani eikä se ketään kiinnostanut, kuitenkin lähinnä itseäni huvittaakseni yritän uudelleen.
urheilu kaiketi liittyy sanaan urheus. urheilussa luullakseni siis jotenkin osoitetaan omaa urheutta tai kilpaillaan urheudessa. vanha kansa vielä käytti sanaa tässä merkityksessä(pojat pois katolta urheilemasta). nykyään urheilu-termiä käytetään kovan kuntoilun yhteydessä. kuulee usein jopa puhuttavan ettei esimerkisi formula 1 ole urheilua lainkaan. minusta se on urheilua jos mikään. muita hyviä ovat vaikka ammattinyrkkeily ja syöksylasku. urheilu ei myöskään mielestäni vaadi kilpailua. kuten jo aikasemminkin sanoin esimerkiksi kalliokiipeily on mielestäni erittäin urheilua.;)
 
Moottori on urheilija, koska moottori tuottaa pääosan siitä fysikaalisesta työstä, mitä siinä lajissa mitataan. En sivuuta kuskin osuutta totaalisesti. Kuski on merkittävässä roolissa autourheilussa ja joissain lajeissa joutuu jopa kovaan fyysiseen rääkkiin, mutta autourheilussa ja vaikka juoksussa on se olennainen ero, että mitä niissä mitataan. Toisessa mitataan ihmisen työtä ja toisessa ihmisen ohjaaman koneen työtä.

Tässä kuten monessa muussakin asiassa on tärkeää mitata oikein. Sitä saadaan, mitä mitataan. Jos mittaamme ihmisen juoksunopeutta jollain matkalla, niin saamme lajin, jossa pärjätäkseen pitää parantaa sitä juoksunopeutta, mikä taas onnistuu parantamalla tekniikkaa ja suorituskykyä (eli lisäämällä tehoa, sekä sitä, minkä lihakset puhtaasti tuottavat, että sitä, minkä ihminen saa siirrettyä lajinomaiseen suoritukseen). Jos taas mittaamme kuljettajan ohjaaman auton nopeutta, niin saamme nopeampi ja nopeampia autoja. Tehon lisäys siis tapahtuu auton moottorissa. Ihminen vaikuttaa vain kuljettajantaidoillaan siihen, miten hyvin se teho siirretään suoritukseen.

Olennaista minun määritelmäni kannalta eivät ole välineet, vaan se, mikä tekee mitatun työn. Pyöräily on aidointa urheilua, vaikka siinä on selvästi piikkareita monimutkaisempi urheiluväline. Pyörä ei kuitenkaan tee työtä, vaan pyöräilijä tuottaa kaiken tehon, mitä lajissa tarvitaan. Tässä on se perustavanlaatuinen ero välineurheilun ja moottoriurheilun välillä. Keihäs, seiväs, kuula tai piikkari ei tuota tehoja. Ihminen tekee niissä kaiken sen työn ja siksi ihmisen tehon parantaminen auttaa suoraan tulokseen. Juuri fysikaalinen työ on urheilussa se olennainen asia. Tämän vuoksi hevosurheilu tai moottoriurheilu on erikseen. Urheilua nekin ovat mielestäni, mutteivat sen ihmisen osalta. Aivan kuin ei tennisvalmentajakaan ole urheilija, vaikka kuinka ohjestaisi pelaajaa pelin aikana. Vaimonkannossa vaimo ei ole urheilija.

Urheilua voi ajatella vain viihteenä, mutta minusta silloin jää ymmärtämättä paljon itse urheilun filosofiasta.

Hitto, että oli hyvin kirjoittettu.

Itse koitin tuoda esiin tota moottoriurheilun filosofista eroa, mutta en osannut pukea sitä noi nättiin pakettiin.

Kiitos tästä :thumbs:

Tosiaan tavallaan toi sama asia pätee esim. juoksu vs. jalkapallo. Tavoitteet on eri ja niin siitä "urheilusta" tulee toissijainen tekijä jalkapallossa, missä maalintekeminen on pääasiallista ja juokseminen vain yksi keino, joka tarvitaan tavoitteen toteutukseen. Eli ei nyt voi rinnastaa autourheiluun, mutta filosofinen ero on olemassa.

Puhuin erään hierojan kanssa, joka myös valmentaa jalkapallo joukkuetta. Tosiaan tultiin siihen tulokseen, että urheilusta saa "paljon" enemmän irti, jos ymmärtää lajin ja urheilun filosofisia puolia ja vaatimuksia jne. Se mikä kullekkin riittää syyksi urheilun seuraamiseen on asia erikseen (ei voihan sitä seurata lajeija, joita ei ymmärrä, mutta enemmän niistä saa irti, jos ymmärtää). Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi yleisurheilua voi olla todella kuivaa seurata, jos ei tajua siitä mitään.
 
Aiemmin oli mainintaa suomenkielisen wikpedian tynkäartikkelistä, jossa määriteltiin urheilu kahteen eri ryhmään: tulos- ja sääntöurheiluun. Nimet ovat hyvät, mutta sääntöurheilun esimerkit olivat minusta enemmän näytöslajeja kuin urheilua, sillä ne olivat arvostelulajeja. Niissä paremmuus määräytyy estetiikan perutesteella. Jos käytetään kuitenkin niitä termejä, niin tulosurheilu olisi sitä, missä tehdään maailmanennätyksiä ja tulosta voidaan aina parantaa. Sääntöurheilussa taas paremmuus olisi suhteellista ja se erotettaisiin pisteillä. Esimerkiksi yleisurheilu olisi tulosurheilua ja pallopelit sääntöurheilua.

Tenniksen pelaajan suoritusta voidaan mitata vain suhteessa vastapelaajaan, kun taas uimarin suoritus on absoluuttinen (niissä olosuhteissa). Tässä on yksi ero pitkän viestin ja jalkapallon välillä. Ensimmäisessä on maailmanennätyksiä ja jälkimmäisessä ei. Toinen ero näiden välillä on taktiikassa. Pitkässä viestissä sellaisen merkitys on suhteessa paljon pienempi kuin jalkapallossa. En kuitenkaan näe, että tehosta tulisi jalkapallossa toissijainen tekijä. Lajissa vain on niin monenlaista eri suoritusta. Siinä on kestävyysosa, joka kattaa koko pelin. Siinä on nopeusosa, joka kattaa hyökkäykset ja räjähtävän voiman osa, joka kattaa potkut ja nopeat harhautukset. Taktiikka tietenkin vähentää fyysisen suorituksen merkittävyyttä, koska taktisesti parempi joukkue voi olla selvästi parempi, kuin fyysisesti ylivertainen vastustaja. Tekniikkahan on osa jokaista lajia. Pallonkäsittelytaito ei periaatteessa eroa tehokkaasta juoksutekniikasta.

Yleisurheilussa ja pallopeleissä on selvää periaatteellista eroa, mutta lasken kuitenkin kummatkin urheilun ytimeen. Selvää jakoa ei näidenkään kahden ryhmän välille (vaikka voihan yleisurheilusta poimia vain tiettyjä lajeja) voi tehdä, kun onhan pitkillä juoksumatkoilla selvää taktikoimista.

Armoton
Fysiikka on aina ollut osa urheilua. Jo antiikin olympialaisissa oli kyse fyysisestä kyvykkyydestä. Se, että millä nimellä tätä ilmiötä suomeksi kutsutaan ei ole oleellista. Ei pidä antaa nimen (varsinkaan suomalaisen) hämätä. Urheus ei minusta ole oleellinen osa urheilua, vaikka se tietyssä määrin siihen liittyykin. Ei tarvitse olla rämäpää tai hakea elämyksiä extreme-lajeista ollakseen urheilija. Englanniksi se on sport eikä bravery.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom