Mihin kouluun kannattaa mennä?

[Reason]

Ei se AMK niin paska paikka ole, ongelmia löytyy kaikista oppilaitoksista. Ammattikorkeakouluihin vain otetaan sisälle tietyille aloille helvetisti porukkaa, jonka takia siellä pyörii kaikenlaisia sällejä, ja keskeyttämisprosentti on tosi korkea. Aloittavista insinööriopiskelijoista vain puolet saa joskus paperit. Mun mielestä AMK:ssa pitäs alkaa karsimaan sitä väkeä kovalla kädellä sisään tullessa ja kattoa sen opetuksen perään paremmin. Kaksi asiaa mitkä AMKeissa kusee on rajusti vaihteleva opetuksen taso ja liian paljon niitä, jotka ei tosiaankaan käy sitä koulua.

Mikään koulu ei takaa jotain tiettyjä hommia. Dippa-inssejäkin oli datanomi-frendini kanssa reitittämässä adsl-liittymiä soneralla. Samoissa hommissa, varamiespalvelun kautta vielä. Tosin, jos käyt koulun kunnialla läpi TKK:lla tai teknillisellä yliopistolla, niin todennäköisesti tulet pärjäämään hyvin. Itsestä on paljon kiinni, kannattaa siellä koulussa panostaa siihen että tajuaa niistä opetettavista asioista jotain, ettei 2kk tentin jälkeen koko juttu ole kadonnut päästä pois. Ja vaikka monen olen nähnyt täällä dissaavan opiskelijajärjestötoimintaa, niin minusta se on hyödyllistä. Tapaa uutta porukkaa, oppii monenlaista asiaa ja sitten tulee sitä kuuluisaa verkostoitumista. Näitten tuttujen kautta voi sitten joskus löytyä vaikka se huippuduuni. Ja opiskelijajärjestöhommat ei tarkota sitä, että vedetään vaan 3 kertaa viikossa lärvit. :D

Käyn ite AMK:ta vielä pari vuotta, ja tarkotus olis käydä vielä DI:ksi sen perään. Ehkä. :lol2:

 

[Indica]

Joo.. Englanninkielisen kansainvälisen kaupan ohjelmasta nimeltämainitsemattomalta paikalta 20 hengen ryhmästä opiskelujen lomassa on pudonnut 17 pois, 3 urhoa jatkaa......

 

[afrolicious]

tungetaampa nyt tähän topicciin.. Mulla alkaa armeija tammikuussa, ja nyt tämän viikon loppuun asti on AMK haku käynnissä. Tarkotuksena olisi ollut hakea jonnekkin, kun kevään haussa en minnekkään päässyt.. Tämän hetkisen elämäntilanteen takia, en pysty lähteä kovinkaan kauas opiskelemaan. Nyt onkin tullut eteen semmonen ongelma, että keväällä ei ala mieleisiäni tutkintoja.. Ja nyt itse asiaan..:D Menetänkö jotain pisteitä tms. jos en haekkaan enää ennen armeijaa? Töitä olen tehnyt lukion ekalta luokalta tähän päivään, ja ne jatkuvat armeija aikanakin..

toivottavasti joku sai tästä jotain selvää, ja pystyisi jelppimään..

 

[Ren]

Sen mitä tiedän AMK:sta, niin ainakin kaupallisella alalla on aika iso (tosi iso?) ero eri oppilaitosten välillä. Kyllä korkeakoulutaso on silti AMK:ta varmempi valinta.

 

[Pehvanssi]

Kyllä korkeakoulutaso on silti AMK:ta varmempi valinta.

Mitä eroa on korkeakoululla ja ammattikorkeakoululla?

 

[esa67]

huoh. amk, mika se on. sama patee yliopistoon, ellet hallinnolliseen, laakariks, jne ala.

hanki joku naista: LVI, sahkoasentaja...

Moyhemmin kun sitten haluat paatya johnkin niinsanottuun johtavaan asemaan, niin sulta kysytaan etta mita oon viimeksi tehnyt. ei siella sun koulutusta kysella.
taa on vaan mun mielipide, minka perustan nimenomaan omaan kokemukseen.

 

[Porkkanaraastin]

Onkos kenelläkään kokemusta liikuntatieteistä? Esim liikuntafysiologia tai liikuntalääketieteet? Millainen työtilanne ja palkka?

Mistä sivulta muuten voi verrata noita keskiverto palkkoja eri ammattien välillä?

edit. Myös joku ravintoasiantuntija olisi mielenkiintoinen..

 

[jaykay_]

Mitä eroa on korkeakoululla ja ammattikorkeakoululla?

Juu amk on korkeakoulu, mutta yleisesti puhekielessä korkeakoululla tarkoitetaan yliopistotasoisia korkeakouluja. Ja näitä ovat siis esim. kauppakorkeakoulu ja teknillinen korkeakoulu. Nämähän rajat hämärtyy esimerkiksi koulujen englanninkielisissä nimissä.

Mutta yleisissä keskusteluissa korkeakoulutasolla tarkoitetaan akateemista loppututkintoa kuten DI tai KTM. Ammattikorkeasta valmistuu esim. insinöörejä ja tradenomeja.

Koulujen välillä on suuria arvostuksellisia eroja, lisäksi suorittaminen tai sisäänpääsy vaihtelee suuresti korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen kesken. Työnantaja saattaa arvostaa jotakin koulua ylitse toisen, periaatteessa samantasoisen koulun. Lisäksi opintopisteet/viikot eivät ole helposti vertailukelpoisia keskenään.

Ja kuten tästäkin keskustelusta huomaa, oma ala ja oma koulu ovat aina parhaita (lue edeltä: "jos kouluun menee kannattaa lukea lakimieheksi tai lääkäriksi, kaupallinen ala on koiranhommaa" tai "lvi-ala on kova, taisit käydä lukion turhaan". 1000 x )

edit:

huoh. amk, mika se on. sama patee yliopistoon, ellet hallinnolliseen, laakariks, jne ala. hanki joku naista: LVI, sahkoasentaja...

Joo et oo käyny kouluja ja oot silti pärjänny elämässäs, ei siinä mitään, mutta älä lähde tuomitsemaan noin saatanan kapea-alaisesti muita ratkaisuja. Ei vaan jaksa lukea enää muun kuin oman alan dissausta. Mä en tuomitse en duunaria enkä opiskelijaa, koska jokaisella pitää olla se oma juttu. Kertokaa se oma juttu ja hyvät puolet siitä, mutta älkää nyt tehkö tästä amikset on tyhmii autoasentajii ja teekkarit haalaripellei ja yliopistolla opiskelee vaan puunhalaaja-sivari-hippejä, jotka ei valmistu koskaan.

 

[Jasba]

Mitä eroa on korkeakoululla ja ammattikorkeakoululla?

Yksi sana, muutama vuosi ja jokunen tuhat euroa. :D ;)

 

[Kinaasi]

Älä hyvä ihminen ainakaan lääkikseen mene! Meillä on jo ihan tarpeeksi "rahalääkäreitä". Tulisi olla oikeasti myös kykyä toimia potilaan edun mukaan ja inhimillisestikin. Tähän työhön pitäisi olla siis myös sopiva luonne, ei vain tieto.:jahas:

Pakko puuttua tähän pari kk vanhaan vastaukseen: lääketieteessä riittää kyllä hommia monenlaisille ihmisille. Suurimmassa osassa pitää tietysti olla jonkinlaisia sosiaalisia taitojakin mutta mielestäni tieto on paljon tärkeämpää. Ja vastuullisesta työstä tulisi saada vähintäänkin kohtuullinen korvaus, siis sellainen joka on verrattavissa esim. kauppa- ja oikeustieteissä toimivien palkkoihin. Hyvin harva kuitenkaan jaksaa lääkikseen hakea ja siellä opiskella pelkästään rahan motivoivana. Kuulostaa perus vasemmistojeesustelulta tuo luonteesta puhuminen. :urjo:

 

[Deleted member 5830]

"Olen tuskaisesti koittanut pohtia mitkä ala olisi tulevaisuuden kannalta järkevä ratkaisu"

Se mikä oikeasti kiinnostaa. Kovin kauaskantoinen idea ei mielestäni ole lähteä lukemaan jotakin alaa vain työllisyystilanteen ja palkan takia. Suosittelen lämpimästi ihan mitä tahansa työpaikkaa noin vuoden ajaksi, jolloin jää lisää aikaa miettiä mitä elämältään haluaa/ mikä ala itseä kiinnostaa/mitkä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet jne jne. Ja mitä kurjempi homma niin sitä vilkkaammin ne aivosolut tuntuvat tuottavan sen vastauksen mikä olisi oma ala. Ja samalla opiskelumotivaatio kasvaa. Ja mistä tahansa työkokemuksesta on hyötyä ja samalla saa rahaa säästöön niitten opintojen varalle. Muuten sulla on parin vuoden päästä ammatti mikä ei nappaa aamuisin kun töihin tarttis mennä. Ja sitä en suosittele kenellekään.

 

[Ronny11]

Yksi sana, muutama vuosi ja jokunen tuhat euroa. :D ;)

:D

 

[WeTTi]

Vältettäviä aloja ovat epämääräiset humanistiset linjat ja "tulevaisuuden" bio-tutkinnot.

Itselläni alkaa olla voiton puolella FM:n tutkinto Molekulaarisesta biotekniikasta ja in vitro -diagnostiikasta. Yksityisellä puolella työtilanne on kyllä heikko. Itse olen niin onnellisessa asemassa ollut, että oman alan hommiin pääsin 3. vuoden jälkeen. Olen Tikkujalan kanssa eri mieltä tuon vältettävyyden suhteen. Ei ammattia kannata valita pelkän palkan perusteella, vaan ennen kaikkea oman mielenkiinnon. Itse pidän omasta alastani, vaikka palkat ei julkisella sektorilla päätä huimaa.

Jos haluaa varman työpaikan ja palkan, on LVIS-asentajan homma loistava valinta.

 

[pat]

Eli mikä jatkokoulutus olisi kaikista fiksuin vaihtoehto mikäli ajatellaan työllisyystilanteen ja palkan suuruuden kannalta?

Ei mikään. Fiksuin vaihtoehto on hommata ammatti ja työ, josta nauttii. Aika karmeeta olis ajatella viettävänsä niinkin suuren osan elämästään (kaikki työtunnit) tehden duunia vain rahan vuoksi. Voishan sitä yrittää sitten ostaa itseltään turhautumista ja vitutusta pois aina työpäivän jälkeen shoppailemalla, mutta tuskin toimii. Ei se raha helpota yhtään niitä vaikeita aamujakaan, kun _pitää_ nousta töihin.

Paras tilannehan on se, että tulee toimeen ja saa viettää päivät sellaisessa hommassa, mitä tekisi vaikka ilmaiseksi. Jo kesätöissä on tullut huomattua, että oma aika on sen verran kallista ja itselle arvokasta, että ei sitä mikään raha meinaa korvata. Toisin on toki silloin, jos kokee myös työn omakseen.

Työllistyminen taas ei tuota ongelmia, jos ala on se oma intohimo. Silloin siinä hommassa tulee helposti niin hyväksi ja innostus sekä motivaatio on niin kova, että melkoinen norsun perse täytyy olla jos ei töitä saa ;)

Jos ei ole kiinnostunut mistään, niin silloin oikea valinta on raha. Tuossa iässä kannattaa ihan oikeasti jo miettiä, että mitä Haluaa elämällään tehdä. Raha on aika teennäinen kytkös siihen asiaan. (Puhun paatoksella, kun olen itse vastaavan kehitysvaiheen käynyt joskus läpi ) Hyviä tarvitaan joka alalla.

 

[Sniffari]

Työllistyminen taas ei tuota ongelmia, jos ala on se oma intohimo.

Joo, kyllähän intohimoisista naistutkijoista (siis ei naistutkijat vaan naistutkimusta opiskelevat) on varmaan helvetillistä kysyntää työmarkkinoilla.

Nooh, ainakin Siwan kassalla.

 

[iivili]

Sopiva kompromissi työllistävyyden ja oman mielenkiinnon välillä on paras.

Palkkausta kannattaa ajatella viimeiseksi, koska SuomessaKIN pärjää täysaikatyöläinen kaikkialla muualla, paitsi ehkä Helsingissä matalatuloisimmat, ihan hyvin.

Mä en näe oikein järkeä siinäkään, että mennään 100% tai edes lähes 100% sen mukaan, mikä on kivaa. Tiedän tapauksia, että on lähdetty lukiosta ainakin viiden ällän ja 9,5 keskiarvon paprujen kanssa, päädytty lukemaan jotain stanan nuolenpääkirjoitusta (muuan vanha kaveri luki ihan oikeasti englantilaisesta yliopistosta itsensä valmiiksi, pääaineina muinaiskreikka ja sanskriitti) tai kulttuuriantropologiaa, luettu maisterin paprut, huomattu, että ei saa työtä, luettu tohtoriksi asti, eikä vieläkään saada, kuin matalapalkkaista pätkätyötä yliopiston opettajana (teoriassa siis tutkijana, käytännössä opettajana), jos sitäkään. Siinä voi ihan pikkusen katkeruus jo hiipiä puseroon ja :wall: sekä :itku: meininki.

Olen jo vuosia ihmetellyt, miten vars. yliopistoilla on varaa olla ottamatta opiskelijoiden tulevaisuuden työmahkuja huomioon. Viimeisin esimerkki on, kun emäntä aloitti informaatikon opinnot. Hän on fiksuna ihmisenä valinnut pääasiassa semmoisia kursseja, joiden arvioi auttavan työllistymisessä mahd. hyvin. Noin 5-8-v nuoremmat tutorit, oppilasohjaajat, ovat sitten ihmeissään kyselleet, että "Kiinnostaako sua tommonen?". Vissiin itse ovat täyttäneet opinto-ohjelmansa justiin jollain kulttuuriantropologialla ja kirjallisuustieteellä (= luetaan läjittäin kirjoja ja "analysoidaan" niitä = täyttä pseudotiedettä, koska taiteessa eli myös kirjallisuudessa on kyse tunne-elämyksistä, ei rationaalisesta ja eksaktista tieteestä) ja ihmettelevät sitten, miten joku voi valita niinkin paljon kylmiä hieman teknopainotteisia kursseja. (täydentäköön rakas Gillyanne itse em., jos täysin pieleen asian selostin)

Surkeaa, että yliopistojärjestelmä ja yhteiskunta yleensäkin on semmoinen, että em. kaltainen huuhaan opiskelu ilman ajatustakaan työllistymiselle on mahdollista, mutta pitäisi sitä itsekin tajuta vaikkapa muutaman vuoden opiskelujen jälkeen noin suunnilleen, mikä työllistää, mikä ei. Siinä opiskelujen loppuvaiheissa kerkeisi vielä järkätä jonkun sivuainekokonaisuuden (vaikkapa tietojenkäsittelyoppia eli koodaamista tms. tietokonejuttua), joka yhdessä sopivan työkokemuksen avulla voisi sitten poikia pitkäaikaisemmankin vakiduunin.

Aloituspostauksessa mainittiin filologia, eli kielitiede. Se ihan puhtaana versiona ei työllistä, eikä valmista mihinkään ammattiin, eli on täysin huuhaapuuhaa eli sitä ns. nuolenpääkirjoitusta. Mutta jos siihen kylkeen käy opettajan koulutuksen tai hieman taloustiedettä tai tietokoneopintoja, niin työllistyy kyllä mukavasti esim. turismialalle, it-alalle tai opettajaksi. Tästä on niin minulla, kuin aika monella vanhalla opiskelukaverilla kokemusta. Eroa on jonkun verran myös siinä, onko englannin kielen spesialisti (kohtalaiset mahkut työllistyä it-alalle), vai jonkun muun kielen.

 

[Zimpanssi]

Kuten jokunen taisi jo sanoa niin kannattaa ajatella itselle sopiva ala. Ja sitten siihen sopiva koulutus. Ei kannata valita koulutusta ilman ajatusta tulevasta työstä ja sen mielekkyyttä.

Esimerkiksi kaupallisella alalla merkitsee eniten potentiaali, osaaminen ja kokemus. Koulutus on vasta niiden jälkeen. Eli hyvä tyyppi, joka tekee tulosta saa työtä. Kääntäen taas hyvän koulutuksen saanut tunari ei saa työtä. Koulutus antaa vain pohjan työelämää varten. Ei juuri muuta.

Tiettyihin ammatteihin tietysti vaaditaan laajempaa pohjaa.

Eli kannattaisi miettiä omia vahvuuksia ja heikkouksia työelämän kantilta. Vaikka SWOT:in avulla. Ja sen jälkeen miettiä itsellesi sopiva koulutus.

 

[Sniffari]

Hyvä teksti iivililtä. Mutta ei yliopistojen primääritehtävä ole vieläkään valmistaa opiskelijoita työelämään per se. Yliopistot voi järjestää opintokokonaisuuden vaikka minun seksuaalielämästä (0 ov), mutta se on ihan triviaalia, mihin ne opiskelijat tietonsa käyttävät. Voi lääkäriksi lukenut jäädä kotia vetää lonkkaa ja juomaan bissee.

Edit: Tietysti esim. lääkäri- ja juristikoulutus erikseen. Nehän vois olla käytännössä AMK-koulutusta sinällää. Mutta esim. aineenopettajat, jotka tienaa lukiossa/yläasteella sen ~ 2300/kk, on mahista saada AMK:ssa sen ~ 3700/kk neljän vuoden kokemuksella. Että kannattaa miettiä. Sama pätee kaikkiin esim. DI-/FM-koulutuksen saaneilla, kunhan lukee sen kasvatustieteiden cumun (35 ov).

 

[vässy74]

Mä en näe oikein järkeä siinäkään, että mennään 100% tai edes lähes 100% sen mukaan, mikä on kivaa. Tiedän tapauksia, että on lähdetty lukiosta ainakin viiden ällän ja 9,5 keskiarvon paprujen kanssa, päädytty lukemaan jotain stanan nuolenpääkirjoitusta (muuan vanha kaveri luki ihan oikeasti englantilaisesta yliopistosta itsensä valmiiksi, pääaineina muinaiskreikka ja sanskriitti) tai kulttuuriantropologiaa, luettu maisterin paprut, huomattu, että ei saa työtä, luettu tohtoriksi asti, eikä vieläkään saada, kuin matalapalkkaista pätkätyötä yliopiston opettajana (teoriassa siis tutkijana, käytännössä opettajana), jos sitäkään. Siinä voi ihan pikkusen katkeruus jo hiipiä puseroon ja :wall: sekä :itku: meininki.

Olet aika tehokkaasti tässä määritellyt termin "akateeminen luuseri". Nuolenpääkirjoituksen demigod:lla on tosiaan pahoja ongelmia työllistyä, koska alempiarvoiset työt ei kiinnosta ("olen kuitenkin akateemisesti koulutettu") ja koetaan "ansaitsevansa" se unelmatyöpaikka juuri oman niche-alan tutkijana, jota itseasiassa ei ole olemassakaan. Lopputoksena on sitten sossuelätti tai yhteiskunnan satunnaisessa suojatyössä apurahoilla elelevä usein kohtuullisen katkera ihminen. Näitä on tosiaan matkan varrella nähty tiedän esim. ihmisen joka luki Afrikkalaisia kieliä ja noituutta pääaineena, mikähän tällä koulutuspohjalla olisi oman alan "tuottava" työ?

Kuten iivili totesi ammatinvalinnan tulisi olla kompromissi mielekkyyden ja puhtaan kylmäverisen laskelmoinnin välillä, mieti jokunen tasa-arvoinen uravaihtoehto ja valitse niistää se joka työllistää/maksaa parhaiten ja mieti voiko alalle edetä/erottua jos ammattitaitoonsa panostaa. Tai jos on pakko päästä jollekin tietylle alalle niin ainakin se opintokokonaisuus sitten työllistyvyttä ajatellen. En kyllä taatusti itsekkään todellakaan olisi tietojenkäpistely-DI jos olisin valinnut sitä mikä parikymppisenä tuntui puhtaasti kaikkein ehanimmalta, mutta tätä työtä sietää ja tällä elää kohtuu hyvin.

 

[iivili]

Mutta esim. aineenopettajat, jotka tienaa lukiossa/yläasteella sen ~ 2300/kk

Toi on minimi, siis opetusvelvollisuusoppituntimäärällä (kunnon sanahirviö :D ), eli oisko se jotain 17-22 oppituntia per viikko, vaihtelee opetettavan aineen mukaan.

Suurin osa opettajista opettaa varmaan noin 25-30 oppituntia per viikko, eli tienestitkin pyörivät siellä noin 2700-3000€/kk paikkeilla, kokeneilla siihen voi vielä pistää joko joitain satkuja lisää, tai sitten he tekevät noin 3000€/kk tuloilla JA minimiopetusmäärällä töitä, jolloin palkka suhteessa työmäärään (kokeneella opella aineesta riippuen vaikkapa 20h/vko opetus hoituu noin 30h kokonaisviikkotyömäärällä ja on silti laadukasta) on aika hyvä, vars. jos siihen laskee mukaan noin 1,5-2kk/vuosi enemmän palkallista lomaa, mitä muilla.

En edelleenkään käsitä sitä opettajien ainaista marinaa matalasta palkasta. Esim. it-alaan ja diplomi-insinööreihin verrattuna opettajat tienaavat ihan mukavasti. Lekurit, asianajajat ja talousalan ihmiset ovatkin sitten asia erikseen, mutta turhaa heitäkään on kadehtia.