Kuoleminen

Niin. Kaikki kuolee ja aiemmin kuin on ajatellut sen tehneensä. Itse kuoleman kanssa monella tapaa tekemisissä olleena olen ajatellut asian niin, että aina pitää olla valmis. Siksi sanonkin aina suoraan mitä ajattelen, enkä halua yhtään riitaa tai ihmissuhdesotkua jättää muuten kuin hymyyn ja hyvään oloon. Sitä sitten ei saa enää takas. Rakastakaa ihmisiä silloin kun niitä vielä voi, perään on turha itkeä, ei ne takasi tuu. Kun aloin sairastelemaan vähän enemmän ja vakavemmin, niin mulla oli jääkaapin ovessa "kun Anne kuolee"- ohjelista ja kaikille tärkeille ihmisille viesti. Tuhosin sen ja päätin muistaa aina sanoa ihmisille, miten tärkeitä ne mulle on.

Jotenkin mua vituttaa ihmisten kyräilyt ja muut, yhtä heikkoja täällä kaikki lopulta on. Siinä ei auta raha tai koulutus tai mikään muukaan. Kunpa kaikki muistaisi tuon ja kaikkien niiden tyhmien riitojen ja loukkaamisien keskellä sen, että mitkä asiat oikeasti ovat tärkeitä. Mitä vittua yhdestä valurautapadasta, kun toinen on siinä ja elossa.

Sairaalassa monesti näkee niitä, jotka ei vaan on, tajuamatta mitään tai vanhuksia, jotka elää ihan toisessa maailmassa. Olenkin aina ajatellut, että sisäelimet pitää tuhota, ennenkuin tuohon vaiheeseen joutuu, vaikka eipä sitä tiedä, milloin sekin vaihe tulee.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Anne P sanoi:
Olenkin aina ajatellut, että sisäelimet pitää tuhota, ennenkuin tuohon vaiheeseen joutuu, vaikka eipä sitä tiedä, milloin sekin vaihe tulee.
Click to expand...

Siis miten? En usko, et sitä tarkoitit mutta tuosta lähinnä tulee mieleen vaikka ryyppääminen ja polttaminen. Ei ois kovin helppo optimoida sillä tavalla sitä elimistön tuhoutumisajankohtaa siihen ikuiseksi vuodepotilaaksi joutumisen kynnykselle. Tarkkuus lienee +- 30 vuotta :D
 
Miten aika kuluu kun kuolee? Miten tuhat tai 24tuhatta tai 3miljoonaa vuotta kuluu? Okei sua ei ole "olemassa", mutta miten aika kuluu kun ei ole mitään. Vaikka maapallo räjähtäisi 41miljoonan vuoden päästä, niin aika ei häviä mihinkään ja jos ei ole olemassa niin miten se loputon aika menee.
 
bisping sanoi:
Miten aika kuluu kun kuolee? Miten tuhat tai 24tuhatta tai 3miljoonaa vuotta kuluu? Okei sua ei ole "olemassa", mutta miten aika kuluu kun ei ole mitään. Vaikka maapallo räjähtäisi 41miljoonan vuoden päästä, niin aika ei häviä mihinkään ja jos ei ole olemassa niin miten se loputon aika menee.
Click to expand...

Määrittele olla olemassa. Kun kuolet, olet olemassa aivan yhtä paljon kuin nytkin. Olet aina ollut olemassa.
 
bisping sanoi:
Miten aika kuluu kun kuolee? Miten tuhat tai 24tuhatta tai 3miljoonaa vuotta kuluu? Okei sua ei ole "olemassa", mutta miten aika kuluu kun ei ole mitään. Vaikka maapallo räjähtäisi 41miljoonan vuoden päästä, niin aika ei häviä mihinkään ja jos ei ole olemassa niin miten se loputon aika menee.
Click to expand...
Kun sua ei ole olemassa, ei ole myöskään aikaa. Aika on suhteellinen käsite.
 
On oikeastaan melko ironista, että ihmiset jaksavat vaivata päätään pohtimalla mitä on kuoleman jälkeen. Kerran eräs katusaarnaaja kysyi minulta olenko miettinyt minne menen kuoltuani? Kysyin kaverilta onko hän miettinyt missä oli ennen syntymäänsä? Vastaukseksi sain lähinnä jäätyneen katseen :D Tuskinpa nuo tulevat vuosimiljoonat kohdallani paljon eroavat niistä jolloin minua ja tietoisuuttani ei ollutkaan. Aiheesta hyvin kirjoitti Schopenhauer kirjassa "Kuolema ja kuolematon".
 
Jonegh sanoi:
On oikeastaan melko ironista, että ihmiset jaksavat vaivata päätään pohtimalla mitä on kuoleman jälkeen. Kerran eräs katusaarnaaja kysyi minulta olenko miettinyt minne menen kuoltuani? Kysyin kaverilta onko hän miettinyt missä oli ennen syntymäänsä? Vastaukseksi sain lähinnä jäätyneen katseen :D Tuskinpa nuo tulevat vuosimiljoonat kohdallani paljon eroavat niistä jolloin minua ja tietoisuuttani ei ollutkaan. Aiheesta hyvin kirjoitti Schopenhauer kirjassa "Kuolema ja kuolematon".
Click to expand...

We are going to die, and that makes us the lucky ones. Most people are never going to die because they are never going to be born. The potential people who could have been here in my place but who will in fact never see the light of day outnumber the sand grains of Arabia. Certainly those unborn ghosts include greater poets than Keats, scientists greater than Newton. We know this because the set of possible people allowed by our DNA so massively exceeds the set of actual people. In the teeth of these stupefying odds it is you and I, in our ordinariness, that are here.
- R. Dawkins


I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser gate. All those moments will be lost in time... like tears in rain... Time to die.
- Batty, Blade Runner
 
Hassua, miten monella on niin ihmiskeskeinen käsitys, aivan kuin maailmankaikkeus olisi täällä "meitä varten". Fysikalistisen näkemyksen mukaan ihminen(kin) on materiaa, olemassa ajassa ja tilassa, spatio-temporaalinen siis. Miksi olisi mitään muuta? Occamin partaveitsi; ei pidä olettaa enempää entiteettejä kuin on välttämätöntä. Mitä sellaista ihmiseen kuuluu, jonka pitäisi olla olemukseltaan ikuinen? Ja missä vaiheessa evoluutiota tällainen ominaisuus olisi putkahtanut? Edes (kristin)uskovaiset eivät käsittääkseni aseta sellaista ominaisuutta muulle kuin jumalalle (ainakin sikäli, jos ajattelevat että jokin jumala on meidät luonut; on siis ollut aika jolloin meitä ei ole ollut). Millä toki välttävät mukavasti syiden äärettömän regression; ajatus liikkumattomasta liikuttajasta, jostain mitä ei ole "luotu", koska on aina ollut. Vaan eikös Stephen Hawking vastikään sanonut ettei alkuräjähdykseen tarvittu jumalaa? (En ole perehtynyt aiheeseen tarkemmin.)

".. tuntuu vaan niin oudolta, että loppumaton aika kuluu olematta mitenkään olemassa."

Minkä olemassaolosta tässä nyt puhutaan? Itsen? Palaudutaanko tässä taas siihen että ihminen on jotenkin ikuinen? Jos taas ajan olemassaolo kiinnostaa, kannattaa lukea uusin Scientific American: Special Issue: The End. s. 66, "Could time end?" (Ostin juuri, en ole vielä lukenut.)

Itselleni on paljon helpompaa ymmärtää olemattomuus kuin oleminen, "metaphysical zero", "non-being". Se että ylipäätään on mitään (jotain) on minulle paljon suurempi mysteeri.
 
dammann sanoi:
We are going to die, and that makes us the lucky ones. Most people are never going to die because they are never going to be born.
Click to expand...

Hyvin kiteytetty. Sama ajatus juurikin Schopiksella, "kuolema on maljankohotus elämälle!"
 
Se on jännä tuo kuoleminen. Erään ystävän läheinen kaveri kuoli maailmalla jalan leikkauskomplikaatioihin. Minua vuoden vanhempi. Sitä on jotenkin vaikea tajuta, että joku niin nuori voi kuolla noin vain, johonkin noin merkityksettömään ja näin aikaisin. Sitä ajattelee, ettei "me" nuoret vielä kuolla. Onhan se helvetin naiivia, mutta eipä näitä nyt kovin tule pysähdyttyä miettimään. Saattaisi tuo tietenkin ottaa päähän jos ei näkisi maailmaa vuonna 2050, mutta toisaalta eipä sitä kuolleena taida mikään vituttaa saati sitten kiinnostaisi maailma vuonna 2050. :)
 
dammann sanoi:
We are going to die, and that makes us the lucky ones. Most people are never going to die because they are never going to be born. The potential people who could have been here in my place but who will in fact never see the light of day outnumber the sand grains of Arabia.
Click to expand...

Hauska juttu tämä ihmisten mielikuvitus myös, kun kuvitellaan mitä kaikkea "voisi olla", kun aktuaalisessa maailmassa asiat voivat loppujen lopuksi olla vain yhdellä tavalla. Asiat, mitkä tahansa, joko ovat tai eivät ole. Esim. ihmisiä joko on tai ei ole, molemmat eivät voi toteutua, looginen mahdottomuus. Samoin kaikki se mikä voi tapahtua, tapahtuu, mikä ei voi tapahtua, ei tapahdu. Pätee niin menneisyyteen kuin tulevaan. Todennäköisyyksiä tapahtumille voi miettiä kuvittelemalla lukemattoman määrän mahdollisuuksia, mutta loppujen lopuksi niistä toteutuu vain yksi, ja sekin koska ei muuta voi. En koe olevani mitenkään erityisessä asemassa siksi että olen olemassa, koska olen olemassa pakosti, vailla vaihtoehtoja.

Vielä siitä, miksi ihmiset kokevat kuolemansa niin ikävänä asiana. Eikö ole niin, että se mikä tekee elämästä "mukavaa", liittyy sekin loppujen lopuksi aivotoimintaan. Ihmisellä on kyky tuntea mielihyvää, ja luontainen tarve tavoitella sitä. Se on myös suvunjatkamisen yksi edellytys; mikäli seksi ei olisi nautinnollista, sitä ei harrastettaisi. Sama pätee syömiseen tai mihin tahansa mielihyvää tuottavaan, oli sitten kyse vaikkapa ihmissuhteista. Mielihyvähormonit. Biologiaa. Luonnossa on myös kilpailua; survival of the fittest. Itsesuojeluvaisto on edullinen ominaisuus jos mietitään lisääntymistä ja geenien siirtämistä eteen päin seuraaville sukupolville; vaarallisten tilanteiden pelolla on siten biologinen tausta. Tämän voi kuitenkin erottaa kuoleman pelosta. Kauriskin pelästyy leijonaa, mutta se ei edellytä minkäänlaista tietoa siitä mitä kuolema on. Muut eläimet kuin ihmiset eivät kykene tällaiseen ajatteluun. Ihmisellä sattuu olemaan (en tarkoita kuitenkaan että "vahingossa sattuu olemaan") sellaiset aivot, joilla se pystyy ajattelemaan sitä millaisessa maailmassa me elämme, oman elämän päättymistä, omaa ajatteluaan etc., mikä sekin on aika jännä juttu. Meillä on myös käsitys ajasta, ja sitä kautta tulevaisuudesta. Siksi pystymme ajattelemaan myös niiden onnea tuottavien tapahtumien loppumisen. Ei enempää, no more. Mikä tietysti tuntuu ikävältä ajatukselta, mutta minkäs voit. Onneksi moni kuolee niin vanhana, ja mahdollisesti sairaana ja väsyneenä, että kokee saaneensa jo tarpeeksi. Vaikka itse yksilön kannaltahan se on ihan sama vaikka kuolisi nuorenakin. Kun ei ole enää olemassa ei voi myöskään jossitella mitä kaikkea olisi vielä kokenut. Eikä täältä hautaan mitään muuta kanneta kuin ruumis, nekin kokemukset joista elämän aikana syntyi muistikuvia kuolee. tai jos on kuolemanjälkeistä elämää, niin eiköhän se ole mukavampaa kuin täällä Telluksella. Siinä mielessä voi olla vaikka parempi ennemmin kuin myöhemmin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom