On valitettava tosiasia, että suomalaisen väestön ikärakenne on muuttumassa suuntaan, jossa työllisten osuus väestöstä pienenee, eläkeläisten osuuden kasvaessa. Huoltosuhde heikkenee, eli jokasella työssäkäyvällä on koko ajan enemmän työvoiman ulkopuolisia ihmisiä elätettävänään. Tämä luo tarpeen lisätyövoimalle.
Ratkaisu on hyvin yksinkertainen: Tarvitaan suurempi osuus väestöstä töihin. Tämä toteutuu toki osin sillä, että saadaan suomalaiset työttömät töihin, mutta se ei yksinomaa riitä, jos väestörakenne ei muutu. Työperänen maahanmuutto parantaa työssäkäyvän väestönosan osuutta suhteessa työvoiman ulkopuolisiin. Työn tarjonnan lisääntyminen johtaa korkeampaan työllisyyteen ja tuottavuuteen. Korkeampi työllisyys puolestaan johtaa yksityisen kulutuksen lisääntymiseen, mistä seuraa se, että yritykset saa enemmän tuloja, minkä seurauksena ne voi laajentua ja palkata taas lisää työvoimaa. Tästä syntyy positiivinen taloutta kasvattava kierre. Työ luo työtä.
Monet, kuten huomioni herättänyt meemi, vetoaa siihen, että meillä on Suomessakin paljon työttömiä, mutta tässä pitää osata erotella se, että ikääntymisestä johtuva huoltosuhteen heikkeneminen on eri asia kuin työmarkkinoiden rakenteista ja suhdanteista aiheutuva työllisen väestönosan pieneneminen. Kun huoltosuhde heikkenee, on kannattavaa saada enemmän työläisiä riippumatta siitä että on jo ennestään työttömyyttä. Täytyy myös muistaa, että jos startup-yritys tarvitsee ohjelmoijaa, ei suomalaisesta rakennusalan työttömästä ole tälle mitään apua. Nihkeilemällä työperäisen maahanmuuton kanssa voidaan siis tehdä tilanne ongelmalliseksi sekä suomalaiselle työttömälle että suomalaiselle yritykselle, ja täten Suomen taloudelle ja sitä kautta myös kansalaisille.
Sen lisäksi on otettava huomioon, että nykysenkaltanen ikärakenne saattaa vaikuttaa Suomeen kohdistuviin investointeihin negatiivisesti. Yritysten investointipäätökset kun ei perustu vaan nykyhetkeen, vaan myös tulevaisuuteen. Onko Suomessa tekijöitä tulevaisuudessa, jotta investointi kannattaa? Ikärakenteeseen puuttumattomuudesta seuraava investointien tapahtumattomuus olis oikeastaan selkee vaihtoehtoiskustannus, jonka Suomi maksaa heikommalla talouskasvulla. Heikko ikärakenne tarkottaa tässä tapauksessa pieneneviä työvoimaresursseja ja siitä aiheutuvia merkittäviä veronkorotuksia ja julkisen velan kasvua. Ei kovin houkutteleva ympäristö investoida.
Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ei kyetä sellaisenaan pitämään yllä, jos ja kun työikäisten määrä hupenee tarpeeksi kauan. Huoltosuhde vaatii remonttia tai yhteiskunta vähintäänkin rakenteellista uudistusta ja teknologista harppausta. Työperäisen maahanmuuton vaikutus talouteen on selvä; se luo talouskasvua.
Ongelma tässä kaikessa on kuitenkin se, että tulijoita on tähän mennessä, mitä, 20 000? Näistä tulijoista n. 15 000 taitaa olla Irakista, muutama tuhat Somaliasta, ja loput sieltä sun täältä. Tilastoista käy ilmi, että kyseisten ihmisryhmien työllisyysprosentit Suomessa ovat suhdanteesta riippumatta pyörineet parhaimmillaan siellä 25% tietämillä. Integroimisessa ollaan epäonnistuttu siis jo paljon pienemmilläkin tulijamäärillä. On ymmärrettävää, että korkeintaan peruskoulutason koulutuksen omaavan ja hädin tuskin englantia puhuvan ihmisen työllistymismahdollisuudet Suomen kaltaisessa teknologiayhteiskunnassa eivät ole ne parhaat madolliset, kun sisäänheittoammattien määrä vähenee vääjäämättä. Paitsi että tällaiset maahanmuuttajat kuluttavat vastaanottavan valtion resursseja, aiheuttavat he myös sosiaalisia ongelmia.
On muuten aika vaikee keksiä ajatusta, joka olisi lännessä varsinkin ns. sivistyneistön joukossa hyväksytty yhtä itsestäänselvyytenä, ja jota olisi haastettu yhtä vähän kuin monikulttuurisuutta. Toki Euroopan nykytilanne on alkanut synnyttää vastarintaa ja monikulttuurisuuden vastustaminen välittyy useiden isänmaallisten puolueiden kasvuna, mutta tääkin vastarinta on verrattain varsin nuorta ja suhteellisen vähäistä.
Jos tarkastellaan monimuotoisia yhteiskuntia, on niillä täysi työ vältellä eri kulttuureiden välisiä konflikteja. Intia on esimerkiksi erittäin monimuotoinen valtio, ja se pysyy vain vaivoin yhtenä kansakuntana. Hindujen ja muslimien väliset kahakat Englannin siirtomaavallan päätyttyä ovat tappaneet satojatuhansia ihmisiä.
Monikulttuurisuutta vastustavia argumentteja on toki lukemattomia ja kaikki ne jo tietääkin, mutta mainittakoon vielä tutkimuksesta, johon jokin aika sitten törmäsin. Tutkimuksessa siis tarkasteltiin sitä, lisääkö monimuotoisuus työpaikalla työn tuottavuutta ja tasoa, koska erilaisista kulttuureista tulevat ihmiset luovat erilaisia näkemyksiä. Tätä ei havaittu. Tilanne oli oikeastaan päinvastainen, sillä kulttuuri- ja tapaerojen huomattiin lähinnä vaikeuttavan yhteistyötä. Tästä on vedettävissä se johtopäätös, että parhaiten kulttuureiden monimuotoisuudesta saadaan hyöty irti siten, että kulttuureja ei väkisin sekoteta, vaan nämä tuovat omilta asuinalueiltaan esiin erilaisia ideoitaan, ja sitten käyvät kauppaa muiden kulttuureiden kanssa. Globalisoituneessa maailmassa tavara liikkuu kyllä.
