- Liittynyt
- 9.1.2003
- Viestejä
- 3 596
Itse en pidä arvostelu lajeista. Siis ei ole tarvetta dissata niitä, mutta en vain pidä.
Uimahypyt, taitoluistelu ja voimistelu tulee mieleen. Arvostelu on aina jonkin verran mielivaltaista ja ennakkosuosikin vaikutus pisteiden antoon on aina teoriassa olemassa.
Peleissä, kuten jalkapallo ja lätkä ei ole tuota tekijää, mutta tuomari vaikuttaa tietysti tulokseen. Käsittääkseni yleensä aika vähän. Tosin jos peli ratkeaa vaikka yhden maalin erolla tai tasapeliin, niin on mahdollista, että tuomari on vaikuttanut tulokseen ratkaisevasti, jos joku tilanne on ollut hyvin epäselvä tai tuomari on selvästi mokannut ja maali on tullut tai jäänyt tulematta sen takia.
Tykkään tulosurheilusta paljon, koska voin verrata tuloksiani kautta historian tehtyihin tuloksiin, eli tiedän tarkkaan tasoni ja millainen se on lajissani ollut ja on nyt. Voin kehittää ja havaita kehitykseni aivan eri tavalla, kuin esim. jalkapallossa.
Tulosurheilussa tiedetään tarkalleen kunkin urheilijan taso, toisin kuin peleissä, joissa on vaikea arvioida joukkueen vaikutusta pelaajaan ja päinvastoin. Eli yksilöä on vaikea eroittaa.
Ykilölajista tykkään, koska kaikki kehitys on omaa ansiotani ja voin kiittää siitä itseäni. Joukkueen pelaaja ei välttämättä ole kehittynyt 5 vuoteen. Ehkä hän on jopa taantunut, mutta silti joukkue menestyy entistä paremmin. Eli yksilön kehitystä ja taitoja ei näe suoraan mistään, ainakaan joukkueen menestyksestä. Toki valmentaja näkee, että onko joku kahveella vai ei.
Kun mitataan minuutteja ja sekunteja, niin ihmisen arviointikyvyllä ei ole mitään vaikutusta tulokseeni. Kun parannan ennätystä sekunnilla, olen sekunnin verran parempi urheilija ja voin sanoa olevani Suomen niin ja niin monenneksi kovin lajini edustaja, tällä hetkellä tai kautta aikojen.
Minua kiehtoo se, että kuinka kovan tuloksen voin saavuttaa lajissani (siis sekuntiluku, ei sijoitus). Tämä on siis suurin motivaattorini. Joukku tai arvostelulajissa tämä olisi mahdotonta.
Tietty sekuntiluku vastaa tietyntasoista urheilijaa ja tahdon päästä mahdollisimman kovaan aikaan. Kisojen sijoitukset ovat tärkeitä, mutta tuo on se ns. punainenlanka.
Sama asia, kuin voimailussa. Kiloja voi laskea ja verrata itseään muihin ja katsoa, että mihin asti pääsee.
PS: ettei herneitä vedetä liikaan, niin totean, että tämä oli huonosti jäsennelty ajatusten tulva. Olen aivan varman, että joukkuelajeissa on omat viehätyksensä, jotka ovat eri asioita, kuin omassa lajissani. Jo viestejä juoksemallakin olen havainnut, että välillä on kiva tehdä juttuja porukalla. Eli älkööt suuttuko muiden lajien harrastajat.
Kannattaa siis erotella yksilölajit, joukkuelajit, tuloslajit ja arvostelulajit ym. kun puhuu asioita (erot on nimittäin aika suuret)
Uimahypyt, taitoluistelu ja voimistelu tulee mieleen. Arvostelu on aina jonkin verran mielivaltaista ja ennakkosuosikin vaikutus pisteiden antoon on aina teoriassa olemassa.
Peleissä, kuten jalkapallo ja lätkä ei ole tuota tekijää, mutta tuomari vaikuttaa tietysti tulokseen. Käsittääkseni yleensä aika vähän. Tosin jos peli ratkeaa vaikka yhden maalin erolla tai tasapeliin, niin on mahdollista, että tuomari on vaikuttanut tulokseen ratkaisevasti, jos joku tilanne on ollut hyvin epäselvä tai tuomari on selvästi mokannut ja maali on tullut tai jäänyt tulematta sen takia.
Tykkään tulosurheilusta paljon, koska voin verrata tuloksiani kautta historian tehtyihin tuloksiin, eli tiedän tarkkaan tasoni ja millainen se on lajissani ollut ja on nyt. Voin kehittää ja havaita kehitykseni aivan eri tavalla, kuin esim. jalkapallossa.
Tulosurheilussa tiedetään tarkalleen kunkin urheilijan taso, toisin kuin peleissä, joissa on vaikea arvioida joukkueen vaikutusta pelaajaan ja päinvastoin. Eli yksilöä on vaikea eroittaa.
Ykilölajista tykkään, koska kaikki kehitys on omaa ansiotani ja voin kiittää siitä itseäni. Joukkueen pelaaja ei välttämättä ole kehittynyt 5 vuoteen. Ehkä hän on jopa taantunut, mutta silti joukkue menestyy entistä paremmin. Eli yksilön kehitystä ja taitoja ei näe suoraan mistään, ainakaan joukkueen menestyksestä. Toki valmentaja näkee, että onko joku kahveella vai ei.
Kun mitataan minuutteja ja sekunteja, niin ihmisen arviointikyvyllä ei ole mitään vaikutusta tulokseeni. Kun parannan ennätystä sekunnilla, olen sekunnin verran parempi urheilija ja voin sanoa olevani Suomen niin ja niin monenneksi kovin lajini edustaja, tällä hetkellä tai kautta aikojen.
Minua kiehtoo se, että kuinka kovan tuloksen voin saavuttaa lajissani (siis sekuntiluku, ei sijoitus). Tämä on siis suurin motivaattorini. Joukku tai arvostelulajissa tämä olisi mahdotonta.
Tietty sekuntiluku vastaa tietyntasoista urheilijaa ja tahdon päästä mahdollisimman kovaan aikaan. Kisojen sijoitukset ovat tärkeitä, mutta tuo on se ns. punainenlanka.
Sama asia, kuin voimailussa. Kiloja voi laskea ja verrata itseään muihin ja katsoa, että mihin asti pääsee.
PS: ettei herneitä vedetä liikaan, niin totean, että tämä oli huonosti jäsennelty ajatusten tulva. Olen aivan varman, että joukkuelajeissa on omat viehätyksensä, jotka ovat eri asioita, kuin omassa lajissani. Jo viestejä juoksemallakin olen havainnut, että välillä on kiva tehdä juttuja porukalla. Eli älkööt suuttuko muiden lajien harrastajat.
Kannattaa siis erotella yksilölajit, joukkuelajit, tuloslajit ja arvostelulajit ym. kun puhuu asioita (erot on nimittäin aika suuret)
:ksi, mutta et sitten viitsi kertoa asiasta tarkemmin :thumbs:
Miten liikunta sun mielestäs eroaa urheilusta?
