Kuoleman pelko

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Bisley
  • Aloitettu Aloitettu
Itse on juurikaan omalla kohdalla sinällään kuolemaa pelkää, koska Columbun kanssa linjaus on lukemani mukaan aikalailla sama suhteessa uskoon.

Mutta se mikä itse usein mietityttää on oman jälkikasvun tulevaisuuden näkeminen, eli jos vaikka sais tietää että pukkaa jotain vakavaa sairautta ja on alle vuosi elinaikaa jälkellä niin kyllä mulla todennäköisesti tulis suurin ahdistus siitä kun mietin miten en koskaan tule näkemään nyt 8v olevan tyttäreni tulevaisuutta, häitä, opiskeluja, lapsia jne. Tai entäs sitten vaimo, just tuli 9v hääpäivä vietettyä, mitäs jos sais tietää ettei 10v hääpäivää todnäk tulisi. Siis sitä en epäile etteivätkö he elämässään pärjäisi, mutta kun ei itse olisi läsnä ja elämässä sitä heidän kanssaan...

Ihan kurkkua kuristaa ja pukkaa vettä silmiin jo tätä kirjoittaessa kun tuommoista tilannetta sanoinksi pukee...

Tuossa just vähän aikaa sitten juttelin erään 10v takaisen tutun kanssa jolta oli kuollut vaimo about 1,5v sitten syöpään ja empatiat oli kyllä suuret kaveria kohtaan, eläkkeeseen miehellä vielä about 7v aikaa ja olivat vaimon kanssa suunnittelleet viettävänsä eläkepäivänsä Espanjassa, kävivät siellä ahkerasti vuosittain. Olivat taas lähdössä matkalle kun diagnoosi tehtiin ja matka peruttiin. Tuo kosketti ja syvältä, kaverin eläkepäivien suunnitelmat muuttui kertaheitolla.
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Oma mielipide on se että jos ihminen ei pelkäisi kuolemaa ei olisi uskontojakaan.
Ja jos kuolemaa rupee miettimään niin rupee lähinnä vituttamaan(pelottamaan) se että ei olisi mitään. Taas toisaalta miksi sellanen voi vituttaa mitä ei ole.

Se on myös juolahtanut mieleen että jos vielä uskois jonkun yläkerrassa olevan olis varmaa helpompi hyväksyä kuolema koska se olisi silloin jonkun uuden alku.

Eli kai mä sitä kuolemaa sitten pelkään... ehkä eniten sitä ettei näkis enää läheisiä.
 
Jos kuoleman jälkeen ei ole mitään (ei yhtään mitään), sitä on turha pelätä. Ei ole mitään menetystä, ei kaipuuta, eikä siis yhtään mitään, mitä on elämässä.

Kuoleminen ja luopuminen ennen kuolemaa on kaikkein vaikeinta. Mutta, toivottavasti sitä saa sitten tarpeeksi kipulääkkeitä, ettei tuollaiset asiat satu. (Lääkärit hoi!)

Siis vielä, ei ole syytä ajatella kuolemaa minään menetyksenä, koska sen jälkeen ei enää ole mitään. Ei siis ole mitään tilaa, jossa olisi jotain menettänyt!
 
zepe sanoi:
Jos kuoleman jälkeen ei ole mitään (ei yhtään mitään), sitä on turha pelätä. Ei ole mitään menetystä, ei kaipuuta, eikä siis yhtään mitään, mitä on elämässä.
Click to expand...

Niin, JOS... Mutta JOS on? :)

Aivan varmaksihan et sinäkään voi tätä asiaa tietää, eikä kukaan muukaan.

Voit toki vakuutella itsellesi, että mitään ei ole. Ehkä näin toimimalla saa jotain mielenrauhaa, pääsee pelkoa pakoon hetkeksi.

Mutta meidän vakuuttelut ja jossittelut ja uskomukset ei lopulta vaikuta faktoihin mitään, ei suuntaan taikka toiseen.
 
Mitä jos ihmistä ei olisi? Jos ei olisi tällaista eläintä, joka pystyy aivoissaan prosessoimaan kuoleman merkitystä, olisiko silloin ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästäkään? Ei varmaankaan. Olisiko taivasta ja helvettiä, jos koira olisi "kehittynein" nisäkäs?
Uskon siis evoluutioon ja JOS evoluutio ei olisi muokannut alkuapinasta ajattelevaa ihmistä, ei yksinkertaisesti olisi tarvittu taivasta, uskontoja, pelastusta, kadotusta yms. Ei lehmää kiinnosta, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Ei lehmä yksinkertaisesti osaa ajatella niin vaikeita. Se, miksi uskonnot keksittiin, johtui vain siitä, että ihmimen pystyi siihen. On ollut tarve selittää esimerkiksi luonnonmullistuksia ja ihmetyksiä. Mikä sen parempi tapa kuin liittää joku "meidän kaltainen" yliluonnollinen tekijä tapahtumien syyksi?
Silloin kun tiede ei vielä ollut kehittynyt yhtä hyväksi asioiden rationalisoijaksi kuin tänä päivänä, on ollut hyvin inhimillistä selittää selittämätön jumalilla. That's it.
 
Kalju sanoi:
Niin, JOS... Mutta JOS on? :)

Aivan varmaksihan et sinäkään voi tätä asiaa tietää, eikä kukaan muukaan.

Voit toki vakuutella itsellesi, että mitään ei ole. Ehkä näin toimimalla saa jotain mielenrauhaa, pääsee pelkoa pakoon hetkeksi.

Mutta meidän vakuuttelut ja jossittelut ja uskomukset ei lopulta vaikuta faktoihin mitään, ei suuntaan taikka toiseen.
Click to expand...

Mutta mikäs juttu se on kun jotkut ovat olleet juuri kuolemaisillaan ja sitten näkevät valon ? Lähes kaikki kuolevat ovat nähneet tämän ...hmmm..
 
Mä pelkään enemmän terveyden menettämistä ja sellaista pikkuhiljaa riutumista (joku tauti: syöpä, HIV tms.)... siis että elämän laatu putoaa ihan nollaan, ei pysty nauttimaan itselle tärkeistä asioista kuten urheilusta. Mua ei kuolema itsessään pelota. Mieluummin ottaisin äkkikuoleman kuin tuollaisen riutumisen.
 
Xavier sanoi:
Mä pelkään enemmän terveyden menettämistä ja sellaista pikkuhiljaa riutumista (joku tauti: syöpä, HIV tms.)... siis että elämän laatu putoaa ihan nollaan, ei pysty nauttimaan itselle tärkeistä asioista kuten urheilusta. Mua ei kuolema itsessään pelota. Mieluummin ottaisin äkkikuoleman kuin tuollaisen riutumisen.
Click to expand...

hyvin pitkälti samaa mieltä. jos tietäisi kuolevansa luulis että olis aika tuskaa odotus. mä varmaan pistäisin ihan ranttaliks jos tuona odotusaikana pystyisin jotain tekeen.

mut alkuperäiseen kysymykseen vastaus on kyllä, pelkään kuolemaa, mut olis kyllä tavallaan siistiä sit lopulta saada selville että mitä sit oikein tapahtuu kun delaa:D
 
Pelottaako kuolema?

Viime viikkojen aikana on mielessä pyörinyt käsittämättömän paljon kuolema ja kaikki siihen liittyvä. Ajatus siitä että päivien x päästä tulee se päivä jolloin minua ei enää ole ahdistaa. Tieto siitä että kaikki kuolevat ja jokainen joutuu sille matkalle yksin lähtemään ei tuo mielenrauhaa.

Pelko läheisten kuolemasta on varmasti jokaisella läsnä, mutta kuolemaa omaltakin kannalta joutuu jossain elämän vaiheessa pohtimaan.

Olen nuori ja terve eikä lähipiirissäni ainakaan tietääkseni ole tällä hetkellä ketään, joka sairastaisi kuolemaan johtavaa sairautta. Silti nämä ajatukset jatkavat mieleni jäytämistä ja koen asian hankalaksi keskustelun aiheeksi. Siksi olisi mielekiintoista kuulla miten muut näitä asioita on ajatellut ja pystyy elämään rauhallisena "kunnes kutsu käy".
 
Mikä matka? Ku sähköt sammuu se on siinä. Jää Läjä lihaa joka alkaa mätäneen....

Ei pelota kuolema, ennemminki joku kituminen letkuissa ennen sitä H-hetkeä, et täytyy vaan toivoa että lähtee laakista eikä jää kitumaan.

e: varmaan muuten uskishihhuleilla, taikka ihmisillä jotka uskoo johonki sieluhommaan ahistaa keskimäärästä enemmän.
 
Pakko kyllä heittää tähän sitaatti Mark Twainilta:
"I do not fear death. I had been dead for billions and billions of years before I was born, and had not suffered the slightest inconvenience from it."
 
Mä oon miettinyt et miten aika "kulkee" kun on kuollut miten miljoonat vuodet menee kun ei ole olemassa. Jotenkin outoa ajatella, että kun kuolee ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Miten aika menee kun ei ole olemassa. Aika kiero tää mun ajatus, kukaan ei varmaan ees tajua mitä selitän :D
Mutta ei itse kuolema paljoo pelota jokanen lähtee joskus.
 
Itse en oikein viitsi murehtia, että päiviä on se x määrä jäljellä ja sitten viikatemies tulee ovelle koputtelemaan. Ajattelen, että kun eletään, niin eletään ja yritetään olla murehtimatta turhia. Tietenkin pitää olla mielessä, että niitä päiviä voi olla paljonkin edessä, joten pitää elää hetken lisäks tulevaa varten eli opiskelut hoidetaan huolella ja sosiaaliset "verkot" kunnossa :)

Jos et pääse eroon tosta jatkuvasta kuoleman miettimisestä niin kannattaa varmaan kääntyä ammattilaisen puoleen ettei mene liikaa aikaa jatkuvaan ajatukseen kuolemasta :)

E. lisätääs vielä vastaus varsinaiseen kysymykseen...Kuolema ei itsessään pelota, vaan se mietityttää jos joutuu pahojen kipujen kanssa lähtemään ja miltä se viimeinen henkäys tuntuu.
 
Henkel sanoi:
Pakko kyllä heittää tähän sitaatti Mark Twainilta:
"I do not fear death. I had been dead for billions and billions of years before I was born, and had not suffered the slightest inconvenience from it."
Click to expand...

Juurkin näin. Ei mulla ollut yhtään paha olla ennen syntymääni, niin miksi olisi sitte elämän jälkeenkään.
 
Ei oma kuolema kyl yhtään mieltä vaivaa. Mut toi välil pelottaa jos alkaa ajattelee et veli tai muija heittäs veivit se ajatus ahistaa.
 
wikiwaki sanoi:
Mä oon miettinyt et miten aika "kulkee" kun on kuollut miten miljoonat vuodet menee kun ei ole olemassa. Jotenkin outoa ajatella, että kun kuolee ei ole mitään. Ei yhtään mitään. Miten aika menee kun ei ole olemassa. Aika kiero tää mun ajatus, kukaan ei varmaan ees tajua mitä selitän :D
Click to expand...
Tajuan hyvin mitä yrität selittää. Itseäkin on mietityttänyt sama asia.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom