Leuanveto

Meta title: 💥 Leuanveto – Yläkropan kuninkuusliike ja kilpailu egojen sekä voimien rajasta

Meta description: Keskustelua tekniikasta, ohjelmista, lisäpainoista ja kehityksestä – kuka repii eniten ja millä tyylillä?**


juu sä heli näytät ekasta toistosta lähtien siltä, että ei enää tuu yhtäkään :) mutta tulee ja tulee...
 
Tämmöse vedin just. Ei mielenkiintonen suoritus, ku aikaa vastaan kilpailu on ihan tyhmää, enkä osaa suunnitella tällasii ollenkaan. Tavote oli kohtuullinen 50, eli leuka 5 sekunnin välein. 44 sain 5 minaan, ja 47 5:20 aikaan. Ens kerral 5x12 suosiolla, mikä oli alkuperänen suunnitelma, ja toivon mukaan yli 30s levot sarjojen välissä, ni onnistuu aika varmaa. Vaatii nopeita vetoja, eikä voi raapia persettä välis. Melkeen vois pyytää jonkun tarkkaileen sekunttikelloa, ni toimii paljo paremmin. Käytin tossa 10 eri otetta(eri levyset vasta/myötä, ''commando ote'', keskarit, false grip, neutraali ote), ku T-nation käski vaihella otetta ;D.


View: https://www.instagram.com/p/BiUBLsdFu5F/

Mä tykkään just noista aikaa vasten kisaamisesta ja nyt kun saa noi lisäpainoleuanvedon SM-kisat käytyä niin sen jälkeen pikku hiljaa otan ohjelmaan jotain tämmöistä. Kesän aikana tosin vaan kerran kuukaudessa mutta sitten syksyllä pikkasen useemmin.
 
Teoreettinen kysymys. Onko toi monen tulosseinä jossain lisäkilossa yleensä kiinni hermoston rajasta vai lihasten voimantuotosta? Lisää lihasta (voimaa) vois saada noilla 10x10 reeneillä hyvinkin ja samalla sitä kestovoimaa joten sopis myös syklisyyteen.

Ajattelin tänä vuonna koittaa päästä tuosta kolmatta vuotta jäkittäneestä 50 kilosta yli ja yksi vaihtoehto olis lisätä lihaa selkään noilla pidemmillä sarjoilla, joista en kyllä tykkää, mutta ehkä niihin tottuis?
 
no tyypistä hieman taas kiinni. joillakin hermoston työkyky on paljon tehokkaampaa ku toisilla. lihaskoko sillon yleensä pienempi eli hyötysuhde kovempi. kyllä sitä laadukasta lajissa tarvittavaa lihasta rakentaa kannattaa ja monipuolisesti. aina se treenien ohjelmointikaan ei kaikesta huolimatta oo kohdillaan ja homma stallaa sen takia.
 
Teoreettinen kysymys. Onko toi monen tulosseinä jossain lisäkilossa yleensä kiinni hermoston rajasta vai lihasten voimantuotosta? Lisää lihasta (voimaa) vois saada noilla 10x10 reeneillä hyvinkin ja samalla sitä kestovoimaa joten sopis myös syklisyyteen.

Ajattelin tänä vuonna koittaa päästä tuosta kolmatta vuotta jäkittäneestä 50 kilosta yli ja yksi vaihtoehto olis lisätä lihaa selkään noilla pidemmillä sarjoilla, joista en kyllä tykkää, mutta ehkä niihin tottuis?

Mä luulen, että pidempään treenanneilla kyse on molemmista. Eli liikekohtainen hermotus pitää saada maksimoitua, mutta samaan aikaan tulee kehittää myös lisää voimaa ja lihasta niihin "avain" lihaksiin, eli käytännössä latseihin, yläselkään ja käsiin. Mulla jumitti lisurit myös 3,5 vuotta 50 kilossa. Sitten viime vuonna innostuin leuoista, ja tein käytännössä puolen vuoden ajan pelkkiä leukoja joka treenissä, 3-4 kertaa viikossa. Aina lisäpainoilla, ja monesti jopa failureen, sarjojen määrä vaihteli paljon, skaalalla 1-10. Toistot eivät koskaan menneet yli 10.

En treenannut jalkoja ollenkaan tänä aikana, joten palautuminen oli jees. Jaloista paloi pari kiloa lihaa, ja samaan aikaan latseihin ja käsiin tuli lisää pihviä, koska frekvenssi + volyymi. Hermotus parani lyhyilla, 1-3 toiston sarjoilla. Puolen vuoden jälkeen vedin ykkösen 60 kg:lla, oma paino 92kg. Tohon se kehitys tyssäsi, ja leuat jäivät, mutta homma skulasi aikansa, joten ei voi valittaa.

Rankkaakin priorisointia kannattaa kokeilla, jos joku yksittäinen liike- tai lihasryhmä on oikeasti se pääfokus sillä hetkellä. Itselläkin suurin kehitys tuli varmaan puhtaasti viikkovolyymistä, joka oli mahdollista juuri jalkojen skippaamisen ansiosta.
 
Mulla on kyllä aika siimaset kädet ja selässäkin latsit vain ylhäällä ja monilla kovilla vetäjillä näyttäs olevan latait sinne alas saakka joten oisko siinä yks puute? Paino 67-68 ja pituus 175. Tosin kyl näillä ohkasillakin käsillä penkki kulkee suht ok kun 110 saa kolmosen. Hauista en tee ikinä leukojen lisäksi ja leukoja kaks tai kolme kertaa vikossa mut alle 6 sarjoja joten kyllä vois kesäksi koittaa reenipäivien lisäystä ja sarjojen pidennystä kun taitaa jäädä penkki vähemmälle ja jalatkin jos ulkotangoissa viihtyis paremmin varsinkin lomalla.
 
Mulla on kyllä aika siimaset kädet ja selässäkin latsit vain ylhäällä ja monilla kovilla vetäjillä näyttäs olevan latait sinne alas saakka joten oisko siinä yks puute? Paino 67-68 ja pituus 175. Tosin kyl näillä ohkasillakin käsillä penkki kulkee suht ok kun 110 saa kolmosen. Hauista en tee ikinä leukojen lisäksi ja leukoja kaks tai kolme kertaa vikossa mut alle 6 sarjoja joten kyllä vois kesäksi koittaa reenipäivien lisäystä ja sarjojen pidennystä kun taitaa jäädä penkki vähemmälle ja jalatkin jos ulkotangoissa viihtyis paremmin varsinkin lomalla.

Itsellä myös latsit kiinnittyvät ylös, mutta mulla on toisaalta suht isot epäkkäät, joten ehkä nekin aktivoituvat leuikaillessa. Kädet ovat myös aika siimat, vaikka niitä on kyllä treenillä saanut kehitettyä, pituutta 190cm. Penkistä ei nouse 110kg yhtäkään kertaa, joten eipä noilla kahdella liikkeellä ole ollut mitään korrelaatiota omalla kohdalla. Penkki ei ole parantunut, vaikka esim. ojentajiin ja rintaan on tullut lisää pihviä. Eli voi olla niin, että jos ihminen on jo luonnostaan hyvä ja "vahva" jossain liikkeessä, se uusi lihasmassa myös osataan hyödyntää paremmin, ja tulokset nousevat. Sit taas jos on jo lähtökohtaisesti huonot välitykset ja voimantuotto, niin eipä se extra lihaskaan tunnu paljon jeesaavan..
 
En treenannut jalkoja ollenkaan tänä aikana, joten palautuminen oli jees. Jaloista paloi pari kiloa lihaa, ja samaan aikaan latseihin ja käsiin tuli lisää pihviä, koska frekvenssi + volyymi. Hermotus parani lyhyilla, 1-3 toiston sarjoilla. Puolen vuoden jälkeen vedin ykkösen 60 kg:lla, oma paino 92kg. Tohon se kehitys tyssäsi, ja leuat jäivät, mutta homma skulasi aikansa, joten ei voi valittaa.

Rankkaakin priorisointia kannattaa kokeilla, jos joku yksittäinen liike- tai lihasryhmä on oikeasti se pääfokus sillä hetkellä. Itselläkin suurin kehitys tuli varmaan puhtaasti viikkovolyymistä, joka oli mahdollista juuri jalkojen skippaamisen ansiosta.

No enpä kyllä antais jaloista grammaakaan lihasta lueanvedon kehittämiseksi. Pakko olla järkevämpiä keinoja, varsinkin kun ykkönen mullakin vasta se säälittävä n.50kg.
 
No enpä kyllä antais jaloista grammaakaan lihasta lueanvedon kehittämiseksi. Pakko olla järkevämpiä keinoja, varsinkin kun ykkönen mullakin vasta se säälittävä n.50kg.

Niin no, tonne 60 kg lisuriin pääseminenhän oli loppupeleissä ihan helvetin yksinkertaista: " Ongelma: Haluan vetää x kiloa leukoja, mutta en ole tarpeeksi vahva. Ratkaisu: vedä ihan helvetin paljon leukoja lisureilla, kunnes pääset tavoitteeseen x." Mähän en edes päässyt omaan tavoitteeseeni, joka oli 50kgx5. Sarjat tyssäsi 50kgx3, josta sitten seurasi 60kg ykkönen, joten mä "luovutin" ja tyydyin tohon.

Jalkojen treenaamattomuus ei ollut pääpointti, vaan käytännön ratkaisu: kova jalkatreeni verottaa oikeasti palautumista, eikä mulla tuohon aikaan ollut mitään vakavia tavotteita jalkojen suhteen. Olin just saanut etarissa 160kg ykkösen, enkä keksinyt, mikä olisi seuraava tavoite jalkojen suhteen, joten päätin vaan skipata ne, ja keskittyä siihen päätavoitteeseen, eli leukoihin. Tällä hetkellä en tee leukoja ollenkaan, koska treeniohjelma- ja tavoitteet ovat taas muualla. Asiat muuttuvat, mitään oikeaa tapaa treenata ei ole olemassa, ainoastaan erilaisia rarkaisuja eri tilanteisiin. Jossain tilanteessa toimiva ratkaisu saattaa toisessa tilanteessa olla täysin väärä, ja toisinpäin.

Kannattaa oikeasti kokeilla erilaisia juttuja salilla, usein ne jutut, mitä itse on pitänyt "väärinä", ovatkin olleet sillä hetkellä just se, mitä kroppa vaati kehittymisen alkuun potkaisemiseksi. Ainakaan tossa ei menetä mitään, ja vähintään siitä oppii jotain. Kiitos vastauksesta!
 
Ei siinä mitään, ymmärrän ihan hyvin priorisoinnin jos jokin tavoite on muita korkeammalla, mutta monella leuanveto on vain osa kokonaisvaltaista voimailua ja kyllä siihen kuuluu ongelmien ratkominen muuten kuin jättämällä jotain treenaamatta. Ohjelmointia se vaatii kyllä muutenkin, enkä kyllä pidä yhtään mahdottomana että tuollakin tavalla menee jotain vituiksi ja se priorisoitu liike on vieläkin samassa ja kaikki muu huonommin.
 
Ei siinä mitään, ymmärrän ihan hyvin priorisoinnin jos jokin tavoite on muita korkeammalla, mutta monella leuanveto on vain osa kokonaisvaltaista voimailua ja kyllä siihen kuuluu ongelmien ratkominen muuten kuin jättämällä jotain treenaamatta. Ohjelmointia se vaatii kyllä muutenkin, enkä kyllä pidä yhtään mahdottomana että tuollakin tavalla menee jotain vituiksi ja se priorisoitu liike on vieläkin samassa ja kaikki muu huonommin.

Ainahan se riski on olemassa, kun kokeilee jotain uutta, että hommasta ei tulekaan mitään, ja tulokset jäävät olemattomiksi. Mutta mä näen asian sillä tavalla, että todellisuudessa tulosta tuli: nyt ainakin tiedät tulevaisuudessa, mitä ei kannata tehdä. Tai vastaavasti joku treenisysteemi, joka ei sillä hetkellä toimi, saattaakin yllättäen toimia jatkossa, koska esim. sarjakestävyys on parantunut, jota kautta volyymiä on mahdollista nostaa palautumisen kärsimättä, mikä taas johtaa kehitykseen.
 
Ainahan se riski on olemassa, kun kokeilee jotain uutta, että hommasta ei tulekaan mitään, ja tulokset jäävät olemattomiksi. Mutta mä näen asian sillä tavalla, että todellisuudessa tulosta tuli: nyt ainakin tiedät tulevaisuudessa, mitä ei kannata tehdä. Tai vastaavasti joku treenisysteemi, joka ei sillä hetkellä toimi, saattaakin yllättäen toimia jatkossa, koska esim. sarjakestävyys on parantunut, jota kautta volyymiä on mahdollista nostaa palautumisen kärsimättä, mikä taas johtaa kehitykseen.

Eipä tuolla ajatusmaailmalla voi hävitä. Vaikka kehitystä ei tule, kannatti kokeilla. Ja jos tää ei toiminut nyt, niin tää voi toimia myöhemmin. Ja vaikkei toimi sittenkään, niin kannatti taas kokeilla.
 
Eipä tuolla ajatusmaailmalla voi hävitä. Vaikka kehitystä ei tule, kannatti kokeilla. Ja jos tää ei toiminut nyt, niin tää voi toimia myöhemmin. Ja vaikkei toimi sittenkään, niin kannatti taas kokeilla.

Mutta sehän se juttu on, että sä et todellisuudessa voi tietää, toimiiko joku systeemi, ennenkuin kokeilet. Ja sit taas jos haluaa "pelata varman päälle", ja treenata tasapuolisesti koko kroppaa, niin tottakai kannattaa pelata se kortti, mutta mitäs sitten, kun homma ei enää toimikaan samalla kaavalla? Kannattaako treenata "fiksusti" ilman että kehittyy, vai ottaa se riski, että kehitystä ehkä tulee, jos uskaltaa treenata "väärin"? Enkä mä myöskään missään sanonut, että kannattaisi jatkaa pään hakkaamista seinään, jos joku systeemi ei toimi. Se on vaan eri asia, onko joku metodi niin perseestä että se ei oikeasti voi esim. natulle toimia överin volyymin takia, vai onko kyse vaan siitä, että on hypätty liian vaativaan ohjelmaan liian aikaisin.

Vaativuus ei siis tarkoita mitään laattaindeksiä, vaan yksinkertaisesti lihasten ja hermoston senhetkistä työkkykyä. En esim. itse olisi 3 vuotta sitten edes kyennyt tekemään treeneissä viikkotasolla sitä määrää sarjoja, mitä kehittyminen vaati, kun mentiin yli vanhoista leukaenkoista. Se mikä on vielä ratkiriemukkaampaa, on että rakensin ton palautumiskapasiteetin treenaamalla taas väärin. Eli kun polvesta repesi kierukka vuonna miekka ja kivi, treenasin ( taas ) pelkkää yläkroppaa puoltoista vuotta ( oon kunnon rhp!!! ). Loputulos: yläkropan sarjakestävyys ja lihaskunto nousi pysyvästi paremmalle tasolle, mikä mahdollisti isomman volyymin jatkossa. Jalat kasvoivat takaisin, kun aloin uudestaan kyykkäämään. Opetus??? Kannattaa treenata päin vittua, ei voi hävitä, pelkästään voittaa.. Ai niin, en tietenkään suosittele tätä esim. voimannostajille, koska homma on huomattavasti spesifimpää, mutta olettaisin, että suurin osa tätäkin threadia lukevista ei ole voimannostajia, joten why not..
 
Mutta sehän se juttu on, että sä et todellisuudessa voi tietää, toimiiko joku systeemi, ennenkuin kokeilet. Ja sit taas jos haluaa "pelata varman päälle", ja treenata tasapuolisesti koko kroppaa, niin tottakai kannattaa pelata se kortti, mutta mitäs sitten, kun homma ei enää toimikaan samalla kaavalla? Kannattaako treenata "fiksusti" ilman että kehittyy, vai ottaa se riski, että kehitystä ehkä tulee, jos uskaltaa treenata "väärin"? Enkä mä myöskään missään sanonut, että kannattaisi jatkaa pään hakkaamista seinään, jos joku systeemi ei toimi. Se on vaan eri asia, onko joku metodi niin perseestä että se ei oikeasti voi esim. natulle toimia överin volyymin takia, vai onko kyse vaan siitä, että on hypätty liian vaativaan ohjelmaan liian aikaisin.

Mä katson kannattavuuden hyvin pitkälti samaksi kuin kehitys. Huono puoli siinä tosiaan on se, että lopullista kannattavuutta ei tiedä etukäteen, mutta tässä mennään ehkä semantiikan puolelle. Esimerkiksi vakuutusten pitäminen ei lopunperin rahallisesti kannata, jos mitään ei tapahdu, mutta mielenrauhan kannalta voi olla isompi juttu. Toki ymmärrän, että "tuloksettomat" kokeilut vaikuttavat tulevaan ohjelmointiin tietyllä tavalla poissulkevasti, mutta analyysiä siinäkin tarvitaan. Oliko liikaa volyymia, intensiteettiä, frekvenssiä, entä liian vähän? Oliko lähestymistapa väärä pelkästään suhteessa lähtötilanteeseen vai oliko jotain muuta pielessä? Jos tuollaiseen järkeilyyn kykenee, niin mielestäni voisi vähintäänkin aloittaa siitä. Muun treenin vähentäminen on nimenomaan priorisaatiojuttu ja sellaisenaan aika alkeellinen kikka kolmonen, jota minäkin kyllä suosittelen jos on selkeä tavoite joka nousee muita tärkeämmäksi. Lajispesialistit joutuu kuitenkin sekä priorisoimaan että tekemään sen hyvin.
 
Mukavaa, että leuanveto herättää näin paljon keskustelua!

Oma tarinani lajin parissa alkoi vuoden 2014 SM-kisoissa, jossa vedin tulokseksi 77 kg oman painon ollessa 97,3 kg.


View: https://www.youtube.com/watch?v=7tUBcqMbDWI


Tästä sitten jatkona samana vuonna Cup-kisassa vedetty silloinen SE-tulos 81 kg. Samoissa kisoissa yritin myös 85 kiloa, mutta veto jäi vajaaksi. Oma paino oli 95,6 kg.


View: https://www.youtube.com/watch?time_continue=&v=nMXYumsxoME


Tämän jälkeen pidin lajista taukoa, kun fokus oli kamppailulajeissa. Nyt erinäisten loukkaantumisten jälkeen olen aktivoitunut taas lajissa ja palasin kisoihin Jyväskylän Cupissa helmikuussa kuluvaa vuotta. Tulokseksi sain 80 kg, kun 85 kilon yritys jäi jälleen vajaaksi. Samalla tein painoluokan vaihdoksen, kun siirryin sarjaan 100-110 kg. Oma paino oli 100,1 kg.


View: https://www.youtube.com/watch?v=KYLxrXnufhA


Tuon Jyväskylän kisan jälkeen turhauduin tähän paikallaan polkevaan tulostasooni. Siirsin egoni syrjään ja ulkoistin valmennuksen täältäkin tutulle JTO:lle. Hänen kanssa aloitettiin suunnitelmallinen harjoittelu heti tuon Jyväskylän kisan jälkeen ja tavoitteeksi asetettiin SM-kisat. Treenit muuttui melkoisesti ja tulostakin alkoi tulla. Välietappina kävin Hyvinkään kansalliset kisat 21.4. ja viralliseksi tulokseksi tein tuon kauan minua piinanneen 85 kiloa. Lisäksi otin ylimääräisenä vetona 87,5 kiloa. Oma paino oli 101,5 kg.


View: https://www.youtube.com/watch?v=KtJYQkfeA8Q


Seuraava kisa on sitten SM-kisa Kuopiossa, jossa tavoittelen 90 kilon tulosta. Nyt on hyvä draivi käynnissä ja siitä suuri kiitos JTO:n asiantuntemukselle! Katsotaas mihin asti paukut riittää.
 
Mitähän Mariolla on mielessä kun kiristellyt 7 kiloa pois ja luokkaa alemmas? Yksinvaltiaaksi lisäpainoennätykseen? Kyröstä voi tosin pamahtaa uus yhteispainon enkka kun siellä on juotu huolella punasta maitoa.

M 70 kg

Karppela Martti, Keljon Viesti
Kangas Harri, Kauhajoen Karhu
Sivonen Teemu, Hakalan Urheiluseura
Juronen Mario, Joutseno
 
Mitähän Mariolla on mielessä kun kiristellyt 7 kiloa pois ja luokkaa alemmas? Yksinvaltiaaksi lisäpainoennätykseen? Kyröstä voi tosin pamahtaa uus yhteispainon enkka kun siellä on juotu huolella punasta maitoa.

M 70 kg

Karppela Martti, Keljon Viesti
Kangas Harri, Kauhajoen Karhu
Sivonen Teemu, Hakalan Urheiluseura
Juronen Mario, Joutseno

Itse asiassa Juronenhan kisasi viime vuoden SM-kisoissa 90-kiloisissa ja painoi silloin 80,5 kg. On kyllä mielenkiintoista nähdä, vetääkö 100 kiloa jälleen. Kyrööläisen nimi on ainakin nyt yliviivattuna slry:n sivuilla, onko siis jäämässä pois?
 
Immonen tiputti jossain vaiheessa 70 sarjasta 60:siin ja samalla tulos nousi reilusti, joten hyvät mahkut on Mariollakin parantaa enkkaa. Harmi jos Kyrö on estynyt, ois ollut kiva saada yhteispainotulos uusille lukemille.
 
Itse asiassa Juronenhan kisasi viime vuoden SM-kisoissa 90-kiloisissa ja painoi silloin 80,5 kg. On kyllä mielenkiintoista nähdä, vetääkö 100 kiloa jälleen. Kyrööläisen nimi on ainakin nyt yliviivattuna slry:n sivuilla, onko siis jäämässä pois?

Miksi nuo painoluokat ei oo leuanvedossa yli tietyn elopainon? Typerää puhua 90-kilosista, kerta jengi yrittää painaa mahollisimman lähelle 80 kiloa tuossa sarjassa :D
 
kaikissa muissakin voimailulajeissa puhutaan x kg ja alle -sarjoista superia lukuunottamatta. leuoissa tietenki se oma paino on isossa osassa tekemistä, mutta johonki se raja pitää vetää. toki helpointa olis laskea aina se kokonaismassa ja vertailla sitten, mutta kilpailuna ja yleisölle selkeempänä se nyt vaan menee noin. maailma ei ole reilu.
 
Back
Ylös Bottom