Kuoleminen

Pyr0 sanoi:
Se on jännä tuo kuoleminen. Erään ystävän läheinen kaveri kuoli maailmalla jalan leikkauskomplikaatioihin. Minua vuoden vanhempi. Sitä on jotenkin vaikea tajuta, että joku niin nuori voi kuolla noin vain, johonkin noin merkityksettömään ja näin aikaisin. Sitä ajattelee, ettei "me" nuoret vielä kuolla. Onhan se helvetin naiivia, mutta eipä näitä nyt kovin tule pysähdyttyä miettimään. Saattaisi tuo tietenkin ottaa päähän jos ei näkisi maailmaa vuonna 2050, mutta toisaalta eipä sitä kuolleena taida mikään vituttaa saati sitten kiinnostaisi maailma vuonna 2050. :)
Click to expand...

Niinpä. Multa on lyhyen ajan sisällä kuollut 3 tuttua, iältään 20-25-vuotiaita jokainen. Yksi oli läheinen ystävä, muut pelkkiä tuttuja.
Järkytyin tosi pahasti, koska en ollut ikinä edes ajatellut, että jotain tollasta voi tapahtua mun tuntemille ihmisille ja vielä noin nuorille. Laittoi kummasti miettimään kaikkea sitä, mitä itse haluaa tehdä ennen kuolemaa ja miten voi ottaa elämästä irti niin paljon kuin mahdollista kun vielä voi.

Edit.
Tosin mun on pakko myöntää, että en oikein vieläkään tajua kuolemaa. Tai siis, en tajua sitä, että joku mun läheinen voi olla kuollut. Jotenkin mieli ei vaan suostu hyväksymään sitä, että en tule näkemään henkilöä X enää ikinä, sillä hän on kuollut.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Alyssa sanoi:
Niinpä. Multa on lyhyen ajan sisällä kuollut 3 tuttua, iältään 20-25-vuotiaita jokainen. Yksi oli läheinen ystävä, muut pelkkiä tuttuja.
Järkytyin tosi pahasti, koska en ollut ikinä edes ajatellut, että jotain tollasta voi tapahtua mun tuntemille ihmisille ja vielä noin nuorille. Laittoi kummasti miettimään kaikkea sitä, mitä itse haluaa tehdä ennen kuolemaa ja miten voi ottaa elämästä irti niin paljon kuin mahdollista kun vielä voi.

Edit.
Tosin mun on pakko myöntää, että en oikein vieläkään tajua kuolemaa. Tai siis, en tajua sitä, että joku mun läheinen voi olla kuollut. Jotenkin mieli ei vaan suostu hyväksymään sitä, että en tule näkemään henkilöä X enää ikinä, sillä hän on kuollut.
Click to expand...

Täysin samat ajatukset. Juurikin tuo sinun "edittisi" on se mitä yritin sanoa.
 
Uwish sanoi:
Hauska juttu tämä ihmisten mielikuvitus myös, kun kuvitellaan mitä kaikkea "voisi olla", kun aktuaalisessa maailmassa asiat voivat loppujen lopuksi olla vain yhdellä tavalla. Asiat, mitkä tahansa, joko ovat tai eivät ole.
Click to expand...
Tuo on kvanttifysiikassa todettu vääräksi. Todellisuus ei valitettavasti ole looginen


Vielä siitä, miksi ihmiset kokevat kuolemansa niin ikävänä asiana. Eikö ole niin, että se mikä tekee elämästä "mukavaa", liittyy sekin loppujen lopuksi aivotoimintaan. Ihmisellä on kyky tuntea mielihyvää, ja luontainen tarve tavoitella sitä...
Click to expand...
Totta. Hyvää settiä. Tuosta kuolemasta mä olen kyllä sitä mieltä, että moni ei haluaisi lähteä.
 
Uwish sanoi:
Hauska juttu tämä ihmisten mielikuvitus myös, kun kuvitellaan mitä kaikkea "voisi olla", kun aktuaalisessa maailmassa asiat voivat loppujen lopuksi olla vain yhdellä tavalla. Asiat, mitkä tahansa, joko ovat tai eivät ole. Esim. ihmisiä joko on tai ei ole, molemmat eivät voi toteutua, looginen mahdottomuus. Samoin kaikki se mikä voi tapahtua, tapahtuu, mikä ei voi tapahtua, ei tapahdu.
Click to expand...
Ihmisten kohdalla tuo vielä pitääkin paikkansa, mutta kun mennään alkeihiukkasten tasolle, niin ne voivat samaan aikaan olla ja olla olemattakin tietyssä paikassa. Ja lisäksi asiat voivat olla samaan aikaan monella eri tavalla, jotka arkielämässä ovat toisensa poissulkevia :)

Alkuperäinen lainaus oli genetiikan teoksesta, ja siinä viitattiin siihen, kuinka monta erilaista ihmistä voisi teoriassa olla geeniemme mahdollistamana, mutta noista valtaosa ei pääse koskaan näkemään päivänvaloa.
 
dammann sanoi:
Ihmisten kohdalla tuo vielä pitääkin paikkansa, mutta kun mennään alkeihiukkasten tasolle, niin ne voivat samaan aikaan olla ja olla olemattakin tietyssä paikassa. Ja lisäksi asiat voivat olla samaan aikaan monella eri tavalla, jotka arkielämässä ovat toisensa poissulkevia :)

Alkuperäinen lainaus oli genetiikan teoksesta, ja siinä viitattiin siihen, kuinka monta erilaista ihmistä voisi teoriassa olla geeniemme mahdollistamana, mutta noista valtaosa ei pääse koskaan näkemään päivänvaloa.
Click to expand...

Kvanttifysiikasta en tiedä juuri mitään, tarkoitin juuri tuollaista jälkimmäisen tapaista tilannetta, hiukkasista huolimatta voi ilmeisesti silti sanoa että asianlaidat ovat juuri niin kuin ne ovat, eivätkä voisi olla muulla lailla kuin ovat. Kysymys on minulle filosofinen, ei fysikaalinen. Tai kun puhutaan mahdollisista maailmoista, miten asiat voisivat olla, mutta luonnollisestikaan eivät ole kuin yhdellä lailla, tai ei voida vielä tietää mikä kaikista äärettömistä vaihtoehdoista tulee olemaan, toteutumaan. Eikä kaikkia asioihin vaikuttavia muuttujia pystytä mitenkään luonnontieteen keinoin ottamaan huomioon, ihminen kun ei vaan pysty tietämään kaikkea. Mikä sinänsä on lohdullista, ei tätä elämää oikein muuten voisi kokea mielekkääksi.
 
Kaippa tämä kuolemahomma ja siihen suhtautuminen liittyy elämäntilanteeseen. 5 vuotta sitten pelkäsin vielä kuolemaa, mutta nyt se tuntuu lähinnä itsekkäältä ajattelulta. Lasten syntymän jälkeen ei ole kertaakaan elämän tarkoitusta tullut mietittyä, niitä kun on tällä hetkellä kaksi.

No nyt pekään sitä että lapsille sattuu jotain tai että en enää näkis niitä.

Sitten kun tilanne eskaloituu, mikä on toivottavasti kaukaista tulevaisuutta, ajattelumalli saattaakin olla eri.
 
Itselläni käy usein mielessä ampua itseltä aivot pihalle, mutta mul on kaksi lasta ja muija joita rakastan todella paljon ni sen takia en ammu aivojani pihalle sillä se olisi todella itsekästä.Itse en usko kuoleman jälkeiseen elämään enkä pelkää kuolemaa mutta tiettyjä kuolin tapoja en haluaisi.Jos olisi esim.raamatun mukaista kuoleman jälkeistä elämää ni luultavammin joutuisin helvettiin sillä olen rikkonut melkein kaikkia kymmentä käskyä, paitsi 1. ja 8. käskyä.Jos sielun vaellus olisi totta olisin varmaan seuraavassa elämässä se paskakärpänen.Syyt miksi ajattelen usein ampua aivot pihalle on tää nykyajan meno eli sul pitää olla paljon rahaa tai sä et oo mitään! Raha,raha raha.Toiset haalii vaan lisää rahaa vaik niil on jo niin paljon rahaa ettei ne pysty tuhlaamaan niitä ja viel kaiken lisäks ne rahat revitään toisten selkänahoista ja luontoa tuhoten.Ja onhan tää maailman meno muutenkin vähän perseestä mutta kyllä tää on ihan elämisen arvoista ettei kenenkään kannata lopettaa sitä etu ajassa, paitsi jos on kaulasta alaspäin halvaantunut ni kyl mä ajaisin sellaisella pyörätuolilla jota ohjataan suulla kalliolta alas.Toinen syy on se että mulle tehtiin 17 vuotiaana mielentila jossa mitattiin mun loogiseksi älykkyydeksi 146 ja olen sen jälkeen saanut useamman psykoosin ja lopulta 28 vuotiaan sairastuin skitsofreniaan jonka seurauksena mun pää on ihan jumissa eli ajatus ei kulje ja se vituttaa mua ja tuntuu ettei tää elämä oo tälläisenä elämisen arvoista mutta, sitten mietin lapsia ja muijaa ni ne pitää mut viellä täällä.
 
Itselläni käy usein mielessä ampua itseltä aivot pihalle, mutta mul on kaksi lasta ja muija joita rakastan todella paljon ni sen takia en ammu aivojani pihalle sillä se olisi todella itsekästä.Itse en usko kuoleman jälkeiseen elämään enkä pelkää kuolemaa mutta tiettyjä kuolin tapoja en haluaisi.Jos olisi esim.raamatun mukaista kuoleman jälkeistä elämää ni luultavammin joutuisin helvettiin sillä olen rikkonut melkein kaikkia kymmentä käskyä, paitsi 1. ja 8. käskyä.Jos sielun vaellus olisi totta olisin varmaan seuraavassa elämässä se paskakärpänen.Syyt miksi ajattelen usein ampua aivot pihalle on tää nykyajan meno eli sul pitää olla paljon rahaa tai sä et oo mitään! Raha,raha raha.Toiset haalii vaan lisää rahaa vaik niil on jo niin paljon rahaa ettei ne pysty tuhlaamaan niitä ja viel kaiken lisäks ne rahat revitään toisten selkänahoista ja luontoa tuhoten.Ja onhan tää maailman meno muutenkin vähän perseestä mutta kyllä tää on ihan elämisen arvoista ettei kenenkään kannata lopettaa sitä etu ajassa, paitsi jos on kaulasta alaspäin halvaantunut ni kyl mä ajaisin sellaisella pyörätuolilla jota ohjataan suulla kalliolta alas.Toinen syy on se että mulle tehtiin 17 vuotiaana mielentila jossa mitattiin mun loogiseksi älykkyydeksi 146 ja olen sen jälkeen saanut useamman psykoosin ja lopulta 28 vuotiaan sairastuin skitsofreniaan jonka seurauksena mun pää on ihan jumissa eli ajatus ei kulje ja se vituttaa mua ja tuntuu ettei tää elämä oo tälläisenä elämisen arvoista mutta, sitten mietin lapsia ja muijaa ni ne pitää mut viellä täällä.
 
Mun elämästä vois kirjottaa vaikka kirjan (tietty jokaisen elämästä) mut on tullu koettuu luulisin hiukan enemmän kuin keskiverto tallaaja mut ei helvetti mä en jätä tätä kesken. Mä haluun nähdä maaliin asti miten tää menee. Ei oo aina ollu helppoa mut näillä mennään. Kuoleminen on vaan niin lopullinen et jos sen ite päättää niin jätät vaan muut kärsimään. Mul on kuollu monta hyvää frendiä sivuilta ja oon ihan varma et ne olis halunnu elää pidempään mitä ne eli. Elämä on tarkoituksematonta sattumaa mut niin se pitää elääkkin, mieti ite jos sun elämä olis ohjelmoitu etukäteen ja tietäisit koko ajan mitä tulee tapahtumaan, ei kiva ei.

Älkää juma edes miettikö mitää mitä elämän jälkeen, se nährään sitten ku on sen aika.

Olin muuten viikko sitten kallo leikkauksessa jossa leikattiin kasvain päästä, olin ihan varma et tähä se loppu mut vitut mä en luovuta iha helpolla. Nuoret ihmiset höpisee tollasia jotka ei oo kokenu mitää muuta ku yksinäisyyden ja turhuuden. Joka iikka ottaa itteä perseestä kiinni ja pistää arvot uusiksi.

Eniten vituttaa se etten pysty reenaamaan pitkään aikaan, mut näillä mennään...:D
 
Japetius sanoi:
En halua olla ikinä kolmekymppinen,
Click to expand...

No kuka haluais?

Rokulia sanoi:
Olin muuten viikko sitten kallo leikkauksessa jossa leikattiin kasvain päästä, olin ihan varma et tähä se loppu mut vitut mä en luovuta iha helpolla.
Click to expand...

Tsemppiä.Joku vuosi sitten vanhalla tutulla (en sano kaverilla kun tavattiin vain satunnaisesti yhteisten kaverien kautta, mutta olin tuntenut tyypin jo alta parikymppisestä ja tulimme aina hyvin juttuun kun törmäiltiin) oli sama tilanne ja kaiken piti olla leikkauksen jälkeen OK. "Onneksi päästiin säikähdyksellä, vaikka raskasta olikin", olivat hyväntuuliset kommentit tavatessamme suht pian leikkauksen jälkeen yhteisen kaverin polttareissa. Pari vuotta myöhemmin kasvain uusi vastoin kaikkia odotuksia, aggressiivisempana, ja lopputuloksena game over muutamassa kuukaudessa. Pysäytti hetkeksi, vaikka kaikkea paskaa on elämässä nähty ennenkin.

Hetken mietin, viitsinkö koko juttua kertoa tuon viestisi perään, mutta tämän ketjun alla menköön, etköhän itsekin ole vaaroista perillä. Toivottavasti, ja luultavasti, sun kohdallasi käy paremmin.
 
Kiitos mut ei ole tarkoitus luovuttaa missään vaiheessa, onneks kasvain oli vaan korvan takana eikä aivoissa tai lähellä niitä ja se saatiin hoidettua pois. Mut kyl täytyy myöntää et hiukka se pysäyttää kun saa kuulla moisesta ja kokea sen ihanuuden ku päätä leikataan :D

Aion elää vielä pitkään, nyt ollaan saikulla ja parannellaan itteä ja sit alkaa taas kova treenaminen....:puntti:
 
Tapasin tossa joku aika sitten saatanan kivan muijan mikä vaan lopetti sitten yhteyden otot. ( ja yritin kyllä soitella, mutta aattelin kun ei vastaa niin ei kiinnosta)
No myöhemmin kuulin että oli kuollut syöpään, toteamisesta 10kk eli silloin kun loppui yhteyden pito.
Sanotaan että syöpiä ja sydänsairuksia löytyy riitävästi omastakin suvusta, mutta jostain syystä toi pysäytti pahemmin muut ikää 28v ja toteamisesta 10kk henki pois.
Itse ollut joskus niin sanotusti hiv uhan alla eli yksi muija soitti että sillä on hiv, edellisestä "tapaamisesta" n.kuukausi ja eikun kokeisiin kuullakseni että varma tulos tulee vastaa 5kk päästä. nykyään on vissiin jotain pikatestejä mutta varmuus tulee vasta myöhemmin, täytyy sanoa että oli elämäni pisimmät 5kk ja saada neg tulos. Tuli kyllä miettyä vaihtoehtoja jos olisi positiivinen ja täytyy sanoa että kaikki ajatukset ei olleet hirveän positiivisiä.
Jotain positiivistäkin tossa on eipä ole tullut ilman kumia pantua ton jälkeen.
 
Melkoisia kohtaloita kyllä. Tosiaan.. jos nyt elämä oiskin päivästä toiseen ihan samanlaista tai kaikki ois nähty niin ei kai samojen asioiden toistamisessa mitään vikaa ole? Siis että ei sen missään tapauksessa luulis herättävän mitään "voisin kuolla jo"-ajatuksia. Näissä on varmaan paljon eroja just henkilöiden aivokemioiden (ja tietysti henkilöhistorian yms) suhteen, että minkälaiseksi normaaliarjen kokee. Ittelle vaikka joku uutisten katsominen illalla telkkarista on riittävän mukavaa, jotta jaksaisin todennäköisesti elää satoja ellen tuhansia vuosia: Aamulla puuroa ja kahvia, autoon, töihin koodaamaan, illalla kotiin, treenit, ruoka, vähän telkkaria ja sama sit aina uudelleen ja uudelleen. Viikonloppuna kohtuudella epäterveellisyyksiä. Ei ongelmia tuon kuvion toistamisessa. Itsekin olen perheellinen, mutta ilmankin perhettä sanoisin samat sanat. Joku toinen suunnittelis jatkuvasti päiviensä päättämistä. Tollaset erothan voi johtua siitä, että on syystä tai toisesta enemmän tai vähemmän masentunut -> siihen vois löytyä hyvinkin apua.

En silti tarkoita et pitäis vaan aina hymyssä suin mennä, elää ja vaikka kärsiä kuin joku idiootti, jokaisella on huonoja hetkiä.. mutta vois yleisohjeena ehkä ajatella seuraavaa ongelmanratkaisukaaviota silloin kun jokin mielentila jatkuu pitkään:

Pitäisikö mun periaatteessa olla ihan onnellinen? No olenko? Olen -> Ok, En ole -> Saatan olla masentunut ja tilanne voidaan todennäköisesti korjata.

Henkkoht en osaa sanoa noista lääkitysasioista tän suhteen mitään, mutta täältäkin löytyy monesta ketjusta henkilöiden antamia "todistuksia" siitä, että kotiin ei pidä jäädä murjottamaan silloin kun kaiken pitäisi olla hyvin.

Toisaalta, jos on joku syy miksi mieli on maassa eikä elo siksi maistu, se on täysin ymmärrettävää. On kuitenkin niin, että jos tulee joku ero, läheisen kuolema, oma sairastuminen tai muu vastaava syy, pitää vain tietää ja hyväksyä että sitä suree ja siitä kärsii JONKIN AIKAA, mutta täysin "terve" kyllä toipuu onnellisuuden suhteen ennalleen tai lähes ennalleen vaikka aikaa toipumiseen on annettava. Jos kuitenkin mieli on maassa ilman syytä tai syystä mutta aletaan puhua vuosien alennustilasta, pitää ihan oikeasti miettiä että kannattaisko lähteä kokeilemaan jotain lääkehoitoa edes joksikin aikaa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom