Mikä lasketaan urheiluksi?

[Darvi]

Tähtityttö on hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei kykene objektiiviseen tarkasteluun. Hän käy keskustelua puhtaasti itsekkäistä näkökulmista. Omaa harrastusta on puolustetta faktoista riippumatta, vaikka sitten tahallaan väärinymmärtäen, jos vain on syytäkään epäillä, että joku nyt kyseenalaistaa jotain siinä.

 

[Darvi]

Risumiehellä on näköjään risuja päässä. Korjaan sun virhees tämän yhden kerran.

Ja missäs mä olen sanon että vaikkapa parisoutu, viestijuoksut ym. ovat pelejä?

Tässä kohtaa: "olen sitä mieltä, että ainoastaan yksilöurheilu (YU, uinti, hiihto, voimailu, kamppailu ym.) on urheilua ja loput sitten pelejä"

Tosin esteratsastus ja moottoriurheilu ovat kyllä urheilua, siinä kun tulos tulee suoraan, ilman arvostelua tai muiden apua.

Ai tulos tulee ilman hevosen tai moottorin apua.

Otetaanpa esimerkki seiväshyppy. Onko se urheilua? Siinähän osan työstä tekee seiväs eikä lihasvoima.

On, koska ihminen on varastoinut sen energian siihen seipääseen juoksullaan! Aivan kuten pituushypyssä ihminen varastoi energian siihen liikenopeuteen.

 

[Darvi]

Miettikääpä esimerkiksi kouluratsastusta; siinä arvostellaan sekä ratsastajan ja hevosen toimintaa. Ohjelmassa on 40 kohtaa, jotka arvostellaan erikseen. Näiden perusteella määräytyy sitten tulos, prosentti, paljonko jäit "täydellisestä onnistumisesta". Joillakin asioilla on suurempi painokerroin. Ohjelman eri kohtien lisäksi (ja niihin liittyen) arvostellaan ratsastajan vaikutus hevoseen (pitäisi olla mahdollisimman huomaamattomat avut), hevosen kuuliaisuus, takaosan toiminta yms. Kouluratsastusta voi minun mielestäni todellakin kutsua urheiluksi, koska se on sekä fyysisesti että henkisesti kehittävää, ja kaiken lisäksi sinun pitää oppia toimimaan saumattomasti eläimen, hevosen, kanssa.

Joo tajutaan, että sä ihkutat ratsastusta ja pollet niin niin iki-ihania. Miten tämä liittyy urheiluun? Tämä ei ollut keskustelu siitä, mikä harrastus on kaikista paras tai kehittävin.

 

[Darvi]

En tajua miksi jengi täällä käyttää niin modernistista näkökulmaa siihen mikä lasketaan urheiluksi ja mikä ei. Urheilu on yksi kulttuurin osa-alue, ja jonkin lajin analysoiminen urheiluksi-ei-urheiluksi on sama kuin miettisi mikä on musiikkia ja mikä ei.

Moderni näkökulma, koska elämme modernissa maailmassa. Ei biologiassakaan määritellä lajeja vanhojen määritelmien mukaan, koska tiedämme niistä paljon enemmän. Kaikki kulttuurin muodot eivät ole rinnasteisia. Musiikki on taidetta ja urheilu on kilpailua.

Jonkun tietyn lajin kuten kouluratsastuksen voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä urheiluksi tottakai monella tapaa, mutta kun puhutaan samaan hengenvetoon olympiakisoista ei voi välttyä määrittelemästä kouluratsastusta urheilulajiksi, koska hevosurheilulla on niin pitkä perinne urheilulajeina. Tässä siis otetaan jonkinlainen historiallinen näkökulma, joku laji on urheilua koska se on pitkään ymmärretty sellaiseksi. Mielestäni tämä on paras näkökulma koska Urheilu on nimenomaan kulttuurilaji.

Emme puhu atomeista aineen alkeishiukkasina, koska sillä on historiallinen painoarvo. Luulimme joskus, että ne olivat alkeishiukkasia, mutta nykyään tiedämme paremmin. Määrittelemme asiat nykyisen tiedon perusteella. Emme tiedä, miten ihmiset määrittelivät urheilua joskus, mutta se ei muuta sitä, että nykyisin on olemassa hyvin merkittäviä periaatteellisia eroja eri lajien välillä. Historiallinen näkökulma on huono myös siitä syystä, että sanojen merkitykset muuttuvat ajan myötä. On vaikka kuinka monta vanhaa sanaa, joiden merkitys on muuttunut radikaalisti historian saatossa, mutta ei kukaan vakavissaan ehdota, että käyttäisimme niitä niiden alkuperäisessä merkityksessään.

Seuraavan kappaleeseen voisi sanoa lyhyesti, että kaikki urheilu on kilpailua, mutta kaikki kilpailu ei ole urheilua. Shakkia ja pikajuoksua yhdistää kilpailuhenkisyys. Toisessa kilpaillaan käsitteellisen ajattelun saralla ja toisessa kehonhallinan ja fyysisen suorituskyvyn saralla.

 

[Darvi]

Ottaa kunnolla päähän, miten helvetin yksinkertaisia ihmiset ovat. Mikä piru saa ihmisen kuvittelemaan, että jos kaksi käsitettä kuuluvat samaan ryhmään, niin ne olisivat jokaiselta ominaisuudeltaan vastaavia. Tiedekin on kulttuuria siinä missä musiikkikin, mutta ei se tarkoita, että ne toimisivat samojen lainalaisuuksien mukaan. Ei musiikissa ole tieteellista metodia tai ennustuskykyä eikä tieteellisiä teorioita arvosteta tunteiden perusteella.

 

[Raejuusto]

Joo tajutaan, että sä ihkutat ratsastusta ja pollet niin niin iki-ihania. Miten tämä liittyy urheiluun? Tämä ei ollut keskustelu siitä, mikä harrastus on kaikista paras tai kehittävin.

Näistä sinun kommenteistasi paistaa oikein kunnon fakki-idiootin ajattelumallit läpi. Ymmärrätkö ettei noiden asettamiesi kriteerien perusteella esim. alppihiihto ole urheilua ollenkaan, saatikka edes murtomaahiihto, koska niissä käytetään hyväksi luonnonvoimia (painovoima, kitka) ja niissä suoriutumista voi parantaa ei-fyysisin keinoin (välineet). Nämä vain esimerkkeinä, toinen hyvä esimerkki on edellä esitetty seiväshyppy.

Voisitko perustella miksi urheilulle pitää asettaa tällaisia kriteereitä? Miksei seiväshyppyä saa luokitella urheiluksi, entä miksei hevosurheilu kelpaa urheilulajien joukkoon? Kyllä antiikin kreikkalaiset olisivat nauraneet tällaisille muka-rationaalisille luokitteluille.

 

[Raejuusto]

Moderni näkökulma, koska elämme modernissa maailmassa. Ei biologiassakaan määritellä lajeja vanhojen määritelmien mukaan, koska tiedämme niistä paljon enemmän. Kaikki kulttuurin muodot eivät ole rinnasteisia. Musiikki on taidetta ja urheilu on kilpailua.

Modernistinen näkökulma tarkoittaa juuri tuota tarjoamaasi tiede-ajattelua, joka sopii huonosti kulttuuri-ilmiöiden tutkimiseen, koska siinä sivuutetaan täysin kaikki merkityssisältö jota ihminen on asettanut asioille. Luonnonilmiöissä merkityssisällöllä ei ole väliä, mutta kulttuuri-ilmiöissä on aivan keskeistä se miten ihminen ymmärtää taiteen, musiikin, yhteiskunnan, ym. asiat.

Emme puhu atomeista aineen alkeishiukkasina, koska sillä on historiallinen painoarvo. Luulimme joskus, että ne olivat alkeishiukkasia, mutta nykyään tiedämme paremmin. Määrittelemme asiat nykyisen tiedon perusteella. Emme tiedä, miten ihmiset määrittelivät urheilua joskus, mutta se ei muuta sitä, että nykyisin on olemassa hyvin merkittäviä periaatteellisia eroja eri lajien välillä. Historiallinen näkökulma on huono myös siitä syystä, että sanojen merkitykset muuttuvat ajan myötä. On vaikka kuinka monta vanhaa sanaa, joiden merkitys on muuttunut radikaalisti historian saatossa, mutta ei kukaan vakavissaan ehdota, että käyttäisimme niitä niiden alkuperäisessä merkityksessään.

Mahtavaa että tiedät kvanttifysiikkaa mutta tässä ei todellakaan ole kyse tieteestä vaan kulttuurista. Ei urheilusta saada mitään uutta tietoa analysoimalla sitä luonnontieteen menetelmin. Uusi tieto kehittyy sitä mukaa kun ihminen kehittää urheilulajeja ja asettelee niitä konteksteihin.

 

[Tähtityttö]

Joo tajutaan, että sä ihkutat ratsastusta ja pollet niin niin iki-ihania. Miten tämä liittyy urheiluun? Tämä ei ollut keskustelu siitä, mikä harrastus on kaikista paras tai kehittävin.

Ehkä sillä oli tarkoitus valaista, että jos sä paat sen hevosen sinne kentälle yksikseen, niin se ei tee siellä mitään. Tai korkeintaan laukkaa ympäriinsä. Hevosnäyttelyt on eriasia kuin hevosURHEILU.

Tähtityttö on hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei kykene objektiiviseen tarkasteluun. Hän käy keskustelua puhtaasti itsekkäistä näkökulmista. Omaa harrastusta on puolustetta faktoista riippumatta, vaikka sitten tahallaan väärinymmärtäen, jos vain on syytäkään epäillä, että joku nyt kyseenalaistaa jotain siinä.

Ehkä niinkin. Tai sitten sä ymmärsit väärin, että muka ymmärsin tahallani väärin. ;)

Mielestäni ammunta ei ole urheilua. En tiedä ammunnasta mitään. Jos joku voisi kertoa, miten ampujat treenaa, ja mitä ominaisuuksia siihen tarvitsee, niin mä saattaisin jopa tämän jälkeen pitää ammuntaa urheiluna.

 

[John_Doe]

Ehkä sillä oli tarkoitus valaista, että jos sä paat sen hevosen sinne kentälle yksikseen, niin se ei tee siellä mitään. Tai korkeintaan laukkaa ympäriinsä. Hevosnäyttelyt on eriasia kuin hevosURHEILU.



Ehkä niinkin. Tai sitten sä ymmärsit väärin, että muka ymmärsin tahallani väärin. ;)

Mielestäni ammunta ei ole urheilua. En tiedä ammunnasta mitään. Jos joku voisi kertoa, miten ampujat treenaa, ja mitä ominaisuuksia siihen tarvitsee, niin mä saattaisin jopa tämän jälkeen pitää ammuntaa urheiluna.

No ei tuolla vielä mielestäni voi perustella hevosurheilun urheillullisuutta, että hevonen ei yksikseen tee sitä mitä ihmisen kanssa. Samoin voi sanoa, että ruuan laitto olisi urheilua, koska ruoka-ainekset eivät itsestään pöydällä muutu ruuaksi. Toiset lajit ovat fyysisempiä kuin toiset ja hevosurheilu ei ainakaan ole sieltä fyysisimmästä päästä.

Tämä kysymys onkin hankala mutta jokainen varmaan itse voi mieltää eri lajeja urheiluksi mutta minä en ainakaan kutsuisi itseäni huippu-urheilijaksi jos olisin hyvä kouluratsastaja. Jotta ei mene ihan toisten lajien harrastajien "mollaamiseksi" voin myös todeta, että vaikka golfia harrastankin ja vaikka olisin Woodsin kaltainen huippu siinä niin en kutsuisi itseäni huippu-urheilijaksi.

Onkos muuten soudussa se perämies joka ei souda vaan huutelee taktiikoita oikea urheilija? Siis se joka istuu vain paikallaan lähes tulkoon ilman minkäänlaisia fyysisiä ponnistuksia. Mielestäni ei ole, tai on yhtä paljon urheilija kuin muutkin "huoltojoukkoihin" kuuluvat kuten mm. valmentaja. Saakos muissa lajeissa kuin joukkueurheilussa myös valmentaja mitalin?

 

[Darvi]

Tietenkin ymmärrän, ettei alppihiihto ole aidointa urheilua. Maastohiihto taas on, koska siinä ei käytetä ylimääräisiä voimanlähteitä apuna. Lähtö ja maali ovat samalla korkeudella, joten alamäistä saatava nopeus on pitänyt rakentaa kipuamalla sitä ylämäkeä. Kitka ei ole muuten voimanlähde. :D

Selitin jo, että miksi seiväshyppy on urhelua. Olen myös jo selittänyt aiemmissa viesteissäni, että miksi passiiviset välineet ovat sallittuja urheilussa. Jos vain sivuutat argumenttini, niin sinun kanssasi on turha keskustella. Tosin veikkaanpa, että se on aika turhaa, vaikka yrittäisitkin keskittyä argumentteihin, kun ne ovat tätä luokkaa: "Kyllä antiikin kreikkalaiset olisivat nauraneet tällaisille muka-rationaalisille luokitteluille.". :jahas:

Kriteerejä pitää asettaa siksi, että tiedetään mistä puhutaan. Ajatuksia ja käsitteitä tulee jäsentää, koska vain siten voi saavuttaa korkeampaa ymmärrystä syistä ja seurauksista. Mieti vaikka, että miksi pitää olla omat käsitteet musiikille ja kirjallisuudelle.

Kyse ei ollut tiedeajattelusta, vaan tarkoista määritelmistä. Kyse on kielestä eikä tieteestä. En ole sivuttanut merkityssisältöä, koska kieli on merkityksiä. Olen paneutunut niihin merkityssisältöihin ja tarkentanut niitä. Olen määritellyt ne merkitykset tarkemmin ja johdonmukaisesti.

Ei urheilusta saada mitään uutta tietoa analysoimalla sitä luonnontieteen menetelmin.

Olkinuket ovat minulle tuttuja, mutta nyt rakensit (vahingossa) sellaisen olkinuken, jota et edes kykene kaatamaan. :hyvä:

 

[Darvi]

John Doella hyvä viesti. Tosin käyttäisin toisenlaista vertausta tuohon hevosasiaan. Jos ottaa sivistymättömän heimoihmisen viidakosta ja laittaa koriskentälle, niin ei sekään osaa pelata sitä peliä. Ei osaa, koska ei tiedä, mitä pitää tehdä. Ei tiedä, koska kukaan ei ole selittänyt sitä hänen ymmärtämällään tavalla. Jokaiselle ihmisurheilijalle opetetaan lajin säännöt, niin että varmasti ymmärtävät mistä on kyse. Hevoselle ei opeteta. Sitten mennään ratsastamaan ja ohjaamaan sitä ja kuvitellaan olevansa niin urheilijoita, kun ratsu on tyhmä.

Saman voisi tehdä periaatteessa ihmisellekin. Ettei kerro sille sääntöjä, vaan neuvoo realiajassa, että mitä teet milloinkin. Hevoselle ei opeteta sääntöjä, koska halutaan ratsastaa ja hallita hevosta.

Formula-autokin voitaisiin ohjelmoida ajamaan sitä rataa optimaalisesti. Se ajaisi sen luultavasti nopeammin kuin ihmiskuski. Sitä ei tehdä, koska halutaan ihmisen olevan ratissa.

Lisäesimerkkejä. Ei kauko-ohjattava autokaan itsekseen osaisi rataa kiertää. Ei se silti ole mikään argumentti lajin urheilullisuudesta.

 

[Pertti 123]

Hevosnäyttelyt on eriasia kuin hevosURHEILU.

Ja hevosurheilu on eri asia, kuin ihmisurheilu.

 

[Pertti 123]

Pakko laittaa tää, kun on niin hyvä:

Moottori on urheilija, koska moottori tuottaa pääosan siitä fysikaalisesta työstä, mitä siinä lajissa mitataan. En sivuuta kuskin osuutta totaalisesti. Kuski on merkittävässä roolissa autourheilussa ja joissain lajeissa joutuu jopa kovaan fyysiseen rääkkiin, mutta autourheilussa ja vaikka juoksussa on se olennainen ero, että mitä niissä mitataan. Toisessa mitataan ihmisen työtä ja toisessa ihmisen ohjaaman koneen työtä.

Tässä kuten monessa muussakin asiassa on tärkeää mitata oikein. Sitä saadaan, mitä mitataan. Jos mittaamme ihmisen juoksunopeutta jollain matkalla, niin saamme lajin, jossa pärjätäkseen pitää parantaa sitä juoksunopeutta, mikä taas onnistuu parantamalla tekniikkaa ja suorituskykyä (eli lisäämällä tehoa, sekä sitä, minkä lihakset puhtaasti tuottavat, että sitä, minkä ihminen saa siirrettyä lajinomaiseen suoritukseen). Jos taas mittaamme kuljettajan ohjaaman auton nopeutta, niin saamme nopeampi ja nopeampia autoja. Tehon lisäys siis tapahtuu auton moottorissa. Ihminen vaikuttaa vain kuljettajantaidoillaan siihen, miten hyvin se teho siirretään suoritukseen.

Olennaista minun määritelmäni kannalta eivät ole välineet, vaan se, mikä tekee mitatun työn. Pyöräily on aidointa urheilua, vaikka siinä on selvästi piikkareita monimutkaisempi urheiluväline. Pyörä ei kuitenkaan tee työtä, vaan pyöräilijä tuottaa kaiken tehon, mitä lajissa tarvitaan. Tässä on se perustavanlaatuinen ero välineurheilun ja moottoriurheilun välillä. Keihäs, seiväs, kuula tai piikkari ei tuota tehoja. Ihminen tekee niissä kaiken sen työn ja siksi ihmisen tehon parantaminen auttaa suoraan tulokseen. Juuri fysikaalinen työ on urheilussa se olennainen asia. Tämän vuoksi hevosurheilu tai moottoriurheilu on erikseen. Urheilua nekin ovat mielestäni, mutteivat sen ihmisen osalta. Aivan kuin ei tennisvalmentajakaan ole urheilija, vaikka kuinka ohjestaisi pelaajaa pelin aikana. Vaimonkannossa vaimo ei ole urheilija.

Urheilua voi ajatella vain viihteenä, mutta minusta silloin jää ymmärtämättä paljon itse urheilun filosofiasta.

Eikä tääkään huono ole:

Laitan ensin oman määritelmäni ja sitten katselen muiden.

1. Säännöt ja olosuhteet samat kaikille, eikä sattumalla saa olla merkittävää roolia.

2. Objektiivisesti mitattu urheilusuoritus tulee olla urheiljan lihasvoimalla tehty. Ei arvostelulajeja, ei luonnonvoimilla, eläinten voimilla tai moottoreilla avustettuja suorituksia. Hevosurheilu on hevosurheilua ja siinä urheilija on hevonen tai näkökulmasta riippuen hevonen + ratsastaja. Samoin moottoriurheilu on moottoriurheilua ja siinä moottori on urheilija. Määritelmäni ei siis syrji muita eläinlajeja tai robottejakaan.

3. Urheilijan suoritustehon kasvun tulee parantaa suoritusta loputtomiin (tai ainakin inhimillisen suorituskyvyn ohi). Tämä olennaisin kohta keskustelun kannalta. Tämä siis sulkee pois shakin, tikanheiton ja keilauksen, koska niissä riittää tietty fyysinen taso, jonka yli ei tarvitse mennä, vaan erot tulevat tason saavutuksen jälkeen vain taidosta.

Tämä on aika tiukka määritelmä ja ymmärrän, että sitä voisi kutsua jollain muullakin nimellä kuin urheilua. Se on kuitenkin sitä, minkä miellän aidoimmaksi urheiluksi. Urheilun ydintä. Jottei tuosta ihan väärää kuvaa saa, niin minusta taidon mukanaolo tekee lajista hienomman, mutta sitä on vaikeampi määritellä.

 

[miqsu]

Huomaatko, että myös itse kuulut siihen 95% ryhmään?

Kappas :D

 

[Raejuusto]

Kyllä tossa seiväshypyssä melko olennaisessa osassa on painovoima joka avustaa urheilijaa varastoimaan energian siihen jouseen. Alppihiihdossa olennaisena osana on myös painovoima, joka avustaa urheilijan tulemaan mäen alas nopeammin kuin toiset. Olennaisimmassa osassa se painovoima ei varmastikaan ole seiväshypyssä, mutta eipä se alppihiihdossakaan ole; alppihiihdossa, vaikkapa pujottelussa, muunmuassa kyky hallita nopeuttaan niin että mutkat taittuvat mahdollisimman nopeasti ilman hallinnan menetystä on varmasti tärkeämpi taito kuin taito saavuttaa maksimaalinen nopeus lähtöportista. Seiväshypyssä taito saada suurin mahdollinen lähtönopeus siinä pisteessä missä seiväs ei enää välitä ylöspäin suuntautuvaa voimaa on tärkeä, mutta veikkaampa että vielä tärkeämpää on taito hallita vartaloaan niin että riman ja hyppääjän massakeskipisteen välinen matka maksimoituu.

Painovoiman lisäksi voidaan ajatella muitakin luonnon avuja. Esim. pyöräilyssä keskeistä on se että fillari pysyy pystyssä jotta pyöräilijä voi välittää tehon renkaiden ja maantien väliin. Silloin pyörä pitää suunnitella sellaiseksi ettei voimanvälitysdynamiikka kaada pyörää. Vaikka polkupyörät ovat aika simppeleitä vehkeitä, ei pyöräilyn fysiikka ole ollenkaan triviaalia.

Mielestäni on kuitenkin aivan täysin naurettavaa vetää yhtään mitään tällaisia rajoja. Otan taas sen musiikkivertauksen. darvinisti varmaan lähtisi määrittelemään musiikkiakin sen perusteella minkälaisia kemiallisia vaikutuksia aivoissa jonkin tietyn taajuinen ilmamolekyylien värinä korvan tärykalvolla saa aikaan. Tottakai näin voi tehdä (kunhan on käsissä mahdollisimman täydellinen malli aivojen toiminnasta, mitä ei tietenkään kellään ole), mutta miksi?

Miksei urheilun määritelmäksi kelpaa "se minkä ihmiset mieltävät urheiluksi"? Ootte kyllä aika hitonmoisia ilonpilaajia aika monelle ihmiselle maailmassa...

 

[Sabine]

Joo tajutaan, että sä ihkutat ratsastusta ja pollet niin niin iki-ihania. Miten tämä liittyy urheiluun? Tämä ei ollut keskustelu siitä, mikä harrastus on kaikista paras tai kehittävin.

Jahas. En muistaakseni sanonut, että ratsastus olisi paras tai kehittävin urheilulaji. Koitin vain vähän valaista asiaa. Hyppäsinkö jotenkin sinun reviirillesi, kun noin ärsyttää?

"Hevoselle ei opeteta sääntöjä, koska halutaan ratsastaa ja hallita hevosta"
Hevoselle ei voi opettaa lukemalla kouluratsastuksen sääntökirjasta mitään sääntöjä. Ratsukko tekee yhteistyötä, ihminen on johtaja ja hevonen luottaa ihmisen päätöksiin. Olisihan se yksinkertaisempaa lukea säännöt hevoselle, jos se ymmärtäisi ja muistaisi ne. Hevosen aivoissa ei ole yhtä paljon kapasiteettia kuin ihmisellä. Hevonen ei ole kone, vaan eläin. Sitä ei voi ohjelmoida sähköisesti. Säännöt, jotka hevonen tietää, liittyvät lauman arvojärjestykseen ja ihmisen hevoselle opettamiin apuihin. Hevosen laumassa on kaksi, hevonen ja ratsastaja, suoritushetkellä. Hevonen tottelee ihmistä, ja luottaa häneen. Näin hevonen ei ole rinnastettavissa mihinkään hemmetin radio-ohjattavaan autoon.

Taaskaan en ottanut kantaa siihen, että mikä lasketaan urheiluksi, vaan kerroin oman näkemykseni muiden esittämien kommenttien pohjalta. Ja liittyyhän tämä sillä lailla urheiluun, että tarkoituksena on vähän valaista sitä, miksi ratsastus on urheilua. Tottakai puolustan itseäni, jos aihetta siihen on. Fysiikalla ei voi perustella kaikkea.

 

[Sabine]

Kyllä tossa seiväshypyssä melko olennaisessa osassa on painovoima joka avustaa urheilijaa varastoimaan energian siihen jouseen. Alppihiihdossa olennaisena osana on myös painovoima, joka avustaa urheilijan tulemaan mäen alas nopeammin kuin toiset. Olennaisimmassa osassa se painovoima ei varmastikaan ole seiväshypyssä, mutta eipä se alppihiihdossakaan ole; alppihiihdossa, vaikkapa pujottelussa, muunmuassa kyky hallita nopeuttaan niin että mutkat taittuvat mahdollisimman nopeasti ilman hallinnan menetystä on varmasti tärkeämpi taito kuin taito saavuttaa maksimaalinen nopeus lähtöportista. Seiväshypyssä taito saada suurin mahdollinen lähtönopeus siinä pisteessä missä seiväs ei enää välitä ylöspäin suuntautuvaa voimaa on tärkeä, mutta veikkaampa että vielä tärkeämpää on taito hallita vartaloaan niin että riman ja hyppääjän massakeskipisteen välinen matka maksimoituu.

Painovoiman lisäksi voidaan ajatella muitakin luonnon avuja. Esim. pyöräilyssä keskeistä on se että fillari pysyy pystyssä jotta pyöräilijä voi välittää tehon renkaiden ja maantien väliin. Silloin pyörä pitää suunnitella sellaiseksi ettei voimanvälitysdynamiikka kaada pyörää. Vaikka polkupyörät ovat aika simppeleitä vehkeitä, ei pyöräilyn fysiikka ole ollenkaan triviaalia.



Mielestäni on kuitenkin aivan täysin naurettavaa vetää yhtään mitään tällaisia rajoja. Otan taas sen musiikkivertauksen. darvinisti varmaan lähtisi määrittelemään musiikkiakin sen perusteella minkälaisia kemiallisia vaikutuksia aivoissa jonkin tietyn taajuinen ilmamolekyylien värinä korvan tärykalvolla saa aikaan. Tottakai näin voi tehdä (kunhan on käsissä mahdollisimman täydellinen malli aivojen toiminnasta, mitä ei tietenkään kellään ole), mutta miksi?

Miksei urheilun määritelmäksi kelpaa "se minkä ihmiset mieltävät urheiluksi"? Ootte kyllä aika hitonmoisia ilonpilaajia aika monelle ihmiselle maailmassa...

Hyvin sanottu

 

[Pertti 123]

Kyllä tossa seiväshypyssä melko olennaisessa osassa on painovoima joka avustaa urheilijaa varastoimaan energian siihen jouseen. Alppihiihdossa olennaisena osana on myös painovoima, joka avustaa urheilijan tulemaan mäen alas nopeammin kuin toiset. Olennaisimmassa osassa se painovoima ei varmastikaan ole seiväshypyssä, mutta eipä se alppihiihdossakaan ole; alppihiihdossa, vaikkapa pujottelussa, muunmuassa kyky hallita nopeuttaan niin että mutkat taittuvat mahdollisimman nopeasti ilman hallinnan menetystä on varmasti tärkeämpi taito kuin taito saavuttaa maksimaalinen nopeus lähtöportista. Seiväshypyssä taito saada suurin mahdollinen lähtönopeus siinä pisteessä missä seiväs ei enää välitä ylöspäin suuntautuvaa voimaa on tärkeä, mutta veikkaampa että vielä tärkeämpää on taito hallita vartaloaan niin että riman ja hyppääjän massakeskipisteen välinen matka maksimoituu.

Painovoiman lisäksi voidaan ajatella muitakin luonnon avuja. Esim. pyöräilyssä keskeistä on se että fillari pysyy pystyssä jotta pyöräilijä voi välittää tehon renkaiden ja maantien väliin. Silloin pyörä pitää suunnitella sellaiseksi ettei voimanvälitysdynamiikka kaada pyörää. Vaikka polkupyörät ovat aika simppeleitä vehkeitä, ei pyöräilyn fysiikka ole ollenkaan triviaalia.

En ole näitä painovoima keskusteluja lukenut, mutta...

Tuo pyöräily esimerkki on ymmärtääkseni turha, koska painovoima ei vaikuta tulokseen tai suoritukseen mitenkään. Siis kaikki pysyvät pystyssä ja maassa kiinni, mutta se ei auta kilpailijaa verrattuna toiseen kilpailijaan, vaan pyöräilijä ratkaisee lopputuloksen, ei painovoima tai väline. Painovoima ei myöskään tarjoa potentiaalienergiaa, jonka turvin pyöräilijä voisi liikkua (paitsi alamäissä).

Tämä ei ollut kannanotto siihen, että onko pujottelu urheilua. Itse voisin sen varmaan urheiluksi laskea.

Seiväshypyssä on käsittääkseni tärkeintä se, että hyppääjä tulee mahdollisimman suurella nopeudella hyppyyn, jolloin saadaan mahdollisimman suuri energia varastoitua seipääseen. Tietysti yhtä tärkeää on ohjata hyppy oikeaan suuntaa. Kaikki kuitenkin lähtee siitä, että on tarpeeksi liike-energiaa. Sitten alkaa taito, kehonhallinta ja voima -osio.

Eli painovoiman merkitystä ei tule yliarvioida, koska se ei tuo kilpailijalle mitään etua toiseen nähden, se on apu jota käytetään ja urheilijan fysiikka ratkaisee sen, kuka menee korkeimmalta (tekniikan lisäksi). Jos oletetaan, että tekniikka on identtinen ja painovoimasta ei tule kummallekkaan etua.

PS: toivottavasti joku saa tosta selvää, että mitä tarkotan :D

 

[Raejuusto]

Mun mielestäni olisi kyllä miljoona kertaa mielenkiintoisempaa vääntää urheilun filosofiasta historiallis-sosiaalisilla perusteluilla kuin jollain hiton fysiikalla. Ihminen on paljon mutkikkaampi kokonaisuus kuin millään klassisen fysiikan malleilla voidaan kuvata.

Esim. "sport"-sanan etymologia tulee vanhan ranskan sanasta "desport", joka tarkoittaa vapaa-aikaa tai joutilaana olemista. Tässä ruotsin wikipediasta: Ordet sport kommer från ordet desport på gammal franska, vilket betyder fritid. Detta kan tyckas förvånande i dag, då mycket sport är professionell och många har sporten som jobb snarare än som fritidssysselsättning. På engelska heter det sports där det ursprungligen betydde något i stil med "nöje". I äldre svenska syftade sport på friluftsnöjen som jakt och sportfiske, och länge användes mest ordet idrott..

 

[Pertti 123]

Mun mielestäni olisi kyllä miljoona kertaa mielenkiintoisempaa vääntää urheilun filosofiasta historiallis-sosiaalisilla perusteluilla kuin jollain hiton fysiikalla. Ihminen on paljon mutkikkaampi kokonaisuus kuin millään klassisen fysiikan malleilla voidaan kuvata.

Esim. "sport"-sanan etymologia tulee vanhan ranskan sanasta "desport", joka tarkoittaa vapaa-aikaa tai joutilaana olemista. Tässä ruotsin wikipediasta: Ordet sport kommer från ordet desport på gammal franska, vilket betyder fritid. Detta kan tyckas förvånande i dag, då mycket sport är professionell och många har sporten som jobb snarare än som fritidssysselsättning. På engelska heter det sports där det ursprungligen betydde något i stil med "nöje". I äldre svenska syftade sport på friluftsnöjen som jakt och sportfiske, och länge användes mest ordet idrott..

Kieltämättä väittely on mennyt pilkun viilaamiseksi, mutta millä lähestymistavalla se ei menisi.

Mielestäni sillä ei ole merkitystä, mitä historiassa on määritelty. Eikös tarkoitus tässä ole määritellä urheilu. Mua ei ainakaan kiinnosta, mitä mieltä joku on ollut 100 vuotta sitten (tai ei ainakaan samasta syystä).

Oikeaa vastausta ei kuitenkaan ole. Tai no, jos haluaa sanakirjasta katsoa, että mitä sana tarkoittaa, niin voihan asiaa niinkin lähestyä.

Mielestäni kuitenkin hyviä perjaatteita ovat olleet ne, että auton tai hevosen ohjaaminen ei ole urheilua, vaan ihmisen pitää itse olla suorittamassa sitä fyysistä "toimintaa" ja sen fyysisen toiminnan/suorituskyvyn pitää olla merkittvä/ratkaiseva osa suoritusta jne. (nämä on kirjoitettu jo 10 kertaa, joten ei nyt tartuta niiden yksityiskohtiin).

Noi on ainakin mun mielestä aika keskeisiä. Joku voi olla eri mieltä.