Kuoleman pelko

[Hippinakki]

Eipä tuo kuolema isommin pelota. Enneminkin pelottaa se että kuolen ennen kuin olen ehtinyt kokemaan monia asioita, eli siis käytännössä sitä että kuolen ennen kuin olen vanha.

Toiseksi. Eipä minua tuo oma kuolema pelota omalta kannalta, vaan mielessä on se että miten omaiset ja läheiset pärjäävät ilman minua (hyvin toivovottavasti ).

Vaikka se ei isommin pelota, niin en silti haluaisi vielä kuolla.

 

[Seagram]

Läheisten ihmisten kuolemaa pelkään kyllä, omaani en juurikaan. Enemmän pelkäisin niitä mahdollisia tuskaisia hetkiä ennen kuolemaa :(

Samma på här. En nyt varsinaisesti pelkää mutta kun on pieniä lapsia niin en mielellään vielä lähtisi tuonpuoleiseen 20 vuoteen.

Edit. Turha mitään tuskia pelätä kun tuo mofiini menee suoneen siinä vaiheesssa

 

[Ile...]

Eipä tuo kuolema isommin pelota. Enneminkin pelottaa se että kuolen ennen kuin olen ehtinyt kokemaan monia asioita, eli siis käytännössä sitä että kuolen ennen kuin olen vanha.

Ittelläki vähä tuo jännittää et kuolee enne ku on saanu kokea kaiken "tarpeellisen", mut eipä toi nyt kauheesti jännitä. Vähä kans askarruttaa toi kuoleman jälkeinen "elämä" ku miettii sitä et syntyykö uudestaan vai ei ja yms.

 

[Penska]

En varsinaisesti pelosta tärise.

Ennemmin kai pelottaisi tuskat, mitkä johtaa kuolemaan.

"Vituttas varmaa kuolla" sanoo jotkut. Epäilen, jos kaikki toiminta häviää, niin ei varmaan silloin kiinnosta vittuakaan, jos sattui nyt kuolemaan. Jos se tapahtuu, niin sitten tapahtuu.

 

[Pyy]

Kyllä pelkään suurimmalta osin juuri samalla tavalla mitä edelliset tässä threadissa on kirjottanu ja sitten välillä en pelkää juuri samoista syistä mitä tähän threadiin on kirjotettu.

Kaipa juuri tällaisia asioita ei pitäisi miettiä niin paljoa, mutta eipä sille aina mitään voi, kun tuota vapaata tahtoakaan ei ilmeisesti taida olla, näin ainakin olen lukenut joistakin tiedemiesten tutkimuksista eikä sen puolesta ole faktoja. Vapaa tahto olisi jotain yliluonollista kuten esimerkiksi edellä mainitut uskonnot taivaineen. Aivoissa tehdään päätös aiemmin kuin se tulee tietoisuuteen käsittääkseni, ei aina riitä "äly" ymmärtämään noita asioita.

nyt meni

Tuolla tiede-forumilla on aika paljon keskustelua juuri tämmösistä topikeista ja muista: Kuolemanpelko tietoisuus, mikä on minuus jne.

http://www.tiede.fi/keskustelut/

http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=9328

 

[Seagram]

FUC! siis morfiini tai fentalyyni, meni 20 min. ei kerinnyt edittiin

 

[Kusimato]

Voisin vastata tähän, kuin Robbie Williams laulussaan: "Im not scared of dying I just dont want to".

 

[Javu]

Itse olen monesti miettinyt, että jos jokainen teistä ajattelee, että te olette siinä ja nyt, tunnette kaiken ja aistitte kaiken, niin miten voi ajatella että ei vaan olisi enää olemassa, ei tuntisi mitään, ei näkisi mitään, ei kuulisi, ei mitään ajatuksia missään...tyhjyyttä ja äärettömyyttä ja jos niitäkään. Mitä jos mitään ei olisi olemassakaan. On se jännä...

Sellaista se varmaan tulee olemaan. Vertailukohtana vaikka nukutus, leikkaussalissa kun hoitsu painaa aineet suoneen niin siinä ei paljon unia nähdä ennen kuin yhtäkkiä taju palaa heräämössä. Mä ajattelisin kuoleman samanlaiseksi olotilaksi kuin syvä nukutus, auttaa vähän hahmottamaan mitä se "olematon olotila" on.

 

[Mies847]

Voisin sanoa että pelkään, en nyt todellakaan halua kuolla iässä missä ei ole ehtinyt kokea vielä paljon mitään. Niin paljon nähtävää ja koettavaa haluan uskoa olevan edessä. Sama pätee kaikkien läheisten osalta, en halua että kukaan kuolee tavallaan kesken elämänsä.
En nyt mitenkään neuroottinen tuon suhteen ole, kuitenkaan en tee esim typerissä paikoissa ohituksia tai aja peilikirkkaalla jäällä kovempaa kuin renkaiden pito sallii. Eli yleensä terve järki on mukana, vaikkakin kyllä muutaman kerran kesässä tietyissä paikoissa pösöllä ajetaan sen mitä siitä lähtee. :D

 

[[nelo]]

Voisin sanoa että pelkään, en nyt todellakaan halua kuolla iässä missä ei ole ehtinyt kokea vielä paljon mitään. Niin paljon nähtävää ja koettavaa haluan uskoa olevan edessä. Sama pätee kaikkien läheisten osalta, en halua että kukaan kuolee tavallaan kesken elämänsä.
En nyt mitenkään neuroottinen tuon suhteen ole, kuitenkaan en tee esim typerissä paikoissa ohituksia tai aja peilikirkkaalla jäällä kovempaa kuin renkaiden pito sallii. Eli yleensä terve järki on mukana, vaikkakin kyllä muutaman kerran kesässä tietyissä paikoissa pösöllä ajetaan sen mitä siitä lähtee. :D

Tämä on mielenkiintoista sikäli, että jos tietoisuus katoaa kuoleman jälkeen (näin uskon), niin mitä eroa on sillä, onko tehnyt "kaiken" vai ei?

 

[Bisley]

Kyl nyt ihmettelen kun niin moni tässä tredissä kirjoittaa ettei pelkää juuri kuolemaa vaan sitä ettei ehdi tehdä ennen sitä kaikkia asioita. Eikö se ole juuri kuoleman pelkoa sekin ainakin välillisesti? Eihän sitä koskaan ehdi tehdä kaikkia asioita jotta olisi ns valmis kuolemaan kaiken tehneenä? Joitain asioita varmasti haluaa tehdä vielä uudelleen?

Vitamiini kirjoitti just hyvin kun mietti että kaikki minuus ajatuksineen vain katoaa. Ei sitä voi todellakaan etukäteen kokea. Juuri ajatuksethan meistä tekee yksilöitä ja persoonia. Se kun häviää sinä häviät ja se tuntematon tuntuu ajatuksenakin pahalta.

 

[Bisley]

Tämä on mielenkiintoista sikäli, että jos tietoisuus katoaa kuoleman jälkeen (näin uskon), niin mitä eroa on sillä, onko tehnyt "kaiken" vai ei?

Ei sillä olekaan. Kun kuolee sitä on turha miettiä että minne mun tavarat nyt joutuu tai kuinka nuo pärjää nyt ilman mua. Kuoleman jälkeen ei tuo ajatus enää juuri kulje niin ei myös harmitakaan... Mutta eläessä tässä ja nyt sillä on merkitystä kuinka paljon kokee ja kuinka paljon nauttii elämästä ennen kuin sitten veivinsä heittää.

Mua harmittaa etukäteen suunnattomasti jos seuraan jotain hyvää sarjaa ja kuolen ennen kuin se vika season ilmestyy....hitto!

 

[Janpa]

Kuoleminen ei pelota, vaan kuolema. Tai toisinpäin...

 

[Pampuliina]

Kyllä mua pelottaa kuoleminen. Tai jännittää,riippuu siitä miten nuo sanat määritellään. Lähinnä mietityttää ja pelottaa se, mitä kuoleman jälkeen on. On pelottavaa, jos kaikki vain lakkaa olemasta. Rakkaita ihmisiä ei näkisi enää koskaan, siis ei koskaan. Tuntuisi niin kauhealta luopua lopullisesti siskosta, veljestä, äidistä, isästä, ystävistä.. Siksi tuntuu turvalliselta uskoa, että kaikki läheiset ovat odottamassa jossakin, ja vielä nähdään, kuolemankin jälkeen.

Toisaalta ajatus siitä että elämä kuoleman jälkeenkin jatkuisi jossakin muodossa on pelottava. Kuka jaksaa elää/olla ikuisesti? Mihin kaikki päättyisi?

Itse kuoleman hetkeä en pelkää. Kaikki käy varmasti niin nopeasti että mitään ei ehdi edes tajuta, saatikka pelätä (olen kerran ollut sellaisessa tilanteessa, ajattelin vain että tähänkö tämä nyt päättyy) tai sitten on jo niin uupunut kipuhin, vaivoihin tai muihin ruhjeisiin että kuolema tuntuu helpotukselta. Luulen, että lopullisella h-hetkellä ihmisen mieli osaa kyllä suojautua ja kaikki tuntuu lähinnä epätodelliselta ja ajantaju hämärtyy. Läheltä piti -tilanteet ovat tietysti asia erikseen, niistä ihmiset varmasti muistavat kauhua ja epätoivoa.

Sitäkin on tullut mietittyä, kuka perheenjäsenistäni osallistuu kaikkien muiden perheenjäsenten hautajaisiin, tai ketähän minun hautajaisissani sitten on ja millaiset ne ovat...

 

[HC76]

Ei kyllä kannata laskea sen varaan että kuoleman jälkeen olisi jotain. Elää tässä ja nyt, niin täysillä kuin mahdollista, sitten kun valot sammuu se on kyllä game over.

Jos vielä sais sen 30v elää olisin onnellinen siitä. Ja jos sinä aikana sais jotain merkittävääkin aikaseksi, esim lapsen.

 

[Seagram]

Yo, yeah, there was somthin I wanted to say, oh yeah, yo
(CHORUS)
All that shit that dope might get cha (when you die)
You cant take it wit cha
All that shit that dope might get cha (so give it up)
All that shit that dope might get cha (when you die)
You cant take it wit cha
All that shit that dope might get cha (so listen to this shit)

Most niggaz like money, car's, pussy ho
Pockets on swole roll true's and vogue's
You sell your soul as the story is tole
Just a hold on a bitch lookin like Envogue
So ya slang em, gangbang em, nuts hang em
And bitches want the money but tricks you cant blame em
Got ducket's, mother fuck it, so ya stuck it
You either Flavor Flav it or ya chuck chuck chuck it
Got a big ol' house that sit on a hill
Gettin high till you die cuz that's the way you feel
But on the real, I dont give a fuck what you got
Cuz it dont mean shit when yo ass get shot
Why not, most niggaz plot with the gloc
And only gloc's go pop piggety pop pop pop
You just cant stop it if they comin to get cha
And oh yeah, you cant take it wit cha

(CHORUS)


You might get you a house, a woman, and maybe a baby
If you dont go crazy first
And tell me what's worse bein broke or a hearse (huh)
Money is a black man's curse, but still
We got to have dollar bills,
Cuz if I cant see it then the shit aint real
Where I live, crackhead heaven 24-7
No hope for the city of dope
It aint no heaven, god dont like my hood
Cuz my hood is hell and it aint no good
Got money to the ceilin' oh what a feelin
O.G. dealin, Caps get peeled and next
Ho's want checks for some sex
Pussy's get recked dick shoved through they neck
No respect, you get no respect so he hit cha
Snap your love like a picture
Ho you cant take it wit cha

(CHORUS)


You cant take it wit cha, no love, no lust
No one, no gun, no cap to bust
All the things in life you've ever had
Get zipped and locked in the bodybag
What's left? Life after death, you dont know
When you die, you might meet the people you owe
Death row, that's where we all gon' go
Sell your soul to the devil get a tag on your toe
Oh no, no more bitches and television
Get a trip to the morgue for your final circumsision
What the fuck? You dont know what from what
Cuz they even took your dick and your nuts
Man you cant take it wit cha

(CHORUS)

 

[Tindra]

Useimpien nuorten tapaan en miettinyt kuolemaa juuri ollenkaan ennen viime talvea, se tuntui niin kaukaiselta (sitten joskus kiikkustuolissa jne.:D), multa ei ole koskaan kuollut edes ketään läheistä. Joulu-tammikuussa jouduin sitten kuukauden sisään kahteen vakavaan onnettomuuteen, joissa kummassakin kävi ihan uskomaton tuuri x 100 ja selvisin jopa ihmeen lievin vammoin tapahtumat huomioonottaen (aivotärähdys, luunmurtuma, pari lihasta revähti jne.). Voisi sanoa, että double second chance tai että 7 elämää vielä jäljellä. Mutta kyllä sen jälkeen on tullut kuolemaakin mietittyä ihan toisella tapaa kuin ennen. Ja kyllä se pelottaa. En kuitenkaan pelkää sitä mahdollista kipua/tuskaa tai että mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, vaan sitä että elämä jää kesken. Varsinkin noiden onnettomuuksien jälkeen mulle on tullut kauhea himo elää (okei, kuulostaa sairaalta, mutta niin se vain on:D), johtuen varmaan siitä että sai ikävän muistutuksen kuinka se kuolema voi tulla aiemminkin kuin sitten vasta kiikkustuolissa, vaikka huomenna.

 

[Topah]

Silloin tällöin tulee mietittyä, että jos kuolisin nyt niin jäisikö joku asia hampaankoloon? Näinkö maailmaa tarpeeksi ja sainko kokea paljon unohtumattomia hetkiä? Vastaus on monesti, että onhan tässä jo nähtykin jo aika paljon asioita. Mutta toisaalta tulee mieleen monia asioita mitä haluaisi vielä kokea ja nähdä. Uskoisin että normaalin ihmiselämän pituus riittää... Sen jälkeen voi vaan katsoa elämää (toivottavasti) tyytyväisenä taaksepäin.

Enemmän se pelko on sitä että ehtiikö elää tarpeeksi antoisaa elämää ennen kuolemaa. Kuolemalle on mulle varattuna vaan se yksi päivä, antoisalle elämälle toivottavasti enemmän. Eli en toivo pitkää hidasta kuolemaa esim. jossain liukuhihna hommassa, tai aivot narikkaan oravanpyörässä.

 

[PikkuT]

Joulu-tammikuussa jouduin sitten kuukauden sisään kahteen vakavaan onnettomuuteen, joissa kummassakin kävi ihan uskomaton tuuri x 100 ja selvisin jopa ihmeen lievin vammoin tapahtumat huomioonottaen (aivotärähdys, luunmurtuma, pari lihasta revähti jne.). Voisi sanoa, että double second chance tai että 7 elämää vielä jäljellä

Tuossa täytyy olla todellakin tuuria potenssiin neljä. Kai sentään lottoat? ;)

...kauhea himo elää (okei, kuulostaa sairaalta, mutta niin se vain on:D), johtuen varmaan siitä että sai ikävän muistutuksen kuinka se kuolema voi tulla aiemminkin kuin sitten vasta kiikkustuolissa, vaikka huomenna.

Hyvin kerrottu. Silloin kun näkee ns. ennenaikaisia kuolemia ihan konkreettisesti tai käy itse hieman lähempänä lähtöä, niin asioita oppii ajattelemaan hieman toisella tavalla. Elämää ei kannata pitää itsestäänselvyytenä. Joskus on hyvä muistuttaa itseään siitä, että asiat voisi olla toisinkin.

 

[Mies847]

Tämä on mielenkiintoista sikäli, että jos tietoisuus katoaa kuoleman jälkeen (näin uskon), niin mitä eroa on sillä, onko tehnyt "kaiken" vai ei?

No oletetaan että se lähtö ei tule nopeasti vaan hitaasti, eli siinä on aikaa miettiä kaikkea. Siinähän vaiheessa harmittaa jos elettyä elämää on takana vähän ja sitä kautta myös kokemuksia.