Kuoleminen

[tarkemo]

Aha, tästähän on tulossa uskontokeskustelu, noh, seurataan silti.

 

[sprit]

Mä ainakin haluan, että mua pidetään elossa mahdollisimman pitkään. Ihan sama millä keinoilla, jos aivot täytyy istuttaa johonki lampaaseen niin olkoon sitten niin. Sit ku kuolema lopulta korjaa niin kroppa muutetaan muoviks, tehää radioaktiiviseks iha vaa varmuuden vuoks ja vuorataan kiveen. Säilyn ikuisesti.

En usko, että elämällä on mitään ennalta päätettyä tarkotusta; jokanen asettaa omat tavotteensa elämälleen ja yrittää ne saavuttaa valitsemillaan tavoillaan. Jumaliin yms. uskominen on vaan yritys täyttää omat tietämättömyyden aukot kuoleman jälkeisestä elämästä.

Ahhhhahaha tuo "säilyn ikuisesti" laukas kyl hirveen hirnumisreaktion nyt, hajoon :D

En kyllä osaisi ajatella, että toivottavasti kuolen ennen muita, että minä en kärsisi. Itse ainakin toivon, että iskä ja ehkä äitikin menis ennen mua. Minähän kestän mitä vaan, mutta joku raja siinä, mitä kaikkea niiden pitää kestää ja lapsen menettäminen useaan otteeseen ei oo kovin kivaa, uskoisin. Jotenkin myös kaikki toiveet kuoleman jälkeisistä eloista liittyy niihin läheisten menettämisiin. Mutta en mä mihinkään tollaisiin osaa uskoa, muut saavat jos haluavat se on sama mulle, kyllä elämän toivottomuus ja mitättömyys toisinaan voi saada ihmisestä yliotteen, joten onhan se kivaa, jos on joku mihin tukeutua. Ei se edes mitään kovin suurta heikkoutta ole.

Meillä on suvussa jotain suolistosyöpiä, niin on tässä ainakin tiedossa se, että tuskin mikskään kovin vanhaks eletään, niin eipä jaksa masennella näitä vähiä jäljellä olevia päiviä.

Itsemurha taas on ehkä älyttömin temppu, minkä vois tehdä. Ehkä jos on täysi hylkiö, eikä ketään lähellä, niin sitten, muuten se on vaan erittäin itsekästä. Yks tyyppi joskus vuos sitten hyppäs meidän talon katolta, hieno ratkaisu se kyllä taas. Vieressä lenkkeilee ohi virtanaan ihmisiä jne, mut hän nyt tahtoi mennä sitten sillä tavalla. Että jos ei elämällään muuta ole aikaansaanut, niin onnistuupa ainakin jättämään muutamalle ihmiselle ikuiset traumat. Jotenkin suututtaa tuollaiset ratkaisut. Sellaiset lääkkeet ja yliannostukset ja viiltelyt ja muut siivommat nyt menee, mutta kyllä niissä juoksuissa virtaa joku muu kuin järki. Nojoo kyllä mäkin jonkun million dollar baby -jutun voisin tehdä jos halvaantuisin, mutta jos on terve ihminen, niin joku roti.
Tuskinpa tällä meidän pikku planeetallakaan mikään suuri merkitys on jos maailmankaikkeutta ajatellaan, en mä silti koe että pitäis räjäyttää koko paska.

 

[Vurki]

Itsemurha taas on ehkä älyttömin temppu, minkä vois tehdä. Ehkä jos on täysi hylkiö, eikä ketään lähellä, niin sitten, muuten se on vaan erittäin itsekästä. Yks tyyppi joskus vuos sitten hyppäs meidän talon katolta, hieno ratkaisu se kyllä taas. Vieressä lenkkeilee ohi virtanaan ihmisiä jne, mut hän nyt tahtoi mennä sitten sillä tavalla. Että jos ei elämällään muuta ole aikaansaanut, niin onnistuupa ainakin jättämään muutamalle ihmiselle ikuiset traumat. Jotenkin suututtaa tuollaiset ratkaisut. Sellaiset lääkkeet ja yliannostukset ja viiltelyt ja muut siivommat nyt menee, mutta kyllä niissä juoksuissa virtaa joku muu kuin järki. Nojoo kyllä mäkin jonkun million dollar baby -jutun voisin tehdä jos halvaantuisin, mutta jos on terve ihminen, niin joku roti.
Tuskinpa tällä meidän pikku planeetallakaan mikään suuri merkitys on jos maailmankaikkeutta ajatellaan, en mä silti koe että pitäis räjäyttää koko paska.

Kuitenkin aika universaalisti leimaat nuo "terveet" itsensätappajat luusereiksi.

 

[sprit]

Kuitenkin aika universaalisti leimaat nuo "terveet" itsensätappajat luusereiksi.

Joo meinasin kirjoittaa et vähän kyl turhaan hiilty..... Ei ne nyt luusereita sen enempää kuin kaikki muutkaan KAI, mut musta se on ensinnäkin niin itsekästä, etten senkään vuoksi voi ymmärtää. Plus oon vähän tällainen läpi harmaan kiven -tapaus ja tuo tuntuu luovuttamiselta, niin en oikein osaa samaistua.

 

[MRSA]

Duunin kautta nyt on tullut oltua lähellä kuolemaa ja kuolemaa tekeviä ihmisiä (vahnuspuolella töissä), ja kyllä sen voi sanoa, että "turhaan" pidetään ihmisiä elossa lääkkeillä yms hoidolla. Joskus olisi vain parempi ihmiselle itselleen kuolla pois (tämän on eräskin asiakas itse minulle sanonut, ja voin sen hyvin uskoa). Itse toivoisin kuoleman tulevan yllättäen ja tiedostamatta, esim, auton tai junan alle jääminen voisi olla hyvä tapa poistua taivaalliseen orkesteriin. Itsemurhaa en tosin pystyisi ikinä tekemään.

Muistan eräänkin potilaan kouluajoilta, parikymppinen kaveri saanut tukoksen aivoihinsa kesken kauneimman kesäpäivän kotona ollessaan, nykyään pystyy liikuttamaan vain toista silmäänsä, jolla ilmaisee kyllä tai ei. Pään sisällä kaikki kuitenkin toimi ilmeisesti suht normaalisti, kroppa ei vaan tottele. Siinä tuli ensimmäisen kerran mieleen eutanasian oikeellisuus ja moraaliset kysymykset.

 

[Tumaaa]

Joo meinasin kirjoittaa et vähän kyl turhaan hiilty..... Ei ne nyt luusereita sen enempää kuin kaikki muutkaan KAI, mut musta se on ensinnäkin niin itsekästä, etten senkään vuoksi voi ymmärtää. Plus oon vähän tällainen läpi harmaan kiven -tapaus ja tuo tuntuu luovuttamiselta, niin en oikein osaa samaistua.

Loppupelissä kaikki mitä ihminen tekee on itsekästä ja täten ihmisten tuomitseminen itsekkyyden takia ei ole perusteltua.

 

[osku]

Joo meinasin kirjoittaa et vähän kyl turhaan hiilty..... Ei ne nyt luusereita sen enempää kuin kaikki muutkaan KAI, mut musta se on ensinnäkin niin itsekästä, etten senkään vuoksi voi ymmärtää. Plus oon vähän tällainen läpi harmaan kiven -tapaus ja tuo tuntuu luovuttamiselta, niin en oikein osaa samaistua.

Mum mielestä se on itsekästä vaatia jotain täysin elämään kyllästynyttä jatkamaan sen takia että jotkut jää suremaan.Sä oot 20 ja tuskin oot kokenut huonoa tilannetta josta ei enää näytä olevan ulospääsyä.Ehkä ikä avartaa sun mailman kuvaa ajallaan.

 

[sprit]

Mum mielestä se on itsekästä vaatia jotain täysin elämään kyllästynyttä jatkamaan sen takia että jotkut jää suremaan.Sä oot 20 ja tuskin oot kokenut huonoa tilannetta josta ei enää näytä olevan ulospääsyä.Ehkä ikä avartaa sun mailman kuvaa ajallaan.

Nyt meni rumaks olettamukseks ja vikaan myös. Onhan sekin joo itsekästä, mut tuskin sitä kukaan keltään vaatii, mulle tulee vaan vähän luonnostaan tuollainen ajattelu, kai se on vähän harvinaisempaa sitten. En kai osaa olla tarpeeksi itsekäs.

Tuollain jos lähdetään ajattelemaan, niin erittäin jännää, että iän myötä niitä tehdään paljon vähemmän. Huiput on just siinä 40-60 vuoden välissä. Tai, mähän en mitään ikäni vuoksi tiedä, mutta luulisin että joskus sataa ikävuotta lähennellessä vois olla jo aika kyllästynyt tähän touhuun, mutta kyllä noi sarakkeet nollaa pukkaavat. Sitten taas naisilla jotku 15-vuotiaat ja 30-vuotiaat yhtä usein tappavat ittensä, niin musta se on vähän ongelmallista, joten en oikein osaa lähteä tuon puolesta puhumaan, VAIKKA varmasti on sellasia tilanteita, jolloin nuo on ymmärrettäviä. Onhan se totta, ettei tässä elämässä pahemmin mieltä ole, eli kai se on yks ja sama meneekö oman käden kautta. Voihan sen niinkin ajatella.

 

[Paletaani]

Kyllähän tuo kuoleminen on toisinaan käynyt mielessä.

Mun mielestä kuolema on nimenomaan se juttu joka tekee tästä elämästä arvokkaan. Siis tieto siitä että joskus tämä kaikki loppuu. Eläminenhän on just mahtavaa hommaa kun sen ottaa avosylin vastaan kaikkine pikku oikkuineen. Mä en ymmärrä sitä että jos ajatellaan yksittäistä ihmiselämää vaikka pelkkänä biologisena jatkumona tai pölyhiukkasena universumissa, se tekee siitä jotenkin mitättömän. Mun mielestä asia on nimenomaan päinvastoin. Loppujen lopuksi olisi paljon todennäköisempää olla tällä hetkellä ei-elossa kuin elossa.

Jokainen säätää itselleen oman elämänsä tarkoituksen. Minä olen asettanut omalta osaltani sen niin että yritän oppia tästä maailmasta ja itsestäni niin paljon kuin vain ehdin. Nämä ovat myös niitä asioita jotka tekevät minut onnelliseksi joten sen tavoittelu tulee siinä sivussa. Oma perse ei kuitenkaan ole se ainoa perse vaan yritän myös parhaani mukaan auttaa muita ihmisiä heidän elämissään. Jos ei muuten niin ainakin siten että en vaikeuta heidän olemassaoloaan. Ja koska pidän elämää arvokkaana ja kokemisen arvoisena asiana, jonain päivänä kannan korteni biologisen jatkumon kiertoon hommaamalla omia lapsia. Olen myös ajatellut että sitten kun kuolo korjaa, siitäkin pitää olla jotain hyötyä joten pidän aina mukanani elinluovuotustestamenttia. Jos mun paskaset elimet jollekin kelpaa niin hyvä, enpähän tarvi niitä enää kuolemani jälkeen :D

Taidan olla aika yltiöpositiivinen tyyppi mutta kyllä tämä elämä on loppujen lopuksi niin lyhyt että turhaa sitä haaskaa pelkkään vitutuksessa rämpimiseen. Monenlaisia vastoinkäymisiä mahtuu myös mun elämään mutta kyllä se lopulta on tämä suht positiivinen asenne mihin aina palaan. Ehkä asenne muuttuu jos nyt räpsähtää joku syöpä päälle mutta senpä näkee sitte :D

 

[powerful]

Terveydenhoitoalalla, tarkemmin hammaslääkäriksi. Kuuluu patologian kurssiin(josta itseasias tentti huomenna iiks) ruumiinavaukset. Ei ollu tosiaan "mun juttu" se obduktio...Meille järjestettiin semmoinen "Kuoleman kohtaaminen" -seminaarikin sitä varten, että vois henkisesti varautua avauksiin. Kuvittelin, että sehän nyt on ihan iisi juttu ja en mie niin herkkä ole...Mut eipä mennykään niin. :(

Ok. Onko miten yleistä noissa, että porukka pyörtyy? Vaikka kuinka vahva olis ja suhtautuminen olis "tää oon iha iisii", niin voihan se olla aika järkkyy. Itse olen 3 kertaa nähnyt kuolleen ihmisen ja siinä sitten tuli ajateltua mimmosta se on ku ite makaa kuolleena. En mä tiedä haluanko elää vanhaks, miksi en haluais? Toisaalta, jos elämä on vaan lopulta letkuissa elämistä niin ei se taida olla kovin mukavaa. :/

Itsemurha taas on ehkä älyttömin temppu, minkä vois tehdä. Ehkä jos on täysi hylkiö, eikä ketään lähellä, niin sitten, muuten se on vaan erittäin itsekästä. Yks tyyppi joskus vuos sitten hyppäs meidän talon katolta, hieno ratkaisu se kyllä taas. Vieressä lenkkeilee ohi virtanaan ihmisiä jne, mut hän nyt tahtoi mennä sitten sillä tavalla. Että jos ei elämällään muuta ole aikaansaanut, niin onnistuupa ainakin jättämään muutamalle ihmiselle ikuiset traumat. Jotenkin suututtaa tuollaiset ratkaisut. Sellaiset lääkkeet ja yliannostukset ja viiltelyt ja muut siivommat nyt menee, mutta kyllä niissä juoksuissa virtaa joku muu kuin järki. Nojoo kyllä mäkin jonkun million dollar baby -jutun voisin tehdä jos halvaantuisin, mutta jos on terve ihminen, niin joku roti.
Tuskinpa tällä meidän pikku planeetallakaan mikään suuri merkitys on jos maailmankaikkeutta ajatellaan, en mä silti koe että pitäis räjäyttää koko paska.

Tosta tekstin välistä huokuu itsevarmuus "minä en kärsi, tuli mitä vaan vastaan jne., olen vahva", mutta ookko nää ikinä ajatellut, että itsemurhan tekijä on vaan niin vitun vahva? Sille on ihan vitun sama mitä muut lopulta ajattelee, se saa itte päättää, mitä haluaa elämälleen tehdä, miten haluaa täältä poistua. Jos ihminen kokee, että se on nähnyt tarpeeksi ja täysissä sielunvoimissa tappaa itsensä, niin onko se luuseriutta? Jos ihminen on aiheuttanut muille pahaa, vahingossa esim. tappanut jonkun ja sen seurauksena ei kestä elämää enää ja tappaa itsensä, onko se heikkoutta? Entä jos se haluaa, että se saa itse kärsiä saman ku uhrinsa? Toisaaltahan voi ajatella, että on heikko, ku ei kestä tekojensa seurauksia mut mut mut mut..

 

[demos]

Minulla on asiasta kaksi ajatusta.

Ensinnäkin en odota kuolemalta mitään muuta kuin hiljaisuutta. Sitä samaa, joka syntyy, kun on täydellisessä nukutuksessa sairaalassa leikkauksen aikana. Sellaista minä kuvittelen kuoleman jälkeisen olon olevan - siis ei mitään.

Toiseksi minusta jää jälkeeni tähtipölyä, joka levittäytyy kaikkialle. Tällä tasolla elän siis ikuisesti. Minussa on jo nyt kuolleiden tähtien, kaikkien täällä aikoinaan eläneiden olentojen, ihmisten ja kasvien atomeja. Ne eivät häviä minnekään. Minusta on lohdullista ajatella, että edesmennyt äitini on todellakin kaikkialla ympärilläni, kuten isoisäni, isoäitini jne. Me emme katoa minnekään, koskaan.

 

[Paletaani]

Ensinnäkin en odota kuolemalta mitään muuta kuin hiljaisuutta. Sitä samaa, joka syntyy, kun on täydellisessä nukutuksessa sairaalassa leikkauksen aikana. Sellaista minä kuvittelen kuoleman jälkeisen olon olevan - siis ei mitään.

Jep, toinen vaihtoehto on ajatella asiaa siten että kuoleman jälkeen on samanlaista kuin oli ennen syntymää. Ihmiselle tuo oman tietoisuuden loppuminen on niin vieras ajatus että sen käsitteleminen on helvetin vaikeaa. Kuitenkin tiedetään että tietoisuus on kiinteässä yhteydessä aivoihin joten aivojen lopettaessa toimintansa, myös tietoisuuden "ylläpito" lakkaa. Kynttilän liekkikään ei "mene minnekkään" kun se sammuu; se vain sammuu.

 

[Johq]

Ok. Onko miten yleistä noissa, että porukka pyörtyy? Vaikka kuinka vahva olis ja suhtautuminen olis "tää oon iha iisii", niin voihan se olla aika järkkyy. Itse olen 3 kertaa nähnyt kuolleen ihmisen ja siinä sitten tuli ajateltua mimmosta se on ku ite makaa kuolleena. En mä tiedä haluanko elää vanhaks, miksi en haluais? Toisaalta, jos elämä on vaan lopulta letkuissa elämistä niin ei se taida olla kovin mukavaa. :/

En ainakaan kuullut, että kukaan esim. meidän kurssilta olisi pyörtynyt...Jotkut kyllä pystyi olemaan vaan vähän aikaa siellä ja halus pois. Oli se sen verran raakaa katsottavaa.

Rupesin pohtimaan, että entäs jos itse kuolen vaikka tapaturmaisesti ja mulle tehdään ruumiinavaus. Siinä sitten makaan kuolleena leikkauspöydällä ja tutkitaan mun elimiä, enkä tajua siitä mitään! Vai tajuanko? Meneekö sielu johonkin ja katselee pilven reunalta tapahtumia? Olis mukavaa uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, taivaaseen yms mutta en vain pysty. Kun näin konkreettisesti sen ruumiin pöydällä, tajus paremmin kuoleman. Kuoleman jälkeen ihmisen ruumis vaan hajoaa, kudokset kuolee.

 

[Kynäniska80]

Mitä nää muutama juttu olis?

Mä toivoisin, että löytäisin toimivan parisuhteen ja naisen johon rakastuisin aidosti - koko pakettiin siis. Olis hienoa, jos vois pitää toisesta estottomasti ja olla puolin ja toisin hyvä toista kohtaan.
Lisäksi mä haluan matkustella vielä jonkun verran sekä viettää muutamia hienoja hetkiä... pitäisi päästä mökille kalastamaan parina kesänä silleen, että olis vaan pari viikkoa tekemättä mitään erityistä.

Työmenestykseen mulla ei ole niin kovia tavoitteita enää, elän päivän kerrallaan ja katson mihin tehty työ vie tai mitä se tuo tullessaan... no ulkomailla olis kiva asua varmaan ainakin vuosi tai kaksi, se voisi pysäyttää ajan taas hetkeksi ja vahvistaa hetkessä elämistä, kun täällä päivät vaan menee ohi ja tuntuu toistavan itseään.

 

[Tove]

Mun on vaikea kuvitella että kuoleman jälkeen olisi mitään muuta kuin tyhjyyttä. Täysi unohdus. Mä toivon kuolevani onnellisena, terveenä ja täynnä elämää, en missään terveyskeskus/vanhainkoti hoivaosastolla omissa paskoissani mädäntyen ja järki himmenneenä äitiä huutaen. En pelkää kuolemaa, mutta vanhuutta, sairautta ja laitoksessa kuolemisen raadollisuutta ja rumuutta kyllä.

 

[Snowbe]

Aikaahan ei oo olemassa, eikä syntymää "edeltänytkään" ahdista, joten miksi kuolemankaan pitäisi?

 

[Viator]

Aikaahan ei oo olemassa, eikä syntymää "edeltänytkään" ahdista, joten miksi kuolemankaan pitäisi?

Koko ihmisen olemista varjostaa, vai pitäisikö sanoa muokkaa, tietoisuus kuolemasta. Siinä olen tietysti ihan samaa mieltä, ettei sen kyllä ahdistaa välttämättä tarvitse.

 

[Testosiima]

Mystikot ovat sanoneet kautta aikain että ennen kuin miettii onko kuoleman jälkeen elämää, kannattaa miettiä onko sitä ennen kuolemaa.

Periaatteessa jos tuon tajuaa niin ymmärtää että on aivan sama kuoleeko vai eikö.

Kuolemassa ei ole muuta vaikeaa kuin luopuminen, haluaisin nähdä kauniita naisia ja maistella makeita maltaita, kuolleena sitä ei pysty tekemään ainakaan samalla tavalla kuin nyt

 

[MassaVaje]

Kuolema ei nyt sinänsä pelota, sillä eihän täydellisessä ajattomassa "tyhjyydessä" ole mitään pelottavaa. Näitä on silti kiva pohtia kun ei mitään ymmärrä. Uuden ihmisenkin syntymä on hyvin jännä tapahtuma. Että miksi joku syntyy siksi mikä on? Miksei joku ole joku toinen jne. Sitäkin kun alkaa funtsia, että oman elämän (siis syntymisen) todennäköisyys taitaa olla niin saamarin lähellä nollaa niin huh huh. Niin moni pieni asia olisi voinut mennä toisin etkä olisi koskaan syntynyt. Sekin on aika jännää, että jos ennen mitään universumia ei ollut aikaa tai ainetta niin miten kaikki on saanut alkunsa? Toisaalta miten ennen mitään olisi voinut olla yhtään mitään?:D Rupee vituttamaan tämmönen.

 

[Opli76]

Kyllähän joskus näitäkin asioita kelaa, vaikkei toivottavasti ole vielä aikoihin lähelläkään. Vaikkei koskaan voi kyllä tietää milloin herää viimeisen kerran. Itse en kyllä ole saanut mitään järkevää käsitystä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, kai se nukkuu pois on sopivin ilmaisu asiasta, mutta tiedä sit näkeekö ikuista unta sen jälkeen? Isäukko oli potkaista tyhjää n. 15 vuotta sitten aivoinfarktiin ja on kertonut kuinka kirkkaasti näki näyn jostain portista ja siellä seisovasta miehestä. Mies oli viittilöinyt suuntaansa, mut isä oli kuitenkin kääntynyt pois päin. Jos olisi portista mennyt, niin kertoisiko tuota tarinaa?