Kyykky- ja mavekyssäreitä

brilleaux sanoi:
No niin käytän! Ylianalysoija kun olen. :LOL:
Mutta joo, kynnys valmentajan palkkaamiseksi on suuri; teen tätä kuitenkin vain harrasteena omaksi iloksi.
Ja itseasiassa pidän tuosta kyykyn haasteellisuudesta, nautin tuosta opettelusta.
En koe sitä riippakivenä, päinvastoin.

Mutta katsotaan mitä tehdään.
Click to expand...

Oot tosiaan aika paljon analysoinu sun kyykkyä täällä viimeaikoina. Mennyt ehkä itseltä vähän ohi, mutta mikä siinä on siis se varsinainen ongelma? Löytyiskö jotain videota laittaa tänne...

Tuli vaan mieleen, että pyritkö sä vähän liikaa täydellisyyteen?
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
habaton sanoi:
Tuli vaan mieleen, että pyritkö sä vähän liikaa täydellisyyteen?
Click to expand...

Ehkä. :whistle:
Mutta joo, otin eilen jo hommaa hanskaan ja tiputin sarjapainoja alas, ja tein toistoja vaan senverran että homma pysyi hanskassa.
Tällä mennään eteenpäin.
Ja onhan asia tietty niinkin, että siinä vaiheessa kun oletat osaavasi jonkun asian, kehitys loppuu.
Koskee koko elämää, näin mun katsomuksen mukaan.
Enkä tarkoita tällä pyrkimystä täydellisyyteen, perfektionismi on musta hyvin kaukana!:LOL:
 
analysoiminen on monille ihan jo harrastus ja menee monesti myös yli vaipuen semmoseen nyanssitason spekulointiin. kokonaiskuva hämärtyy ja kehitystä ei tule, niinku vois tulla. kehityskin loppuu monesti sen takia, ettei se analyysi oo sittenkään ollut oikea ja se varsinainen syy tasanteisiin on muualla. monesti ajatellaan ihan liikaa yksittäisen treenin sisältöjä ja sarjatiukkuuksia= ns. kuviteltua kovaa treeniä ja sitä kautta ainoaa tietä kehitykseen. näillä on loppujen lopuksi melko vähän tekemistä pitkäjänteisen harjoittelun kanssa. valmentajissa monet pelkää oman itsenäisyyden menettämistä ja sanelupolitiikan alle vajoamista. eihän semmonen ole hyvä valmentaja, kuka ei pysty käsitteleen ongelmia yksilötasolla. ite oon kuitenkin suorituskykyvalmentaja, enkä spekulointivalmentaja, joten asiakkaatkin tulee mulle sen kehityksen kaipuun takia.
 
ei merkitystä, koska reidet ei oo ranteissa kiinni. mieltymys-, liikkuvuus- ja lajikysymys.
 
sormet hartioiden ulkopuolella vääntää olkaniveltä toki enemmän, mutta nää on niin yksilökamaa taas, ettei voi yleistää. jos ei tuu hankaluuksia, älä murehdi.
 
Soveltuvan takakyykkytyylin etsintä jatkuu. Toistaiseksi parhaalta on tuntunut vähän tuollainen kompromissityyli: high bar, lähdössä perse ensin taakse, ja siitä laskeudutaan syvyyteen. Tossa saa toki olla tarkkana, ettei päästä julletukseksi.

Kyykkääkö oikein kukaan noin? Tai kai tyylejä on yhtä monta kuin ihmistäkin. Olen 191cm pitkä, ja taitaa jalatkin olla pitkän puoleiset, jos tämä käy yhtään järkeen tuon tyylin kanssa.

High bar pystykyykkynä tuo polville turhan paljon painetta, kun taas low barissa (vasta pari kertaa kokeillut tekniikkaa, vaatii lisäkokeiluja) haaste on buttwink. Eli joka tapauksessa tuntuu siltä, että mun rakenteen kannalta olisi järkevää pyrkiä kyykkäämään sääret mahdollisimman pystyssä, samoin selkä.
 
Stiltzkin sanoi:
Soveltuvan takakyykkytyylin etsintä jatkuu. Toistaiseksi parhaalta on tuntunut vähän tuollainen kompromissityyli: high bar, lähdössä perse ensin taakse, ja siitä laskeudutaan syvyyteen. Tossa saa toki olla tarkkana, ettei päästä julletukseksi.

Kyykkääkö oikein kukaan noin? Tai kai tyylejä on yhtä monta kuin ihmistäkin. Olen 191cm pitkä, ja taitaa jalatkin olla pitkän puoleiset, jos tämä käy yhtään järkeen tuon tyylin kanssa.

High bar pystykyykkynä tuo polville turhan paljon painetta, kun taas low barissa (vasta pari kertaa kokeillut tekniikkaa, vaatii lisäkokeiluja) haaste on buttwink. Eli joka tapauksessa tuntuu siltä, että mun rakenteen kannalta olisi järkevää pyrkiä kyykkäämään sääret mahdollisimman pystyssä, samoin selkä.
Click to expand...

Itse ainakin rohkaisen kyykkäämään sillä tyylillä mikä tuntuu parhaalta ja luontevalta. Tekniikan analysointi on varmasti hyödyllistä, mutta ei kannata sortua ylianalysointiin. Jos toi sun kuvaama tekniikka tuntuu tehokkaalta ja luonnolliselta niin ite ainakin menisin sillä. Tietysti sillä oletuksella, että se myös turvallinen eli mitään alaselän pyöristymistä tai polvien sisään menemistä ei tapahdu.

Välityksiä on tosiaan niin monenlaisia, ettei välttämättä kannata liikaa pyrkiä samaan tekniikkaan kuin joku muu. Jos katsoo huipputason voimanostajia, niin kyllähän sieltä todella erilaisia kyykkytyylejä löytyy.
 
julle ensin lähes lukkopolvin ja siitä peffa alas kyykkyyn on tosi hyvä voimanostokyykyn opettelumalli. jopa itse ed coan suositteli mokomaa. ylöstullessa sitten polvi ja lonkka ojentuu yhtäaikaa tietenkin.

säärien pystysuoruus ja sitä kautta syvyyden helpompi saavutettavuus on asennon leveydestä paljon kiinni, mutta lonkkanivelen muoto ratkaisee tossa isosti. pelkkä nostajan pituus ei ratkaise kyykkytyyliä mitenkään erityisesti. eniten melki vaikuttaa säären suhde reisiluuhun.

sitten tietenkin sen eniten rautaa liikuttavan tyylin löytäminen on usein kiinni niistä yksilön muistakin vahvuuksista eikä pelkästään mekaanisista ideaaleista.
 
Hei.

Olisiko viisaammilla antaa vinkkejä tilanteeseeni. Ongelmana on ollut jo useamman vuoden huomattava takareisien kireys.
Kireys vaikuttaa ratkaisevasti maastavedon ja kyykyn tekemiseen. Eli maven lähtöasennossa selkä pyöristyy välittömästi, jos käytän "trap bar" tankoa niin ongelma on lievempi.
Trap bar tangon kanssa ongelmaksi tulee jalkojen leveys, vetoasennosta ei saa luonnollista, kun "häkin" tila rajoittaa jalkojen leveyttä. Leveä jalka asento on minulle helpoin kyykkyyn mennessä.

Kyykkyä pystyn tekemään landmine tyyppisesti tangolla, mutta selkä pyöristyy lähestyttäessä 90 astetta.

Venyttelyä teen säännöllisesti ja lisäksi putkirullaan. Ennen treeniä venyttelen reidet ja lämmittelen ne hyvin. Venyttelystä en ole havainnut juurikaan hyötyä takareisien suhteen, PT:n kanssa asiasta keskustellut ja venyttelyä sieltäkin suositellaan.
 
Mee mieluiten fysioterapeutille tutkituttamaan liikkuvuus ja toiminta. Korosta että on venytelty ahkeraan ja ei auta, älä mee samalle jos käskee vaan venyttämään samoja paikkoja joita jo venyttelet. PT ei oo yleensä fysioterapeutti ja levytankoliikkeidenkin hallinta on monesti vähän arveluttava.
 
Mulla on dominannssi pakaroissa ja ne oli aina jumissa sen takia.Fyssarit neuvoi vaan venyttelemään paljon.Ja se paljon venyttely tarkoittaa sitä että niitä venytellään paljon ei kerran päivässä, ei paria kertaa päivässä vaan paljon. Nykyään normaali liikkuvuus eikä kävele niinkuin Aku Ankka.
 
Polvet vihoittelevat taas kyykyissä. Viime kerralla ongelma taisi vähän niin kuin häivyttyä taka-alalle, mutta nyt ovat taas alkaneet oireilla. Kipua tuntuu levossa ja polvet vihlovat välillä vähän miten ja milloin sattuu. Kovan kyykkysarjan jälkeen eivät oikeastaan ole edes kipeät, vaan tulee vain sellainen tunne että niiden varaan varoo vähän askeltamasta, eli jonkinlainen psykologinen lukko on syntynyt. Polvet naksuvat jalkaa koukistaessa lähes säännönmukaisesti, mutta ne ovat tehneet sitä niin pitkään kun muistan joten en ole sitä pitänyt isona asiana. Polvet voivat kipuilla useammankin päivän treenin jälkeen. Käytän lämppäreitä ja lämmittelen ja venyttelen parhaan kykyni mukaan. Viittaa vähän patellofemoraaliseen kipuoireyhtymään. Aikanaan - ja vähän nyt taas viime jalkatreenissä - vedin vaan kipua vastaan treenit pakettiin, ja kivun määrä tuntuu olevan jossain määrin vakio, eli rasitus ei sitä välttämättä ollenkaan edes pahenna.

Onko tähän muuta hoitoa kuin perinteinen lepo ja kivun poistuessa palautteleva treeni takaisin ylöspäin?
 
Bläkäri sanoi:
Polvet vihoittelevat taas kyykyissä. Viime kerralla ongelma taisi vähän niin kuin häivyttyä taka-alalle, mutta nyt ovat taas alkaneet oireilla. Kipua tuntuu levossa ja polvet vihlovat välillä vähän miten ja milloin sattuu. Kovan kyykkysarjan jälkeen eivät oikeastaan ole edes kipeät, vaan tulee vain sellainen tunne että niiden varaan varoo vähän askeltamasta, eli jonkinlainen psykologinen lukko on syntynyt. Polvet naksuvat jalkaa koukistaessa lähes säännönmukaisesti, mutta ne ovat tehneet sitä niin pitkään kun muistan joten en ole sitä pitänyt isona asiana. Polvet voivat kipuilla useammankin päivän treenin jälkeen. Käytän lämppäreitä ja lämmittelen ja venyttelen parhaan kykyni mukaan. Viittaa vähän patellofemoraaliseen kipuoireyhtymään. Aikanaan - ja vähän nyt taas viime jalkatreenissä - vedin vaan kipua vastaan treenit pakettiin, ja kivun määrä tuntuu olevan jossain määrin vakio, eli rasitus ei sitä välttämättä ollenkaan edes pahenna.

Onko tähän muuta hoitoa kuin perinteinen lepo ja kivun poistuessa palautteleva treeni takaisin ylöspäin?
Click to expand...
Ettei olisi jänteet tulehtuneet. Itse kyykkäsin toista vuotta välittämättä vihlonnasta. Magneettikuvissa sitten löytyikin joka jänteen tulehdus ja rappeutumat. Kirurgi sanoi että jos tollasilla polvilla kyykkää väkisin, voi verrata kropun repimistä irti seinästä. Joka toisto tekee tuhoa. Kannattaa antaa lepoa ja treenata vain kun ei koske. Tulehduskipu lääke on aina paikallaan.
 
Epäilin patellajänteen tulehdusta/ärtymistä, mutta sekä patella- että ylempi jänne eivät ole yhtään arkoja kosketukselle tai painelulle. Joskus ne olivat vähän hellinä, mutta se meni yleensä nopeasti ohi.

Polvilumpioon kohdistuva paine sen sijaan aiheuttaa kipua. Pienikin polvistuminen tuottaa kipua pehmeällekin alustalle, samoin jos jalka tökkää johonkin, esim. vitutti kun istuin bussissa ja polvi lepäsi edelläolevaa selkämystä vasten. Tämä viittaisi fat padiin ja siitä kumpuavaan ärtymykseen.
 
Videolinkki Maven tekniikkatsekkausta. Vieläki meinaa alaselkä alussa vähän pyöristyä, ei kylläkän pahemmin tunnu siellä. Millähän tuota vielä sais pois. Liikkuvuus? Yläselän voima? Monenmoista tyyliä kerenny kokkeilla jo.
 
Ihan hyvältähän tuo selkä näyttää mutta huomaatko kun jokainen toisto näyttää vähän erilaiselta. Ensimmäinen toisto lähtee syvemmästä kyykystä, ja siitä toisto toisensa perään lähtöasento muuttuu polvikulmaltaan. Viimeisessä toistossa ehkä minun silmään vahvin/luonnollisimman näköinen lähtöasento.
 
Nyt kun muistin kommenttini niin piti todeta että kaikki polvikivut ovat kadonneet sekä levossa että kuormituksessa. Se mitä tein oli 2 viikon lepotauko kyykyistä (muttei maveista) ja jalkojen rullaus-venyttely-hierontaohjelman käyttöönotto.

Vähän alaselkä lähtee pyöristymään sarjan edetessä, ja tosiaan kuten yllä todettiin niin asento vähän vaihtelee. Sanoisin että mavetekniikan oppii kun vaan grindaa mavea tarpeeksi kauan. Itselläni se tulee nykyään selkärangasta enkä enää edes ajattele mitään kun teen sarjoja, romut kiinni vaan ja hommiin. Kaveri otti viime kerralla sarjan filmille ja yllätyin.
 
Mulla heräs tossa juuri mieleen kysymys, mikä on varmaan jo kysytykkin, mutta:

Oon nyt vedelly maasta sen bauttiarallaa 30 kertaa, mitä treenivihosta katoin. Tekniikan pitäisi olla muuten halussa mutta enempi mua askarruttaa ote, millä vedän. Alkuun kaikki myötäotteella mutta kovat raskaat sarjat ristiotteella ja tietty tyhmänä oon tehny aina samoin päin. Pidemmän päälle toi ei oo hyvä juttu varmastikaan.

Oon pohtinu vetoremmien ostoa sillä jotenkin se tuntuis itelle paremmalta ratkaisulta, mutta kysyn nyt kuitenkin et jos pitäisi valita niin kumpi parempi: ristiote vaihdellen puolta vai remmit?

Jos vastaus on remmit, niin mitkähän mahtais olla semmoset kohtuu hintaiset ja hyvät, joilla pääsisi alkuun?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom