"Lihavien" oikeudet

Liikalihavuuden hoidossa ongelmana on tuen puute, kuten Funkkelikin sanoo. Jos ihminen on vaarallisen ylipainoinen, on todennäköistä että kyseessä on jonkinlainen riippuvuussuhde ruokaan. On helppoa syyttää itsekurin puutteesta, mutta riippuvainen ihminen on sillä lailla sairas, ettei se ole helppoa alkaa kontrolloimaan syömistä. Tätä voidaan mielestäni verrata alkoholismiin tai narkomaniaan. Syömisriippuvuus on helppoa kehittää nyt, kun ruokaa on helposti saatavilla yllin kyllin ja useimmille syöminen kuitenkin tuottaa jonkinasteista mielihyvää ja tunne-elämän ongelmat lienee helppo siirtää esim. makean syömiseen.

Syömisriippuvuus.. ja paskat! Ihminen toimii suureksi osaksi häneen koodattujen vaistojen ja viettejen perusteella, ellei sitten itsekuri ja järki sanele muuten. Mm. syöminen on. Vietti käskee syömään niin paljon kun jaksaa ja sen jälkeen vielä vähän lisää. Tässä vaiheessa tulee väliin järki tai itsekuri, esim "jos vedän tän koko suklaakakun saan siitä kymmenen kertaa enemmän kaloreita kun tarttisin..". Kaikille tämä omien viettejen säätely ei pelaa niinkuin pitäisi.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Painon nousemiseen saattaa vaikuttaa se millaisen mielihyvävasteen ruoka aivoissa aiheuttaa. Tähän johtopäätökseen tulevat amerikkalaistutkijat, jotka mittasivat mielihyvään liittyvän dopamiini-välittäjäaineen määrää aivojen tietyllä alueella herkullisen suklaapirtelön syömisen yhteydessä. Ne joiden aivoissa dopamiinia syntyi vähemmän, lihoivat seuraavan vuoden aikana enemmän kuin suuremman dopamiiniryöpyn kokeneet. Lihomiseen vaikutti myös dopamiinireseptorien määrä aivoissa, joka on perinnöllisesti määräytynyt.

Koehenkilöinä oli 76 teini-ikäistä tyttöä ja nuorta naista. Iältään he olivat 14-22-vuotiaita ja mukana oli hoikkia, normaalipainoisia ja ylipainoisia. Koehenkilöiden aivoja kuvattiin funktionaalisella magneettikuvauksella fMRI:lla samalla kun he söivät suklaapirtelöä tai rakenteeltaan pirtelöä muistuttavaa mutta mautonta annosta. Koehenkilöiltä määritettiin myös dopamiininreseptorien määrään liittyvän geenin muoto. Tietyn geenimuodon kantajilla tiedetään ennestään olevan tavallista vähemmän dopamiinireseptoreja aivoissaan.

Syöminen saa aikaan aivoissa dopamiinin erityksen, joka puolestaan tuottaa mielihyvän kokemuksen. Dopamiini on yksi eniten tutkittuja aivojen ns. välittäjäaineita. Jos ruokailun seurauksena erittyy tavallista vähemmän dopamiinia, voi seurauksena olla että syöminen jatkuu pitempään ja paino alkaa nousta. Aiemmissa kokeissa on havaittu, että lihavien ihmisten ruuan tuottama mielihyvän kokemus on vähäisempi ja dopamiinia erittyy vähemmän.

Aiemmin ei ole kuitenkaan seurattu mitä ero dopamiinin erittymisessä vaikuttaa painon kehitykseen jatkossa. Uusi koe osoitti, että ne joilla suklaapirtelö sai aikaan pienemmän dopamiiniryöpyn, lihoivat enemmän koetta seuranneen vuoden aikana. Erityisen selvästi tämä näkyi niillä, joilla oli perimänsä vuoksi vähemmän dopamiinireseptoreja aivoissa.

Viimeistä sanaa tässä ei ole vielä sanottu, varoittavat tutkijat. Saattaa olla että dopamiinin erittymisen heikkeneminen on seurausta liiasta syömisestä..
Imo ei ainoa syy lihomiseen, mutta varmasti edesauttaa jos terveelliset elintavat ja terveellisen ruoan syöminen kiinnosta. Olen itse sitä mieltä, että jos herkuttelee aina kun masentaa/surettaa/vituttaa, voi siihen ajan kuluessa kehittyä riippuvuus, ihan kuten voi kehittyä alkoholiin ja tupakkaan tai vaikka liikuntaan jos niitä käyttää stressinpurkukeinona.

Kuten sanoit, ihminen toimii vaistojensa ja viettiensä varassa. Ihminen saa mielihyvää syömisestä, sillä se on lajin selviytymisen vuoksi "ohjelmoitu" niin, enkä pidä ollenkaan mahdottomana, että joillakin nuo vietit menevät yli ja aiheuttavat ongelmia. Tuo itsekurin puute on toki monen kohdalla varmasti osa kokonaisuutta, mutta silti mielestäni hieman mustavalkoista ajatella, että lihavat ovat lihavia ainoastaan itsekurin puutteen takia.
 
"Hei terve olen thek ja en tiedä mistä puhun, mutta puhun silti". Miellät ilmeisesti siis samanlaisena suorituksena kaiken mahdollisen syötävän ja vähän syötäväksi kelpaamattomankin naamaan vetämisen, äärimmäisen laiskuuden ja itselle hengenvaarallisen tilan aiheuttamisen samana asiana kuin määrätietoisen treenaamisen oman kunnon kohotus määränpäänä ja joillakin maailman parhaiden joukkoon kuulumisena.

Joku toinen kirjoitti:

Laiskuus, välinpitämättömyys, saamattomuus, itsekurin puuttuminen ja joskus jopa tyhmyys. Siinä syitä sulle. Seuraavaksi?
Suosittelisin luetun ymmärtämisen harjoittelua itsellesi. Missä kohtaa sanoin, että kyse on samoista asioista? Laitappa se lainaus vastauksena, odottelen. Kritisoin tekstissäni sitä, että on todella arveluttavaa, että päällepäin fyysisesti hyvinkin samanlaisia ihmisiä kritisoidaan tai arvostetaan eri tavoilla riippuen siitä, millä tavalla se ulkomuoto on saavutettu tai mitä se ihminen tekee (onko esim voimanostaja vai ylipainoinen).

Laiskuutta, saamattomuutta, itsekurin puuttumista ja jopa tyhmyyttä voidaan myös katsoa monelta kantilta. Kuten jo tuossa toistin, mutta toistetaan nyt vielä kerta kiellon päälle kuin ei teksti tunnu sulle aukeavan, että se ihmisen fysiikka ei ole ainoa keino mitata sitä laiskuutta, itsekuria, välinpitämättömyyttä tms. Sanoisitko todella pitkiä työviikkoja tekeviä ihmisiä laiskoiksi, tai sanoisitko työssä käyvää ylipainoista yh-äitiä laiskaksi ja saamattomaksi, jos hän ei iltaisin jaksa laskea jokaista kaloria tai käydä liikkumassa?

Pointtini lyhyesti oli siis se, että ihmistä pitää katsoa kokonaisuutena. Se, että joku on ylipainoinen, ei automaattisesti tee hänestä saamatonta, välinpitämätöntä ja itsekuritonta yksilöä jokaikisen asian suhteen. Noiden luonteenpiirteiden automaattinen liittäminen ylipainoisuuteen osoittaa todella yksipuoleista tapaa katsoa asioita. Asioita ja ihmisiä kannattaa välillä katsoa muultakin kuin fyysisen treenaamisen kannalta.

Ymmärsitkö, vai pitääkö vääntää rautalangasta?
 
Suosittelisin luetun ymmärtämisen harjoittelua itsellesi. Missä kohtaa sanoin, että kyse on samoista asioista? Laitappa se lainaus vastauksena, odottelen. Kritisoin tekstissäni sitä, että on todella arveluttavaa, että päällepäin fyysisesti hyvinkin samanlaisia ihmisiä kritisoidaan tai arvostetaan eri tavoilla riippuen siitä, millä tavalla se ulkomuoto on saavutettu tai mitä se ihminen tekee (onko esim voimanostaja vai ylipainoinen).

Laiskuutta, saamattomuutta, itsekurin puuttumista ja jopa tyhmyyttä voidaan myös katsoa monelta kantilta. Kuten jo tuossa toistin, mutta toistetaan nyt vielä kerta kiellon päälle kuin ei teksti tunnu sulle aukeavan, että se ihmisen fysiikka ei ole ainoa keino mitata sitä laiskuutta, itsekuria, välinpitämättömyyttä tms. Sanoisitko todella pitkiä työviikkoja tekeviä ihmisiä laiskoiksi, tai sanoisitko työssä käyvää ylipainoista yh-äitiä laiskaksi ja saamattomaksi, jos hän ei iltaisin jaksa laskea jokaista kaloria tai käydä liikkumassa?

Pointtini lyhyesti oli siis se, että ihmistä pitää katsoa kokonaisuutena. Se, että joku on ylipainoinen, ei automaattisesti tee hänestä saamatonta, välinpitämätöntä ja itsekuritonta yksilöä jokaikisen asian suhteen. Noiden luonteenpiirteiden automaattinen liittäminen ylipainoisuuteen osoittaa todella yksipuoleista tapaa katsoa asioita. Asioita ja ihmisiä kannattaa välillä katsoa muultakin kuin fyysisen treenaamisen kannalta.

Ymmärsitkö, vai pitääkö vääntää rautalangasta?

Jaa-a.

Oikea kaksinaismoralismin voitto tämä koko viestiketju. Kun Pakkiksella puhutaan noista massiivisista ammattilaisbodareista tai voimamiehistä, niin lääkkeiden väärinkäytön ja treenin kautta saavutettu epäkäytännöllisen iso koko nähdään jonain, mitä ihannoidaan ja mihin itsekin pyritään. Ihmisarvo kulminoituu penkkitulokseen ja hauiksen ympärysmittaan, minkä varjossa muilla ihmisarvojon mittareilla (jos tällaisia edes voi määritellä) ei loppujen lopuksi tunnu olevan yhtään mitään merkitystä.
 
Niin, mikä tuossa on epäselvää? Tuo sun quottaaman kappaleen pointtihan nimenomaan on, että on olemassa kaksi (tai useampia) vaihtelevia käytäntöjä, joiden perusteella ulkoisesti samanlaisia ihmisia arvostetaan sen perusteella, mitä he tekevät. Viittaus lainauksen alussa ("tämä koko viestiketju") osoittaa aiemmin tulleisiin viesteihin, joissa ylipainoiset kategorisoidaan laiskoiksi ja saamattomiksi ihan vain fysiikkansa vuoksi. Yksinkertaisesti tuossa siis verrataan erilaisia tapoja suhtautua isoihin ihmisiin ("helvetin iso äijä" jostain voimanostajasta, "vittu mikä läski" jostain ylipainoisesta, vaikka fysiikka olisi päällepäin hyvin samanlainen). Vielä siis kerran selvennykseksi, nyt puhutaan suhtautumisesta fyysiseen olemukseen, ei suorituksesta millä se fyysinen olemus on saavutettu.

Kannattaa lukea myös ne viestit ihan loppuun asti, tuossa mun viestissä se toinen kappale on asian kannalta yhtä olennainen kuin tuo ensimmäinen. Tekstin lainaaminen kontekstinsa ulkopuolella ei varmasti välitä koko pointtia sellaisena kuin on tarkoitus.
 
Syömisriippuvuus.. ja paskat! Ihminen toimii suureksi osaksi häneen koodattujen vaistojen ja viettejen perusteella, ellei sitten itsekuri ja järki sanele muuten. Mm. syöminen on. Vietti käskee syömään niin paljon kun jaksaa ja sen jälkeen vielä vähän lisää. Tässä vaiheessa tulee väliin järki tai itsekuri, esim "jos vedän tän koko suklaakakun saan siitä kymmenen kertaa enemmän kaloreita kun tarttisin..". Kaikille tämä omien viettejen säätely ei pelaa niinkuin pitäisi.

Itsekuriahan se vaan vaatii. Tosin samaa vaaditaan pääsemään jostain "oikesta riippuvuudesta" eroon. Itse en osaa sanoa onko riippuvuus tähän suklaakakkuun verrattavissa esim heroiini tai vaikka tupakkariippuvuuteen. Todennäköisesti ei, mutta varmasti lihavat kakunmussuttajat kokevat jonkinlaista pakonomaista tarvetta syödä sitä kakkua. Varmasti todella harva haluaa näyttää lihavalta.

Ja pointtini oli... jaa ei varmaan mikään :)
 
Syömisriippuvuus.. ja paskat! Ihminen toimii suureksi osaksi häneen koodattujen vaistojen ja viettejen perusteella, ellei sitten itsekuri ja järki sanele muuten. Mm. syöminen on. Vietti käskee syömään niin paljon kun jaksaa ja sen jälkeen vielä vähän lisää. Tässä vaiheessa tulee väliin järki tai itsekuri, esim "jos vedän tän koko suklaakakun saan siitä kymmenen kertaa enemmän kaloreita kun tarttisin..". Kaikille tämä omien viettejen säätely ei pelaa niinkuin pitäisi.

Useat tutkijat ovat kanssasi tässä asiassa eri mieltä kuten olen minäkin. On hyvinkin mahdollista, että joillekin ihmisille syöminen aiheuttaa niin suuren hyvänolontunteen, että ruokaan tai itse syömiseen jää niin sanotusti koukkuun. Tässä pari poimintaa tutkimuksista jotka pikaisella googletuksella löytyivät. Todennäköisesti Pubmedista, The Lancetista tai Journal of nutritionista löytyy aiheesta tietoa lisääkin.

Overeating in industrial societies is a significant problem, linked to an increasing incidence of overweight and obesity, and the resultant adverse health consequences. We advance the hypothesis that a possible explanation for overeating is that processed foods with high concentrations of sugar and other refined sweeteners, refined carbohydrates, fat, salt, and caffeine are addictive substances. Therefore, many people lose control over their ability to regulate their consumption of such foods. (Ifland JR, Preuss HG, Marcus MT, Rourke KM, Taylor WC, Burau K, Jacobs WS, Kadish W, Manso G., 2009)

Most of the evidence for or against food addiction in humans focuses on similarities between food craving and drug craving. There are numerous parallels in neuroanatomy, neurochemistry, and learning. Indeed, brain mechanisms for craving probably evolved to promote seeking of natural rewards and are taken over by drugs of abuse. Healthy, normal weight individuals, by definition, do not suffer from food addiction; however, overweight and obese individuals could meet clinical criteria. Palatable foods are not responsible for the obesity problem, because even nonpalatable foods can come to be desired and potentially overconsumed. It may be the way in which foods are consumed (e.g. alternating access and restriction) rather than their sensory properties that leads to an addictive eating pattern. (Marcia Levin Pelchat)

The evidence for food's addictive properties is steadily growing. In addition to clinical and evolutionary plausibility, the possibility of addiction to food is supported by animal model research and increasingly by research with humans. Much as classic drugs of abuse hijack the brain, accumulating evidence with food suggests a similar impact, but with weaker effects. Although neurobiological evidence for food addiction is compelling, dependence as conceptualized with respect to alcohol and other drugs of abuse is fundamentally a behavioral disorder.
...
There is substantial evidence that some people lose control over their food consumption, suffer from repeated failed attempts to reduce their intake, and are unable to abstain from certain types of food or reduce consumption in the face of negative consequences. (Gearhardt, Ashley N. MS; Corbin, William R. PhD; Brownell, Kelly D. PhD, 2009)
 
http://www.dailymail.co.uk/health/a...0-000-gastric-bypass-despite-losing-22st.html

Ajattelin, että tämä antaisi hieman perspektiiviä siihen, minkälaisesta todellisuudesta nyt tässä ketjussa oikein puhutaan. Nämä itsetuntokysymykset eivät ole mitenkään yksinkertaisia ja niin suoraviivaisia kuin kuvittelemme.

Onkohan hän muuten liikkunut ollenkaan tuona laihtumisaikana? Aika hurja ajatus, että noin nuorella ihmisellä lopputulos olisi tuollainen, jos leikkauksen lisäksi on harrastettu aktiivisesti liikuntaa.
 
Onkohan hän muuten liikkunut ollenkaan tuona laihtumisaikana? Aika hurja ajatus, että noin nuorella ihmisellä lopputulos olisi tuollainen, jos leikkauksen lisäksi on harrastettu aktiivisesti liikuntaa.

Pakko nyt kommentoida tätä ketjua hieman...

Laihduttanut siis noin 140kg? Ihan normaali lopputulos siihen nähden. Yleensä poistetaan ylimääräistä ihoa kun ei se kaikki kutistu jos painoa on ollut yli 200kg. Tuo tyttö painanut 215kg, nyt joku 75kg (pikaisella laskutoimituksella).

Biggest Loser-kuvia kannattaa katsella googlesta. Niissä jengi tiputellut komeasti painoa, osalle tehty leikkauksia, osa ei tarvi. Yksilöllistä. Suomen Suurin Pudottaja Ari pudotti 135kg. Leikattiin vatsanahkat, reidet tarvi myös kohotuksen. Käsivarsista ei ollut niin lihava että olisi jäänyt nahka roikkumaan.

Myös Pakkikselta löytyy rajusti laihduttaneita, ja vatsanahkan kiristyksessä käyneitä (+ muissa leikkauksissa). Yksi mieshlö on omilla kuvillaankin jos oikein muistan ja vatsa on kiristetty. Monilla naisilla jo pelkkä raskaus jättää vatsan roikkumaan vaikkei muuten ylipainoa olisikaan joten noin voi käydä muillekin kuin sairaanloisesti ylipainoisille. Ajaa kyllä helvetilliseen masennukseen jos noin käy eikä saa poistettua. Pääosin tuollainen nahkamäärä on jo terveysriski, leikataan julkisella puolella Suomessa. Joko masennuksen ym takia + siksi että vatsanahka hautuu, tulehtuu ja tulee ihottumaa ym.
 
Mä puhuin vain makeis- ja sipsiverosta, niihin raja on luonnollista vetää eivätkä missään nimessä ole peruselintarvikkeita. Rasvavero ei mielestäni ole toteuttamiskelpoinen.

Viinaralli on loppujenlopuksi kokonaiskulutuksesta murto-osa ja vaikka jonkinnäköinen karkki-ja sipsiralli alkaisikin, niin pääosa veron alaisten tuotteiden myynnistä tapahtuu päivittäistavaramyynnissä kuten tähänkin asti.

Puskan ja co mielestähän rasva on se suurin terveysriski. Ja lihovatko lihavat tosiaankin makeisilla ja sipseillä? Kaikki tuntemani lihavat eivat harrasta liikuntaa ja syövät paljon roskaruokaa. Ja eihän tietyt ruoka-aineet itsessään aiheuta lihavuutta vaan se käyttötapa. Eli syödään liikaa.
 
vässy74 mitäs mieltä olisit siitä että laitetaan diabetes ja muut ylipainosta johtuvat taudit henkilöiden itsensä maksettaviksi. Motivoisiko raha laihdutukseen ja lenkille?
 
Pakko nyt kommentoida tätä ketjua hieman...

Joo, en ole tyhmä. Olen katsonut noita ohjelmia sekä ennen ja jälkeen -kuvia paljon laihduttaneista. 12 kg kuukaudessa kolmen kuukauden ajan on toki ihan helvetisti, mutta lähinnä kyseenalaistan sitä, että tämä oli jotenkin ihan "välttämätön" lopputulos. Varsinkin tuo pisti silmään, että on kokeillut kaikenlaisia dieettejä/ruokavalioita ja pillereitä. Jos leikkaus oli välttämätön, voisin kuvitella että siihen olisi voinut valmistautua ottamalla liikunnan rutiiniksi ja pudottamalla vähän jo ennen leikkausta + jatkaa rutiinia leikkauksen jälkeen. Löysää nahkaa olisi varmaankin vielä jäljellä, mutta veikkaisin että näyttäisi toisenlaiselta ja elimistö toimisi paremmin.

Itse en noita leikkauksia kannata ihan jo siitä syystä, että mahdollisuus oppia terveellinen ruokavalio sekä terve suhtautuminen ruokaan ja liikuntaan on lähinnä hakuammuntaa. Ymmärrän, että hengenvaarallinen ylipaino on hyvä saada kuriin mahdollisimman nopeasti, mutta tuon ikäisellä ihmisellä on vielä niin paljon edessä muutenkin, että tuntuu kamalalta koko leikkausajatus.

Lisäksi tuo artikkeli on hyvin sensaatiohakuinen. Jos esim. pääsee normaaliin työpaikkaan, voi varmasti ottaa pankista vaikka lainaa ja maksella sitä pois jos ei säästöistä kerry tuon vertaa rahaa. Tämän hetken kurssin mukaan 20 000 puntaa on noin 22 000 euroa.
 
Joo, en ole tyhmä. Olen katsonut noita ohjelmia sekä ennen ja jälkeen -kuvia paljon laihduttaneista.

Itse en noita leikkauksia kannata ihan jo siitä syystä, että mahdollisuus oppia terveellinen ruokavalio sekä terve suhtautuminen ruokaan ja liikuntaan on lähinnä hakuammuntaa. Ymmärrän, että hengenvaarallinen ylipaino on hyvä saada kuriin mahdollisimman nopeasti, mutta tuon ikäisellä ihmisellä on vielä niin paljon edessä muutenkin, että tuntuu kamalalta koko leikkausajatus.

Lisäksi tuo artikkeli on hyvin sensaatiohakuinen. Jos esim. pääsee normaaliin työpaikkaan, voi varmasti ottaa pankista vaikka lainaa ja maksella sitä pois jos ei säästöistä kerry tuon vertaa rahaa. Tämän hetken kurssin mukaan 20 000 puntaa on noin 22 000 euroa.

En ajatellutkaan että olisit tyhmä ;) En vaan ollut varma huomasitko kuinka paljon laihdutti ja siksi olisi tullut tuo "ihmettely". Yksilöllistähän se on, ja ennen tuota vatsalaukun operointia pitää laihduttaa tietty määrä ennen kuin siihen pääsee.

Itsekään en ks. leikkausta kannata, mielestäni se on viimeinen vaihtoehto ja liian radikaali loppuelämän kannalta (muuttaa pysyvästi syömisen/juomisen). Ainoastaan hengenhädässä oleville tuossa on jotain järkeä jos se on pelastava keino.

Kalliilta kuullostaa, mutta en tiedä miten Englannissa nuo jutut hoituu. Suomessa edullisempaa ja 50% menee julkisen kautta. Tallinnassa saa suomalaislääkärin leikkaamana ks. muutoksia paljonkin edullisemmin ja mitä itse olen nähnyt: loistavin lopputuloksin. (Mm. vatsan korjaus n. 3000-4000e). Suomessa reidet saa n. 2000e hinnalla jne.
 
En ajatellutkaan että olisit tyhmä ;)

No niin ;)

Kalliilta kuullostaa, mutta en tiedä miten Englannissa nuo jutut hoituu. Suomessa edullisempaa ja 50% menee julkisen kautta. Tallinnassa saa suomalaislääkärin leikkaamana ks. muutoksia paljonkin edullisemmin ja mitä itse olen nähnyt: loistavin lopputuloksin. (Mm. vatsan korjaus n. 3000-4000e). Suomessa reidet saa n. 2000e hinnalla jne.

Vaikea tuon jutun perusteella on sanoa, mistä tuon summan on edes repäissyt. Vaikuttaa vähän Seiska-tason kirjoittelulta. Jotenkin kuvittelisin, että jos aktiivisesti yrittäisi saada apua viranomaisilta jne. voisi ainakin vähän päästä eteenpäin, mutta tässä asia on esitetty siten että tyttö joutuu elämään lopun ikäänsä tuon nahan kanssa eikä mitään ole tehtävissä (ellei sitten tarkoituksena ole ollut saada jotkin tahot huomaamaan juttu lehdessä ja sponsoroimaan leikkausta, näitähän on nähty ennenkin).

Se mikä minua oikeasti rassaa tässä lihavuuskeskustelussa on se, että mitään pitkäaikaisratkaisuja ei tunnu löytyvän. Vähän aikaa sitten luin jostain kaverista, joka oli laihduttanut ~300 kiloa ja oli hetken normaalipainoinen, kunnes lihosi vielä isommaksi kuin oli alun perin ollut, kun ei ollut oppinut mitään terveellisestä elämäntavasta. Oli siis ollut "dieetillä". Tähän liittyi Richard Simmons, jonka avulla tyyppi laihdutti tuon ensimmäisen kerran, mutta en nyt pikaisella etsimisellä löytänyt juttua. Laitan tänne, jos tulee vastaan. Eli siitä huolimatta, että oli kokenut millaista on olla normaalipainoinen (kyseessä oli mies, joka painoi laihdutuksen jälkeen noin 90 kg muistaakseni), paisui takaisin.

Noin ison painonpudotuksen jälkeen kestää varmasti aikansa, ennen kuin elimistö on lähelläkään normaalitilaa. Voisin kuvitella, että olo ei ihan heti helpotu, jolloin palaaminen vanhaan on helppoa (vrt. tupakoitsijat, jotka yrittävät lopettaa, aloittavat uudestaan ennen kuin tupakoimattomuuden terveysvaikutukset alkavat tuntua).
 
Syömisriippuvuus.. ja paskat! Ihminen toimii suureksi osaksi häneen koodattujen vaistojen ja viettejen perusteella, ellei sitten itsekuri ja järki sanele muuten. Mm. syöminen on. Vietti käskee syömään niin paljon kun jaksaa ja sen jälkeen vielä vähän lisää. Tässä vaiheessa tulee väliin järki tai itsekuri, esim "jos vedän tän koko suklaakakun saan siitä kymmenen kertaa enemmän kaloreita kun tarttisin..". Kaikille tämä omien viettejen säätely ei pelaa niinkuin pitäisi.

Sellainenkin häiriö, jossa henkilö ei tule kylläiseksi, on diagnosoitu. Oireyhtymän nimeä en valitettavasti muista, joka muistaa, voi laittaa vaikka linkin. Tässä on vaarana että juurikin lapset syövät itsensä hengiltä.

Sinäkin lienet samaa mieltä tästä, että tullakseen yli 200-kiloiseksi, normaalimittaisen, ei-urheilevan ihmisen on syötävä sairaalloisen suuri määrä ruokaa joka päivä. Ja tuollaisen olotilan säilyttäminenkin vaatii suuren määrän energiaa jatkuvasti. Minun mielestäni tämä on täysin luokiteltavissa sairaudeksi, jota hallitsee riippuvuus, tässä tapauksessa ruokaan. Kyllähän alkoholistit ja narkkaritkin varmasti tietävät, että heidän toimintansa ei ole hyväksi, mutta riippuvuus on niin vahva, että se voittaa järjen.

By the way, esimerkiksi anorektikoista suhteellisen harva tajuaa itse olevansa sairas. Normaali, terve ihminen ei täysin kykene heidänkään ajatteluaan ymmärtämään. Uskoisin että hieman samantyyppisestä on kyse näiden sairaalloisten lihavien kohdalla.
 
Minun mielestäni tämä on täysin luokiteltavissa sairaudeksi, jota hallitsee riippuvuus, tässä tapauksessa ruokaan.

Tässä dokkari yhdestä tuollaisesta superbulkkaajasta, siitä ehkä vähän saa kuvaa millaisessa maailmassa ne elää:
http://www.youtube.com/watch?v=AkvdEoM4Uqs (osa 1)
http://www.youtube.com/watch?v=LjVGKBzkXCY (osa 2)

Se on selvää, että ääritapauksissa kyse on nimenomaan sairaudenomaisesta riippuvuudesta, eikä siihen tuosta vaan voi tarjota patenttiratkaisuksi "itsensä niskasta kiinni ottamista" sen enempää kuin missään muissakaan mielenterveyden ongelmissa.
 
Onkohan hän muuten liikkunut ollenkaan tuona laihtumisaikana? Aika hurja ajatus, että noin nuorella ihmisellä lopputulos olisi tuollainen, jos leikkauksen lisäksi on harrastettu aktiivisesti liikuntaa.


Erään reilusti (= sairaalloisesti) ylipainoisen tuttavani tytär päätti 17 -vuotiaana laihduttaa. Hän oli vuosien saatossa lihonut perheen epäterveellisten elämäntapojen vuoksi. Äiti siis on itse erittäin riippuvainen ruoasta ja sitä todellakin ostetaan sekä syödään isoja määriä siinä perheessä. Tätä kautta myös tytär oli lihonut.

Alkoholia äiti ei käytä samoin kuin ei tupakkaakaan. Äiti ei harrasta liikuntaa. Hän joutuu ajamaan autolla joka paikkaan ja on niin isokokoinen, ettei hän esimerkiksi pystynyt viemään lapsiaan Linnanmäelle eikä harrastamaan tavallisia aktiviteettaja heidän kanssaan. Laiskaksi häntä ei muuten voi sanoa, koko ajan puuhastelemassa jotain ja tekemässä kotitöitä. En tiedä mikä sai äidin lihomaan kauniista pienikokoisesta naisesta näin isoksi. Ehkä syynä on ollut osittain se, ettei elämässä ole ollut lasten lisäksi mitään muuta, mihin kohdentaa kiinnostustaan.

Tytär siis alkoi laihduttamaan ja aloittaessaan hän painoi ilmeisesti yli sata kiloa. Pituutta hänellä on hiukan päälle 170 cm:ä. Vaatteet, joita hän käytti, eivät olleet niinkään kaupasta ostettuja, vaan äidin tekemiä kaapuja.

Laihdutus tapahtui ruokamäärien vähentämisellä sekä stepperin avulla. En tiedä kuinka paljon tyttö lopulta laihtui, mutta lopettaessaan hän painoi noin 70-75 kiloa. Laihtuminen tapahtui hiukan liian nopeasti ja hänen selkäänsä, vatsaansa sekä jalkoihinsa jäi roikkumaan löysää nahkaa, mitä ei saanut millään pois. Lisäksi hänen rinnoistaan tuli rukkaset. Loppujen lopuksi Kela maksoi hänelle leikkaukset, joissa häneltä leikattiin ylimääräistä ihoa pois ja laitettiin silikonirinnat.

Tänä päivänä tyttö painaa ehkä noin 80 kiloa ja on ilmeisen onnellinen avomiehensä kanssa.
 
Valtaosallehan ylipaino-ongelmista kärsivistä ne ongelmat eivät ole pelkästään huonon ravinnon aikaansaamia vaan tuon kehnon ravinnon ja liikunnanpuutteen yhteistulosta. Jotenkin tuntuu naurettavalta, että ihmisille jauhetaan lääkäreiden ja tutkijoiden toimesta paskaa "arkiliikunnan" yms. muodossa. Moni oikeasti luulee, että painoa hallitaan ja ikääntymistä vastaan taistellaan jollain puutarhatöillä ja viidentoistaminuutin koirankusetuksilla. Kolme tuntia kyyryssä kukkapenkin edessä on jo johonkin olympiatason kilpailusuoritukseen verrattavissa oleva teko.

Kävely puolestaan on liikuntamuodoista se näiden "gurujen" mukaan se kaikkein tehokkain ja rasva palaa järjetöntä tahtia. Muuta ei tarvitakaan kunhan vain kävelet 30min kolmesti viikossa. Mitä helvettiä? Kävelyhän on ihmisen ruumiintoiminnoista kaikkein luonnollisimpia ja sitten kun käytät viikon 168 tunnista puolitoista tuntia jalkoja liikutellen olet jo elämäsi kunnossa??

Joku puhui tuosta lihavien ihmisten tukemisesta heidän etsiessään niitä terveitä elämäntapoja. Mä olen käyttänyt vuosien aikana lukemattomia tunteja omaa aikaani lähipiirissä oleviin ihmisiin heille saliohjelmia laatien, opastaen, tsempaten liikkumaan sekä terveellisestä ruokavaliosta kertoen. Oon tehnyt kaiken ilmaiseksi ja halusta auttaa muita.

Yhteistä jokaiselle "avustusprojektille" on ollut hirmuinen alkuinnostus tsempattavan puolelta ja sitten innostuksen totaalinen lopahtaminen viikon kahden kuluttua kun ei ollakaan parissa viikossa saatu pois 40kiloa puhdasta rasvaa. Laiskuudella ja välinpitämättömyydellä omasta terveydestään moni on ne kilonsa kerryttänyt ja kyllä se laiskuus ja saamattomuus on yleensä ihan kyseisen ihmisen perusluonteessa ja näkyy muissakin asioissa. Usein edellämainitut luonteenpiirteet eivät ole millään konstilla tai tukemisella muutettavissa. Näistä syistä minä ja varmasti moni muukin on lopettanut hyväntekeväisyyden ja tukemisen.

Joo, näinhän se on.

Joillekin toimii lääkärin uhkailut uhkaavista taudeista "ku oot niin lihava". Toiset käyvät lääkärillä: "Pitäis kuulemma laihduttaa kun oon lihava sen mielestä, mut sit sanoin sille että kerro miten sen teen, mä oon kokeillu jo sitä ja tätä." Näin siis eräs reilu 30 kiloa ylipainoinen tyyppi, joka ei pidä itseään lihavana.

Jos laihdutus olisi helppoa ja ihan vaan itsestä kiinni, niinkun täällä moni tuntuu tietävän, ei lihavia varmaan olisi. Vai?

Työstäni johtuen mun lähipiirissä on tällä hetkellä niin monta syömishäiriöistä (anoreksia, bulimia), että etoo ihan todella kaikki tällaiset läskikeskustelut. Superläskit ja vakavasti ylipainoiset eivät halua laihduttaa koska siitä on tehty niin trendikäs ja hieno juttu ja ne ketkä ovat MIELESTÄÄN lihavia (eli nuo kukkakepit keneltä ei paino sais enää pudota vaan pitäisi nousta) saavat lisää vettä myllyynsä kun lukevat kaiken maailman iltapäivälehtien otsikoita. :(

Joo, en pidä itsekään läskeistä koska en voi käsittää miten kukaan päästää kroppaansa sellaiseen kuntoon eikä huolehdi itsestään, mutta mä oonkin urheillut viisivuotiaasta. Ei voi odottaakaan että ymmärtäisin.
 
Mä pidän ylipaino-ongelmia yhtä ikävinä asioina kuin syömishäiriöongelmaakin toiseen suuntaan. Sellainen ylimenevä itsekotrolli tai itsekontrollin puute, joka johtuu esim. huonosta itsetunnosta on, tosi säälittävää ja ikävää.

Tästä huolimatta mun ystäväpiiriin voi kuulua molempia enkä pidä heitä toisen luokan kansalaisina. Jotenkin mua kauhistuttaa ja ärsyttää nykyajan ulkonäkökeskeisyys.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom