Kuoleman pelko

[normi]

Kaikelle alkavalle on loppu. Olisi vain mielenkiintoista tietää mistä ihminen on saanut tämän ajattelevan "minän" ja kaiken ajatusmaailman mitä ihminen kokee. Voiko ihmisten ja eläinten tunnemaailman selittää tieteellä ? Jostain ihmisen ajatukset ovat lähtöisin, kenties sielusta, hengestä ? Kun vuosi sitten olin hautajaisissa ymmärsin että millään ei ole mitään merkitystä kun kuitenkin jossain vaiheessa kuolet. Ei hienolla autolla, talolla, työpaikalla, kunhan vain teet sitä mistä itse pidät. Ja tähän hetkeen, ajatukset työpaikan ja opiskelupaikan valinnasta sen perusteella mitä siitä saa palkkaa loppuivat. Kunhan meillä ihmisillä on vain toisemme niin selviämme. Mutta tuntuu hassulta että miksi on elämä jos kuollaan ? Mitä järkeä tässä sitten on ? Olemme kuin pieni hyttysenpaska avaruudessa ja emme tiedä mitään. Pelottaa vain että jos tänään oikeasti kuolisi, ei voisi huomenna jatkaa. Nooh, sitä mitä ei tiedosta ei kaipaa.

Tuntuu kuin eläisimme maailmassa toisiamme varten, emme maailmaa tai rahaa varten. Kuolema ei pelota koska joku Jumala on oltava olemassa.

 

[iivili]

Miksi on vaikea hyväksyä, ettei kertakaikkiaan ole olemassa, eli että maailma jää ilman sinua? Jotkut ovat noin sanoneet ja jäi ihmetyttämään.

Entä miksi on vaikea hyväksyä muistojen ja ajatusten menettämistä? Koska jos kuolema lopettaa kaiken, niin eihän silloin ole enää minää/tietoisuutta, joka voisi murehtia yhtään mitään. Jos toisaalta uskoo sielun/minän/tietoisuuden votevö jatkumiseen jossain muodossa kuoleman jälkeen, niin miten on mahdollista, että kuoleman hetkellä menettäisi yhtään muistoa tai ajatusta?

Elämässä on normi merkityksellistä juuri se ainoa elämä, jonka saa. Miksi siihen pitäisi olla jotain muuta merkitystä? Miksi pitää jäädä maailmankirjoihin ja tehdä jotain erityistä? Eikö riitä se, että on erityinen itse itselleen ja läheisilleen, miksi pitäisi olla kuuluisa, nobelisti tms. erikoinen?

En ole ikinä voinut käsittää sitä älytöntä hinkua jäädä jossain muodossa eloon kuolemansa jälkeen, siis esim. muistoissa tai historiankirjoissa. Mitä merkitystä sillä on itselle kuoleman jälkeen, koska itse lakkaa olemasta (siis jos niin eläessään uskoo/ajattelee)? Vai onko kyse vain itsekkäästä halusta olla isompi ja merkityksellisempi mitä on nimenomaan tässä ja nyt, eläessään? Samalla en ole osannut käsittää haudalla käymistä. Mulle läheisen ihmisen tai vaikka lemmikin muisto on vain ja ainoastaan korvienvälissä, ajatuksissa ja tunteissa. Haudalla käyminen ei tuo sinne mitään, haudassa on vain kuollutta massaa. Mun korvien välissä sen sijaan on kaikki, millä on vainajan suhteen enää merkitystä, eli muistot.

 

[Stander]

Moniko teistä haluaisi tietää koska lähtö on?

Haluaisin varmaankin tietää, vaikka sen hyväksyminen olisikin hankalaa (varsinkin jos kuolisin liian varhain). Enpä tiedä passivoituisinko mitenkään, olisihan se valtava shokki tietenkin, mutta pyrkisin kuitenkin lopulta järjestämään asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Tekisin kaikkea sellaista jota en nyt kykene syystä tai toisesta tekemään (ehtona, että kuolen pian, enkä pysty sitä estämään millään lailla), kuten benji-hyppyä tms. (pelkään korkeita paikkoja :D ). Rahaa pistäisin palamaan, jos ainut perijäni olisi valtio ;)

Eläisin täysillä loppuun asti.

 

[normi]

Piittaako maailma jos kuolet ? Ei. Kiinnostaako universumia jos kuolet ? Ei. Vaikuttaako se jotenkin maailman järjestykseen KUN kuolet ? Ei. Eli mitä helvetin merkitystä tällä sitten on ? Kuolema ei sinänsä olekaan pelottavaa koska silloin pääsee ikuiseen lepoon, oli se sitten mitä tahansa. Kaikista mahtavinta kuolemassa on se, että pääsee tekemään ennen sitä mitä itse haluaa. Eli nauttimaan ja miettimään ja ihastelemaan luontoa . Miksi sitä nuorena oikeasti tarvitsee miettiä näin paljon ? Jos kuolee nuorena ei sitä ehdi miettimään että voivoi nyt en ehtinyt tekemään sitä ja tätä. Oletetaan vain että kaikki elävät vanhaksi ja saavat lapsia ja kaikki asiansa järjestykseen niin on sitten mukava kuollakin pois. Tavoitteeni ennen kuolemaani on auttaa ja tehdä hyvää mahdollisimman monelle ihmiselle jotta kanssaeläminen olisi mukavempaa.

 

[[nelo]]

Minä en haluaisi tietää kuolinpäivää etukäteen. Jos sen saisi tietää, niin eihän siitä elämästä tulisi yhtään mitään sen jälkeen.

Itse olen sen verta sinut tämän asian kanssa, että en edes ajattele mahdollisuutta kuolla nuorena. Jos kuolee nuorena yhtäkkiä, niin siinä ei ehdi mitään edes miettimään, eli ei voi surkutella tekemättömiä asioita. Mahdollisen vaimon ja lasten puolesta harmittaisi siinä tapauksessa, että lähtisin nuorena, mutta pienellä viiveellä.

Ja lapsissa se tulevaisuus on, ei kukaan meistä ole täällä ikuisesti. Se on vain hyväksyttävä. Minä ainakin olisin valmis jo jatkamaan matkaa, kun tietäisin, että olisin hyvin kasvattanut lapset, jotka puolestaan jatkavat juoksuaan tässä oravanpyörässä.

 

[Ryder]

Mä henk. koht. olen joutunu kokemaan kuoleman tuomaa tuskaa omassa perheessäni ja pakko on sanoo, et se on traaginen loppu elämälle. Siitä huolimatta mä nautin elämästä, mut mitä vanhemmaks täs eletään, ni sitä enemmän oon alkanu elää niin, et en jättäis mitää asioita kesken, vaan pyrin hoitamaan jutut niin, et olisin melkein valmis lähtee täältä millon vaan. Toisaalta sit on taas kamala ajatella sitä lähipiirii, mihin on vuorovaikutuksis, et kuinka paljon surua he joutuu sen takia ottaa vastaan. Et kyllä elämä on nauttimisen arvoinen asia, vaiks ei aina aurinko pilkistäkään.

En elä ite mitenkään über-terveellisesti, mut aina vaa jaksan ihmetellä ihmisiä, jokka tavallaan niinku haluu väkisin tungeta niihin riskiryhmiin, mis selvästi kuolee aikasemmin kuin muut. Ja sit perustelee muille, et "hei, kyl sä voit saada syövän/sydänkohtauksen/tms. ihan ilmanki tätä, voitha sä jäädä vaiks auton alle". Eli ei täydy varsinaisesti olla mikään todennäköisyyksien laskija, mut vois sitä ehkä miettii, et esim. 30 vuoden kessuttelu johtaa suurella todennäköisyydellä sytostaattien pariin.:(

Harva miettii tämmösiä asioita huvikseen ja varsinki näi nuorena monet pitää itteensä typerästi kuolemattomina, siks kysynki, et onko triidin alottajalle nyt annettu joku syy esim. ulkopuoliselta taholta ajatella omaa kuolevaisuuttaan?

Mut kuolemanpelkoon vastauksena: en pelkää kuolemaa, vaan ajattelen sen enemmänki niin, et se tulee toivottavasti vasta sen jälkeen, kun oot jo nauttinu elämästäs ja se olis sulle helpotus. Jos olis mahdollista, ni haluisin tietää, millon se tapahtuis, en pidä ylläreistä

Joku on sanonu, et elämää/olosuhteita osaa arvostaa vasta sitte, ku on ollu tarpeeks kurjaa. Voisin hyvin uskoo tämän, vanhempanahan monille tulee vasta järkee päähän.

 

[hekottaja]

Pelkään ja ahdistun usein yön pimeydessä aiheesta. Yleensä "säpsähdän" ja meinaan lähteä juoksemaan johonkin kovaa.

 

[kakashi]

Pelkään ja ahdistun usein yön pimeydessä aiheesta. Yleensä "säpsähdän" ja meinaan lähteä juoksemaan johonkin kovaa.

paras reagtio ikinä:D

 

[Tindra]

Tuossa täytyy olla todellakin tuuria potenssiin neljä. Kai sentään lottoat? ;)

En, mulla on totaalisen surkea arpaonni normaalisti:D.


"Moniko teistä haluaisi tietää koska lähtö on?"
En haluaisi tietää. En usko, että pystyisin nauttimaan elämästä yhtä paljon, jos tietäisin tyyliin että "filmi katkee ens tiistaina klo 15.17". Toisaalta taas jossain onnettomuudessa kuoleminen ilman ennakkovaroitusta on kyllä varmaan ihan perseestä, tai siis se suunnaton kauhu mikä tulee viimeisten sekuntien aikana kun tajuaa, että nyt se on menoa, halus tai ei... Mutta toisaalta, onko sillä sitten enää väliä. Mieluummin sitä on vaan miettimättä, että joskus sekin hetki koittaa.

 

[mountainer]

jännä muuten millainen vaikutus kuolemalla (varsinkin liian nuorena kuolemalla) on legendan syntymiseen. esimerkkinä vaikka james dean, bruce lee, ayrton senna, kurt kobain. jos vaikka kaikkien aikojen menestynein F1-kuljettaja michael schumacher kuolisi nyt sairaskohtaukseen niin senna olisi varmaan silti ihmisten mielissä kaikkien aikojen paras kuski.

 

[Turisas]

Itse uskon siihen, että kuoleman myötä palataan samanlaiseen tiedottomaan tilaan kuin ennen syntymää.

Jos läheisten näkökulma jätetään huomiotta ja keskitytään omiin tunteisiin, niin vaikea keksiä miksi kuolemaa pelkäisin. Enhän koskaan edes tajua kuolleeni.

Jos heräät aamulla sohvalta ja tajuat, että se kauan odottamasi elokuva jäi näkemättä, koska nukahdit ennen aikojasi, niin saattaa harmittaa. Mutta jos et koskaan herää, niin miten voisit olla harmissasi?

Jos taas ajatellaan, että kuolema ei tulekaan yhtäkkiä, vaan lähestyy hitaasti, niin silloinkaan asia ei merkittävästi muutu.

Ajatellaan, että olet syöpäpotilaana sairaalaan vuodeosastolla, kuolema lähestyy (kuten aina). Tässä vaiheessa ei mielestäni voi harmitella, että eipäs tullut tehtyä sitä tai tätä ennen kuolemaa, koska eihän se kuolema sinua estä vaan terveydentilasi. Näin ollen, mielestäni tuossa vaiheessa se kuolema on helpotus, koska ei tarvitse enää elää sellaista elämää, johon ei ole tyytyväinen.

Tuota ihmisen tiedostavuutta, elämää, sen syvimmäistä olemusta ja muita aiheita miettiesä saa kyllä aika erikoisia olotiloja päähänsä, kun oikein alkaa miettiä ja tajuaa miten ihmeellistä ja älytöntä tämä kaikki on...

 

[Columbu]

...uskon ja toivon, että elämää on kuoleman jälkeenkin.

Taidat olla ensimmäinen tässä threadissä. Mä olen toinen.

Jos elämä päättyisi kuolemaan ja jäisi jäljelle vain tyhjyys, miksi elää lainkaan?

Jotkut ovat tässä viestiketjussa painottaneet muistojen tärkeyttä ja sitä, että saa jotain aikaan. Jos kuoleman jälkeen on tyhjyys, ei muistoilla ole mitään merkitystä.. Millään mitä teet ei ole pitemmän päälle väliä, koska jonain päivänä sinua ei enää ole muistelemassa tapahtunutta. Jälkipolvet kyllä muistavat sinut ehkä joitakin kymmeniä tai satoja vuosia, mutta entä sitten? Pian hekin ovat vain tomua ajan virrassa. Ja tuskin enää välität tyhjyydessäsi siitä, kuka sinua ajattelee tai mitä sait elämässäsi aikaiseksi.

Joku toinen on painottanut nautinnon merkitystä. Mutta jos elämän päämäärä on maksimoida oma nautinto ja elämä päättyy kuolemaan ja täydelliseen tyhjyyteen, eikö se oikeuta ihmisen etsimään vain omaa hyväänsä? Jos uskot näin, mitä se kertoo sinusta? Oletko sinä maailman keskipiste? Voisitko uhrata henkesi ystäväsi tai perheesi puolesta? Miksi? Eihän kuolemasi jälkeen kuitenkaan ole enää yhtään mitään.

Tuomari Nurmion kappaleesta Viiniä! malja marttyyreille

Historian rivi kirjoja
joihin mahtuu koko maailma
keiden nimet niissä mainitaan
keiden puheet niihin painetaan

Viiniä!
malja marttyyreille
kuolleille, eläville, menneille, tuleville

Kirjain kirjaimelta
meidät punnitaan
numero numerolta
aika vaeltaa
tänään eletään
tänään iloitaan
kynsistämme kylmään kiveen
ei jää jälkeäkään

Joh.3:16.

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

 

[antibodari]

Taidat olla ensimmäinen tässä threadissä. Mä olen toinen.

Jos elämä päättyisi kuolemaan ja jäisi jäljelle vain tyhjyys, miksi elää lainkaan?

Jotkut ovat tässä viestiketjussa painottaneet muistojen tärkeyttä ja sitä, että saa jotain aikaan. Jos kuoleman jälkeen on tyhjyys, ei muistoilla ole mitään merkitystä.. Millään mitä teet ei ole pitemmän päälle väliä, koska jonain päivänä sinua ei enää ole muistelemassa tapahtunutta. Jälkipolvet kyllä muistavat sinut ehkä joitakin kymmeniä tai satoja vuosia, mutta entä sitten? Pian hekin ovat vain tomua ajan virrassa. Ja tuskin enää välität tyhjyydessäsi siitä, kuka sinua ajattelee tai mitä sait elämässäsi aikaiseksi.

Joku toinen on painottanut nautinnon merkitystä. Mutta jos elämän päämäärä on maksimoida oma nautinto ja elämä päättyy kuolemaan ja täydelliseen tyhjyyteen, eikö se oikeuta ihmisen etsimään vain omaa hyväänsä? Jos uskot näin, mitä se kertoo sinusta? Oletko sinä maailman keskipiste? Voisitko uhrata henkesi ystäväsi tai perheesi puolesta? Miksi? Eihän kuolemasi jälkeen kuitenkaan ole enää yhtään mitään.

***poistettu turha maailmankatsomusaihe***

Voishan sitä sitten suoraan syntyä sinne toiseen maailmaan, jos tänhetkinen on niin paha tai jotain Mutta eipä ole kukaan tullut tosta afterdeath elämästä olalle koputtaa ja sanonut, että tää on hienoa, hienompaa ku eläminen. Tietoisuus on kaiken ydin, muut eläinlajit eivät osaa ajatella kuolemaa, esimerkiksi vaikkapa pulu ostarilla, se vaan kuolee, ei se mieti onks jotain muuta, tai mitä mä haluun duunaa. Sama homma ihmisellä, mutta kun meidän aivot nyt ovat saavuttaneet tämän kehityksen tason, niin sen takia näitä asioita ihmetellään, vaikka muut eläinlajit pärjää ilman.

 

[Columbu]

Mikä on toi kadotus?

En tiedä tarkkaan, ei kai sitä kukaan elävä ihminen tiedä. Suomenkielinen nimi "kadotus" viittais siihen, että kadotaan, eli jonkinlaiseen tyhjyyden tilaan. Ilmestyskirjassa puhutaan rikinkatkuisesta, tulisesta järvestä.

Voishan sitä sitten suoraan syntyä sinne toiseen maailmaan, jos tänhetkinen on niin paha tai jotain

Raamatun mukaan ihminen olikin alunperin Paratiisissa, mutta karkotettiin sieltä oman valintansa takia.

Mutta eipä ole kukaan tullut tosta afterdeath elämästä olalle koputtaa ja sanonut, että tää on hienoa, hienompaa ku eläminen.

Tähän asti tosta afterdeath elämästä on tullut olalle koputteleen vain Jeesus, joka nousi haudasta ja ilmestyi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen. Näin mä uskon.

Kuolemanjälkeinen elämä on puhtaasti uskon asia. Usko onkin uskoa juuri sen takia, että se ei perustu varmaan tietoon. Puhutaan kuitenkin uskonvarmuudesta, jota on vaikea selittää. Uskovan ei tarvitse pelätä kuolemaa, sillä hänelle se on vain välivaihe tai siirtymä.

Mielenkiintoisia pointteja toit esille antibodari :thumbs:

edit:

Tietoisuus on kaiken ydin, muut eläinlajit eivät osaa ajatella kuolemaa, esimerkiksi vaikkapa pulu ostarilla, se vaan kuolee, ei se mieti onks jotain muuta, tai mitä mä haluun duunaa. Sama homma ihmisellä, mutta kun meidän aivot nyt ovat saavuttaneet tämän kehityksen tason, niin sen takia näitä asioita ihmetellään, vaikka muut eläinlajit pärjää ilman.

Menee vähän offtopicin puolelle, mutta tuo sun viimeisin editointi herätti kysymyksiä. Onko ihmisellä sielua? Vai onko meidän kaikki tietoisuus, ajatustoiminta, kauneudenkaipuu, oikeuskäsitys ja pyrkimys hyvään aivojen lähettämiä hermoimpulsseja? Onko kaikki se, mitä me ollaan, pelkkää sähköä ja kemikaaleja? Jos teknologia olis tarpeeks kehittynyttä, voisko ihmisen rakentaa tietoiseksi, ymmärtäväksi olennoksi?

 

[puuma]

Kyllä mä pelkään kuolemaa, mut en tiedä miks.
Pelkään pimeääkin, ei siihenkään ole mitään järkevää syytä.
Ja lintuja, joo en ole edes nähnyt sitä leffaa :D

Tuntuu vaan niin epätodelliselta ajatus, että nyt on, mutta kohta ei enää ole. Vaikka toisaalta niinhän se luonnon kiertokulku menee, vanha kuolee ja uutta syntyy.

Silti en halua kamalasti ajatella omaa kuolevaisuuttani ja en todellakaan halua tietää omaa kuolinpäivääni.

 

[antibodari]

Kyllä mä pelkään kuolemaa, mut en tiedä miks.
Pelkään pimeääkin, ei siihenkään ole mitään järkevää syytä.
Ja lintuja, joo en ole edes nähnyt sitä leffaa :D

Tuntuu vaan niin epätodelliselta ajatus, että nyt on, mutta kohta ei enää ole. Vaikka toisaalta niinhän se luonnon kiertokulku menee, vanha kuolee ja uutta syntyy.

Silti en halua kamalasti ajatella omaa kuolevaisuuttani ja en todellakaan halua tietää omaa kuolinpäivääni.

Oikeasti voisi seota, jos olisi joku toimiva menetelmä laskea elinpäiväsi, ja sitten kun saa tietää tuloksen. Oot saanu laitteen kätees, joko avaat silmät ja katot päivämäärän, tai heität sen lähimpään järveen. Ite ottasin jälkimmäisen:D

 

[puuma]

Joo vaikka olen mä netissä tehnyt sellaisen testin, jossa kysellään elämäntapoja ja niiden perusteella kone laskee kuolinpäivän. Mutta kun sen tietää, ettei se ole totta, niin kyllä ton uskaltaa ... just ja just :D

Muistaakseni kuolen 84-vuotiaana, mikä varmaan on ihan hyvä ikä kuollakin :D

 

[suortti]

Jos heräät aamulla sohvalta ja tajuat, että se kauan odottamasi elokuva jäi näkemättä, koska nukahdit ennen aikojasi, niin saattaa harmittaa. Mutta jos et koskaan herää, niin miten voisit olla harmissasi?

Kehittelin itsekkin jotain näppärää esimerkkiä, mutta sä havainnollistitkin sen melko hyvin.

Mua ei pelota kuolema, vaan lähinnä miten kuolee :D.

Vilkuilin aikaisempi sivuja ja en huomannut mainintaa pari päivää sitten tulleesta kuolema-dokumentista. Joku sälli povas siinä, että jopa 50 vuoden sisällä "nuorentamisteknologia" alkaa kehittyä nopeammin kuin ihmiset vanhenee. Sanoisin melko optimistiseksi ennusteeksi, mutta kyllä mulle ikuinen elämä kelpais.

Dokumentissa olleessa kyselystä selvisi myös, että nuoremmat ihmiset pelkäävät vähemmän kuolemaa kuin vanhat.

Edit: Tiesittekö, että hiivasolut elävät ikuisesti tai, että merisiilet voivat elää reilu 200 vuotiaiksi :O?

 

[Havik17]

Raamatun mukaan ihminen olikin alunperin Paratiisissa, mutta karkotettiin sieltä oman valintansa takia.

En minä ainakaan muistä ikinä mistään lähteneeni ;)

Tähän asti tosta afterdeath elämästä on tullut olalle koputteleen vain Jeesus, joka nousi haudasta ja ilmestyi opetuslapsilleen kuolemansa jälkeen. Näin mä uskon.

Niinkuin monet muutkin Jumalat. Ja todennäköisesti uskoisit muuta, jos olisit syntynyt esim. Japaniin, Iraniin tai vaikkapa antiikin Kreikkaan jne.

Jos uskot näin, mitä se kertoo sinusta?

Mitä se kertoo ihmisestä, jos on hyvä vain siksi että pelkää mahdollista rangaistusta kuoleman jälkeen ? Ja onhan muiden auttaminen myös omaa nautintoa.

Laitetaan nyt yksi kysymyskin. Minkälaisen merkityksen elämä yhtäkkiä saa, jos kuoleman jälkeen on elämää ? Herää vain kysymys, miksi kuoleman jälkeen on elämää ? Jos jonkunlainen Jumala(t) on/ovat olemassa, niin herää vain kysymys, miksi Jumala(t) ovat olemassa ?

Älkää ymmärtäkö minua väärin, on etuoikeus olla elossa, ja kokeillaan elää hyvä elämä ja autetaan muita siinä, mutta idea "tarkoituksesta" kuulostaa naurettavalta. Niinjoo, vois vastata vielä alkuperäiseen kysymykseen. Omaa kuolemaani pelkään hieman, lähimmäisten paljon.

 

[puuma]

Laitetaan nyt yksi kysymyskin. Minkälaisen merkityksen elämä yhtäkkiä saa, jos kuoleman jälkeen on elämää ? Herää vain kysymys, miksi kuoleman jälkeen on elämää ? Jos jonkunlainen Jumala(t) on/ovat olemassa, niin herää vain kysymys, miksi Jumala(t) ovat olemassa ?

Kuten jo aikaisemmin sanoit, niin elämän merkitys on siinä tapauksessa elää siten, että yrittää olla tekemättä syntiä, ei saa vaikkapa rikkoa 10 käskyä vastaan tai joutuu helvettiin.

Kuoleman jälkeen on elämää siksi, että ihminen haluaa olla kuolematon. ei haluta uskoa, että ollaan vain osa luonnon kiertokulkua, vaan omalle ainutlaatuiselle elämälle pitää saada parempi merkitys.

Jumalat ovat olemassa siksi, kun ennenvanhaan ihmisten elämä on ollut niin epävarmaa, että he ovat halunneet jonkun isähahmon, josta kuvittelevat saavansa turvaa ja suojaa ankeita aikoja varten.