Kyllä meikäläisen mielestä ainakin yhteiskunnalla on oikeus rajoittaa osanottajiensa tekemisiä tiettyyn rajaan asti. Eihän tästä muuten mitään tulisi, kaikki tekisivät niin kuin tahtoisivat ja koko hässäkkä romahtaisi kuin korttitalo syysmyrskyssä. Tupakkaakin nyt kuka tahansa meikäläisen mielestä saa vetää niin että keuhkot tummuu, mutta kyllä se vituttaa ainakin meikäläistä sitten olla toisten savuissa.
Ja jos meikäläinen maksaa enemmän veroja ansaitsemastani palkasta, että ylilihavien diabetekset ja liikuntaelinsairaudet saadaan hoidettua, niin kyllä minun mielestäni siihen pitäisi minullakin olla hiukan sanomista. Ja jos useammalla on samaa sanomista, niin yhteiskunnan pitäisi asiaan jo jonkin verran puuttuakin. Tervetuloa demokratiaan.
Ongelma onkin siinä, kun jokaisella on jotain sanomista vähän joka asiaan. Oikein mitään ei olla valmiita sietämään, jotta vastavuoroisesti joku sietäisi myös sinun juttujasi.
Tässä parin pikkujoulukaljan jälkeen listaa jo kielletyistä, rajoitetuista ja kiellettäväksi vaadituista asioista: käsiaseet, ilotulitteet, nettiuhkapelit, anonyymi nettikirjoittelu, musiikki-cd:n kopiointi, uskontojen ja etnisyyksien julkinen kritisointi, tupakointi taloyhtiöissä, työpaikoilla ja baareissa, taistelukoirarodut, prostituutio, hehkulamput, liian käyrät kurkut, avoimet alkoholipullot autoissa, limuautomaatit kouluissa, alkoholin ja tupakan mainonta, kerjääminen, turkistarhaus, vaalituet, lakupekkalogo, neekerinpusut ja lakupiiput, nuuskan myynti, homobaarien pussauskopit, pyöräily ilman kypärää, tupladrinkit ja happyhourin mainostus baareissa, kaljakellunta...
Juu, oli aika kieliposkessa väsätty lista, mutta pointti kai tuli selväksi.
Järjenkäyttö on ulkoistettu viranomaisille. Jos jotain ei kielletä, niin kyllä se ainakin rajoitetaan ja verotetaan pilalle. Kuinkakohan täällä silloin ennen pärjättiin, kun niin moni asia oli vielä sallittu.
Tervetuloa idiokratiaan.
