Hyvää bisnestä tuo. Voidaan myydä ihmisille, mitä he haluavat kuulla. Jos omat kolesteroliarvot on korkeat, niin sitten menet vain partikkelikokomittaukseen ja saat mahdollisesti mukavammalta kuulostavan tuloksen.
Näinpä. Ja onhan se ihan tylsää jos joku perinteinen mittaus kertookin kaiken tarpeellisen. On paljon jännempää vaatia uutta ja hienoa
Partikkelikoko ei näyttäisi siis olevan kovin hyvä markkeri yksistään?
Luultavasti ei. Kuten totesin, partikkelikoko assosioituu ilmeisesti melko vahvasti triglyihin. Tarkemmin ottaen, metaboliseen oireyhtymään ja insuliiniresistenssiin. Suuret LDL-hiukkaset eivät myöskään ole täysin turvallisia, kuten esim. joissakin paleopiireissä väitetään (rinnastus harmittomiin "rantapalloihin" yms). Useammissa tutkimuksissa on osoitettu että myös suuremmat LDL-hiukkaset ovat yhteydessä ateroskleroosiin ja esim
FH-potilailla LDL on suurempikokoista (
toinenkin juttu). Kaiken lisäksi tuo partikkelikoon mittaus on hyvin työlästä ja epäluotettavaa.
LDL-P näyttää kuitenkin olevan monen asiantuntijan mielestä hyvin vahva markkeri. Ainakin joissain tutkimuksissa yhtä vahva kuin perinteiset LDL-C, HDL ja triglyseridit yhteensä.
Onhan se ihan ok markkeri mutta kuten todettua, ei välttämättä sen parempi kuin perinteiset lipidimääritykset.
Huomasin muuten tehneeni kirjoitusvirheen edellisessä postauksessa:
Jos tuohon partikkelimäärään keksitään joku näppärä ja halpa mittausmenetelmä niin se voi aivan hyvin yleistyä. Sillä voitaisiin ehkä saada seulottua esiin tiettyjä riskipotilaita. Muitakin lupaavia riskimarkkereita on, kuten LP-PLA[SUB]2[/SUB], CRP (ja muut tulehdusmarkkerit), Lp(a) jne mutta kliinisen käyttökelpoisuuden selvittäminen vaatii vielä lisätutkimuksia.
Nyt seuraa oma näkemykseni, jolle en tähän hätään ehdi kaivella viitteitä sillä niitä on niin paljon ja osa perustuu esim. kansainvälisissä kokouksissa esitettyyn tietoon enkä ole varma onko niitä edes julkaistu vielä:
LDL-P on hyvä riskimarkkeri erityisesti silloin kun LDL-C ja LDL-P eroavat toisistaan. Tällaisia tapauksia ovat esim. 2-tyypin diabeetikot, sepelvaltimotautipotilaat ja statiinilääkityt. LDL-P määrityksellä voitaisiin ehkä saada kiinni niinkutsutussa 'residual risk'issä olevat potilaat, eli ne joilla LDL-C on suositusten sisällä mutta joilla sv-riski on silti koholla. Matalan riskin potilaille ja rutiinimääritykseen tuosta ei ainakaan vielä ole.
Paletaani, kyllä partikkelikoon mittaus on jo aivan arkipäivää. Kiitos kuuluu osittain innokkaille eläinrasvakarppaajille, joilla kol. huitelee jossain 10 huonommalla puolella, ja sitten on hätä kädessä. Apo-B mittauksella tuo partikkelikoko saadaan helposti selville, ainakin jollain tarkkuudella. Apo-A ja -B suhde on myöskin käyttökelpoinen suure.
Onko sinulla lisätietoa siitä, minkälaiset potilaat tuohon määritykseen laitetaan? Toisin sanoen, kuinka arkipäiväistä se loppujen lopuksi on? Huslabissa pystytään kyllä tekemään monenlaisia mittauksia, mutta esimerkiksi dyslipidemian käypä hoito-suosituksessa ei ole mukana tuota ApoB-määritystä. Tuo suositus kyllä päivitetään luultavasti vielä tänä vuonna joten sitten tilanne voi muuttua.
Nuo siis ovat hyviä markkereita mutta niiden kliininen käyttökelpoisuus vaatii vielä lisää selvittelyä. Meillä ei esimerkiksi ole mitään kovin tarkkoja raja-arvoja suositeltaville ApoB-määrille. Tilannetta mutkistaa vielä se, että ei ole tarkkaa tietoa siitä miten mahdollisen ApoB-pitoisuuden muuttaminen vaikuttaa sv-riskiin ja kenellä.
Näin ainakin itse olen asian ymmärtänyt.